Puistattaako ketään muuta lapsen kutsuminen "meidän neidiksi" tai "prinsessaksi"?
Lähipiirissä on muutama ihminen, jotka eivät juuri koskaan puhu tyttäristään nimellä kun kertovat näiden edesottamuksia, vaan aina "meidän neiti sitä ja tätä". Tuo kuulostaa korvaani jotenkin halveksuvalta tai vaihtoehtoisesti vähän ylpistelevältä. Onko vika minun tulkinnassa vai tuossa ilmaisussa? Toinen vähän oksua suuhun tuova ilmaisu on kutsua tyttölasta prinsessaksi. Meillä on itsellä tyttövauva ja en tykkää yhtään, jos joku häntä nimittää prinsessaksi. Ihan kuin hän olisi joku hienohelma palvelijoineen.
Ja näin tasa-arvon aikakautena täytyy sanoa, ettei kauhean usein kuule vastaavia nimityksiä pojista (prinssi tai herra).
Kommentit (688)
Vikaa on sinun tulkinnassasi. En tosin itsekään pidä "prinsessasta" mutta neidistä tykkään.
Vierailija kirjoitti:
Jep.
Myös enkeliksi kutsuminen kuulostaa vähän haudan takaa tulevalta.
Enkelit eivät ole kuolleita ihmisiä. Enkelit ovat ihan oma lajinsa.
Joo, tuo on lapsellista. Kertoo siitä että äiti (yleensä se on naisihminen) luulee sen muksunsa olevan jotenkin erikoinen, ainakin paljon erikoisempi kuin muiden likkalapset. Ja mulle tulee väkisinkin kuva näistä neitittelijöistä ja prinsessoittelijoista että lapsi on se joka perheessä määrää.
Sori, tämä oli vain ihan mun oma mielikuva.
Ihan yhtä paljon kuin pojan kutsuminen esim. Äijäksi, pikkumieheksi tai meidän jätkäksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jep.
Myös enkeliksi kutsuminen kuulostaa vähän haudan takaa tulevalta.
Enkelit eivät ole kuolleita ihmisiä. Enkelit ovat ihan oma lajinsa.
Tänä. Varsinkin kuolleiden pikkulasten vanhemmat kutsuvät näitä kuolleita enkeleiksi. Särähtää korvaan. Enkelillä ei ole mitään tekemistä kuolleen ihmisen kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jep.
Myös enkeliksi kutsuminen kuulostaa vähän haudan takaa tulevalta.
Enkelit eivät ole kuolleita ihmisiä. Enkelit ovat ihan oma lajinsa.
Tänä. Varsinkin kuolleiden pikkulasten vanhemmat kutsuvät näitä kuolleita enkeleiksi. Särähtää korvaan. Enkelillä ei ole mitään tekemistä kuolleen ihmisen kanssa.
”Enkelityttömme lensi tänään taivaaseen
Ei näin.
Vihasin noita sanoja jo lapsena, kun niitä yritettiin minusta käyttää. Varsinkin ”prinsessa” on ihan kammottava.
Ehkä se vähän pistää korvaan, jos joku jatkuvasti puhuu meidän neidistä tai prinsessasta, mutta saatan joskus itsekin sanoa pikku neidiksi kotona kahden kesken, se on niin kuin hellittelynimi siinä tilanteessa.
Kyllä mä kuulen vastaavana puheen pikku herrasta, pikku ukosta ym.
Meillä on tyttärelle neiti ja prinsessa alkuinen lempinimi.
Neiti "se ja se", kun tytär ottaa tärkeilijän roolin. Prinsessa Rupsunen - kun hän on paha tapainen prinsessa vaatteissa.
Pojasta sanomme Yläkerran Herra, kun hän alkaa ottaa pikkasen liikaa valtaa ja komentelee.
Lapsissa kun erilaisia puolia ja kaikella rakkaudellahan me. Vastuu tosiaan kuuntelijalla, miten vakavasti sitten haluaa ottaa noi lempparit.
Ennemmin kutsuu neidiksi tai prinsessaksi kuin niputtaa itsensä ja lapsensa yhdeksi yksiköksi.
Näille "meillä syödään jo kiinteitä ja me opetellaan käymään potalla" tekisi aina mieli kommentoida että vähän myöhään jätät pottaharjoittelun kun olet jo kolmekymppinen ;)
Kutsun koiraani matriarkaksi, prinsessaksi, kuningattareksi, teidän korkeudeksenne jne.
Mitäs sitten?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jep.
Myös enkeliksi kutsuminen kuulostaa vähän haudan takaa tulevalta.
Enkelit eivät ole kuolleita ihmisiä. Enkelit ovat ihan oma lajinsa.
Ja silti ihmiset käyttää sitä 90 prosenttisesti kuolemaan liittyen.
Senpä takia säpsähdin, kun äitini kerran sanoi, että lapset nukkui kuin enkeli. Eihän tässä kuolemaan viitattu, vaan ns. kiltteyteen, mutta yöks silti.
ohis
Mua ärsyttää tuo herra. Ja osa mammoista käyttää herraa sekä miehestään että pojastaan.
Vierailija kirjoitti:
Ennemmin kutsuu neidiksi tai prinsessaksi kuin niputtaa itsensä ja lapsensa yhdeksi yksiköksi.
Näille "meillä syödään jo kiinteitä ja me opetellaan käymään potalla" tekisi aina mieli kommentoida että vähän myöhään jätät pottaharjoittelun kun olet jo kolmekymppinen ;)
Miten olisi, jos vaikka käyttäisi kyseisen henkilön nimeä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jep.
Myös enkeliksi kutsuminen kuulostaa vähän haudan takaa tulevalta.
Enkelit eivät ole kuolleita ihmisiä. Enkelit ovat ihan oma lajinsa.
Tänä. Varsinkin kuolleiden pikkulasten vanhemmat kutsuvät näitä kuolleita enkeleiksi. Särähtää korvaan. Enkelillä ei ole mitään tekemistä kuolleen ihmisen kanssa.
Itse Luciferkin on langennettu enkeli. Enkelit ja demonit ovat toistensa vastinpareja fantasiakirjallisuudessa.
Vierailija kirjoitti:
Kutsun koiraani matriarkaksi, prinsessaksi, kuningattareksi, teidän korkeudeksenne jne.
Mitäs sitten?
Mietin kanssa tässä, että montakohan "nimeä" koiralla onkaan. Kaikilla talouden jäsenillä on omat hellittelynimensä koiralle, lisäksi ne yhteiset ja ns. virallinen nimi. :D
Onko aina pakko puolestaloukkaantua? Jos kutsuu omaa lastaan prinsessaksi, ei se mitään vakavaa ole. Pientä hauskuutta voi elämässä olla.
Jep.
Myös enkeliksi kutsuminen kuulostaa vähän haudan takaa tulevalta.