Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Lesken asumisoikeus
05.08.2021 |
Isäni ilmoitti tässä vähän aikaa sitten, että aikoo tehdä vaimonsa kanssa avioehdon, jossa hänen omistamansa talo eli minun ja sisarusteni lapsuudenkoti suljetaan pois hänen vaimoltaan, mutta sen lisäksi hän aikoo kuitenkin testamentissään määrätä, että leskelle jäisi elinikäinen asumisoikeus tähän taloon. Miten tämä toimii kaikkien lakikiemuroiden mukaan? Onko oikeasti niin, että isäni kuolessa emme saisi myydä taloa, koska siinä asuu leski, joka ei omista siitä mitään? Ja että joutuisimme sitten maksamaan kaikki taloon liittyvät remontit ja muut? Vaimolla on ainakin tällä hetkellä oma talonsa myös, jolloin minun ymmärrykseni mukaan asumisoikeus ei pätisi, mutta jos hän sen myy ennen isäni kuolemaa niin sittenkö pätee?
Raivostuttava tilanne, isä ei yhtään tajua, että jos hän näin tekee niin hankaloittaa vain lapsiensä elämää. Välit hänen vaimoonsa ovat muutenkin suhteellisen kylmät niin tämä ei ainakaan auta asiaa. Ja kyllä, vikaa on varmasti myös meissä lapsissakin, mutta vaimo ei ole missään vaiheessa edes yrittänyt muodostaa mitään suhdetta meihin ja on ollut isona tekijänä siinä, että isä ei suostu maksamaan elatusmaksuja pikkusisaruksistani ja hän on myös tehnyt hyvin selväksi, että ei halua meidän vierailevan lapsuudenkodissamme ollenkaan.
Kommentit (220)
Vierailija kirjoitti:
Kovasti täällä sanotaan, että olen ahneena isän perinnön perässä. Ei sillä itse perinnöllä ole mitään käytännön väliä, sillä mitään muuta yhtään arvokasta sieltä ei tule kuin talo, vaan sillä, että tässä käy niin, että minä ja sisarukseni joudumme maksamaan kuluja siitä, että vaimo sitten siellä meidän lapsuudenkodissamme asuu kunnes kuolee. Haluaisitteko itse olla rahallisesti vastuussa jostain, mitä ette voi käyttää mitenkään? Ja mitä tuohon tulee, että isäni olisi jotenkin "ylläpitänyt meidän elintasoa" eron jälkeen, niin asia on kyllä niin, että penniäkään isäni ei ole maksanut alimpia mahdollisia elatusmaksuja pikkusisaruksestani vaan kaikki tullut Kelalta. Itse olin eron tapahtuessa jo täysi-ikäinen, joten mitenkään en siitä hyötynyt suuntaan tai toiseen.
Ja tuo, että valitin siitä, että sain olla vain kolme päivää siellä, niin isäni itse minut kutsui sinne ja halusi minun olevan siellä, hänellä ei ollut ongelmaa asian kanssa vaan hänen vaimonsa oli se joka osoitti mieltään minun läsnäolostani. Unohtui myös sanoa, niin vaimo ei ole edes kirjoilla kyseisessä talossa, hänellä on omakin asuntonsa.
Mutta tämä asia on nyt minulle selvinnyt ja sille ei mitään mahda, joten ehkäpä parempi jättää tämä tähän. En tässä rupea nyt avaamaan kaikkea sitä paskaa, mitä olen isältäni ja hänen vaimoltaan saanut niskaani mikä vaikuttaa minun suhtautumiseeni tässä asiassa.
- Ap
Kun kertomasi mukaan suhtaudut negatiivisesti isääsi, koska olet saanut häneltä paskaa niskaan, ihmettelen että hänen rahansa ja perintönsä sinua kyllä kiinnostavat erityisen paljon. Mutta tietysti, jos kerran on saamapuolella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun puolison vanhemmilla oli testamentti, että toisen kuollessa kaikki menee toiselle, ja vasta molempien kuoltua lapsille. Toki lapset olisivat halutessaan voineet vaatia itselleen lakiosan testamentin ohi. Kukaan heistä ei kuitenkaan vinkunut perinnöstä nauttimisen perään, vaan ihan tyytyivät siihen, että perintö tulee sitten aikanaan vielä eloon jääneen kautta, jos tulee.
Isäsi omaisuus ei ole sinun, ap. Mitä tulee tuohon selitykseesi, että kyse on vain huolestasi kulujen suhteen, niin itse kirjoitit perinnöstä nauttimisesta. Ja huolista pääset edelleen eroon sillä, että et ota perintöä vastaan, jos todella olisi tulossa sellainen tilanne, että perinnön vastaanottaminen ei ole taloudellisesti järkevää. Mitä en kyllä ihan näillä tiedoilla vielä usko.
Kannattaisi hoitaa asia jo elinaikana toisin, jos vaikka tietää kuolevansa. Esimerkiksi isotätini bongasi kuusikymppisenä varakkaan, siis oikeastaan rikkaan, miehen, jolla oli upea omakotitalo meren rannassa. Isotäti hoiti miestä hänen vanhetessaan ja kasikymppisenä jäi leskeksi. Mies tiesi kuolevansa pian ja talo myytiin jo ennen kuolemaa, mutta oli järjestänyt tälle leskelle ison kaupungin keskustasta todella laadukkaan kaksion asunnoksi. Sanoi, että helpompi tälle naiselle ja helpompi perikunnalle uudesta kerrostalosta kaksio kuin pitää sitä taloa. Toisaalta takasi tällä leskelleen kelvolliset elinolosuhteet ja samalla sellaisen asuntomallin, ettei lasten tarvi ylläpitää isoa rötisköä. Heillä oli avioehto. Isotätinikin tykkäsi ratkaisusta. Mitäpä hän olisi sillä isolla talolla tehnyt ja se kerrostalo oli oikeasti tosi kiva ja upealla sijainnilla palvelut vieressä. Eleli siinä lähes 10 vuotta ennen kuin kuoli ja sitten lapset myi asunnon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kovasti täällä sanotaan, että olen ahneena isän perinnön perässä. Ei sillä itse perinnöllä ole mitään käytännön väliä, sillä mitään muuta yhtään arvokasta sieltä ei tule kuin talo, vaan sillä, että tässä käy niin, että minä ja sisarukseni joudumme maksamaan kuluja siitä, että vaimo sitten siellä meidän lapsuudenkodissamme asuu kunnes kuolee. Haluaisitteko itse olla rahallisesti vastuussa jostain, mitä ette voi käyttää mitenkään? Ja mitä tuohon tulee, että isäni olisi jotenkin "ylläpitänyt meidän elintasoa" eron jälkeen, niin asia on kyllä niin, että penniäkään isäni ei ole maksanut alimpia mahdollisia elatusmaksuja pikkusisaruksestani vaan kaikki tullut Kelalta. Itse olin eron tapahtuessa jo täysi-ikäinen, joten mitenkään en siitä hyötynyt suuntaan tai toiseen.
Ja tuo, että valitin siitä, että sain olla vain kolme päivää siellä, niin isäni itse minut kutsui sinne ja halusi minun olevan siellä, hänellä ei ollut ongelmaa asian kanssa vaan hänen vaimonsa oli se joka osoitti mieltään minun läsnäolostani. Unohtui myös sanoa, niin vaimo ei ole edes kirjoilla kyseisessä talossa, hänellä on omakin asuntonsa.
Mutta tämä asia on nyt minulle selvinnyt ja sille ei mitään mahda, joten ehkäpä parempi jättää tämä tähän. En tässä rupea nyt avaamaan kaikkea sitä paskaa, mitä olen isältäni ja hänen vaimoltaan saanut niskaani mikä vaikuttaa minun suhtautumiseeni tässä asiassa.
- Ap
Hallintaoikeus tarkoittaa, että leski maksaa itse asunnon kulut.
Ei kai sentään remontteja.
Sen verran lisään vielä, että tuo kommentti perinnöstä nauttimisesta ei kyllä ollut minun.
- Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aviovaimolla tuo oikeus on.
Avovaimolla ei ole edes testamentilla, jos pesässä ei ole muuta varallisuutta maksaa lakiosia ulos kuin asunto. Ei taloa voi myydäkään sillä ehdolla, että Lissu se siellä asuu elämänsä loppuun asti, kun ei sitä kukaan niin osta.
Been there done that.
Aika usein avoparilla on omistus asunnosta 50/50, jolloin avoleski toki lunastaa ihan omilla rahoilla talon itselleen. Eiköhän kaikilla järkevillä ihmisillä ole henkivakuutukset tai muuten asunto näin turvattu.
Miksi leski sen lunastaisi kun saa pitää hallussaan ilmankin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On oikeasti käsittämätöntä, ettei edes avioehdolla tai muulla sopimuksella voida rajoittaa lesken asumisoikeutta, vaikka tätä molemmat haluaisivat.
Ketkä "molemmat"? Ei lesken ole mikään pakko käyttää asumisoikeuttaan, jos hän ei halua.
Montakohan prosenttia on niitä leskiä jotka jättävät käyttämättä... Leskenoikeus-automaatti pois uusperheellisiltä.
No jos leski ei halua jättää käyttämättä asumisoikeutta, niin silloin selvästikään *molemmat* eivät ole halunneet sitä rajata.
Jos lähdetään siitä ajatuksesta, että jokaisella on oikeus päättää omasta omaisuudestaan, niin pikemminkin pitäisi vaatia lakiosan poistamista rintaperillisiltä. Omaisuuden kun kuitenkin omistaa se tuleva vainaja, ei esim. hänen lapsensa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta lakia pitäisi muuttaa siten, että pätisi vain, jos kaikki lapset ovat parin yhteisiä.
Tai edes siten, että pötksi vain, jos ollaan oltu naimisissa yli 30 vuotta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aviovaimolla tuo oikeus on.
Avovaimolla ei ole edes testamentilla, jos pesässä ei ole muuta varallisuutta maksaa lakiosia ulos kuin asunto. Ei taloa voi myydäkään sillä ehdolla, että Lissu se siellä asuu elämänsä loppuun asti, kun ei sitä kukaan niin osta.
Been there done that.
Aika usein avoparilla on omistus asunnosta 50/50, jolloin avoleski toki lunastaa ihan omilla rahoilla talon itselleen. Eiköhän kaikilla järkevillä ihmisillä ole henkivakuutukset tai muuten asunto näin turvattu.
Miksi leski sen lunastaisi kun saa pitää hallussaan ilmankin?
Ei avoleski saa. Ja muutenkin, esim. siksi, että haluaisi hallusapidon lisäksi omistaa asunnon, jolloin sen voi tarvittaessa myydä tai sitä voi käyttää lainan vakuutena?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mikä siinä on että mätisäkkimammat vaativat ahneina omiaan aikuisilta ihmisiltä.
Isäsi on löytänyt rinnalleen ihmisen, joka tekee hänet onnelliseksi. Nyt hän on esittänyt toiveen, mikä on mielestäni reilua vielä elossa ollessaan kertoa asiasta, että toivoo vaimon voivan jäädä yhteiseen kotiin asumaan. Ei yritä viedä teiltä perintöä (johon ei pystyisikään), mutta haluaa turvata itselleen rakkaimman ihmisen elämän kun aika isästäsi jättää. Ja mitä teet sinä? Valitat vauva.fi:ssä. Aikuiset kateelliset kakarat ovat aina huutamassa ja vaatimassa. Rakenna itse elämäsi äläkä kärky kenenkään muun elämää.
Aikanaan saat perinnön, joka lain mukaan sinulle kuuluu. Kuvottavaa ettet osaa kunnioittaa isäsi valintaa ja toivetta. Sen Isäsi, joka tietysti on sinulle erittäin rakas ja läheinen, jonka vuoksi perinnön haluat mielellään kokonaan itsellesi, muttei niin rakas ja läheinen, että voisit kunnioittaa hänen valintojaan riittävästi. Isäsi ei pyydä mitään muuta, kun lupausta sinulta siitä, että et ala hankalaksi hänen kuolemansa jälkeen vaan vaimo saisi rauhassa elää elämäänsä heidän yhteisessä kodissaan. Ja hän esittää tämän toiveen siksi, että tietää miten ahneita, ilkeitä ja omaa napaa tuijottavia lapsia hänellä on.
Kuvottaa tuollaiset omaa napaa tuijottavat aikuiset ihmiset, jotka eivät välitä läheisistään sen vertaa että kunnioittaisivat näiden toiveita. Minäminäminä!
Toivon isällesi ja hänen vaimolleen kaikkea hyvää. Ja pitkää yhteistä elämää.
No kuule tämän mätisäkkimamman isä oli valkokaulusalkoholisti. Meillä oli omakotitalo, mökki, auto ja iskällä korkeakoulutuksensa mukainen työ.
Kuollessaan isällä oli nippa nappa velaton kerrostaloasunto ja uusi, jostain baarista löydetty alkkisnaisystävä. Kaiken muun oli alkoholi vienyt. Uusi puoliso oli jo yhden alkkismiehen hoitanut hautaan. Sillä miehellä ei vaan ollut asuntoa, minkä olisi voinut hoitajalleen perinnöksi jättää, joten piti hommata uusi hoidettava.
Isä kustansi kohtuullisella eläkkeellään molempien juomisen ja olisi halunnut jättää asumisoikeudenkin tälle naisystävälle. He eivät, luojan kiitos, olleet naisystävän kärttämisestä huolimatta menneet naimisiin. Isäni rakasti ikuisesti äitiäni, jonka sairautensa vuoksi menetti, eikä halunnut koskaan enää uusiin naimisiin.
Asumisoikeuden jättäminen olisi toiminutkin, jos pesällä olisi ollut varoja kuitata meidän lakiosamme ulos. Mutta sillä ei ollut. Perintöverot pamahtivat maksuun heti, eikä hautajaisetkaan tosiaankaan mitkään ilmaiset olleet. Pesällä ei ollut varaa maksaa niitäkään, joten jouduimme lainaamaan pesälle hautajaisrahat, koska pesässä oli lokki. Tässä vaiheessa maksetut kulut olivat jo viisinumeroisia. Juristin kulut olivat pikkupuro siihen muuhun nähden.
Mä voin olla mätisäkki, mutta se naisystävä oli lokinpaska, joka ajatteli vain ja ainoastaan omaa etuaan. Viinat se sentään joutui maksamaan jatkossa itse.
Jokaisen, joka on vastaavassa tilanteessa, kannattaa selvittää asioita mahdollisimman paljon etukäteen. Että ei tarvitse siinä vaiheessa, kun on akuutti suru ja hautajaisvalmistelut käynnissä, hoitaa vielä jotain lokinhäätöä nollasta lähtien. Siinä kohtaa on muutakin tekemistä ja rahanmenoa aivan riittämiin.
Vierailija kirjoitti:
Kannattaisi hoitaa asia jo elinaikana toisin, jos vaikka tietää kuolevansa. Esimerkiksi isotätini bongasi kuusikymppisenä varakkaan, siis oikeastaan rikkaan, miehen, jolla oli upea omakotitalo meren rannassa. Isotäti hoiti miestä hänen vanhetessaan ja kasikymppisenä jäi leskeksi. Mies tiesi kuolevansa pian ja talo myytiin jo ennen kuolemaa, mutta oli järjestänyt tälle leskelle ison kaupungin keskustasta todella laadukkaan kaksion asunnoksi. Sanoi, että helpompi tälle naiselle ja helpompi perikunnalle uudesta kerrostalosta kaksio kuin pitää sitä taloa. Toisaalta takasi tällä leskelleen kelvolliset elinolosuhteet ja samalla sellaisen asuntomallin, ettei lasten tarvi ylläpitää isoa rötisköä. Heillä oli avioehto. Isotätinikin tykkäsi ratkaisusta. Mitäpä hän olisi sillä isolla talolla tehnyt ja se kerrostalo oli oikeasti tosi kiva ja upealla sijainnilla palvelut vieressä. Eleli siinä lähes 10 vuotta ennen kuin kuoli ja sitten lapset myi asunnon.
Harva ehtii/malttaa/pystyy luopumaan talostaan ennen kuolemaansa.
Tarkoitan siis sitä, että jos haluaa muuten sinä asua, mutta alkaakin kuolla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kovasti täällä sanotaan, että olen ahneena isän perinnön perässä. Ei sillä itse perinnöllä ole mitään käytännön väliä, sillä mitään muuta yhtään arvokasta sieltä ei tule kuin talo, vaan sillä, että tässä käy niin, että minä ja sisarukseni joudumme maksamaan kuluja siitä, että vaimo sitten siellä meidän lapsuudenkodissamme asuu kunnes kuolee. Haluaisitteko itse olla rahallisesti vastuussa jostain, mitä ette voi käyttää mitenkään? Ja mitä tuohon tulee, että isäni olisi jotenkin "ylläpitänyt meidän elintasoa" eron jälkeen, niin asia on kyllä niin, että penniäkään isäni ei ole maksanut alimpia mahdollisia elatusmaksuja pikkusisaruksestani vaan kaikki tullut Kelalta. Itse olin eron tapahtuessa jo täysi-ikäinen, joten mitenkään en siitä hyötynyt suuntaan tai toiseen.
Ja tuo, että valitin siitä, että sain olla vain kolme päivää siellä, niin isäni itse minut kutsui sinne ja halusi minun olevan siellä, hänellä ei ollut ongelmaa asian kanssa vaan hänen vaimonsa oli se joka osoitti mieltään minun läsnäolostani. Unohtui myös sanoa, niin vaimo ei ole edes kirjoilla kyseisessä talossa, hänellä on omakin asuntonsa.
Mutta tämä asia on nyt minulle selvinnyt ja sille ei mitään mahda, joten ehkäpä parempi jättää tämä tähän. En tässä rupea nyt avaamaan kaikkea sitä paskaa, mitä olen isältäni ja hänen vaimoltaan saanut niskaani mikä vaikuttaa minun suhtautumiseeni tässä asiassa.
- Ap
Hallintaoikeus tarkoittaa, että leski maksaa itse asunnon kulut.
Ei kai sentään remontteja.
Remonteista päättävät kaikki pesän osakkaat. Jos muut pesän osakkaat vastustavat remontteja, niitä ei tehdä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On oikeasti käsittämätöntä, ettei edes avioehdolla tai muulla sopimuksella voida rajoittaa lesken asumisoikeutta, vaikka tätä molemmat haluaisivat.
Ketkä "molemmat"? Ei lesken ole mikään pakko käyttää asumisoikeuttaan, jos hän ei halua.
Montakohan prosenttia on niitä leskiä jotka jättävät käyttämättä... Leskenoikeus-automaatti pois uusperheellisiltä.
Erikoista, että laki ei olisi kaikille sama. Oikeudentaju se on sekin.
Omituista että joku ajattelee ”uuden vaimon” olevan jotenkin lasten äitiä vähäisempi perimismielessä. Kyllähän niitä mätisäkkejä on, että on tultu ”vahingossa” raskaaksi ja mieheltä ei ole kysytty asiaan liittyen mielipidettä. Ehkä on yritetty hetki yhteiseloa, mutta ei koskaan päästy naimisiin asti ja eron jälkeen lasten isältä nyhdettiin elatusmaksuja niin paljon kuin mahdollista. Mielellään myös tehtiin lasten avulla kiusaa mahdollisimman paljon.
Sitten kun elämässä myöhemmin vastaan tuleekin ihminen, jonka kanssa elämä sujuu niin nämä mätisäkkien tekemät ”vahinko”lapset ovatkin kertomassa miten uuden vaimon ei pitäisi periä mitään vaan kaikki kuuluvat heille. Mainitsematta sitä, kuinka paljon vahinkoa pyritään aiheuttamaan tälle uusperheelle. Koska ”uusi vaimo” ei vain ole omaan mieleen.
Mutta tämä on tätä nykyaikaa, kun ”uudet vaimot ovat ihan kamalia vaikka itse olen yrittänyt”. Jep. Ja kaikki entiset ovat narsisteja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sen verran lisään vielä, että tuo kommentti perinnöstä nauttimisesta ei kyllä ollut minun.
- Ap
Tosiaan, pahoittelut, olisi pitänyt tarkistaa!
Vierailija kirjoitti:
Minusta lakia pitäisi muuttaa siten, että pätisi vain, jos kaikki lapset ovat parin yhteisiä.
Tai edes siten, että pötksi vain, jos ollaan oltu naimisissa yli 30 vuotta.
Juuri näin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä siinä on että mätisäkkimammat vaativat ahneina omiaan aikuisilta ihmisiltä.
Isäsi on löytänyt rinnalleen ihmisen, joka tekee hänet onnelliseksi. Nyt hän on esittänyt toiveen, mikä on mielestäni reilua vielä elossa ollessaan kertoa asiasta, että toivoo vaimon voivan jäädä yhteiseen kotiin asumaan. Ei yritä viedä teiltä perintöä (johon ei pystyisikään), mutta haluaa turvata itselleen rakkaimman ihmisen elämän kun aika isästäsi jättää. Ja mitä teet sinä? Valitat vauva.fi:ssä. Aikuiset kateelliset kakarat ovat aina huutamassa ja vaatimassa. Rakenna itse elämäsi äläkä kärky kenenkään muun elämää.
Aikanaan saat perinnön, joka lain mukaan sinulle kuuluu. Kuvottavaa ettet osaa kunnioittaa isäsi valintaa ja toivetta. Sen Isäsi, joka tietysti on sinulle erittäin rakas ja läheinen, jonka vuoksi perinnön haluat mielellään kokonaan itsellesi, muttei niin rakas ja läheinen, että voisit kunnioittaa hänen valintojaan riittävästi. Isäsi ei pyydä mitään muuta, kun lupausta sinulta siitä, että et ala hankalaksi hänen kuolemansa jälkeen vaan vaimo saisi rauhassa elää elämäänsä heidän yhteisessä kodissaan. Ja hän esittää tämän toiveen siksi, että tietää miten ahneita, ilkeitä ja omaa napaa tuijottavia lapsia hänellä on.
Kuvottaa tuollaiset omaa napaa tuijottavat aikuiset ihmiset, jotka eivät välitä läheisistään sen vertaa että kunnioittaisivat näiden toiveita. Minäminäminä!
Toivon isällesi ja hänen vaimolleen kaikkea hyvää. Ja pitkää yhteistä elämää.
No kuule tämän mätisäkkimamman isä oli valkokaulusalkoholisti. Meillä oli omakotitalo, mökki, auto ja iskällä korkeakoulutuksensa mukainen työ.
Kuollessaan isällä oli nippa nappa velaton kerrostaloasunto ja uusi, jostain baarista löydetty alkkisnaisystävä. Kaiken muun oli alkoholi vienyt. Uusi puoliso oli jo yhden alkkismiehen hoitanut hautaan. Sillä miehellä ei vaan ollut asuntoa, minkä olisi voinut hoitajalleen perinnöksi jättää, joten piti hommata uusi hoidettava.
Isä kustansi kohtuullisella eläkkeellään molempien juomisen ja olisi halunnut jättää asumisoikeudenkin tälle naisystävälle. He eivät, luojan kiitos, olleet naisystävän kärttämisestä huolimatta menneet naimisiin. Isäni rakasti ikuisesti äitiäni, jonka sairautensa vuoksi menetti, eikä halunnut koskaan enää uusiin naimisiin.
Asumisoikeuden jättäminen olisi toiminutkin, jos pesällä olisi ollut varoja kuitata meidän lakiosamme ulos. Mutta sillä ei ollut. Perintöverot pamahtivat maksuun heti, eikä hautajaisetkaan tosiaankaan mitkään ilmaiset olleet. Pesällä ei ollut varaa maksaa niitäkään, joten jouduimme lainaamaan pesälle hautajaisrahat, koska pesässä oli lokki. Tässä vaiheessa maksetut kulut olivat jo viisinumeroisia. Juristin kulut olivat pikkupuro siihen muuhun nähden.
Mä voin olla mätisäkki, mutta se naisystävä oli lokinpaska, joka ajatteli vain ja ainoastaan omaa etuaan. Viinat se sentään joutui maksamaan jatkossa itse.
Jokaisen, joka on vastaavassa tilanteessa, kannattaa selvittää asioita mahdollisimman paljon etukäteen. Että ei tarvitse siinä vaiheessa, kun on akuutti suru ja hautajaisvalmistelut käynnissä, hoitaa vielä jotain lokinhäätöä nollasta lähtien. Siinä kohtaa on muutakin tekemistä ja rahanmenoa aivan riittämiin.
Hyvä yritys! Kertoisitko vielä millä perusteella tämä naisystävä, jota myös lokiksi nimität, oli osa kuolinpesää teidän rintaperillisten lisäksi? Aivan, hieno tarina.
Kylläpä jotkut on katkeria siitä, että ihmisellä on vapaa tahto mennä naimisiin ja järjestää asiansa jälkeenjääville. Jos joku haluaa naimisiin, hän tekee samalla valinnan. Lisäksi testamentein voi halutessaan muuttaa perinnönsaajia jos siltä tuntuu.
Vierailija kirjoitti:
Kylläpä jotkut on katkeria siitä, että ihmisellä on vapaa tahto mennä naimisiin ja järjestää asiansa jälkeenjääville. Jos joku haluaa naimisiin, hän tekee samalla valinnan. Lisäksi testamentein voi halutessaan muuttaa perinnönsaajia jos siltä tuntuu.
Kyllä, ja vielä tällaisessa tilanteessa jossa ei erityisemmin pidä isästään tai tämän uudesta elämästä. Luulisi että olisi henkisesti helpompi olla ilman heitä ja perintöä. Mutta ei, haukutaan ennen kuolemaa ja vaaditaan itselle kaikki kuoleman jälkeen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä siinä on että mätisäkkimammat vaativat ahneina omiaan aikuisilta ihmisiltä.
Isäsi on löytänyt rinnalleen ihmisen, joka tekee hänet onnelliseksi. Nyt hän on esittänyt toiveen, mikä on mielestäni reilua vielä elossa ollessaan kertoa asiasta, että toivoo vaimon voivan jäädä yhteiseen kotiin asumaan. Ei yritä viedä teiltä perintöä (johon ei pystyisikään), mutta haluaa turvata itselleen rakkaimman ihmisen elämän kun aika isästäsi jättää. Ja mitä teet sinä? Valitat vauva.fi:ssä. Aikuiset kateelliset kakarat ovat aina huutamassa ja vaatimassa. Rakenna itse elämäsi äläkä kärky kenenkään muun elämää.
Aikanaan saat perinnön, joka lain mukaan sinulle kuuluu. Kuvottavaa ettet osaa kunnioittaa isäsi valintaa ja toivetta. Sen Isäsi, joka tietysti on sinulle erittäin rakas ja läheinen, jonka vuoksi perinnön haluat mielellään kokonaan itsellesi, muttei niin rakas ja läheinen, että voisit kunnioittaa hänen valintojaan riittävästi. Isäsi ei pyydä mitään muuta, kun lupausta sinulta siitä, että et ala hankalaksi hänen kuolemansa jälkeen vaan vaimo saisi rauhassa elää elämäänsä heidän yhteisessä kodissaan. Ja hän esittää tämän toiveen siksi, että tietää miten ahneita, ilkeitä ja omaa napaa tuijottavia lapsia hänellä on.
Kuvottaa tuollaiset omaa napaa tuijottavat aikuiset ihmiset, jotka eivät välitä läheisistään sen vertaa että kunnioittaisivat näiden toiveita. Minäminäminä!
Toivon isällesi ja hänen vaimolleen kaikkea hyvää. Ja pitkää yhteistä elämää.
No kuule tämän mätisäkkimamman isä oli valkokaulusalkoholisti. Meillä oli omakotitalo, mökki, auto ja iskällä korkeakoulutuksensa mukainen työ.
Kuollessaan isällä oli nippa nappa velaton kerrostaloasunto ja uusi, jostain baarista löydetty alkkisnaisystävä. Kaiken muun oli alkoholi vienyt. Uusi puoliso oli jo yhden alkkismiehen hoitanut hautaan. Sillä miehellä ei vaan ollut asuntoa, minkä olisi voinut hoitajalleen perinnöksi jättää, joten piti hommata uusi hoidettava.
Isä kustansi kohtuullisella eläkkeellään molempien juomisen ja olisi halunnut jättää asumisoikeudenkin tälle naisystävälle. He eivät, luojan kiitos, olleet naisystävän kärttämisestä huolimatta menneet naimisiin. Isäni rakasti ikuisesti äitiäni, jonka sairautensa vuoksi menetti, eikä halunnut koskaan enää uusiin naimisiin.
Asumisoikeuden jättäminen olisi toiminutkin, jos pesällä olisi ollut varoja kuitata meidän lakiosamme ulos. Mutta sillä ei ollut. Perintöverot pamahtivat maksuun heti, eikä hautajaisetkaan tosiaankaan mitkään ilmaiset olleet. Pesällä ei ollut varaa maksaa niitäkään, joten jouduimme lainaamaan pesälle hautajaisrahat, koska pesässä oli lokki. Tässä vaiheessa maksetut kulut olivat jo viisinumeroisia. Juristin kulut olivat pikkupuro siihen muuhun nähden.
Mä voin olla mätisäkki, mutta se naisystävä oli lokinpaska, joka ajatteli vain ja ainoastaan omaa etuaan. Viinat se sentään joutui maksamaan jatkossa itse.
Jokaisen, joka on vastaavassa tilanteessa, kannattaa selvittää asioita mahdollisimman paljon etukäteen. Että ei tarvitse siinä vaiheessa, kun on akuutti suru ja hautajaisvalmistelut käynnissä, hoitaa vielä jotain lokinhäätöä nollasta lähtien. Siinä kohtaa on muutakin tekemistä ja rahanmenoa aivan riittämiin.
Hyvä yritys! Kertoisitko vielä millä perusteella tämä naisystävä, jota myös lokiksi nimität, oli osa kuolinpesää teidän rintaperillisten lisäksi? Aivan, hieno tarina.
Ei ollutkaan, mutta se asui siellä pesässä. Kuolinpesän ainoassa omaisuudessa.
Eikä suostunut lähtemään pois hyvällä.
Lähti pahalla - ja juristille maksetulla rahalla.
Alue: Aihe vapaa
Erikoista, että laki ei olisi kaikille sama. Oikeudentaju se on sekin.