Onko muita, joilla normaali elämä tuntuu todella tylsältä ja ajanhaaskaukselta?

Normaalin elämän kuuluu olla tylsää siksi että sitten kun on jotain äksöniä niin se tuntuu äksöniltä. Ihan sama kuin että jos söisis joka päivä samaa ruokaa niin vaikka se olisi miten hienoa ja erikoista, niin siihenkin kyllästyy, mutta jos syöt tavallista ruokaa aina ja kerran kuussa sitä hienoa ja erikoista niin se on aina elämys.

Ja muutenkin, sellaiset ihmiset joille sattuu ja tapahtuu kaikkea äksöniä, mutta negatiivisia, esim. syöpää, onnettomuuksia, kuolemia, työpaikan menetyksiä, muita taloudellisia ongelmia, hometalo jne. Niin heille se normaali tylsä arki on luksusta, heille ne on hyviä päiviä kun kaikki on hengissä ja kakarat riehuu ympäriinsä terveinä, kukaan ei ole kuolemassa, ja jos laskutkin on maksettu sillä hetkellä niin se on autuasta.

Jos omaan elämääsi haluat äksöniä, niin senkun etsit sitä. Mitä se sulle sitten onkaan, mene vaikka vapaaehtoistyöhön auttamaan niitä joille on sitä negatiivista äksöniä tapahtunut enemmän kuin takapuoli kestää. Ehkä sitten osaat arvostaa omaa elämääsi ilman sellaisia äksöneitä. Positiivista tekemistä on aina paljon helpompi keksiä kuin sitä että millä niistä negatiivisista äksöneistä pääsee eroon ja selviää yleensä hengissä.

Olen nyt 65 ja rauhoittunut , mutta ikävuosina 17-58 tuntui että mikään ei riitä. Arki oli tylsääkin tylsempää aina piti olla jotakin. Katsoin ihmetellen muiden elämää että miten ne jaksaa tylsää arkea , en ymmärtänyt. En hankkinut lapsiakaan. Koskaan en mitään rikollista tehnyt. Nyt hiukan tylsä arki jo maistuu , että kyllä meitä on  -nainen

Mä olen samanlainen! En meinaa kestää elämän tylsyyttä!!! En kestä enää miestänikään, joka on niiin tylsä ihminen nykyään kuin olla ja voi! Anteeksi pakko sanoa näin rumasti!

Rakastan häntä ja meillä on ihan mukavaakin yhdessä kotisohvalla iltaisin, mutta valitettavasti siihen se jää. Ei käydä treffeillä yhtään missään tai tehdä oikeastaan mitään säväyttävää. Ennen matkusteltiin jonkin verran, mutta sekin oli pakkopullaa miehelle.

Haluaisin että edes viikonloppuna ajeltaisiin ympäriinsä, käytäisiin drinksuilla, kokeiltaisi jotain uutta harrastusta ja matkusteltaisiin edes kerran vuoteen.

Luulen, että vähän lyhyemmillä piuhoilla varustetut ihmiset tylsistyvät nopeasti, minä myös. Onneksi iän myötä järjen valo himmenee ja ajatuksenjuoksu puuroutuu, joten tylsä arkikin alkaa sisältää haasteita eikä siten ole enää niin tylsää.

Eli tuonne n. 50 korville kun jaksat tylsistyä, elämä alkaa käydä mielenkiintoiseksi. Sitä ennen voit lisätä haasteita esim. hankkimalla pahoja talousongelmia, monta työpaikkaa tai vaikka kuusi lasta, tai vaikka kaikki nuo. Jo loppuu tylsyys.

Vierailija kirjoitti:

Normaalin elämän kuuluu olla tylsää siksi että sitten kun on jotain äksöniä niin se tuntuu äksöniltä.

Eli kannattais lyödä neula kynnen alle, että voi nauttia niistä hetkistä kun sitä neulaa ei siellä ole? Eihän tossa ole mitään järkeä.

Ap:lle, olen samaa mieltä. Siksi otin lopputilin vakiduunista ja perustin oman toiminimen oman harrastukseni ympärille. Siitä vähitellen oppi hommassa eteenpäin ja nyt työllistän muitakin. Sen lisäksi saan nukkua aamuisin niin pitkään kuin haluan ja joko hyväksyä tai hylätä tarjotut työt. Saan myös asettaa sopivan hinnan niille ja muuttaa niitä tarpeen mukaan. Voi siis itse määritellä oman työn ja vapaa-ajan suhteen. Ei kannata alistua siihen, että "näin nyt kuuluu tehdä". Sä teet just sellasen elämän itelles ku haluat, kaikki mahikset on avoinna kun vaan päätät tehdä jotain. Itse olen introvertti, mutta nautin kun muut juhlivat, työni puolesta mahdollistan muiden hauskanpidon ja saan itse seurata sitä taka-alalta ja nautin kun palkka juoksee muiden ilakoidessa. Joskus saatan itsekin osallistua hurvitteluun.

Ei kaikkien elämä ole tylsää. Suomessa on monia somejulkkiksia Sara Siepit ym. Jotka matkustelevat ja elävät mielenkiintoista elämää. 

Sama homma. Olen miettinyt pääni puhki ja yrittänyt ymmärtää ihmisiä, jotka haluavat perustaa perheen. Siis vapaaehtoisesti lähteä siihen oravanpyörään; kiukkuiset lapset aamulla vuoteesta ylös, pissatukset ja aamupalat. Yrittää juoda omaa kahvia ja samalla ojentaa lasta, joka heittelee puuroa seinille tai lattialle kun ei huvita syödä. Viikonlopuksi sitten lapsille luvattuun kohteeseen tylsistymään ja seisoskelemaan. Kummatkin vanhemmat kyllästyneet toisen naamaan, jota katseltu vuosia. Miltä tuntuu aikataulutettu avioseksi? Ei varmasti miltään ja tuskin kummallakaan mitään suurempia intohimoja enää toista kohtaan jäljellä, sillä kuka jaksaa edes harrastaa saman ihmisen kanssa vuosi toisensa jälkeen seksiä? Kauppareissuilla sitten mietitään, että mitäs täällä nyt olikaan tarjouksessa. Jaa niin, noi broilerinsisäfileet tosiaan.. Vois tehdä kiusauksen niistä.

Olen onnellinen kun saan asua yksin, lukea kirjoja ilman keskeytyksiä, kuunnella musiikkia, tehdä musiikkia.

En todellakaan halveksi perheellisiä ihmisiä. Itse olisin kuitenkin hirressä jos jotenkin joutuisin sellaiseen mukaan.

N29

Vierailija kirjoitti:

Eli tuonne n. 50 korville kun jaksat tylsistyä, elämä alkaa käydä mielenkiintoiseksi. Sitä ennen voit lisätä haasteita esim. hankkimalla pahoja talousongelmia, monta työpaikkaa tai vaikka kuusi lasta, tai vaikka kaikki nuo. Jo loppuu tylsyys.

Luettelit tuossa juuri ne asiat, jotka minun mielestäni ovat nimenomaan sitä tylsää.

-AP

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Normaalin elämän kuuluu olla tylsää siksi että sitten kun on jotain äksöniä niin se tuntuu äksöniltä.

Eli kannattais lyödä neula kynnen alle, että voi nauttia niistä hetkistä kun sitä neulaa ei siellä ole? Eihän tossa ole mitään järkeä.

Ap:lle, olen samaa mieltä. Siksi otin lopputilin vakiduunista ja perustin oman toiminimen oman harrastukseni ympärille. Siitä vähitellen oppi hommassa eteenpäin ja nyt työllistän muitakin. Sen lisäksi saan nukkua aamuisin niin pitkään kuin haluan ja joko hyväksyä tai hylätä tarjotut työt. Saan myös asettaa sopivan hinnan niille ja muuttaa niitä tarpeen mukaan. Voi siis itse määritellä oman työn ja vapaa-ajan suhteen. Ei kannata alistua siihen, että "näin nyt kuuluu tehdä". Sä teet just sellasen elämän itelles ku haluat, kaikki mahikset on avoinna kun vaan päätät tehdä jotain. Itse olen introvertti, mutta nautin kun muut juhlivat, työni puolesta mahdollistan muiden hauskanpidon ja saan itse seurata sitä taka-alalta ja nautin kun palkka juoksee muiden ilakoidessa. Joskus saatan itsekin osallistua hurvitteluun.

Miksi joku löisi neulan kynnen alle kun elämä tekee sen kuitenkin? Jos tähän asti on päässyt elämässä liian helpolla, ei ole ollut mitään negatiivisia asioita, niin kun vaan odottaa niin niitä tulee, sitten on ikävä niitä tylsiä vuosia kun ei ollut huolenhäivää mistään ja olisi saanut tehdä mitä vaan, ei vaan tehnyt vaan valitti tylsyyttä kotona.

Niin, ihmiskokemus tuntuu alkuun erikoiselta ja yksilölliseltä mutta sitten tajuaa että miljardit ihmiset ovat kokeneet ihan saman ja käyneet läpi ne kaiken ennen sinua.

Haluan voittaa lotossa niin voin elää sellaista elämää kuin haluan. Tämä keskinkertainen elämä ei sovi minulle. Ei todellakaan.

Luojan kiitos tuollainen 'normaali' elämä ei ole pakollista. Minä olen kohta 50, enkä ole elänyt päivääkään tuollaista ap:n kuvaavaa elämää. Ihminen saa vapaassa yhteiskunnassa valita oman elämäntyylinsä.

Vierailija kirjoitti:

Ei kaikkien elämä ole tylsää. Suomessa on monia somejulkkiksia Sara Siepit ym. Jotka matkustelevat ja elävät mielenkiintoista elämää. 

Ei ole pakko olla mikään julkkis, some tai muukaan, voidakseen matkustella ja elää mielenkiintoista elämää. Kyllä kuka tahansa voi muuttaa vaikka ulkomaille, hakee työpaikan vaikka jostain Maltalta, sinne haetaan aspatöihin jatkuvasti porukkaa, siellä tekee vähän tylsää työtä että saa rahaa ja sitten vapaa-aikana käyttää ne rahat matkusteluun.

Vierailija kirjoitti:

Haluan voittaa lotossa niin voin elää sellaista elämää kuin haluan. Tämä keskinkertainen elämä ei sovi minulle. Ei todellakaan.

Ehkä voitat syöpälotossa ja nykyinen elämäsi tuntuukin ihanalta ilman syöpää. 

Vierailija kirjoitti:

Sama homma. Olen miettinyt pääni puhki ja yrittänyt ymmärtää ihmisiä, jotka haluavat perustaa perheen. Siis vapaaehtoisesti lähteä siihen oravanpyörään; kiukkuiset lapset aamulla vuoteesta ylös, pissatukset ja aamupalat. Yrittää juoda omaa kahvia ja samalla ojentaa lasta, joka heittelee puuroa seinille tai lattialle kun ei huvita syödä. Viikonlopuksi sitten lapsille luvattuun kohteeseen tylsistymään ja seisoskelemaan. Kummatkin vanhemmat kyllästyneet toisen naamaan, jota katseltu vuosia. Miltä tuntuu aikataulutettu avioseksi? Ei varmasti miltään ja tuskin kummallakaan mitään suurempia intohimoja enää toista kohtaan jäljellä, sillä kuka jaksaa edes harrastaa saman ihmisen kanssa vuosi toisensa jälkeen seksiä? Kauppareissuilla sitten mietitään, että mitäs täällä nyt olikaan tarjouksessa. Jaa niin, noi broilerinsisäfileet tosiaan.. Vois tehdä kiusauksen niistä.

Olen onnellinen kun saan asua yksin, lukea kirjoja ilman keskeytyksiä, kuunnella musiikkia, tehdä musiikkia.

En todellakaan halveksi perheellisiä ihmisiä. Itse olisin kuitenkin hirressä jos jotenkin joutuisin sellaiseen mukaan.

N29

Ei kaikki perheelliset elä noin. Tuo on aika yksinkertaistettua. Jokainen ihminen/pariskunta voi tehdä lapseperhearjestaan omanlaistaan, kukaan ei pakota tuollaiseen. Toki tietyt asiat pitää tehdä, lapselle pitää antaa jotain ruokaa, mutta ei tarvi antaa puuroa sille itse sotkettavaksi vaan puuro lusikoidaan lapsen suuhun, lapsi laitetaan pois pöydästä leikkimään omia leikkejään ja sitten juodaan itse rauhassa se kahvi. Tai annetaan lapselle ihan jotain muuta kuin puuroa.

Kauppareissulla käydään yksin, joko sinä tai puoliso, sinne ei mennä tylsistymään koko perhe ja huudattamaan väsyneitä lapsia.

Avioseksiä ei tarvi aikatauluttaa ja jos seksi on hyvää, eli saa orgasmeja kuten ennenkin niin miksi se tylsää olisi, minä en ole eläissäni saanut tylsää orgasmia yhdynnässä, kyllä ne aina on erittäin virkistäviä ja rentouttavia.

Molemmat puolisot voivat myös harrastaa omia juttuja, ei sitä toisen naamaa ole mikään pakko 24/7 tuijottaa. Koska teitä on kaksi, ja vähintäänkin rahalla saa myös lastenhoitoapua + se että lapset kasvaa aika nopeasti, pystyy kyllä harrastaamaan hyvin monipuolisesti erilaisia asioita ihan omaksi huvikseen. Jotain voi harrastaa jopa perheen kanssa yhdessä tai sitten ei. 

Vierailija kirjoitti:

Mä olen samanlainen! En meinaa kestää elämän tylsyyttä!!! En kestä enää miestänikään, joka on niiin tylsä ihminen nykyään kuin olla ja voi! Anteeksi pakko sanoa näin rumasti!

Rakastan häntä ja meillä on ihan mukavaakin yhdessä kotisohvalla iltaisin, mutta valitettavasti siihen se jää. Ei käydä treffeillä yhtään missään tai tehdä oikeastaan mitään säväyttävää. Ennen matkusteltiin jonkin verran, mutta sekin oli pakkopullaa miehelle.

Haluaisin että edes viikonloppuna ajeltaisiin ympäriinsä, käytäisiin drinksuilla, kokeiltaisi jotain uutta harrastusta ja matkusteltaisiin edes kerran vuoteen.

A, valitsit väärän miehen

B, mene tekemään jonkun muun kanssa jotain, ei kai ole mikään pakko just sen puolison kanssa kaikkea tehdä, siksi on keksitty ystävät

Sanopa muuta!

Minulla on elämässä noita vastoinkäymisiäkin ollut ja on parhaillaankin, mutta en siltikään kaipaa TYLSÄÄ elämää vaan nimenomaan vielä enemmän jotain ihanaa, merkityksellistä, hauskaa ja jännittävää. En saisi mitään irti jostain perhe-elämästä, enkä saa oikein tästä työläisen elämästäkään. Jättäydyn todennäköisesti vapaaksi taiteilijaksi ja yritän sillä tulla toimeen. Jos en tule, niin sitten täytyy taas välillä joku työpätkä ottaa vastaan taloussyistä. Painajaiseni on tylsä, paikalleen jämähtänyt elämä, jossa vaan vierestä seuraisin jotain lasten kasvua ja makselisin lainoja...

Pisti silmään tuo "arki-ilta kotona vain odottaen seuraavaa päivää tehden jotain _teennäisesti mukamas_ mielenkiintoista". Mä käytän vapaa-aikani asioihin, joista olen aidosti kiinnostunut ja nautin, en odottaen seuraavaa päivää vaan harmittaa, että se tulee ja pitää taas tuhlata melkein puol päivää töissä+työmatkoihin sen sijaan, että vois tehdä omia hauskoja juttuja. Työ onkin tällä hetkellä ainoa väkinäinen pakkopulla elämässäni, mutta senkin osalta mietin alanvaihtoa, ettei niin v*tuttais. Rahaa kuitenkin tarvitsen, joten töissä on käytävä. Elämän (tylsä) realiteetti, jonka olen hyväksynyt.

Kuulostaa siltä, että suoritat asioita voidaksesi näyttää toisille, että elät elämää "oikein". Mitä oikeasti haluat tehdä? Lisää sitä "todellista" äksöniä elämääsi :) mitä väliä, jos muut tuomitsee, jos se ei ole mitään, mikä ketään satuttaa. Mieti, miten köyhää elämää ne tuomitsijat elää, jos aikaa riittää tunkea nokkansa toisten asioihin...

Esim. mä en todellakaan hanki lapsia, koska pää leviää pelkästä ajatuksesta, että pitäis niiden höpinöitä jaksaa kuunnella, leikittää ja olla jatkuvasti kuskaamassa jonnekin jne. jne. SE olis mulle tylsää. Kyllä jotkut ihmiset, äiti etenkin on jaksaneet tästä nurista, mutta oon tehnyt selväksi, että teen itse valinnat oman elämäni suhteen, koska mun on niiden valintojen kanssa loppuelämäni elettävä. Ei kukaan jaksa loputtomiin nillittää, kun annan naamastani näkyä, kuinka paljon tylsistyttää samoista asioista jauhaminen enkä lähde siihen mukaan.

Vain tylsillä ihmisillä on tylsää. Olen kuusikymppinen nainen ja elänyt erilaisissa elämänvaiheissa, ikinä ei ole ollut pitkästyttävää tai tylsää. Rakastan niin arkea kuin loma-aikojakin. Minulla on mielenkiintoinen työ, mikä tietysti helpottaa asiaa mutta ennen kaikkea minulla on taito nähdä pienien asioiden merkitys. Olen täynnä kiitollisuutta ja iloa. Sisäinen elämäni on rikasta.

Minulla ei ole koskaan tylsää. Arki on ihanaa. On ihanaa kun ei tapahdu mitään arjesta poikkeavaa.

Tämä ehkä johtuu siitä, että monet suuret, arjesta poikkeavat tapahtumat ovat olleet minulla ei-toivottuja, esim. sairastuminen. Ne ovat tuoneet mukanaan niitä mullistuksia, haasteita ja jännitystä (= epävarmuutta tulevasta). 

Olen silti jollain tavalla seikkailija. Seikkailen henkisesti: tutustun erilaisiin ideoihin, ilmiöihin, pelottaviinkin juttuihin. Sitä varten ei tarvitse lähteä edes pois kotoa.