Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Vielä nelikymppisenä pitää pelätä vanhempiaan. Kohtalotovereita?
01.10.2020 |
Säälittävää joo, mutta joudun yhä nelikymppisenä pelkäämään vanhempiani henkisen ja fyysisen väkivallan pelossa. En oikein tiedä mitä asialle pitäisi tehdä. Vertaistukea kaipaan, ja hyvien vanhempien lasten sättimistä ja ihmettelyä en niinkään kaipaa (ne kellä rakastava lapsuus, eivät voi tajuta millainen suhde on huonon perheen sisällä).
Vanhempani ovat narsistihtavia, toinen selkeän aggressiivinen ja erittäin väkivaltainen (kohdistui lapsiin, eikä ollut siis pelkkää kuritusta vaan tapahtui ilman mitään syytä, ts aikuinen purki stressiään pieksämällä lapsia) ja toinen taas alistuva ja pasiivis-aggressiivinen, kiusasi lapsiaan piilotetummin ja rivien välistä henkisellä väkivallalla - tämä vanhempi loukkaa todella julmasti ja ilkeästi.
Mistään ei saanut olla eri mieltä, vastaan ei voinut sanoa, pakko oli totella ja ylipäätään mistään ei keskusteltu tai lasten mielipiteitä kuunneltu.
Aikuisena kohtelu ollut samaa. Tyrannimaista käskytystä, komentelua, haukkumista ja tiuskimista ja muutaman kerran on käyty käsiksi. Ei ole siis hakattu, mutta riepoteltu tai retuutettu vaatteista samalla uhkaillen (”jos et nyt tottele niin hakkaan sut niin ettet viikkoon kävele”).
Vanhemmat siis täysin rajattomia eikä tajua että lapset on aikuisia. Minä olen nelikymppinen ja sisko pari vuotta vanhempi.
Välit on aika viileät, soitellaan kyllä ja tavataan, ja sitten aina tuollaisen ”episodin” (esim muhun käyty käsiksi) välit jäätyy aina sitten muutamaksi kuukaudeksi kun en soittele hetkeen. Sitten taas vanhemmat soittaa ja teeskentelee että mitään ei ole tapahtunutkaan ja muina miehinä iloisesti puhuvat. Sitten taas menee jonkin aikaa hyvin kunnes taas kosahtaa.
Anteeksi eivät tietenkään pyydä, koskaan eivät ole pyytäneet anteeksi yhtään kertaa.
Lapsenlapsien takia(siis omat lapseni) olen suostunut olemaan jonkinlaisissa väleissä, mutta nyt on alkanut tää asia aivan valtavasti suututtaa. Asiasta ei voi keskustella vanhempien kanssa, pari kertaa yritetty ja johtanut niin hirveään selkkaukseen että pelkäsin henkeni puolesta.
Puhua ei siis voi, asioita ei voi muuttaa, joten miten tällaisessa tilanteessa olette toimineet? Vanhemmista vanhempi täytti 70 ja on vielä alkanut paheta, siis yhä ilkeämpiä loukkauksia ja uhkailua tulee ilman suodatusta.
Niin, hyvien perheiden lapset ihmettelee että miksi olen tekemisissä? Vastaus on kai se että muita ei oikein ole. Vaikea ja turvaton lapsuus teki sen että en oikein osaa ystävystyä enkä uskalla luottaa ihmisiin. Ja kai sitä sitten jää helposti kurjuuteen pyörimään.
Olisi kiva kuulla miten muilla menee joilla on ilkeät/narsistit/pelottavat/tyrannit vanhemmat. En usko olevani ainoa tämänkaltaisessa tilanteessa oleva.
Kommentit (121)
Ei tulisi mieleenkään olla tekemisissä tuollaisten ihmisten kanssa, ei vaikka olisi omat vanhemmat ja lasten isovanhemmat. Ei niillä ole mitään oikeutta lapsiensa ja lastenlapsiensa näkemiseen, jos eivät osaa käyttäytyä asiallisesti. Kokonaan välit poikki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pahoinpitely on rikos. Miksi haluat lastesi olevan tekemisissä väkivaltaisten taparikollisten kanssa? Väitätkö olevasi hyvä vanhempi kun vaarannat lastesi turvallisuuden?
Väkivalta ei ole kohdistunut lapsiin, ja tapaamisissa olen aina itse mukana valvoen tilannetta. Pidän tapaamiset lyhyinä ja poistumme jos tunnelma alkaa kiristymään.
Ovat kyllä kuulleet minuun kohdistuvaa haukkumista ja ilkeilyä.
Lähetä kortti juhlapäivinä. Muulloin et ota mitään kontaktia.
Et voi muuttaa heidän käytöstään.
Onpa ikävää.
En kyllä osaa neuvoa.
Mikä sinusta on hyvä, niin toimi siten.
Noin julman kohtelun jälkeen, mieti omaa jaksamistasi. Se on se tärkein.
Jos jaksat ja haluat pitää yhteytt, niin pidä. Jos et, niin älä.
Vanhempasi kuulostavat todella avuttomilta Ihmissuhteissa.
Sinun tehtäväsi ei kuitenkaan ole hoitaa heitä. Heillä on heidän oma elämässä ja aikuisia ovat, ja kyllä osaavat huolehtia itsestään. Jos eivät siihen pysty niin se ei ole sinun vikasi.
Pidä itsestäsi parasta huolta.
Vierailija kirjoitti:
Ei tulisi mieleenkään olla tekemisissä tuollaisten ihmisten kanssa, ei vaikka olisi omat vanhemmat ja lasten isovanhemmat. Ei niillä ole mitään oikeutta lapsiensa ja lastenlapsiensa näkemiseen, jos eivät osaa käyttäytyä asiallisesti. Kokonaan välit poikki.
No ei!
Vierailulle ei kyllä kannata mennä. Muutoin voi esim. vastata puheluun jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luo lapsille muita tärkeitä kontakteja. Ystävistä vaikka, jos ei ole sopivia sukulaisia.
Ei ole kenenkään etu jatkaa kuvailemaasi yhteydenpitoa.
Yksinäisyys on parempi kuin tuo, usko pois. Täytyyhän sinun opetella sitä koska ne tulee todennäköisesti kuolemaan ennen sinua. Hylkää ne tai kadut loppuelämäsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi lastenlasten pitää olla tekemisissä väkivaltaisten ihmisten kanssa? Suosittelen terapiaan hakeutumista, jossa alat arvostamaan itseäsi ja lapsiasi.
Älä pidä enää yhteyttä. Toivottavasti vanhempasi kuolevat pian. Mulla on kokemusta samalaisista vanhemmista. Isäni hakkasi mua kasvoihin käsillään keväällä 2009. Äitini taas haukkuu mua joka kerta kun nähdään. Yritän vältellä heidän näkemistä mahdollisimman paljon ja meillä on ollut aikoja jolloin en oo nähnyt heitä esim vuoteen. Nytkin viime vuonna en nähnyt isääni kahdeksaan kuukauteen. Odottelen vain heidän kuolemaa koko ajan. En aio mennä isäni hautajaisiin vaan valehtelen olevani silloin kuumeessa. Voimia!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä jollain tasolla pelkään äitiäni, joka on 91 v. Itse lähentelen kuuttakymppiä. En ymmärrä, miksi koen huonoa omaatuntoa, kun en ole häneen yhteydessä kuin pari kertaa vuodessa. Lapsuus ja nuoruus meni äitiä peläten. Vielä 21-v hän riuhtoi minua hiuksista kun kerroin että aion mennä naimisiin sulhaseni kanssa. En saanut lupaa.
Mutta kahden vuoden päästä hän pakotti meidät naimisiin ja vieläpä niin nopeasti, että perheessä oli kolmet juhlat saman kuukauden aikana. Hitsi, olen edelleen katkera!
Minä olen saanut rakastavan kasvatuksen mutta tunnen valtavaa myötätuntoa ap:ta ja hänen kaltaisiaan kohtaan.
Olen saanut kokea henkistä, fyysistä ja seksuaalista väkivaltaa lapsuudenkodin ulkopuolella. Siitä empatiani on kehittynyt.
Ap, älä kiusaa itseäsi tapaamalla vanhempiesi.
Katkaise henkinen lieka.
Ei ole lapsillesi hyvä kuulla että äitiä haukutaan eikä sinun todellakaan tarvitse aikuisena alistua täysin sivistymättömien moukkien henkiselle väkivallalle.
Toivon sinulle paljon rakkautta itseäsi kohtaan ja hyviä eheyttäviä ihmissuhteita elämääsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tällaisia vanhempia on suomessa aivan valtavan paljon. Luonnehäiriö on 5-15%:lla ihmisistä. Vielä nykypäivän vanhemmistakin monet on väkivaltaisia narsisteja. Omani on samanlaiset. Ei oikein voi muuta tehdä kuin luovia, sompailla, väistellä, ennakkoon valmistautua. Välillä on välitkin ollut poikki mutta sekin on omalla lailla stressaavaa.
Tuttu tunne. Olen 30v ja vanhemmat ovat edelleen väkivaltaisia mua kohtaan. Myös yksi isovanhemmistani on esim. töninyt mua ja ravistellut. Jos sanon jostain asiasta vastaan niin saatan saada kämmenestä. Pahempaa on kuitenkin henkinen väkivalta jota harjoitetaan jatkuvasti.
Vanhempani osaavat olla kuitenkin tosi kivoja ja auttavat mua kaikessa. En teidä mikä demoni heihin välillä menee. Joku ihan tavallinenkin asia saattaa saada heidät napsahtamaan maailman herttaisimmista ihmisistä piruiksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä olen saanut rakastavan kasvatuksen mutta tunnen valtavaa myötätuntoa ap:ta ja hänen kaltaisiaan kohtaan.
Olen saanut kokea henkistä, fyysistä ja seksuaalista väkivaltaa lapsuudenkodin ulkopuolella. Siitä empatiani on kehittynyt.Ap, älä kiusaa itseäsi tapaamalla vanhempiesi.
Katkaise henkinen lieka.
Ei ole lapsillesi hyvä kuulla että äitiä haukutaan eikä sinun todellakaan tarvitse aikuisena alistua täysin sivistymättömien moukkien henkiselle väkivallalle.
Toivon sinulle paljon rakkautta itseäsi kohtaan ja hyviä eheyttäviä ihmissuhteita elämääsi.
Kiitos, todella kauniisti sanottu, alkoi ihan itkettää. En ole oikein koskaan saanut keneltäkään mitään arvostusta tai mitään kauniita sanoja, ja siksi liikuttaa syvästi että joku tuntematon ajattelee minusta kauniisti.
Ap
Sinulla on velvollisuus pitää lapsesi erossa väkivaltaisista ja arvaamattomista läheisistä. Velvollisuus.
Ihminen kasvaa ihan täyspäiseksi aikuiseksi vaikka sillä ei olisi minkäänlaisia suhteita ihsovanhempiinsa. ja ap tuossa sun kuvailemassa tapauksessa pelko melkein on, että nuo isovanhemmat estävät sen sun lasten kehittymisen täyspäisiksi. Välit poikki, kokonaan. Ja seuraavan kerran kun koskee suhun sormellakaan, rikosilmoitus. Oikeasti, sä näytät lapsillesi aivan karsean ihmissudemallin ja vielä niin, etät se olisi hyväksyttävää.
Vierailija kirjoitti:
Tuttu tunne. Olen 30v ja vanhemmat ovat edelleen väkivaltaisia mua kohtaan. Myös yksi isovanhemmistani on esim. töninyt mua ja ravistellut. Jos sanon jostain asiasta vastaan niin saatan saada kämmenestä. Pahempaa on kuitenkin henkinen väkivalta jota harjoitetaan jatkuvasti.
Vanhempani osaavat olla kuitenkin tosi kivoja ja auttavat mua kaikessa. En teidä mikä demoni heihin välillä menee. Joku ihan tavallinenkin asia saattaa saada heidät napsahtamaan maailman herttaisimmista ihmisistä piruiksi.
Samanlaista näköjään muillakin. Meillä myös juuri tuo että se aggressiivinen vanhempi aivan sekunnin sadasosassa kilahtaa ja aivan mitättömästä ärsykkeestä (esim mulla oli väärä äänenpaino, katsoin ”väärin”, tai sanoin liian napakalla sävyllä vastaan tai jotain muuta yhtä naurettavaa). Normaali ihminen ei tuollaisesta kilahda. Tän takia niiden seura on raskasta, koko ajan pitää tarkkailla, seurata, ennakoida, valvoa, miten tunnelma menee ja onko vaaraa.ap
Kuulin tämän lauseen eräästä viihdeohjelmasta, ja se pelasti minut: He's dead to me. Aloin siis elämään kuin sitä toista ihmistä ei olisikaan. Kummasti sitä selviää ja ystäviäkin alkaa löytyä kun itse lakkaa roikkumasta menneisyydessä.
puolisollani on samanlainen tilanne ja ollaan alettu miettimään että kuinka voidaan vaan katkaista välit. Siitäkin huolimatta että lapsemme tykkäävät isovanhemmistaan jostain syystä kovasti. Varmaan siksi kun ei olla koskaan heistä pahaa sanaa sanottu ja osaavat käyttäytyä silloin kun lapset paikalla.
Muutoin näiden vanhusten hommat on sellaisia että ei vaan kestä enää kuunnella sitä ilkeilyä ja pahaa mieltä mitä levittävät aina. Eivät esimerkiksi itse soita koskaan tai vastaa yhteenkään viestiin mutta jos ei soita tai lähetä lapsista kuvia niin flippaavat aivan täysin ja sitten ollaan taas "niin ilkeitä kun ei pidetä yhteyttä".
Lasten takia tätä "isovanhemmat" kulissia pidetty yllä ja aikoinaan itsekin olin sitä mieltä että välejä ei pidä katkaista mutta nyt vuosien mittaan olen nähnyt että se taitaa olla ainoa ja paras vaihtoehto. En halua lapsille opettaa että näin voi käyttäytyä OMAA LASTA kohtaan, tai yleensäkään ketään kohtaan.
Ja kyllä, ymmärrän että näidenkin vanhojen ihmisten tuska on varmasti lähtöisin sieltä sotavuosilta kun omat vanhemmat eivät ole ottaneet syliin eivätkä pitäneet ihmisinä näitä pieniä lapsia aikoinaan. Mutta jotkut aikuiset ihmiset silti kykenevät elämään "ihmisiksi" näistä traumoista huolimatta. Nämä puolisoni vanhemmat selkeästi eivät.
Alue: Aihe vapaa
Pahoinpitely on rikos. Miksi haluat lastesi olevan tekemisissä väkivaltaisten taparikollisten kanssa? Väitätkö olevasi hyvä vanhempi kun vaarannat lastesi turvallisuuden?