Onko muita, joilla normaali elämä tuntuu todella tylsältä ja ajanhaaskaukselta?

Ketju tuo paljon muistoja ex-avovaimostani jolla oli 2 kouluikäistä lasta. Koko ajan olisi pitänyt tehdä jotain säväyttävää ja repäisevää. Hän oli täydellisen pottuuntunut työssäkäyntiin, meni töihin myöhässä joka päivä. Omaisuutta ei ollut yli 35v ollenkaan, velkaa pelkästään, eikä kunnianhimoa päästä pois huonoista vuokra-asunnoista omistuskämppään.

Ei maistunut ruoanlaitto, ei kaupassakäynti (mökötti prisman käytävällä liikkumatta kun minä lappasin jauhelihaa ostoskoriin hänen lapsilleen), ei liikunta. Telkkaria ei kytketty periaatteesta kun se on tylsyyden ruumiillistuma. Uusia ystäviä hänen oli vaikea hankkia kun tuollaista ihmistä harva pitää mielenkiintoisena. Ja niiden 20v tuntemien ystävien kanssa ei ollut kertakaikkisesti mitään puhuttavaa enää - pakollisia sukulaistapaamisia.

Aikuisten kimppaleikkejä ja parinvaihtoa kinusi jatkuvasti, mutta sitten kun niitä tehtiin, niin aika moni pari antoi pakit mikä latisti fiilikset siitä säväyttävästä tekemisestä.

Mikään uusi harrastus ei käynyt. Lopulta taisin päämäärättömästi ajeluttaa häntä kymmenissä eri kaupungeissa ja tuppukylissä joissa ehkä käytiin syömässä ja eipä juuri muuta. Tylsempää tekemistä en keksi.

Minusta tuossa ihminen pilaa itse oman onnensa.

Eilen viimeksi. Vettä sataa, tuulee ja on pimeää kuin mörön pyllyssä! Uls ei viitdi mennä edes roskia viemään.

Meidän oli tarkoitus olla etelässä koko marraskuu mutta reissu siirtyi:( Siellä on nyt vielä 18 astetta ja aurinko pastaa täydeltä terältä. Kyläjuhlia joka vkl, patikointia yms kivaa.

No, täytyy katsoa lähtisinkö "avantouinnille" karsisemaan itseäni tänään

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Selvennykseksi, että en elä sellaista elämää nykyään kuin kuvailin aloituksessa, mutta olen sitäkin kokenut ja sitä juuri ihmettelinkin, että kuinka tylsää ja puuduttavaa se oli. Joo, menoa oli esim. kolmen lapsen kanssa kyllä, mutta se oli silti tylsää. Eli en tarkoittanut, että sitä olisi vaan tylsistytty kotisohvalla tai ollut tekemisenpuute. Ei. Kun se meno ja tekeminen, se "äksöni" on tylsää, niin se on tylsää vaikka kuinka juostaisi pää kolmantena jalkana paikasta toiseen. Eräs tuttavapariskunta lapsineen aina kehuskelee miten "menevää" heidän elämänsä on, ja puhuvat siitä minullekin esim kyläillessään että "tulee sullekin vähän äksöniä tänne". Ja mä yritän pidätellä etten sanoisi päin naamaa mitä ajattelen, eli että just joo taas, tää on kuulkaas mulle päivän tylsin hetki

Niin ja eikö se työ ja asuntolaina yms velat ole yhtä lailla riski kuin yrittäminen. Otat siis varmaan asuntolainankin ja luulet että työpaikka on ikunen. Entä jos tulee irtisanominen? Etkä kenties saa enää töitä? Taloushan siinä kaatuu.

 Itse en ole koskaan halunnut suurperhettä koska se on sekä väsyttävää raskasta että tylsää.

Vaikka tän yhen lapsen kans on kivoja hetkiä niin on väsyttävää tylsää ja raskasta myös. Siksi mulla onkin tää yks vaan ja enempää en tahdo. Tää lapsi on mulle tosi tärkee ja rakas.

Mutta ei enää toista lasta. Koska varsinkin pienen lapsen kaa elämä on tylsää ja rajoittavaa. 

Mä en nauti mammakerhoista, mä en tykkää mennä lapsen kaa missään jutuissa ja leikkipuistokin on tylsää yleensä enimmäkseen. Kun oli vauvan kaa tylsää mies ehotti siivoomista tai kaupassa käyntiä, eli tylsyyttä. Myös kotona on aika tylsää pienen kaa kun ei voi kunnolla tehä mitään mitä haluaa.

Eikä ole vapaa. Kaipaan sitä kun saattoi mennä minne vaan tehä mitä vaan eikä tartennu lasta mukana raahata.

Vaikka en silti kadu tätä lasta.

En halua tylsää elämää. Haluan seikkailua ja jännitystä myös vaikka rauhalliset kotipäivät täällä maalla on myös musta kivoja ja nautin niistä mutta jos sitä samaa on kokoajan niin on tylsää.

Enkä tarkoita mitään vaarallisia seikkailuja vaan vaikka ulkomaan matkaa rauhassa tai lähtee kotimaan roadtripille vaikka yksin.

Työelämä myös pelottaa kun siellä on sitten pakko olla ja lomia on liian vähän kuitenkin.

Haluan tienata vähän mutta ei tartte olla miljoonia.

Talvi Suomessa on ajanhaaskausta - pimeää, ahdistavaa, ei pääse ulos, kylmä särkee nivelissä, lihoo kun makaa vaan sohvalla. Inhaa! Ruokaa ja leipomuksiakaan ei määräänsä enempää voi tehdä, kirjoja toki kuluu kymmeniä ja vesijumppa on viikon kohokohta näin eläkkeellä. Tyhmänä tulin taas 10 viikoksi Suomeen! 

Nytkin mieli halajaa pihalle tekemään pihatöitä mutta jäätävä tuuli estää (hermokipu ei kestä yhtään kylmää)

Vierailija kirjoitti:

Normaalin elämän kuuluu olla tylsää siksi että sitten kun on jotain äksöniä niin se tuntuu äksöniltä. Ihan sama kuin että jos söisis joka päivä samaa ruokaa niin vaikka se olisi miten hienoa ja erikoista, niin siihenkin kyllästyy, mutta jos syöt tavallista ruokaa aina ja kerran kuussa sitä hienoa ja erikoista niin se on aina elämys.

Ja muutenkin, sellaiset ihmiset joille sattuu ja tapahtuu kaikkea äksöniä, mutta negatiivisia, esim. syöpää, onnettomuuksia, kuolemia, työpaikan menetyksiä, muita taloudellisia ongelmia, hometalo jne. Niin heille se normaali tylsä arki on luksusta, heille ne on hyviä päiviä kun kaikki on hengissä ja kakarat riehuu ympäriinsä terveinä, kukaan ei ole kuolemassa, ja jos laskutkin on maksettu sillä hetkellä niin se on autuasta.

Jos omaan elämääsi haluat äksöniä, niin senkun etsit sitä. Mitä se sulle sitten onkaan, mene vaikka vapaaehtoistyöhön auttamaan niitä joille on sitä negatiivista äksön

Tällä viestillä on yli sata yläpeukkua. Oikeastiko ihmiset ajattelevat, että mielenkiintoinen elämä on yhtä kuin jatkuva "äksöni"?

Tee sitte jotain kivaa koko ajan. Minä pidän työstäni ja vapaa-ajastani suurinpiirtein tuollaisena kuin kuvailit :)

Mikä sitten on sitä äksöniä?

Noup. On vain tämä yksi elämä, arvostan kovin paljon.

Ei ole tuollaista tunnetta. Mä ajattelen, että kun peruselämä on mielekästä, eli siinä on esim. kivoja ihmissuhteita, niin tuollaista ei ole. Ihmissuhteet tekevät elämästä mielekästä. Tärkeimmät ihmissuhteet on tietenkin oma puoliso ja lapset. Sen lisäksi mulla on sukulaisia, ystäviä, kavereita ja satunnaisia tuttuja. Hyvät keskustelut, harrastukset ja luontokokemukset tekevät normaalista elämästä hienoa.

Vierailija kirjoitti:

Sama homma. Olen miettinyt pääni puhki ja yrittänyt ymmärtää ihmisiä, jotka haluavat perustaa perheen. Siis vapaaehtoisesti lähteä siihen oravanpyörään; kiukkuiset lapset aamulla vuoteesta ylös, pissatukset ja aamupalat. Yrittää juoda omaa kahvia ja samalla ojentaa lasta, joka heittelee puuroa seinille tai lattialle kun ei huvita syödä. Viikonlopuksi sitten lapsille luvattuun kohteeseen tylsistymään ja seisoskelemaan. Kummatkin vanhemmat kyllästyneet toisen naamaan, jota katseltu vuosia. Miltä tuntuu aikataulutettu avioseksi? Ei varmasti miltään ja tuskin kummallakaan mitään suurempia intohimoja enää toista kohtaan jäljellä, sillä kuka jaksaa edes harrastaa saman ihmisen kanssa vuosi toisensa jälkeen seksiä? Kauppareissuilla sitten mietitään, että mitäs täällä nyt olikaan tarjouksessa. Jaa niin, noi broilerinsisäfileet tosiaan.. Vois tehdä kiusauksen niistä.

Olen onnellinen kun saan asua yksin, lukea kirjoja ilman keskeytyksiä, kuun

Mutta kun ei se lapsiperhe-elämä ole tuollaista. Omat lapset on ihania. Heidän kasvamisensa seuraaminen on mielenkiintoista. He ovat vanhemman elämän tärkeimpiä ihmisiä.

Arki ei ole tylsää, jos on riittävän vilkas mielikuvitus kuten itselläni.