Miten te jaksatte joilla ei ole lapsille yökyläpaikkaa?

Mulla on yksi tuttu, jolla ei ole. Ja tiedätkö, hänellä ON sukua, muistaakseni molemmat vanhemmat elossa (ja kai hänen miehelläänkin) ja sukua lähellä. Hän kertoi, että kun hänellä ei ollut lapsia, hän hoiti paljon veljensä lapsia, mutta veli vaimoineen ei ole ottanut asiakseen koskaan hoitaa hänen lapsiaan. Vaikeaa kyllä ymmärtää hänen sukulaisiaan. Toki en yhtään tiedä, millaista porukkaa hänen vanhempansa ovat.

Kommentoin, vaikka lapsella onkin isovanhemmat elossa. Lapsi on nyt 7-vuotias, ja hän on ollut yhteensä 5 yötä yökylässä kenenkään luona elämänsä aikana. Isovanhemmat kyllä ottaisivat hänet luokseen vaikka joka viikonloppu, mutta lapsi on mieluummin kotona eikä meillä vanhemmillakaan ole mitään hinkua saada lasta yöksi pois kotoa. Ihan hyvin me jaksetaan, ja varmasti jaksettaisiin siinäkin tapauksessa, että lapsi ei olisi ollut yökylässä edes niitä 5 yötä.

Miksi pitää lisääntyä, kun ei jaksa hoitaa jälkikasvuaan...?

Vierailija kirjoitti:

Miksi pitää lisääntyä, kun ei jaksa hoitaa jälkikasvuaan...?

Jaksaa sen mutta olisi kiva mennä johonkin vaikka yhden yön lomalle hotelliin kaksin miehen kanssa. Eikä osattu ennustaa isovanhempien tulevia kuolemia koska he eivät kovin vanhoja olleet

Ihan hyvin jaksetaan kiitos. Olemme mieheni kanssa olleet yhden yön kaksin (risteilyllä), mutta olin tuolloin raskaana ja todella huonovointinen, joten matkasta ei juurikaan ollut iloa. Nyt lapset ovat jo niin isoja, että voivat jäädä yksin kotiin. Ei ole vielä tullut tarvetta jättää, mutta 20 v hääpäivänä syksyllä on tarkoitus mennä hotelliin.

Ollaan aina matkustettu lasten kanssa. Tuntuisi tosi hassulta jättää heidät hoitoon ja mennä itse huvittelemaan. Meillä on kivat lapset.

Aika vähän kai lapset on yleensä alle kouluikäisinä yökylässä ylipäätään. Aivan enintään 5 kertaa mummin luona on meidänkin lasten yökylämäärä siinä iässä. Tuollainen määrä ei paljon pelasta jaksamista, vähemmän kuin yksi yö vuodessa.

Jos haluat toteuttaa 5 kertaa 7 vuodessa, lastenhoitajan palkkaaminen on ihan varteenotettava vaihtoehto. Myös kaverille voi mennä, se on ilmaista. Yleensä silloin on tapana, että vanhemmat sopivat vastavuoroisuudesta.

Meillä lapset 6, 8 ja 14.

Ei ole mahdollisuutta yökyläilyyn sukulaisten luona. Se on minusta ollut todella surullista, sillä olin itse kesälomalla joskus viikonkin putkeen mummolassa ja se oli ihanaa. Omilla lapsilla ei ole samaa mahdollisuutta, sillä isovanhemmat ovat kuolleet paitsi yksi, joka on vakavasti sairas.

Aiemmin tämä harmitti kovasti, mutta nyt siihen on jo tottunut. Vanhin lapsi ehti vielä olla papan luona yökylässä, kävivät kahdestaan saunassa, mikä oli minusta ihanaa.

Mutta näillä mennään. Jaksaminen on ollut kortilla varsinkin silloin, kun lapset ovat olleet pieniä, mutta nyt on jo muutenkin niin helppoa, ettei sitä enää niin kaipaakaan.

Olemme olleet kahdestaan yön poissa noin viiden vuoden välein. Seksiä meillä ei ole, sen tämä on maksanut. Parisuhteen hoito on jäänyt vähiin, mutta toisaalta miehelle se ei ole kovin tärkeää, minulle kyllä olisi.

Lapset voi kyllä antaa ihan huostaankin.

Ei me oikein jaksetakaan. Kyllähän se aika lailla parisuhdetta syö, kun yhteistä aikaa ei voi koskaan olla missään muualla kuin kodin seinien sisällä ja silloinkin pitää olla aina valmiustilassa vastaamaan lasten tarpeisiin. "Kaikki kiva" ja rentouttava tapahtuu muiden ihmisten kuin toistemme kanssa.

Itse on lapset tehty, ei muiden vastuulla heitä ole hoitaa, joten pakko jaksaa.

Kavereille vastavuoroisesti (no, ei ehkä toimi ihan pienen kohdalla), palkattu hoitaja, esim. kerran vuodessa.

Saisko jonkun yön yli lapsenlikaksi?

Sukulaisia on, mutta ei niistä tässä asiassa ole iloa.

Nytkin sisarus järkkäsi omiksi juhlikseen aikuisten bileet ja olettaa että me loman alkajaisiksi ajamme täyden työpäivän sinne ja menemme juhliinsa. En edes viitsinyt kysyä mihin hän luulee meidän laittavan lapsemme vieraalla paikkakunnalla 700km päässä kotoa? Tai täällä kotinurkilla 2 ajopäivää +juhlapapäivä? Ei tuollaista rupeamaa voi lapsen kavereiden vanhemmilta kysyä. Totesin vai kutsuun että valitettavasti emme pääse.

Lähellä olleet sukulaiset dementoituivat ja vaativat huolenpitoa, kuolivat ja muuttivat satojen km päähän ennenkuin meidän muksu oli 3v.

Itsekin nuorempana hoidin paljon kummipoikaa ja pikkuveljeään, veljen tyttöä jne. Eipä olisi kai pitänyt.

Niinkuin joku tuossa ylempänä kirjoitti, olisi mukava miehen kanssa tehdä jotain kivaa joskus kaksin. Kaikki kiva on kavereiden kanssa tai työpaikan bileitä. No muutama vuosi vielä, teini voi olla jo illan yksin kotona tai kaverin kanssa.

Meillä onneksi mummu on joskus katsonut, harvoin kyllä eikä kovin montaa yhteistä yötä ole vietetty kaksin. Ei liity asiaan, mutta yökylähoidontarpeen ymmärtää vasta sitten kun niitä lapsia on.

Miehellä on kaksi sisarusta, jotka eivät ole meidän lapsia koskaan suostuneet katsomaan. Tai eivät ole itse asiaa ehdottaneet milloinkaan ja kysyttäessä kieltäytyneet. Nyt, kun ovat saaneet itse lapsia, kas kummaa kun varmaan iski vasten kasvoja, että olisi kiva joskus mennä jonnekin.. Eivät ole varmaan kehdanneet paljon vahdiksi kysyä, mutta itse joskus tarjouduin, että voisin tulla hoitamaan, jos haluatte mennä johonkin. Kumma juttu, että heti kelpasi ;).. Olisi varmaan kannattanut suostua aikoinaan meidänkin pyyntöihin.. Nyt en aio heidän lapsiaan katsoa myöskään jos ei itselle sovi.. on tässä omatkin lapset vielä nuoria (alta 10v molemmat) vaikka eivät pikkulapsi-iässä enää olekaan. Muutamien vuosien päästä sitä ei enää lastenvahtia välttämättä enää niin edes tarvi kun teininä voivat jäädä yksin kotiin. Vähän katkeruutta on siis.

Jos meillä ei olisi (ollut) ketään niin varmaan haettaisiin tukiperhettä. Tai ainakin mll:n perhekummia.

Nyt ollaan vielä siitä onnellisessa asemassa, että lapset pääsee n. kaksi kertaa vuodessa isovanhemmille yökylään.

Toisaalta meidän nuorempikin on jo kaksi niin eihän tässä ole kuin kymmenkuntavuotta niin lapset pärjäävät jo keskenäänkin yön.

Eikö enää nykyään ole esim seurakunnan yön yli kertäviä leirejä? Itse muistan olleeni sellaisella parinakin kesänä alle kymmenen vanhana.

Lisäksi meillä on kavereita jotka voivat sillointällöin katsoa lapsia vaikka pari tuntia. Viimevuonnakin katsoivat kahdesti :)

Kannattaa rohkeasti kysyä kavereiltakin, jokuhan voisi mielellään ottaa lapset kylään.

Ne yökyläpaikat on meillä lasten kaverien perheitä. Sukulaiset vain kuormittaa. Eivät tod auta.

Ei ole muuta mahdollisuutta.

Lapsella on ykköstyypin diabetes, eikä kukaan uskalla ottaa hänestä vastuuta. Ei edes sisätautien erikoissairaanhoitajana työskennellyt äitini, jonka osastolla sairaalassa hoidettiin myös diabeetikkoja. Hän siis osaa hiilihydraattilaskennan ja ymmärtää verensokeriarvot.

Poika on mukava, kiltti ja hyväkäytöksinen (vieraskorea), joten kyse ei olisi siitä, että hänen käytöksensä olisi väsyttävän huonoa.

Minä olen totaali-yh, äitini on kuollut, isäni sairas ja lasten isä ei halua osallistua millään lailla. Lapsille ei ole ollut vuosikausiin ketään joka hoitaisi, jotta pääsisin jonnekin yksin. Nyt kuitenkin lapset ovat jo aika isoja ja pikkuhiljaa helpottaa, saattavat joskus käydä kavereillaan yökylässä ja vaikkapa leireillä. 

Onhan tämä ollut aika hirveää mutta kaikkeen tottuu. Lapset ovat kivoja ja reippaita, mutta toki vaativat toimintaa ja koska arjen pyöritys on vain omalla vastuullani, olen välillä ollut tosi väsynyt ja kiukkuinen. 

Ärsyttää joskus kun joku lapseton valittaa että on aamuisin väsynyt esim. töissä (koska ollut myöhään baarissa) kun itse olen herännyt joka ikinen aamu varhain ja mm. vienyt lapset hoitoon ja koiran ulos ennen töitä.  Lisäksi saan töissä kommentteja tyyliin "eikö sulla ole ketään kavereita jotka hoitaisi lapsia ja koiraa?" No eipä ole, heillä on omat menonsa ja lapsensa ja esim. kissoja ja kaneja, joiden kanssa koira ei voisi olla.

Tosiaan kaverit eivät kyllä ole tarjoutuneet auttamaan. Vaikka tietävät tilanteeni. Onhan se itsekästä tavallaan mutta on heillä siihen oikeus, kesälomakin on lyhyt ja perheillä omat suunnitelmansa.

Lapsenvahteja on helposti saatavilla. Me laitoimme lasten ollessa pieniä talon jokaiseen rappuun ilmoituksen lapsenvahtitarpeesta. Monta kivaa tyttöä ilmoittautui ja he kävivät meillä hoitamassa lapsia sittenkin, kun olivat muuttaneet muualle.

Meillä on kolme lasta, joten en ihan ole valmis paiskaamaan heitä yökylään lapsen kaverille enkä lapsettomallekaan. Harvalla lapsettomalle taitaa olla tilojakaan kolmelle yövieraalle.

Niinpä ollaan vain hyväksytty, ettei käydä hotellissa kahdestaan miehen kanssa. En kyllä keksi miksi pitäisikään lähteä muualle nukkumaan, kun kotona nukutaan viimeinkin hyvin kaikki.