Kauhujen työpaikat: Mitkä on hirveimpiä työpaikkoja, joissa olette joko olleet töissä, tai haastattelussa ja miksi?

Nuorena Hesburger, samoista syistä joista kohistiin jokunen vuosi sitten. Toivottavasti siellä olisi jo työolot parantuneet. 

En pidä nykyisestäni mutta tunnettu suomalainen firma jonka toimistolla olen. Aiempi tuntemattomampi oli kuitenkin aika vastaava. Nyky työelämässä tuntuu vallitsevan toksisen positiivisuuden kulttuuri. Kaikkien pitää sopia oikeanlaisen erilaisuuden sallivuuden muottiin ja osallistua positiiviseen hypeen: "good vibes only". Ei ymmärretä että on ihan ok olla erimieltä, angstata välillä ja kokea ihan koko tunneskaalaa. Ei oikein osata nähdä että tuo kulttuuri ulossulkee eikä luo niitä paljon kaivattuja psykologisen turvallisuuden ympäristöjä vaan lähinnä päin vastoin. Ongelmista ei saa puhua, se koetaan agressiivisuudeksi. Ja suurin osa toimistohommistakin on suorittavia, joten todellakaan kaikki ei nauti syvää merkitystä tehdessään hommia palkan eteen. Omakin motivaationi olisi aivan erilainen jos roolini olisi mutta niitä johtopaikkoja, joissa saa visioida ei riitä kaikille mutta kaikkien pitäsi hihkua loman jälkeen kuinka ihana oli palata kun meinasi jo tulla tylsää.. 

Kävin tutustumassa päivän myyntihommaan, joka vaikutti ihan hyvältä vaikka päivät oli pitkiä. Heti kerrottiin että palkan päälle haen sitten toimeentulotukea. Ei. Mä en semmoisella palkalla liikahda. En soittanut enää että tulisin töihin vaan etsin työn josta maksettiinkin.

Vierailija kirjoitti:

Kävin tutustumassa päivän myyntihommaan, joka vaikutti ihan hyvältä vaikka päivät oli pitkiä. Heti kerrottiin että palkan päälle haen sitten toimeentulotukea. Ei. Mä en semmoisella palkalla liikahda. En soittanut enää että tulisin töihin vaan etsin työn josta maksettiinkin.

Pelkkä provikka ilmeisesti ja työnantaja käyttää hyväksi tt-tukea työntekijöidensä pohjapalkkana?

Näin se palkanmaksu ulkoistetaan veronmaksajille. 

Olin sijaisena koulussa, jossa vallitsi kyttäysmeininki. Mitään apua en saanut mihinkään, mutta vanhemmat opettajat kyttäsi milloin teen virheen ja raportoi sen heti eteenpäin. Jos esimerkiksi en ollut ulkovalvonnassa heti kun piti, kun valvoin vielä viimeistä kokeentekijää, tuli heti sanomista. Ja yksi opettaja otti minut kerran puhutteluun etten saisi olla saatananpalvoja, kun mustista vaatteista tykkäävänä selvästikin sellainen olen. Ilmeisesti siis mustat housut ja harmaa pitkähihainen trikoopaita + meikitön naama =ilmiselvä saatananpalvoja. Rehtori johti huutamalla. En hakenut tuonne uudelleen. Onneksi on myös työpaikkoja, joissa autetaan jos on ongelmia eikä vain kytätä milloin tulee virhe ja singahdeta raportoimaan se.

Eräs ravintola rukalla, hirveä kiire ja työntekijöitä siihen nähden niukasti. Monella työpaikalla oli paha alkoholiongelma ja olivat usein todella huonolla tuulella tai voivat pahoin.

Vakiotyöntekijät eivät pitäneet sesonkityöntekijöistä johon minäkin kuuluin ja ilmaisivat sen ihan suoraan.

Mua on pyydetty parina talvena takaisin sinne mutta ei kiitos koska kuulemma sama meno on vieläkin.

Vierailija kirjoitti:

Ja suurin osa toimistohommistakin on suorittavia, joten todellakaan kaikki ei nauti syvää merkitystä tehdessään hommia palkan eteen. Omakin motivaationi olisi aivan erilainen jos roolini olisi mutta niitä johtopaikkoja, joissa saa visioida ei riitä kaikille mutta kaikkien pitäsi hihkua loman jälkeen kuinka ihana oli palata kun meinasi jo tulla tylsää.. 

Tähän on pakko kommentoida, että johtotehtäviä ei ehkä ole paljon, mutta ei niihin sopivia ihmisiäkään todellisuudessa ole pilvin pimein. Se, mikä ulospäin saattaa näyttää kivalta visioinnilta, on oikeasti aika raakaa työntekoa. Tärkeimmät ominaisuudet johtajalle on pystyä tekemään nopeitakin päätöksiä puutteellisilla tiedoilla (koska ikinä ei pysty ottamaan kaikkia muuttujia huomioon aukottomasti) ja kantaa niistä vastuu silloinkin, kun päätös on ollut väärä. Tunnen vaikka kuinka paljon kovan luokan asiantuntijoita, joilla muu osaaminen on ihan priimaa, mutta päätöksentekokyky puuttuu tai halutaan aina, että joku muu kantaa vastuun. Ei heistä ole tiukan paikan tullen johtajiksi, vaikka olisivat kuinka osaavia tai hyviä tyyppejä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja suurin osa toimistohommistakin on suorittavia, joten todellakaan kaikki ei nauti syvää merkitystä tehdessään hommia palkan eteen. Omakin motivaationi olisi aivan erilainen jos roolini olisi mutta niitä johtopaikkoja, joissa saa visioida ei riitä kaikille mutta kaikkien pitäsi hihkua loman jälkeen kuinka ihana oli palata kun meinasi jo tulla tylsää.. 

Tähän on pakko kommentoida, että johtotehtäviä ei ehkä ole paljon, mutta ei niihin sopivia ihmisiäkään todellisuudessa ole pilvin pimein. Se, mikä ulospäin saattaa näyttää kivalta visioinnilta, on oikeasti aika raakaa työntekoa. Tärkeimmät ominaisuudet johtajalle on pystyä tekemään nopeitakin päätöksiä puutteellisilla tiedoilla (koska ikinä ei pysty ottamaan kaikkia muuttujia huomioon aukottomasti) ja kantaa niistä vastuu silloinkin, kun päätös on ollut väärä. Tunnen vaikka kuinka paljon kovan luokan asiantunti

Periaatteessa varmaan näin, mutta taitaa olla vähemmistö myös ne johtajat, jotka ottavat vastuun. Katso vaikka sitä Kelan johtajaa Lasse Lehtosta, yöllä kynäilee someen, että oikeasti olikin alaistensa syytä, että päästeli sammakoita suustaan. Vastaavia on työelämä täynnä. 

Johtaviin asemiin hakeutuu ja niissä työskentelee paljon narsisteja, ja jopa psykopaatteja. Sellaisilla ihmisillä ei ole omaatuntoa, niin heitä ei myöskään päätösten seuraukset paina. Se, onko ne päätökset hyviä ja oikeita, on kokonaan toinen asia. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja suurin osa toimistohommistakin on suorittavia, joten todellakaan kaikki ei nauti syvää merkitystä tehdessään hommia palkan eteen. Omakin motivaationi olisi aivan erilainen jos roolini olisi mutta niitä johtopaikkoja, joissa saa visioida ei riitä kaikille mutta kaikkien pitäsi hihkua loman jälkeen kuinka ihana oli palata kun meinasi jo tulla tylsää.. 

Tähän on pakko kommentoida, että johtotehtäviä ei ehkä ole paljon, mutta ei niihin sopivia ihmisiäkään todellisuudessa ole pilvin pimein. Se, mikä ulospäin saattaa näyttää kivalta visioinnilta, on oikeasti aika raakaa työntekoa. Tärkeimmät ominaisuudet johtajalle on pystyä tekemään nopeitakin päätöksiä puutteellisilla tiedoilla (koska ikinä ei pysty ottamaan kaikkia muuttujia huomioon aukottomasti) ja kantaa niistä vastuu silloinkin, kun päätös on ollut väärä.

Periaatteessa varmaan näin, mutta taitaa olla vähemmistö myös ne johtajat, jotka ottavat vastuun. Katso vaikka sitä Kelan johtajaa Lasse Lehtosta, yöllä kynäilee someen, että oikeasti olikin alaistensa syytä, että päästeli sammakoita suustaan. Vastaavia on työelämä täynnä. 

Johtaviin asemiin hakeutuu ja niissä työskentelee paljon narsisteja, ja jopa psykopaatteja. Sellaisilla ihmisillä ei ole omaatuntoa, niin heitä ei myöskään päätösten seuraukset paina. Se, onko ne päätökset hyviä ja oikeita, on kokonaan toinen asia. 

 

Tästä olen ihan samaa mieltä. Enkä tiedä kumpi on pahempi, päätöksentekokyvytön vai narsisti. Molemmat saavat pahaa jälkeä aikaan työyhteisössä, ja huono johtaminen vaikuttaa ihan koko organisaatioon.

Onneksi omalla työpaikalla on vastuuntuntoiset ja hyvät johtajat, ja se näkyy koko työpaikan ilmapiirissä. Tietenkään ihan kaikki eivät koskaan ole tyytyväisiä, mutta henkilöstökyselyiden hyvät tulokset ja henkilöstön pieni vaihtuvuus kyllä puhuvat puolestaan. Eli kyllä hyviäkin työpaikkoja löytyy, mutta huonosti johdettuja taitaa ikävä kyllä olla enemmän.