Lapsen opettaja syyllistää meitä vanhempia lapsen stressaamisesta

Vaikka sinä et koe painostavasi lasta niin lapsi voi silti kokea asian niin.

Onko lapsi sanonut opettajalle tämän väitteen vanhempien vaatimuksista? 

Toki olen jokaisesta kokeesta ollut iloinen ja kehunut lasta, mutta olen kyllä aina sanonut hänelle että ei kaikessa tarvitse olla hyvä ja että jossakin saa olla ihan vaikka super huonokin. Surettaa niin paljon tämä asia. Kysyin asiasta lapseltakin ja hänkin sanoi ettei stressaa numeroista.

Voihan olla, että lapsesi kokee painetta menestyä niissä oppiaineissa, jotka ovat vanhemmille tärkeitä. Se vanhempien luoma suorituspaine niissä aineissa on todennäköisesti enemmän tai vähemmän tiedostamatonta.

  Ei kukaan taas jaksa tätä vanhanpiian jankkaamasta. Hyi. Mene muualle toisten lapsista. 

Totuus voi olla jotain siltä ja väliltä. Opettaja voi (vaikka omien lapsuuskokemustensa perusteella) tulkita tilannetta väärin, mutta toisaalta te voitte tiedostamattomastikin aiheuttaa lapselle suorituspaineita. Eikä se, mitä lapsi nyt sanoo, välttämättä kerro totuutta sekään. Kannattaa miettiä asiaa, mutta toisaalta jos koette että huoli on turha niin antaa olla. 

Vierailija kirjoitti:

  Ei kukaan taas jaksa tätä vanhanpiian jankkaamasta. Hyi. Mene muualle toisten lapsista. 

       Tämä se vaan jaksa jankata. Hyi. 

Näissä asioissa vanhemmat antavat hirmuisen helposti lapselle ristiriitaista informaatiota. Minulla on ystävä, jonka lapsi stressaa kovasti koulusta. Ystävä aina sanoo lapselleen, miten tämän ei tarvitsisi saada joka kokeesta kymppiä, mutta samanaikaisesti hän kuitenkin lähettelee minulle koko ajan valokuvia näistä kympin kokeista, huokaillen että miten lapsi polttaa itsensä loppuun.

Itse en ole somessa, mutta kuulemani mukaan on olemassa vanhempia, joiden lasten todistukset ja soittoesitykset leviävät myös sitä kautta.

Opettaja saatta ylutulkita tilannetta. Tai vanhemmat vähättelevät numeropainetta. Voi olla niin tai näin.

Mutta näistä asioista voi puhua sen lapsen kanssa. Lapsi ei mene siitä rikki, että häneltä kysyy, että kokeeko hän painetta saada hyviä koenumeroita. Ja sitten kuuntelee lapsen vastausta ilman puolustusreaktioita tai muura vastaan inttämistä.

Opettajan mielikuva voi olla väärä, mutta todennäköisesti teidän viestinnässä on jotain lapsen mielestä painostavaa. Itse olen opettajana kohdannut näitä lapsia monia ja kenenkään vanhemmat ei oikeasti itse tajua sitä. Lisäksi lapsissa on eroa. Toiset tarvitseekin painostusta ja toiset taas on herkkiä, joten pienikin patistelu/kiittely voi johtaa jo turhiin paineisiin. Sinänsä lapselle tekee hyvää, ettei aina voi aita olla matalalla ja painettakin pitää oppia kestämään.

Yksi tapaus tuli vastaan, jossa vanhempien painostus oli järkyttävää. Lapsi oli heikko oppimaan ja vanhempien mielestä kyse oli vain laiskuudesta. Lasta pidettiin kotiarestissa lukemassa viikkokin pieneen kokeeseen ja otettiin puhelin pois rankuksi, kun kokeesta tuli vain 6 jne. Oikeasti lapsi vaan oli tosi heikko oppimiskyvyltään ja itku kurkussa yritti lukea asioita kotona. Sitten kävi psykologilla ahdistuksesta ja syy oli kodin liian kovat vaatimukset vs. lapsen kyvyt. Kun on lusikalla annettu, ei voi kauhalla vaatia. Suretti, kun vanhemmat eivät hyväksyneet lastaan. Teki mieli sanoa näille amispohjaisille vanhemmille, että ei ne omat koulutkaan vissiin putkeen menneet.... En voinut sanoa. Teki mieli myös kuitata geeneistä. En tietenkään sanonut, mutta olin niin vihainen sen nuoren, ahdistuneen ihmisen puolesta. 

Monisyinen kuvio. Lapsen tai nuoren mielessä voi tapahtua monenlaisia asioita. 

- Lapsi voi tulkita kehut hyvästä koulumenestyksestä niin, että menestyminen on se ainoa tai ainakin paras tapa saada kehuja. 

- Jos vanhemmat tai sisarukset ovat menestyneitä, niin lapsi saattaa verrata itseään heihin ja kokea, että itse täytyy pärjätä yhtä hyvin.

- Kaveripiirissä saattaa olla ylisuorittajia ja menestyksestä stressaavia, jolloin kaveripiiriin syntyy tietty menestymisen kulttuuri. 

- Koulussa saatetaan puhua koearvosanoista tavalla, jonka lapsi tulkitsee niin, että täytyy menestyä koko ajan hyvin.

Yleensäkin aikuiset voivat tarkoittaa hyvää kehumalla ja kannustamalla lasta, mutta lapsen mielessä tämä saattaa helposti vääntyä siihen muotoon, että onnistumista odotetaan tai vaaditaan. Silloin se, että vanhemmat sanovat "ei aina tarvitse pärjätä" tai "vähän alemmatkin arvosanat ovat ihan riittävän hyviä" ei riitä vastapainoksi sille miten lapsi tulkitsee maailmaa ympärillään. 

Ei hyvässä koulumenestyksessä ole mitään väärää. Parikymppisillä on stressiä ja mielenterveysongelmia, kun aikuisuus ja sen vaatimukset kohdataan alisuoritetun koulutien ja lusmuilun jälkeen. Pudotuspeli on kova hyviin jatko-opiskelupaikkoihin ja kunnon ammattiin.

Vierailija kirjoitti:

Ei hyvässä koulumenestyksessä ole mitään väärää. Parikymppisillä on stressiä ja mielenterveysongelmia, kun aikuisuus ja sen vaatimukset kohdataan alisuoritetun koulutien ja lusmuilun jälkeen. Pudotuspeli on kova hyviin jatko-opiskelupaikkoihin ja kunnon ammattiin.

Niin, se on hyvä kysymys, että kuinka lapsille ja nuorille luodaan sellaista resilienssiä, että he pärjäävät sitten parikymppisinä ja pystyvät kokoamaan itsensä epäonnistumisenkin jälkeen. 

Oma kokemukseni sekä omilta nuoruusvuosilta että lasteni parista on, että heikoin resilienssi on nuorena aikuisena ollut niillä, jotka ovat jo alakoulussa ahdistuneet numeroista ja tehneet paljon töitä niiden eteen. Vaikea sanoa, mikä on syy ja mikä seuraus, ehkä heillä alun perinkään ei ole kapasiteetti riittänyt muuten kuin ponnistellen. 

Jotkut ihmiset stressaavat helpommin, ei se vanhempien vika ole.

Vierailija kirjoitti:

Jotkut ihmiset stressaavat helpommin, ei se vanhempien vika ole.

Kyllä se voi olla vanhempienkin vika. 

Lapsi voi myös ihan itse olla kunnianhimoinen ja haluta kymppejä. Minä olin kouluaikana tällainen. Ei minua vanhemmat mitenkään painostaneet. Olin ihan varma, että heille riittäisi 8-9 taso, jonka olisin saanut lukemattakin. Minä itse halusin joka kokeesta kympin. Jo 10- saattoi harmittaa, jos miinus tuli jostain typerästä virheestä tai jos tehtävä oli minusta epäreilusti arvosteltu.

Vierailija kirjoitti:

Lapsi voi myös ihan itse olla kunnianhimoinen ja haluta kymppejä. Minä olin kouluaikana tällainen. Ei minua vanhemmat mitenkään painostaneet. Olin ihan varma, että heille riittäisi 8-9 taso, jonka olisin saanut lukemattakin. Minä itse halusin joka kokeesta kympin. Jo 10- saattoi harmittaa, jos miinus tuli jostain typerästä virheestä tai jos tehtävä oli minusta epäreilusti arvosteltu.

Tässäkin olisi tarvittu vanhempaa elämänkokemuksellaan kertomaan, että koenumeroa tärkeämpää on aina oppiminen. Ja ehkä sen harmituksen ja epäreiluuden kokemuksen yli pääseminen olikin tällä kertaa se juuri tärkein opittava asia.

Kympin oppilaat stressaavat koulusta kaikki. Lapsi asettaa itse itselleen ne tavoitteet niihin kymppeihin, ja stressaa että yltääkö omiin vaatimuksiin. Typerää ajatella että vain ei-hikareita saisi vanhemmat kehua kympeistä. Tottakai kehutaan myös sitä lasta joka saa kympit. Kummallista että eihikari motivoituisi kehuista kivasti, mutta hikari vain stressaantuisi. Ja kyllä, asiasta on kokemusta.

Vierailija kirjoitti:

Opettajan mielikuva voi olla väärä, mutta todennäköisesti teidän viestinnässä on jotain lapsen mielestä painostavaa. Itse olen opettajana kohdannut näitä lapsia monia ja kenenkään vanhemmat ei oikeasti itse tajua sitä. Lisäksi lapsissa on eroa. Toiset tarvitseekin painostusta ja toiset taas on herkkiä, joten pienikin patistelu/kiittely voi johtaa jo turhiin paineisiin. Sinänsä lapselle tekee hyvää, ettei aina voi aita olla matalalla ja painettakin pitää oppia kestämään.

Yksi tapaus tuli vastaan, jossa vanhempien painostus oli järkyttävää. Lapsi oli heikko oppimaan ja vanhempien mielestä kyse oli vain laiskuudesta. Lasta pidettiin kotiarestissa lukemassa viikkokin pieneen kokeeseen ja otettiin puhelin pois rankuksi, kun kokeesta tuli vain 6 jne. Oikeasti lapsi vaan oli tosi heikko oppimiskyvyltään ja itku kurkussa yritti lukea asioita kotona. Sitten kävi psykologilla ahdistuksesta ja syy oli kodin liian kovat vaatimukset vs. lapsen kyvyt. Ku

Pakko kysyä että miksei tätä oppimisvaikeuksista kärsivää lasta ohjattu psykologin kognitiivisiin tutkimuksiin, joiden myötä olisi voitu kouluun virittää tarvittavat tukitoimet ja vanhempien kanssa käydä se keskustelu mitkä on tämän lapsen vahvuuksia ja ja mitkä vaikeuksia ja millaista tukea tarvitsee? Pitikö odottaa että lapsi ahdistuu, kun vanhemmat omaa ymmärtämättömyyttään ja todennäköisesti hyvää tarkoittaen ovat yrittäneet toimia niin että lapsi saisi hyvät eväät elämään mutta kävikin päin vastoin. Jos vanhempien tuollaisella piiskaamisella tulee kutosia, niin ilman sitä numerot olisi vielä alhaisempia, ja siinä voi koulun miettiä et onko tehnyt osansa vain seuratessaan sivusta kunnes lapsi sairastuu. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsi voi myös ihan itse olla kunnianhimoinen ja haluta kymppejä. Minä olin kouluaikana tällainen. Ei minua vanhemmat mitenkään painostaneet. Olin ihan varma, että heille riittäisi 8-9 taso, jonka olisin saanut lukemattakin. Minä itse halusin joka kokeesta kympin. Jo 10- saattoi harmittaa, jos miinus tuli jostain typerästä virheestä tai jos tehtävä oli minusta epäreilusti arvosteltu.

Tässäkin olisi tarvittu vanhempaa elämänkokemuksellaan kertomaan, että koenumeroa tärkeämpää on aina oppiminen. Ja ehkä sen harmituksen ja epäreiluuden kokemuksen yli pääseminen olikin tällä kertaa se juuri tärkein opittava asia.

Sitä minun vanhempani aina hokivatkin. Että tärkeintä on se, mitä osaa eikö numerot. Ei se silti minun harmitustani poistanut. Olen ollut kaikessa muussakin kunnianhimoinen. Vasta vanhempana olen oppinut hellittämään.

16