Miten kehopositiivisuus eroaa pro ana -liikkeestä?
Tämä on ainoa mikä itseäni hämmentää kehopositiivisuusliikkeessä. Korvatkaa mielessänne ylipaino alipainolla ja lihavien inspiraatiokuvat thinspiraatiokuvilla. Itse en näe retoriikassa mitään eroa. Ja jos joku nyt ei tiedä, niin pro ana -liike oli identiteettilaihojen tsemppausporukka, jossa ylistettiin laihaa kehonmallia ja vastustettiin ns. "huolipuhetta" laihuuden vaaroista. Reilu kymmenen vuotta sitten oli ihan normaalia, että kaikki pro ana -tyyliset jutut moderoitiin keskustelupalstoilta ja niitä pidettiin erittäin huolestuttavana ja anoreksiaan yllyttävinä. Miten kehopositiivisuusliikkeessä suhtaudutaan näihin asioihin? Jos on ok olla vaikeasti lihava, niin onko samalla tavoin ok olla anorektisen laiha? Käsitän, että tässä tilanteessa termi "ok" tarkoittaa sitä, ettei muutosta tarvita.
Kommentit (11)
Koska kehopositiivisuus tarkoittaa liian lihavia niin nämä alipainoiset on sitten kehonegatiivisia.
Pro ana kannusti laihtumaan, kehopositiivisuus ei kannusta lihomaan.
Kehopositiivisuuden oli tarkoitus kattaa ihan kaikki kehot mutta läskiaktivistit kaappasi koko liikkeen. Sopivampi vertailukohde olisi ehkä fat acceptance-liike mutta nykyään nämä on käytännössä sama asia.
Ihan samaa mieltä ap:n kanssa ja samaa olen ihmetellyt jo pitkään. Nämä bodypositiivarit myös ihan avoimesti haukkuvat hoikkia ja normaalipainoisia "only dogs like bones" etc.
Miksei vaan voitaisi yrittää olla normaalipainoisia?
On ihanaa olla läski ja esitellä makkaroitaan muille.
Toinen kannustaa kehorauhaan ja pyrkimään siihen että oma keho tuntuu omalta. Toisten kehot ovat heidän vastuullaan, niitä ei kommentoida
Toinen on kontrollia ja itsensätarkkailua
Vierailija kirjoitti:
Kehopositiivisuuden oli tarkoitus kattaa ihan kaikki kehot mutta läskiaktivistit kaappasi koko liikkeen. Sopivampi vertailukohde olisi ehkä fat acceptance-liike mutta nykyään nämä on käytännössä sama asia.
Ihan samaa mieltä ap:n kanssa ja samaa olen ihmetellyt jo pitkään. Nämä bodypositiivarit myös ihan avoimesti haukkuvat hoikkia ja normaalipainoisia "only dogs like bones" etc.
Kyllä ja esim. jenkeissä on laihduttaneita kepoaktiiveja pidetään pettureina ja ovat saaneet kuraa niskaan. Mielestäni kaikissa identiteettiliikkeissä on huolestuttavia piirteitä.
Vierailija kirjoitti:
Toinen kannustaa kehorauhaan ja pyrkimään siihen että oma keho tuntuu omalta. Toisten kehot ovat heidän vastuullaan, niitä ei kommentoida
Toinen on kontrollia ja itsensätarkkailua
Mitä sanoisit anorektikolle, joka sanoo että laiha keho tuntuu omalta ja laihtumisesta ei saisi huomautella tai alkaa jakaa mitään terveysneuvoja.
Haha ai että, tämän termin äärellä tupsahtelee nuoruusmuistot mieleen! Olihan se pro-ana hässäkkä kuitenkin paljon enemmän ääriliike ja vähän enemmän flipanneiden juttu kuin kehopositiivisuus, joka on "kaikille" suunnattua.
Kehopositiivisuudessa ei myöskään mustamaalata toista ääripäätä, koska kehopositiivisuuden takaa ei pitäisi löytyä mitään vastakkainasettelua. Vai? Pro anoillahan se oli pahimmillaan tyyliin lihavuus on kamalaa ja kuolet lihavuuden aiheuttamiin sairauksiin jos sellaiseksi tulet. Laihuuteenkin voit kuolla, mutta se ei haittaa koska kuolet linnunluisena ja kauniina!
Ymmärrän asian vakavuuden, itsekin tästä kaikesta aikanaan sairastuneena ja sairaalahoitoon asti päätyneenä. Ja miten sielläkin salaa oli vain ylpeä sinertävästä, kuivakasta luisevasta vartalostaan, mitä muut lähinnä pelkäsivät. Mutta näistäkin toipuu.
Tragikoomista. Voisipa vaan kaikki olla NORMAALIA.
Ei nyt ehkä samoissa lauseissa ja kappaleissa, mutta yhteenvetona kokonaisuuksista.
Oma huoleni on, että kehopositiivisuusliikkeen myötä syömishäiriöt jäävat tunnistamatta ja niiden hoito vaikeutuu. Kehopositiivisuusliikkeessä ajatellaan jotenkin niin, että lihavuudesta koituva huono olo ei johdukaan lihavuudesta vaan ympäröivästä maailmasta. Keskitytään siis muuttamaan maailmaa sen sijaan, että työstettäis omaa ruokasuhdetta. Uhriutumisesta harvoin kuitenkaan seuraa voimaantumista ja tietyt lainalaisuudet maailmasta ei muutu, huolimatta siitä miten epäreiluja ne ovat.
Että semmosta pohdintaa sitten tällä kertaa.