Lue keskustelun säännöt.
Puistattaako ketään muuta lapsen kutsuminen "meidän neidiksi" tai "prinsessaksi"?
Lähipiirissä on muutama ihminen, jotka eivät juuri koskaan puhu tyttäristään nimellä kun kertovat näiden edesottamuksia, vaan aina "meidän neiti sitä ja tätä". Tuo kuulostaa korvaani jotenkin halveksuvalta tai vaihtoehtoisesti vähän ylpistelevältä. Onko vika minun tulkinnassa vai tuossa ilmaisussa? Toinen vähän oksua suuhun tuova ilmaisu on kutsua tyttölasta prinsessaksi. Meillä on itsellä tyttövauva ja en tykkää yhtään, jos joku häntä nimittää prinsessaksi. Ihan kuin hän olisi joku hienohelma palvelijoineen.
Ja näin tasa-arvon aikakautena täytyy sanoa, ettei kauhean usein kuule vastaavia nimityksiä pojista (prinssi tai herra).
Kommentit (688)
Vierailija kirjoitti:
Mua ärsyttää tuo herra. Ja osa mammoista käyttää herraa sekä miehestään että pojastaan.
Loukkaako rouva sanankin käyttö?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä on tyttärelle neiti ja prinsessa alkuinen lempinimi.
Neiti "se ja se", kun tytär ottaa tärkeilijän roolin. Prinsessa Rupsunen - kun hän on paha tapainen prinsessa vaatteissa.
Pojasta sanomme Yläkerran Herra, kun hän alkaa ottaa pikkasen liikaa valtaa ja komentelee.
Lapsissa kun erilaisia puolia ja kaikella rakkaudellahan me. Vastuu tosiaan kuuntelijalla, miten vakavasti sitten haluaa ottaa noi lempparit.
Äyks...Vai että oikein Jumalan aseman ottaa teidän poika kun tulee uhmakohtaus.
Ei puistata.
Sille perheelle joka noin sanoo, juuri se lapsi tai lapset ovat sen perheen rakkaimpia ihmisiä, ja he saavat kutsua heitä prinsseiksi ja prinsessoiksi, tulevaisuuden toivoiksi, perijöiksi tai millä tahansa upeilla nimillä.
Mitä pahaa siinä on?
PItäsikö heitä kutsua pahantekijöiksi, tulevaisuuden vangeiksi, rikollisiksi, tyhmiksi, toivottomiksi tai jollain muulla pahoilla ja ilkeillä nimityksillä?
Ihmiset saavat harvoin myönteistä palautetta elämänsä aikana.
Pitäisikö se kielteinen ja toista alistava palaute aloittaa jo pienelle lapselle ja näin varmistaa itsetunnon huono kehittyminen jo varhaisvuosina?
Prinsessa varsinkin kuulostaa vaativalta nirppanokalta. Muutenkin ihmetyttää, miksi vaan käytä nimeä lapsesta.
Vierailija kirjoitti:
Mua ärsyttää tuo herra. Ja osa mammoista käyttää herraa sekä miehestään että pojastaan.
:D Kyllä vaan, iso herra ja pikku herra löytyy meiltä ja muutamia muita variantteja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi että! Minä olen isän prinsessa vieläkin, vaikka ikää on melkein 50 vuotta. Luonteeltani olen poikatyttö eikä mikään elämässäni ole prinsessamaista.
Sanoisin, että nyt on kyllä vika kuulijassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on tyttärelle neiti ja prinsessa alkuinen lempinimi.
Neiti "se ja se", kun tytär ottaa tärkeilijän roolin. Prinsessa Rupsunen - kun hän on paha tapainen prinsessa vaatteissa.
Pojasta sanomme Yläkerran Herra, kun hän alkaa ottaa pikkasen liikaa valtaa ja komentelee.
Lapsissa kun erilaisia puolia ja kaikella rakkaudellahan me. Vastuu tosiaan kuuntelijalla, miten vakavasti sitten haluaa ottaa noi lempparit.
Äyks...Vai että oikein Jumalan aseman ottaa teidän poika kun tulee uhmakohtaus.
Ei ollut kyse uhmakohtauksista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ällöttää! Myös sosiaalisen median päivitykset malliin ”tänään meille syntyi pieni prinsessa” - mitä ihmettä, luuletteko siis itse olevanne jotain kuninkaallisia? Haluaisin tykätä ja iloita mukana onnellisesta perhetapahtumasta, mutta en pysty, jos lasta kutsutaan prinsessaksi.
Vierailija kirjoitti:
Onko aina pakko puolestaloukkaantua? Jos kutsuu omaa lastaan prinsessaksi, ei se mitään vakavaa ole. Pientä hauskuutta voi elämässä olla.
Miten elämän hauskuus liittyy tuohon karmeaan prinsessa-nimittelyyn?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tutun poika oli vauvana/taaperona poikkeli tai misteri. :O
Kyllä, puistattaa kaikki "meidän neiti/prinsessa/pikkumies/pikku-ukko/ukkeli" nimitykset.
Itse inhosin lapsena kun sukulaiset kutsuivat "pikku neidiksi". En ollut se tyttömäisin tyttö, hyvin kaukana hienosta pikku neidistä. :D
Vierailija kirjoitti:
Ei puistata.
Sille perheelle joka noin sanoo, juuri se lapsi tai lapset ovat sen perheen rakkaimpia ihmisiä, ja he saavat kutsua heitä prinsseiksi ja prinsessoiksi, tulevaisuuden toivoiksi, perijöiksi tai millä tahansa upeilla nimillä.
Mitä pahaa siinä on?
PItäsikö heitä kutsua pahantekijöiksi, tulevaisuuden vangeiksi, rikollisiksi, tyhmiksi, toivottomiksi tai jollain muulla pahoilla ja ilkeillä nimityksillä?
Ihmiset saavat harvoin myönteistä palautetta elämänsä aikana.
Pitäisikö se kielteinen ja toista alistava palaute aloittaa jo pienelle lapselle ja näin varmistaa itsetunnon huono kehittyminen jo varhaisvuosina?
Miksei vaan kutsu lasta omalla nimellään, viestittäen, että hän riittää itsenään eikä tarvitse olla missi, malli, prinsessa, kuningas tai mikä ikinä. Hän on hyvä sellaisena kuin on. Siinä minusta parempi viesti kuin että tarvitsee olla jotain, mitä ei ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Prinsessa varsinkin kuulostaa vaativalta nirppanokalta. Muutenkin ihmetyttää, miksi vaan käytä nimeä lapsesta.
Ei lempparit mitenkään vie pois sitä, että käytetään myös oikeaa nimeä.
Meidän poikavauva on välillä Mösjöö.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jep.
Myös enkeliksi kutsuminen kuulostaa vähän haudan takaa tulevalta.
Enkelit eivät ole kuolleita ihmisiä. Enkelit ovat ihan oma lajinsa.
Joo, mutta silti enkeleistä tulee mieleeni kuolema, vaikka tiedän noin monien ajattelevan. kun lapseni isä kuoli, lapseni ollessa ihan vauva, sain paljon enkeleitä ja siksi varmasti tuo mielenyhtymä, joka minua puistatti silloin
Ottakaahan lääkkeet koko poppoo, peukuttajat mukaanlukien.
Siis en tykkää siitä kun joku kutsuu MEIDÄN tyttöämme prinsessaksi, kirjoitin tämän ihan selvästi aloitusviestiin. Hän ei ole mikään vaativa nirppanokka (kuten joku tuossa yllä osuvasti prinsessa-sanan henkeä kuvasi) emmekä me ole mitään monarkkeja. Ihan tavallisia hyväkäytöksisiä suomalaisia ollaan koko porukka. Ap
Mä sanon mun 9. -luokkalaista tyttöä vieläkin prinsessaksi. Siis tyyliin "Huomenta prinsessa". Hellittelynimi muiden joukossa.
Vierailija kirjoitti:
Ei puistata.
Sille perheelle joka noin sanoo, juuri se lapsi tai lapset ovat sen perheen rakkaimpia ihmisiä, ja he saavat kutsua heitä prinsseiksi ja prinsessoiksi, tulevaisuuden toivoiksi, perijöiksi tai millä tahansa upeilla nimillä.
Mitä pahaa siinä on?
PItäsikö heitä kutsua pahantekijöiksi, tulevaisuuden vangeiksi, rikollisiksi, tyhmiksi, toivottomiksi tai jollain muulla pahoilla ja ilkeillä nimityksillä?
Ihmiset saavat harvoin myönteistä palautetta elämänsä aikana.
Pitäisikö se kielteinen ja toista alistava palaute aloittaa jo pienelle lapselle ja näin varmistaa itsetunnon huono kehittyminen jo varhaisvuosina?
Et voi oikeesti olla näin yksinkertainen?? Tai näköjään olet.
Sun logiikan mukaan on tasan kaksi vaihtoehtoa; joko sanoa niitä tenavia ylhäisiksi ruhtinaiksi tai muuksi vastaavaksi taikka haukkua ne pahoiksi ja ilkeiksi. Ootko koskaan aatellut jotta voi olla olemassa ihan neutraali tapa toimia, puhutella niitä mukuloita nimillä?
Sä varmaan oot myös sitä mieltä että autolla voi kaahata vain ylinopeutta tai madella tien tukkona. Ei voi ajella rajoitusten mukaista vauhtia. Joo, vertaus ei liity lasten nimittelyyn mutta idea on sama, on vain joko-tai.
Prinsessalla yleensä joko nostetaan toista ihmistä korokkeelle tai haukutaan turhamaiseksi hienostelijaksi. Kumpikaan ei ole kiva.
Todellakin. Minua tökkii myös se, jos minua rouvitellaan. Ehkä minulla on asenneongelma näitä siviilisäätyä korostavia titteleitä kohtaan.
Prinsessa on ihan kuvottava.
Paras on kutsua nimellä tai jollain lempinimellä.