Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kun aikuisuus tulee ystävyyden tielle
05.10.2020 |
Olenkohan ainoa, jota harmittaa ystävyyssuhteiden raju muuttuminen sitä mukaan, mitä vanhemmaksi tulee.
Lapsuudessa ja nuoruudessa ystävät oli erittäin tärkeä osa elämää. Nyt kohta 30-vuotiaana huomaa, että aikuisuus/elämä on tullut tielle - lähinnä muilla.
Itse en ole osannut päästää ystävistä irti edes lasten tulon myötä. Edelleen haluaisin viettää aikaa heidän kanssaan useammin kuin kerran 2 - 3 kuukaudessa. Itse asiassa ihanne olisi, jos pääsisi ystävän kanssa viettämään aikaa jopa viikottain. Sen ei tarvitse olla mitään sen ihmeellisempää, tyyliin käydä yhdessä lenkillä, kutsua syömään ilman mitään pönötystä (eli ei olisi kyseessä mikään neljän tähden illallinen, vaan vaikka lounas ja sohvalla röhnötystä syönnin päälle) tai mennä jonkun luokse haravoimaan ja samalla puida viikon kuulumisia.
Olen kuitenkin huomannut viimeisen parin kolmen vuoden aikana, että ystävillä mikä tahansa menee ystävien edelle. Puoliso, harrastus, perheen yhteinen aika - aivan kuin sitä ei viikon jokaisena päivänä niitä puolison ja lasten naamoja katsele, tai olisi maailman loppu jättää silloin tällöin se ryhmäjumppa väliin ja käydä sen sijaan piiiitkällä kävelylenkillä ystävän kanssa.
Itse nimenomaan kaipaan taukoa kodista ja perheestä, ja yleensä joutuu yksinään jotain keksimään. Kaikilla on arvojärjestys aivan eri maata kuin itsellä. Mulla tähän asti etusijalla ollut lapset, sitten ystävät ja sitten vasta puoliso (tosin nykyään olen sinkku ollut noin vuoden päivät, mutta ennen sitä).
Minuun ottavat yhteyttä lähinnä silloin, kun heillä on jokin kriisi tai tarvitsevat palvelusta. Tätä tapahtuu usein, saatetaan keskellä yötä soittaa, että tule hakemaan hänet paikasta x kun riita miehen kanssa, tai pyydetään muuttoavuksi viikonloppuna jolloin perun mahdolliset omat menoni.
Toisinpäin asia ei enää toimi. Ystävyyssuhteet ovat muuttuneet yksipuolisiksi: minä vain annan ja minä olen erittäin hyvä YSTÄVÄ, mutta minulle ei sitä kukaan enää ole. Ennen se toimi kuten kuuluukin, nykyään ei.
Kaipaan niitä aikoja, kun ei tarvinnut kalenterista varata hetkeä tavata ystäviä. Tottakai aikuisena työ ja perhe vie aikaa ja jaksamista, mutta itselle tosiaan juuri ystävät ovat se henkireikä tylsästä aikuisten arjesta.
Vaikka kutsuisin kuukausia etukäteen vaikkapa syntymäpäiväjuhliin ystäviä, ei suurin osa osaa sanoa kuin että katsotaan lähempänä ja sitten lähempänä onkin Jaskan 5v jääkiekkopeliä, jota on pakko olla katsomassa kuten seuraavanakin päivänä jne.
Olenko tosiaan ainoa aikuinen ihminen, jolle ystävyys on edelleen niin tärkeä asia, ettei heti keksi lasten lisäksi mitään, mikä heidän edelleen menisi? Olenko ainoa, joka tietää kuinka yksinäistä on olla hyvä ystävä monelle, mutta heistä yksikään ei halua olla itse hyvä ystävä? Olenko todella lapsellinen, kun en osannut kasvaa aikuiseksi oikein?
Kommentit (422)
Vierailija kirjoitti:
lapset pilaa KAIKEN
No mun omat lapset eivät kyllä ole mitään pilanneet. Hekin haluavat viettää aikaa ystäviensä kanssa siinä missä minäkin. Kun olivat pieniä, en halunnut opettaa heille, että minä olen aina kotona kun niin haluavat, tai jos minulla oli ystävä kylässä, niin he saavat viedä kaiken huomion jos haluavat. Ehei, aikuisten keskustelua ei tulla häiritsemään jos ei ole oikeaa asiaa.
Lapset ovat vahvoja, eivätkä he mene rikki vaikka äidin elämässä onkin muitakin tärkeitä ihmisiä. Ainakin omani ovat.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sanotaanko että arvojärjestyksesi on outo. Melkein kaikilla se oma perhe on ensimmäisenä ja sitten kaikki ulkopuoliset. Vaikka sanot, että lapset ovat sinulle ykkönen, niin saan silti sellaisen kuvan että ystävätkin menisivät näiden ohi. Kannattaa hankkia perheettömiä kavereita, joilla ei ole lasten harrastukset tiellä.
Vierailija kirjoitti:
Sanotaanko että arvojärjestyksesi on outo. Melkein kaikilla se oma perhe on ensimmäisenä ja sitten kaikki ulkopuoliset. Vaikka sanot, että lapset ovat sinulle ykkönen, niin saan silti sellaisen kuvan että ystävätkin menisivät näiden ohi. Kannattaa hankkia perheettömiä kavereita, joilla ei ole lasten harrastukset tiellä.
Eivät mene lasten edelle. En peru lapsille luvattuja asioita ystävän muuton vuoksi.
Mutta en myöskään kieltäydy näkemästä ystävää siksi, että pitäisi olla lapsen harrastusta katsomassa. Niitä harkkoja ehtii katsomaan koska tahansa muutoinkin.
Kadehdin Greyn Anatomia Sarjassa olevien Meredith Greyn ja Cristina Yangin ystävyyttä. Vaikka se onkin käsikirjoitettua, haluan uskoa, että tuollainen voisi olla mahdollistakin.
Ap
Mä olen saman ikäinen kuin ap ja ollut yksin aina, syntymästäni asti. Sinulla on sentään ihania muistoja tallella ja ymmärrä se, että terveellä aikuisella omat lapset menevät kaiken edelle.
"Edelleen haluaisin viettää aikaa heidän kanssaan useammin kuin kerran 2 - 3 kuukaudessa" Moni ei tapaa ketään koskaan!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sanotaanko että arvojärjestyksesi on outo. Melkein kaikilla se oma perhe on ensimmäisenä ja sitten kaikki ulkopuoliset. Vaikka sanot, että lapset ovat sinulle ykkönen, niin saan silti sellaisen kuvan että ystävätkin menisivät näiden ohi. Kannattaa hankkia perheettömiä kavereita, joilla ei ole lasten harrastukset tiellä.
Hankkia. Ei niitä niin vaan hankita.
2020-ihmiset on ronkeleita.
Vierailija kirjoitti:
Mä olen saman ikäinen kuin ap ja ollut yksin aina, syntymästäni asti. Sinulla on sentään ihania muistoja tallella ja ymmärrä se, että terveellä aikuisella omat lapset menevät kaiken edelle.
Tottakai menee, mutta oikeastiko ystäviä ei voi nähdä, koska on lapsia? Ei se, että menee mieluummin ystävän kanssa lenkille kuin jälleen kerran jalkapallokentän laidalle katsomaan harjoituksia tarkoita, että se ystävä on tärkeämpi kuin se lapsi.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"Edelleen haluaisin viettää aikaa heidän kanssaan useammin kuin kerran 2 - 3 kuukaudessa" Moni ei tapaa ketään koskaan!
Tiedostan kyllä tämän ja olen todella pahoillani heidän puolestaan, joilla ei ole ikinä ystäviä ollutkaan.
Ap
Sinkkuäidillä on varmasti yksinäistä.
Ne aviossa olevat ystäväsi pistävät perheen etusijalle. Sinä kelpaat sitten hätävaraksi.
Näin se vaan menee.
Missä on hippejä ja hamppua, siellä tarvitaan Nokian kumipamppua
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrän sua täysin. Olen about saman ikäinen kuin sinä, ja pyöritän yksin kolmen lapsen arkea samalla kun teen vaativaa työtä.
Aikaa ystäville on harvemmin kuin haluaisin, mutta kerran, kaksi viikossa on joku ystävä kylässä tai tehdään jotain yhdessä. Yleensä jotain arkista, ihan vain hörpitään teetä tai katsotaan leffaa. Lapset kulkevat sujuvasti mukana paikasta toiseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen saman ikäinen kuin ap ja ollut yksin aina, syntymästäni asti. Sinulla on sentään ihania muistoja tallella ja ymmärrä se, että terveellä aikuisella omat lapset menevät kaiken edelle.
Tottakai menee, mutta oikeastiko ystäviä ei voi nähdä, koska on lapsia? Ei se, että menee mieluummin ystävän kanssa lenkille kuin jälleen kerran jalkapallokentän laidalle katsomaan harjoituksia tarkoita, että se ystävä on tärkeämpi kuin se lapsi.
Ap
Ei se tarkoitakaan, mutta sinä et tunnu ymmärtävän, että ystäväsi mielummin katsoo jälleen kerran sen oman lapsen jalkapallotreenejä kuin lähtee sinun kanssasi lenkille. Ystäviesi prioriteetit ovat erilaiset kuin sinulla eivätkä ne ole jotenkin huonommat vaikka he haluavat käyttää kaiken aikansa lastensa ja perheensä kanssa. Lapset ovat pieniä hetken, ystävien (niiden oikeiden, jotka jaksavat odottaa) kanssa aikaa voi viettää taas kun lapset itsenäistyvät eivätkä halua äitiä kaikkialle mukaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kakkahattutäti kirjoitti:
Sinkkuäidillä on varmasti yksinäistä.
Ne aviossa olevat ystäväsi pistävät perheen etusijalle. Sinä kelpaat sitten hätävaraksi.
Näin se vaan menee.
Sitähän juuri harmittelinkin. Ei mulla itsellä ystävien merkitys pienentynyt silloinkaan, kun olin vielä parisuhteessa. Eivät ystävät lakanneet olemasta mulle vähintäänkin yhtä tärkeitä, kuin puoliso seurustelun myötä.
Pari ystävää ollut elämässäni yli 20 vuotta, mies oli 10 - miten ihmeessä tuo mies olisi voinut olla minulle tärkeämpi kuin lähes koko ikäni vierelläni ollut ihminen?
Avioerotilastot puhuu puolestaan - Haluatko, että vierelläsi on ystävä, jos tulee ero? Voi olla, että jää totaalisen yksin, jos ei muista pitää huolta myös muista ihmissuhteistaan. Itse olen yrittänyt pitää aktiivisesti huolta kaikista, mutta koska viime aikoina se jäänyt niin yksipuoliseksi niin en tiedä mitä pitäisi ajatella.
Minun ja miehen eron syihin ei muuten ystävät vaikuttaneet, se täytyy tässä vaiheessa sanoa.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen saman ikäinen kuin ap ja ollut yksin aina, syntymästäni asti. Sinulla on sentään ihania muistoja tallella ja ymmärrä se, että terveellä aikuisella omat lapset menevät kaiken edelle.
Tottakai menee, mutta oikeastiko ystäviä ei voi nähdä, koska on lapsia? Ei se, että menee mieluummin ystävän kanssa lenkille kuin jälleen kerran jalkapallokentän laidalle katsomaan harjoituksia tarkoita, että se ystävä on tärkeämpi kuin se lapsi.
Ap
Ei se tarkoitakaan, mutta sinä et tunnu ymmärtävän, että ystäväsi mielummin katsoo jälleen kerran sen oman lapsen jalkapallotreenejä kuin lähtee sinun kanssasi lenkille. Ystäviesi prioriteetit ovat erilaiset kuin sinulla eivätkä ne ole jotenkin huonommat vaikka he haluavat käyttää kaiken aikansa lastensa ja perheensä kanssa. Lapset ovat pieniä hetken, ystävien (niiden oikeiden, jotka jaksavat odottaa) kanssa aikaa voi viettää taas kun lapset itsenäistyvät eivätkä halua äitiä kaikkialle mukaan.
Tätä juuri tarkoitinkin. Minusta on ikävää, että joskus hyvänä ystävänä pitämäni henkilö alkaakin vaalia vain lastensa ja miehensä välisiä suhteita, ja unohtaa taka-alalle sen ystävän, joka piti kädestä kiinni, toi ruokaa, lohdutti ja piti huolta kun tämä ystävä kohtasi elämänsä pahimman painajaisen. Ja jolle soittaa enää vain, jos sattuu tarvitsemaan jotain.
En yritä sanoa, että muut väärässä, minä oikeassa. Tarkoitus oli keskustella siitä, onko kaltaisiani edes muita olemassa, vai elävätkö kaikki jonkin elämän sääntökirjan mukaan, jossa elämässä tärkeintä on ne klassiset perhe ja työ, ja kaikki muu menee siinä sivussa jos menee.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän sua täysin. Olen about saman ikäinen kuin sinä, ja pyöritän yksin kolmen lapsen arkea samalla kun teen vaativaa työtä.
Aikaa ystäville on harvemmin kuin haluaisin, mutta kerran, kaksi viikossa on joku ystävä kylässä tai tehdään jotain yhdessä. Yleensä jotain arkista, ihan vain hörpitään teetä tai katsotaan leffaa. Lapset kulkevat sujuvasti mukana paikasta toiseen.
Kuulostaa tosi ihanalta. Juuri tuollaista kaipaan itsekin.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Kakkahattutäti kirjoitti:
Sinkkuäidillä on varmasti yksinäistä.
Ne aviossa olevat ystäväsi pistävät perheen etusijalle. Sinä kelpaat sitten hätävaraksi.
Näin se vaan menee.Sitähän juuri harmittelinkin. Ei mulla itsellä ystävien merkitys pienentynyt silloinkaan, kun olin vielä parisuhteessa. Eivät ystävät lakanneet olemasta mulle vähintäänkin yhtä tärkeitä, kuin puoliso seurustelun myötä.
Pari ystävää ollut elämässäni yli 20 vuotta, mies oli 10 - miten ihmeessä tuo mies olisi voinut olla minulle tärkeämpi kuin lähes koko ikäni vierelläni ollut ihminen?Avioerotilastot puhuu puolestaan - Haluatko, että vierelläsi on ystävä, jos tulee ero? Voi olla, että jää totaalisen yksin, jos ei muista pitää huolta myös muista ihmissuhteistaan. Itse olen yrittänyt pitää aktiivisesti huolta kaikista, mutta koska viime aikoina se jäänyt niin yksipuoliseksi niin en tiedä mitä pitäisi ajatella.
Minun ja miehen eron syihin ei muuten ystävät vaikuttaneet, se täytyy tässä vaiheessa sanoa.
Ap
Niinhän sinä sanot, mutta jos mies ei ole koskaan ollut sulle kovin tärkeä, niin ehkä se juuri on syy siihen, että olet sinkku.
Niillä parillisilla on se hyvä ystävä siinä vierellä koko ajan, ei ne kaipaa sinua. Paitsi apuun. Olet hätävara.
Yritä verkostoitua muiden sinkkuäitien kanssa. He ymmärtävät tilannettasi paremmin.
Olen sinkku itsekin ja huomannut, että parisuhde ja perhe menevät kaiken edelle. Itse en enää oikein jaksa perheellisiä kavereita tästä syystä.
Missä on hippejä ja hamppua, siellä tarvitaan Nokian kumipamppua
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kakkahattutäti kirjoitti:
Sinkkuäidillä on varmasti yksinäistä.
Ne aviossa olevat ystäväsi pistävät perheen etusijalle. Sinä kelpaat sitten hätävaraksi.
Näin se vaan menee.Sitähän juuri harmittelinkin. Ei mulla itsellä ystävien merkitys pienentynyt silloinkaan, kun olin vielä parisuhteessa. Eivät ystävät lakanneet olemasta mulle vähintäänkin yhtä tärkeitä, kuin puoliso seurustelun myötä.
Pari ystävää ollut elämässäni yli 20 vuotta, mies oli 10 - miten ihmeessä tuo mies olisi voinut olla minulle tärkeämpi kuin lähes koko ikäni vierelläni ollut ihminen?Avioerotilastot puhuu puolestaan - Haluatko, että vierelläsi on ystävä, jos tulee ero? Voi olla, että jää totaalisen yksin, jos ei muista pitää huolta myös muista ihmissuhteistaan. Itse olen yrittänyt pitää aktiivisesti huolta kaikista, mutta koska viime aikoina se jäänyt niin yksipuoliseksi niin en tiedä mitä pitäisi ajatella.
Minun ja miehen eron syihin ei muuten ystävät vaikuttaneet, se täytyy tässä vaiheessa sanoa.
Ap
Niinhän sinä sanot, mutta jos mies ei ole koskaan ollut sulle kovin tärkeä, niin ehkä se juuri on syy siihen, että olet sinkku.
Niillä parillisilla on se hyvä ystävä siinä vierellä koko ajan, ei ne kaipaa sinua. Paitsi apuun. Olet hätävara.
Kovin tärkeä? Miksi vähättelet? Se, että paras ystäväni oli minulle tärkeämpi ei tarkoita, ettei mies ollut kovin tärkeä. Miehessä oli omat puutteensa ja vikansa, jotka eroon johtivat. Minä siis halusin erota, mies ei ja tänä päivänäkin yrittää ottaa välillä puheeksi mahdollisen yhteen palaamisen.
Mutta ei nyt eksästäni sen enenpää.
Ja voi, kun en edelleenkään väitä ettenkö tajua mitä niiden ystävien päässä liikkuu, vaan harmittelen tilannetta.
Ap
Kakkahattutäti kirjoitti:
Yritä verkostoitua muiden sinkkuäitien kanssa. He ymmärtävät tilannettasi paremmin.
Olen sinkku itsekin ja huomannut, että parisuhde ja perhe menevät kaiken edelle. Itse en enää oikein jaksa perheellisiä kavereita tästä syystä.
Se sinkku voi pariutua vielä, ja taas sama tilanne edessä. Haluaisin samanhenkisen ihmisen, jonka pää ei mene niin pyörälle miehestä, että unohtaa ystävänsä.
Tätä voisi verrata ihmiseen, joka jättää urahaaveensa jonkun miehen/naisen takia. Ura ja ystävät ovat isoja asioita, joita ei kannata haaskata yhdenkään rakkaustarinan vuoksi. Voi saada koko paketin, jos vain välittää yhtään.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
lapset pilaa KAIKEN
No mun omat lapset eivät kyllä ole mitään pilanneet. Hekin haluavat viettää aikaa ystäviensä kanssa siinä missä minäkin. Kun olivat pieniä, en halunnut opettaa heille, että minä olen aina kotona kun niin haluavat, tai jos minulla oli ystävä kylässä, niin he saavat viedä kaiken huomion jos haluavat. Ehei, aikuisten keskustelua ei tulla häiritsemään jos ei ole oikeaa asiaa.
Lapset ovat vahvoja, eivätkä he mene rikki vaikka äidin elämässä onkin muitakin tärkeitä ihmisiä. Ainakin omani ovat.Ap
Olet itse täydellinen esimerkki siitä, että ystävilläsi ei ole aikaa ja mielenkiintoa enää ystävyyteen, koska lapset
Alue: Aihe vapaa
lapset pilaa KAIKEN