Miksi ihmiset eivät mene enää naimisiin?
Hesarin juttu laittoi miettimään. Perinteitä on hyvä välillä kyseenalaistaa, mutta silti minun on vaikea ymmärtää, miksei mennä naimisiin, jos on lapsiakin. Isompi sitoutuminen ne lapset ovat kuin avioliitto, josta pääsee tarvittaessa eroon.
Kommentit (193)
Eipä tuo niin kummallista ole, päin vastoin.
Ihminen ei ole monogaminen eläin, joten yhteen ihmiseen sitoutuminen koko eliniäksi on meille luonnotonta käyttäytymistä. Kirkko sitä on pyrkinyt pakottamaan, mutta nykyään ihmiset voivat tehdä lapsia avioliiton ulkopuolella ilman häpeää ja asua vaikkapa avopuolisoina ilman ihmettelyä.
Hienoa, että ihmiset uskaltavat tehdä oman mielensä mukaisia päätöksiä, kuten jättää ne ipanat tekemättä tai menemättä avioliittoon vain, koska "niin nyt kuuluu tehdä".
Miksi ihmeessä pitäisi mennä naimisiin?
Niin. Häät ja avioliitto ovat kaksi eri asiaa.
Työkaverini kävi taannoin lounastauolla maistraatissa ja tuli iltapäivällä vielä takaisin töihin. Pitivät juhlat sitten myöhemmin, eikä niitäkään ole tietenkään pakko järjestää.
Miksi mennä kun avioliiton keskeinen osa eli leskeneläke viedään pois ja ajetaan lesket sossun luukulle? Saman saa avoliitossa.
Naimisiinmeno itsessään ihan ok, mutta vaihtelevat tilanteet rahan suhteen, esim nyt piti "erota" että puoliso saa vuokraan sen 80% asumistukea ( hän opiskelee minä töissä, kirjat kaverilla ).
Jos oltaisiin naimisissa, niin et voi noin vain "erota" vaan vaatii hirveän byrokratian.
Ja tehdään näitä "ero" järjestelyjä aina kun tilanne niin vaatii, sama oli silloin kun puoliso oli minimi vanhempainrahalla vauvan kanssa kotona.
Meillä ei ole yksinkertaisesti mitään syytä mennä naimisiin. Emme ikämme puolesta olisi oikeutettuja leskeneläkkeeseen, emme todellakaan hanki lapsia (se ei olisi edes mahdollista), emme peri toisiamme... ei ole mitään syytä, miksi menisimme naimisiin. Emmekä kuulu kirkkoon joten emme kaipaa siunausta suhteellemme.
Voihan sitä olla menemättä naimisiin vaikka onkin monogaminen, tai vaikka olla avoimessa suhteessa avioliitossa jos haluaa. Omat vanhempani eivät menneet naimisiin eivätkä ole menossakaan, koska siihen menee aikaa ja rahaa ja yhdessä voi olla ilman avioliittoakin. Naimisiin meno on pelkkä muodollisuus jonka jotkut kokee tärkeäksi ja jotkut taas ei. Jokaisen oma asia, ei sitä sen enempää tarvitse ihmetellä.
Vierailija kirjoitti:
En halua sitoutua ja toisekseen en usko, että ihminen on yksi avionen. Ja kyllähän erotilastotkin puhuu sen puolesta. En halua viettää päivääni kermakakkuna ja muutenkin pysyttelen kirkollisista menoista kaukana.
Avioliitto on juridinen sopimus. Noilla muilla mainitsemillasi asioilla ei ole sen sopimuksen kanssa mitään tekemistä.
Ihmiset eivät ap kaipaa avioliiton kaltaista taloudellista sopimusta elämäänsä, koska molemmat puolisot tulevat toimeen myös omillaan. Nykyään ei ole myöskään sosiaalista painetta virallistaa parisuhde rekistereihin.
Nykyihmiselle liian hankalaa kävellä maistraattiin. Ilmeisesti näiden laiskimusten mielestä olisi parempi ja helpompi muuttaa lainsäädäntöä niin, että puoliso voi olla kuka tahansa samassa taloudessa kirjoilla oleva. Kaikki puolison ja lasten oikeudet tulisi näin helposti ja mutkattomasti.
Mies ei sitoudu. Aina löytyy parempi Tinderistä. Avioliitot kaatuu pettämiseen. Lapsi on rasite. Työelämä on raskasta. Ihmisen elämä: yritä päästä opiskelemaan, yritä valmistua, yritä saada työpaikka, yritä ostaa 20 neliön yksiö, ole ylipätevä työssä. Ei enää jaksa avioliittoa ja perhettä.
"Isompi sitoutuminen lapset on kuin avioliitto." Siksi. Jos on lapsia, ei ole tarvetta osoittaa sitoutumista menemällä naimisiin. Lapset ja/tai yhteinen asuntolaina sitoo kyllä huomattavasti enemmän kuin maistraatissa käynti.
Korreloi suoraan kasvaneen itsekkyyden, ylimielisyyden, omahyväisyyden, vastuuttomuuden, kanssaihmisistä välittämisen jne. kanssa. Ollaan ns. itsellisiä ja otetaan vastuu omasta elämästä, eli tää narratiivi pitää sisällään hyvin ikäviä asioita kaikkinaisen yhteisöllisyyden näkökulmasta, koskee ikävä kyllä pitkälle myös parisuhdetta.
Vierailija kirjoitti:
En halua sitoutua ja toisekseen en usko, että ihminen on yksi avionen. Ja kyllähän erotilastotkin puhuu sen puolesta. En halua viettää päivääni kermakakkuna ja muutenkin pysyttelen kirkollisista menoista kaukana.
Naimisiin meno ei kerro uskollisuudesta tai sitoutumisesta yhtään mitään enää nykyisin ja naimisiin voi mennä siviilivihkimisenkin kautta, ei tarvitse olla yhtään vierasta.
Ei lapset mitään sido. Senkun pettää ja jättää (tai jättää ilman pettämistä). Se on se moraali joka sitoo ja sitä ei kaikilla ole.
Itse olen kosinut ihan siitä syystä, että perinnönjaossa olisi puolisolla pienempi perintövero. Vain ja ainoastaan siitä syystä, meidän suhde ei olisi muuttunut mitenkään.
Koen avioliittoinstituution vanhentuneeksi ja väljähtäneeksi traditioksi enkä halua olla osallisena sellaisen hengissä pitämiseksi.
Huvittuneena välillä seuraan sitä miten vahvasti avioliittoon luotetaan ja miten sen pitää olla osa parisuhteen "etenemispolkua". Ei osata eikä edes haluta kyseenalaistaa sitä. Tehtävä on.
Olemme mieheni kanssa olleet 22vuotta yhdessä. Yhteen ollaan hitsauduttu ilman virkaanastujaisiakin.
Vierailija kirjoitti:
Korreloi suoraan kasvaneen itsekkyyden, ylimielisyyden, omahyväisyyden, vastuuttomuuden, kanssaihmisistä välittämisen jne. kanssa. Ollaan ns. itsellisiä ja otetaan vastuu omasta elämästä, eli tää narratiivi pitää sisällään hyvin ikäviä asioita kaikkinaisen yhteisöllisyyden näkökulmasta, koskee ikävä kyllä pitkälle myös parisuhdetta.
Nyt en kyllä ymmärtänyt yhtään mitä ajoit takaa, voisitko avata vähän?
T. Ihminen joka ei ole koskaan kelvannut parisuhteeseen.
Vierailija kirjoitti:
Ei lapset mitään sido. Senkun pettää ja jättää (tai jättää ilman pettämistä). Se on se moraali joka sitoo ja sitä ei kaikilla ole.
Itse olen kosinut ihan siitä syystä, että perinnönjaossa olisi puolisolla pienempi perintövero. Vain ja ainoastaan siitä syystä, meidän suhde ei olisi muuttunut mitenkään.
Näin on ja mikään laki ei eron jälkeen pakota tapaamaan lapsia. Lapsetkaan ei ole mikään suuri sitoumus.
Vierailija kirjoitti:
Korreloi suoraan kasvaneen itsekkyyden, ylimielisyyden, omahyväisyyden, vastuuttomuuden, kanssaihmisistä välittämisen jne. kanssa. Ollaan ns. itsellisiä ja otetaan vastuu omasta elämästä, eli tää narratiivi pitää sisällään hyvin ikäviä asioita kaikkinaisen yhteisöllisyyden näkökulmasta, koskee ikävä kyllä pitkälle myös parisuhdetta.
Miten naimisiinmeno vaikuttaa ihmisen itsekkyyteen, ylimielisyyteen, omahyväisyyteen ja vastuuttomuuteen?
Ei se, että ei mene naimisiin tarkoita sitä ettei ihmiset voisi olla silti parisuhteessa, rakastaa, välittää ja pitää huolta.
Ei se, että ihminen on sinkku tarkoita sitä, että hän ei voisi pitää huolta, rakastaa ja välittää.
Kammottavia maailmankatsomuksia ihmisillä.
En halua sitoutua ja toisekseen en usko, että ihminen on yksi avionen. Ja kyllähän erotilastotkin puhuu sen puolesta. En halua viettää päivääni kermakakkuna ja muutenkin pysyttelen kirkollisista menoista kaukana.