Ilmoitin tänään, että poikani lopettaa eskarin!

Elämästä ei pidä tehdä liian vaikeaa, eikä eskari ole todellakaan mikään pakko (niin kuin ei kyllä se koulukaan). Tilanteen mukaan toimitaan.



Meillä kaksi ensimmäistä lasta ei mennyt eskariin, vaikka se oli ihan vieressä. En katsonut sitä tarpeelliseksi, koska kotona oli paljon puuhaa ja tekemistä ja mielestäni sisarusten väliset suhteet olivat se tärkein asia. Sen lisäksi kummatkin olivat vähän sosiaalisesti hankalia, esikoinen ylivilkas ja tottelematon, toinen taas yliarka mammanpoika, joka ei halunnut mennä minnekään. En halunnut stressata heitä ympäristöllä, jossa heitä ei ehkä hyväksyttäisi sellaisina kuin he ovat, vaan yritettäisiin "sosiaalistaa" pakolla ennen aikojaan.



Pojat ovat nyt kuudennella ja yhdeksännellä ja voin sanoa että mitään haittaa eskarin käymättömyydestä ei ole ollut! Kumpikin pärjäsi koulussa ihan ok. Esikoinen kränäsi koulua vastaan alakoulun loppuvuosina, mutta olisi taatusti tehnyt sen luonteensa mukaan vaikka olisi käynyt eskarin. Toisella kesti vähän ennen kuin sai kavereita, mutta nyt niitä piisaa niin paljon kun vaan itse haluaa (on luonteeltaan edelleen vähän epäsosiaalinen eikä välitä koko ajan kavereista).



Kolmas meni eskariin, koska kotona oli vain vauva, josta ei ollut mitään leikkiseuraa ja iloa. Ei viihtynyt siellä erityisemmin (itsekin koin sen jatkuvan arvioimisen turhaksi, vaikka poika saikin pääsääntöisesti kehuja - mutta pitääkö puuttua pikkuasioihin kuten piereskelyyn tms), mutta koulussa on pärjännyt ihan yhtä hyvin kuin toisetkin. Loput lapsemme ovat syntyneet sen verran harvakseltaan, että luultavasti menevät eskariin, koska ehkä ovat siinä vaiheessa muutenkin päivähoidossa, kun kotielämä ei enää tarjoa niitä kavereita.



Viiden äiti minäkin.

Paljon mielipiteitä puolesta ja vastaan...



Itse olen sitä mieltä, että huonosta ja vasemmalla kädellä vedetystä eskarista ei kenellekään ole hyötyä - sääli että tällaista on ilmeisen paljon yhä edelleen.



Meillä oli mielestäni varsin laadukas eskari, josta oli paljon hyötyä. Lapsemme oppivat lukemaan eskarivuoden aikana, vaikka sitä ei siellä opeteltukaan. Tärkeämpää oli kuitenkin se "kasvu". Jotenkin vaan eskarivuoden aikana kaverisuhteet muuttuivat paljon syvemmiksi ja pysyvämmiksi, alkoi olla bestiksiä jne. Samoin sellainen positiivinen itsenäistyminen tapahtui ihan silmissä. Ryhmässä toimimisen opettelu ja ryhmässä olemisen opettelu (vuoron odottelu, keskittyminen pienestä hälinästä huolimatta jne olivat ihan tärkeitä kouluvalmiuksia).



En sano ollenkaan, ettei nämä asiat voisi yhtä hyvin kehittyä kotona, ehkä tuota hälinään tottumista lukuunottamatta. Tosin ap:llahan on nyt on kokonainen lastentarha omasta takaa :) Eivät nämä asiat ole mustavalkoisia. Esikoisellamme on opettajan mukaan hämmästyttävän hyvä kyky keskittyä vaikka ympärillä tyylliin räjähtäisi pommi. Itse tietenkin ajattelen tämän olevan eskarin ansiota. Joku kotihoidettu voi toisaalta omata saman ominaisuuden ihan luonnostaan.



Omien lasteni eskarikokemusten perusteella en itse olisi lopettanut eskaria kesken kaikesta epämukavuudesta huolimatta, enkä varsinkaan muutaman hassun viikon jälkeen. Itse koen saaneeni laadukasta varhaiskasvatusta lapsilleni. Tosin meillä on yksityinen päiväkoti ja lapset myös viihtyivät eskarissa. Eikä meillä tietenkään ollut kauheasti vaihtoehtoja, koska käymme molemmat normaalisti töissä. Meillä on kaksi tyttöä nyt koulussa tokalla ja ekalla ja uskon että olisivat ihan syvin solahtaneet kouluun ilman eskariakin, silti koen että siitä on ollut paljon hyötyä.



Vielä sellainen positiivinen puoli, että meillä luokat muodostettiin eskariryhmien mukaan, mikä helpotti koulun aloitusta noin henkisesti. Kun luokassa oli jo 8 tuttua kaveria ja lisäksi saman verran uusia, oli koulun aloitus jouhevaa eikä tarvinnut pelätä yksin jäämistä.



Mielestäni eskari on enemmänkin oikeus, ei velvollisuus.

Lippu korkealle, ap, ihminen saa ajatella itse ja tehdä perhekohtaisia ratkaisuja, todellakin!!!!Hämmentävää tässä ketjussa on se kuinka kapea on monen käsitys elämästä- ei siis mene jakeluun että elämää on niiiiin monelaista, eikä se toinen tapa elää ole välttämättä yhtään sen huonompi kuin oma. Se mitä meille yhteiskunnan puolelta tällä hetkellä esitellään ainoana totuutena, on myös hyvin rajallisten ihmisten hyvin rajallinen tämän hetken toimintamalli, jota pitkin voi mennä putkessa eteenpäin ajattelematta mitään. Kuten suuri osa tekee. Ja toki siinä on paljon hyvää. Sitten voi myös ajatella itse, seisoa omilla jaloillaan ja katsella maailmaa ihan omasta vinkkelistä. Eikä se todellakaan ole väärin, vaan hienoa. Vaikka suuri osa tallustaakin eteen tuupattua tunnelia sen kummemmin miettimättä.

Ainoaa oikeaa totuutta, ja hyvää ei ole olemassakaan, arvon äidit.

Nollaluokka oli joku kokeilu meidän kunnan pikkukouluissa eli samassa ryhmässä oli nolla-, eka-, ja tokaluokkalaiset, meidän tapauksessa yhteensä 7 lasta. Eskaria oli neljä päivää viikossa ja eskarit tekivät isompien kanssa aika monia juttuja, mm. kuvista, musaa, ympäristöoppia yms.

Ihan toimiva juttu oli.

mikä on nollaluokka?

Mun vanhin ei käynyt eskaria vaan 1xviikko kerhossa, keskimmäinen kävi nollaluokan ja nuorin tarhan eskaria muutamana päivänä viikossa

Toisaalta kyllä ymmärrän, että tuo kuskaaminen ym. härdelli on melko hankalaa. Mutta on myös niin, että suuren perheen keskelle kasvaminen ei välttämättä takaa lapselle automaattisesti hyviä kouluvalmiuksia sosiaalisten taitojen suhteen. Kuten monissa aikaisemmissa ketjuissa on todettu, eskari ei ole luku- ja kirjoitustaidon oppimista varten eikä siellä istuta täyttämässä tehtäväkirjoja päivästä toiseen. Se on askartelua, liikuntaa, ulkoilua, leikkiä, rauhoittumista, keskittymistä, laulamista, ruokailua yms. yms. Eskarin tarkoitus on tasoittaa kouluuntulevien lasten valmiuksia. Henkilökohtaisesti en kovin äkkiä jättäisi lastani eskarista pois. Mutta kuten sanottu, ymmärrän kyllä tilanteesi hankaluuden. Ja toki riippuu myös lapsesta, miten kouluvalmiuksia voi kotona kehittää.

Ei eskarissa ole tod.pakko olla.

Meillä on koulun eskarista huonoja kokemuksia. Ihan olivat kuin koulussa. Äidinkieltä,matikkaa,kiusaamista.

Enkä ole Nina Mikkonen vaan lapseni on/ovat olleet esim.päiväkodissa:)

pyörä ja sinne vaunu perää (sinne voi laittaa vauvan autoistuimen)..



Tossa ainakin pääsis hyvää kuntoo, ei tartte enää iltasin jumppaan lähtee.:)



Ehkäpä oisin kuitenki tehny just saman ratkasun ku sä ap, jos tollasessa tilanteessa oisin ollu. Mä kuljetin yks talvi kolmeen eri paikkaan lapset, ku eivät päässeet samaa p.kotii. Eskarilainen koululle ja sit pikkusisarukset kahteen eri paikkaa. Mies ei voinu kuskata ku työajat oli sellaset ja oli vain yks auto ja mä tarviin sen.

Kuvauksiennen perusteella monella teistä on ollut huono tai jopa ala-arvoinen esikoulu. Meillä on ilmeisesti todella onnea, kun lapsemme on erittäin laadukkaassa kunnallisessa eskarissa (PK:n yhteydessä). Eskarit mm. käyvät uimakoulussa, liikuntakerhossa (näissä ammattivetäjät), retkillä lähikoulun 1-2 luokkalaisten kanssa, tekevät eskaritehtävät kerran viikossa lähikoulun kummiluokan tiloissa (ja näin ollen oppivat tuntemaan koulun tilat, oppilaat ja henkilökunnan melko hyvin jo eskarivuoden aikana) ja lisäksi heillä kaikki muukin tekeminen on selvästi tavoitteellista ja sidottu esiopetussuunnitelmaan. Eli vaikka puuhailu ei ulkopuolisen silmään näyttäisi muulta kuin leikkimiseltä tai perusaskartelulta, niin sitä on oikeasti ajateltu ja suunniteltu niin että se kehittää lasten sosiaalisia, motorisia ym. valmiuksia. Tekevät säännöllisesti myös retkiä sekä luontokohteisiin että rakennettuun ympäristöön. Pointtini on, että laadukkaaseen esiopetukseen kannattaa ehdottomasti osallistua. Mutta jos omalla paikkakunnallasi eskari on vain lasten säilyttämistä ja eskarikirjan tehtävien tekoa niin ei siitä sitten varmaan sen kummempaa hyötyä ole.

Meillä esikoisen aloittaessa eskarin oli sekä 3 vuotias että muutaman kuukauden ikäinen vauva. Päädyimme sellaiseen ratkaisuun, että mies vei autolla töihin mennessään esikoisen eskariin (hoitoon) jo klo 8, vaikka eskari virallisesti alkoi klo 9. Eskarissa oltiin tosi joustavia ja jopa tarjottiin vaihtoehdoksi, että olisin tullut hakemaan lapsen pois jo tuntia aikaisemmin eli klo 11, jos esim. on vauvan päiväunien aikaan vaikeaa hakea normaaliin klo 12. Ei olisi tarvinnut tuolloin edes maksaa siitä tunnin aamuhoidosta. Lapsi kuitenkin halusi iltapäivällä jäädä kavereiden kanssa leikkimään joten haimme vasta klo 13. Eli lapsi oli 2 tuntia hoidossa. Ei tullut kalliiksi. Aamuhoito oli senkin puoleen kiva, koska ei tarvinnut kovin paljon aikaisemmin herättää, koska saivat aamupalan eskarissa klo 8. Meillä on eskariryhmät lähes samoja kuin ekalla luokallakin, joten oli hyvä että pääsi tutustumaan luokkakavereihin. Haluaisin myöskin muistuttaa, että ei ole pakko siellä eskarissa joka päivä käydä, saa pitää välipäiviä ja tarvittaessa voi jopa myöhästyä.

kävin eskarin, enkä siellä kyllä mitään sosiaalisia taitoja tai kärsivällisyyttä oppinu. Olipahan vaan kurjaa, kun kiusattiin. Helvettiin koko eskari.

ymmärrän hyvin päätöksesi olla viemättä.



itse veisin kotiäitinä koska eskarilainen on kuopus ja leikkikavereita ei olisi kotona.



mutta tällä hetkellä on kokopäivähoidossa työni takia.

No minusta eskarin voi tuollaisessa tapauksessa jättää väliin. Teillä on varmaan isompien lapsien eskari kirja tallella, tosin se taitaa olla aika turha jos osaa jo lukea. Tosin eskarissa opetellaan paljon muutakin. Tuli eskari ikäisen kuopuksemme mukanaa lappu, jossa oli iso lista asioista mitä eskarissa opetellaan.

Jännä, että pääsee tuonne kerhoon vielä mukaan ja ettei ole liian vanha sinne. Tosin sekin minusta turha, jos on noin monta harrastusta. Jos vielä joskus uimassa käytte ja talvella luistelemassa ja hiihtämässä.

Sitä täytyy vielä ihmetellä, että kuin teillä ei ole toista autoa, kun noin monta muksua kuitenkin hoidettavana. En yhtään ihmettele, että noiden kanssa on hankala liikkua pitempiä matkoja.

Ehkä silloin ei ollutkaan niin yleistä käydä eskaria/se on voinut kehittyä siitä? Siis kun täällä oli kommentteja, että mäkään en käynyt eskaria ja hyvin pärjäsin koulussa. Nykyään tuon suurin osa taitaa kuitenkin käydä, jolloin eskaria käymättömät ovat eri asemassa. Tosin sekin eriarvoistaa, että missä sen eskarin käy. Monissa kouluissahan on esiluokka tai yhdistetty esi- ja ykkösluokat, jolloin esiopetus saattaa olla koulumaisempaa kuin päiväkodissa. Ja omalla paikkakunnallani on esim. erittäin laadukas esiopetus yksityisessä päiväkodissa, sinne aion omanikin aikanaan laittaa, jos tilanne sallii.



Mun mielestä kouluun mennään Suomessa muutenkin liian vanhana, vuodella voisi hyvin aikaistaa ja tehdä eskarista pakollisen (samalla olisi tietty taattava joku minimi-laatu).



Toi muakin tossa just ihmetyttää, että miksi se viisivuotiaan kerho menee edelle, vaikka onkin lähempänä? Eikös sillekin matkalle tarvii kaikki muksut silti pakata mukaan? Ja eikö miehesi voisi vaikka viedä sitä eskarilaista sinne? Päiväkodissa toimivan eskarin ajoista luulisi olevan helpompi sopia? Siis just, että olisi vaikka hoidossa tunnin ennen eskarin alkua, jolloin isä mahdollisesti voisi heittää ennen töihin menoa ja sitten äiti vain hakea muiden lasten kanssa? Tai sitten jos eskari loppuu hankalaan aikaan, niin olla sen tunnin hoidossa sen jälkeen tai sopia, että hakisi vähän aiemmin?

miten voi aikuiselle ihmiselle olla kaikki noin vaikeata.



Eikö sinne kerhoon voi sanoa, että koska ei voida olla kahdessa paikassa yhtäaikaa voidaanko joko tulla aikaisemmin tai myöhemmin. Sama homma sinne eskariin.



Joka tapauksessa koko kööri herää ja pukeutuu sitä kerhoreissuakin varten vaikka onkin ihan lähellä. Mikä tässä nyt mättää? Herätät eskarilaisen ja kerholaisen ensin syömään ja sitten vasta muut. Pienemmät voivat ottaa vaikka aamupalan matkaevääksi rattaissa syötäväksi.

oli se, että oli leikkikavereita. Ei siitä muuta hyötyä ollut. Ja kuskaamisen vaiva. Ymmärrän päätöksesi.

Tai siis leikkivät kyllä eskarikaverien kanssa, mutta oikeat kaverit olivat kotihoidossa naapurustossa.

Kävivät eskarin vain sen takia, että olivat muutenkin päiväkodissa.

mikä ihme siinä on, kun vanhemmat hehkuttavat/painottavat kuinka heidän lapsensa kyllä osaavat lukea ja laskea ja kirjoittaa jo ennen eskaria. Kyseisiä taitoja EI varta vasten eskarissa opeteta, ne ehtii opettaa kyllä koulussa. Eskari valmistaa lasta kouluun. Opetetaan mm. toimimaan ryhmässä, odottamaan ja keskittymään pieniksi tuokioiksi ja luonnollisesti siellä saa tutustua myös tuleviin luokkatovereihin.

ja keskittymään. Minusta jopa paremmin kuin eskarissa. Meidän eskari oli päiväkodin yhteydessä ja levoton. Siellä ei oppinut kuin kiroilemaan ja tappelemaan. Ainoa hyvä siinä oli tuo tuleviin luokkatovereihin tutustuminen. Eli kun tutustuimme niin tajusimme muutta rauhallisemmalle alueelle.

Emme ehtineet käymään eskaria uudella asuinalueella ennen koulun alkua, mutta ei haitannut. Koulun alku sujui hienosti. Meille todella oli hyötyä eskarista!!

vai onko se myos liian tyolasta sinulle? Eiko teilla ole autoa? Oletko yh?

T: Eras joka on kuljettanut lapsiaan eskariin ja kouluun 4km suuntaansa (omaan piikkiin) viimeiset 4 vuotta enka valita!

Jos ymmärsin oikein, kun eskari alkoi, oli ap:n porukka vasta matkalla sinne.

Niinpä, kun he saapuivat, oli varmasti jo leikit menossa, ja se leikkikaveri on silloin tosi vaikea löytää.



Mutta tuosta päätöksestä minä olen sitä mieltä, että olisi ehkä kannattanut käydä parina päivänä tai sitten jos mies ois voinu viedä jne. niin ku joku aiemmin kirjotti.

Täällä on jatkuvasti ketjuja jossa moititaan monen lapsen äitejä kun ne vie vanhemmat lapset päiviksi pois kotoa vaik on vauvan kanssa itse mut nyt kun joku on tarpeeksi rohkea myöntämään et hoitaa itse lapsensa ja valmis jopa "opettamaan" niin johan siitäkin nousee meteli.!!!!!! Mikä teitä vaivaa???????????????? =(

Kuvauksiennen perusteella monella teistä on ollut huono tai jopa ala-arvoinen esikoulu. Meillä on ilmeisesti todella onnea, kun lapsemme on erittäin laadukkaassa kunnallisessa eskarissa (PK:n yhteydessä). Eskarit mm. käyvät uimakoulussa, liikuntakerhossa (näissä ammattivetäjät), retkillä lähikoulun 1-2 luokkalaisten kanssa, tekevät eskaritehtävät kerran viikossa lähikoulun kummiluokan tiloissa (ja näin ollen oppivat tuntemaan koulun tilat, oppilaat ja henkilökunnan melko hyvin jo eskarivuoden aikana) ja lisäksi heillä kaikki muukin tekeminen on selvästi tavoitteellista ja sidottu esiopetussuunnitelmaan. Eli vaikka puuhailu ei ulkopuolisen silmään näyttäisi muulta kuin leikkimiseltä tai perusaskartelulta, niin sitä on oikeasti ajateltu ja suunniteltu niin että se kehittää lasten sosiaalisia, motorisia ym. valmiuksia. Tekevät säännöllisesti myös retkiä sekä luontokohteisiin että rakennettuun ympäristöön. Pointtini on, että laadukkaaseen esiopetukseen kannattaa ehdottomasti osallistua. Mutta jos omalla paikkakunnallasi eskari on vain lasten säilyttämistä ja eskarikirjan tehtävien tekoa niin ei siitä sitten varmaan sen kummempaa hyötyä ole.

Tälläinen toiminta kuin teillä taitaa tosiaan olla harvinaista. En ole ennen kuullutkaan tuosta ja kohta kolmas lapsi menossa eskariin ja asuttu parissa eri kunnassa ja kaveriperheitä löytyy pitkin poikin uuttamaata.

Normaalimpaa on 2uintikertaa eskariaikana, retket oman eskariporukan kesken ja keväällä kouluun tutustuminen 1-2kertaa ennen eskarin loppua. Erillisiä ammattivetäjiä ei yleensä ole kuin ne eskarin lastentarhanopettajat (joita niitäkin yleensä 1 ja muut lastenhoitajia).