Lue keskustelun säännöt.
Miten te jaksatte joilla ei ole lapsille yökyläpaikkaa?
13.07.2020 |
Tsempataan toisiamme. En tarvitse kommentteja sellaisilta joilla on lapsella elossa isovanhempia, sukua tms mutta kun ei ole ketään, niin sellaisilta haluaisin vertaistukea.
Kommentit (102)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
V*ttu tässäKIN ketjussa tukiverkolliset jotka hoidattavat lapsensa isovanhemmilla, tulevat sormi pystyssä saarnaamaan niille joille ei tätä mahdollisuutta ole. Juuri nämä paljon hoitoapua itse saavat on pahimmat syyllistäjät. ”Jos lapset tekee ne pitää aina itse hoitaa”
Ja tän lauseen jälkeen lapset autoon ja viikolsi hoitoon mummolaan! Samalla voi kokea olevansa korkea.mn moraalin ihminen.Näytäs mulle mun tukiverkkoni!
Mä olen juuri se, joka sanoin, että yöksi ei tarvitse hoitoa, riittää, että saa päiväksi päiväkotiin.
Miehen vanhemmat eivät ole hoitaneet lapsiamme kertaakaan, mun omat vanhemmat äärimmäisessä hädässä muutaman kerran. Ihan itse ollaan saatu pärjätä. Ainuttakaan kertaa ei lapset ole yökylässä missään olleet.
Lapset voi mennä kaverille yökylään. Niin me normaalit ihmiset tehdään. Isovanhemmat on kuolleet tai asuu kaukana, joten ei ole edes kuviteltu että isovanhemmat on ne joiden luo mennään yökylään. Lasten kaverit on joskus meillä yökylässä ja meidän lapset sitten joskus kavereiden luona, ihan omasta halustaan.
Toi olikin hirveää aikaa tuo yökyläily. Jonkin aikaa meille otettiin aina lasten kavereita yökylään, mutta luovuttiin siitä kokonaan, kun koskaan ei vastavuoroisesti otettu sitten kaverin kotiin. Pelkkää hoitoapuvedätystä koko homma.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole minullakaan, tai on mutta ei ole ollut tarvetta ja ole 2 lapsen yh.
Mikä siinä lasten kanssa olossa onniin rankkaa?
Minusta ainoa vähän rasittava asia on jos lähtee johonkin reissuun tai muuhun missä pitää muistaa 150 asiaa.
Tiedän kyllä että osa vanhemmista on palaa loppuun, mutta mielestäni syy on siinä, että vanhemmat kokee tehtäväkseen viihdyttää lasta 24/7. Minä leikin tai pelaan lasten kanssa n. 1 h päivässä, muuten saa ihan itse keksiä leikkinsä. Halutessaan saa auttaa kotiaskareissa eli pestään pyykkiä, tehdään ruokaa jne..
Meillä ei myöskään edes kesällä lapset valvo kuin tunnin pidempään, koska mitään syytä valvomiselle ei ole.
Haluaisin kyllä ihan vilpittömästi tietää, mikä osa lasten kanssa olemisessa on niin väsyttävää?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
V*ttu tässäKIN ketjussa tukiverkolliset jotka hoidattavat lapsensa isovanhemmilla, tulevat sormi pystyssä saarnaamaan niille joille ei tätä mahdollisuutta ole. Juuri nämä paljon hoitoapua itse saavat on pahimmat syyllistäjät. ”Jos lapset tekee ne pitää aina itse hoitaa”
Ja tän lauseen jälkeen lapset autoon ja viikolsi hoitoon mummolaan! Samalla voi kokea olevansa korkea.mn moraalin ihminen.Näytäs mulle mun tukiverkkoni!
Mä olen juuri se, joka sanoin, että yöksi ei tarvitse hoitoa, riittää, että saa päiväksi päiväkotiin.
Miehen vanhemmat eivät ole hoitaneet lapsiamme kertaakaan, mun omat vanhemmat äärimmäisessä hädässä muutaman kerran. Ihan itse ollaan saatu pärjätä. Ainuttakaan kertaa ei lapset ole yökylässä missään olleet.
Lapset voi mennä kaverille yökylään. Niin me normaalit ihmiset tehdään. Isovanhemmat on kuolleet tai asuu kaukana, joten ei ole edes kuviteltu että isovanhemmat on ne joiden luo mennään yökylään. Lasten kaverit on joskus meillä yökylässä ja meidän lapset sitten joskus kavereiden luona, ihan omasta halustaan.
No, meillä ei ollut tuttavapiirissä sellaisia kaveriperheitäkään.
Pärjättiin siitä huolimatta.
Mä luulen, että se on se vaatiminen, jotka nykyvanhemmat uuvuttaa. Kun alkaa kuvitella mistä kaikesta jää paitsi ja mitä kaikkea mulla on, tulee väsyneeksi. Ei kannata liikaa seurata muiden somepäivityksiä, ettei tule pahoille mielille kun niillä on parempi kuvitteellinen kulissielämä kuin itsellä.
Ottakaa huomioon, että useimmat somepäivtykset on esittämistä ja feikkiä. Todellisuus ei yleensä ole ollenkaan niin upeaa.
Jos eroaa lapsen toisesta vanhemmasta ja sopii vuoroviikoista, ainakin Hoitovastike helpottuu. Tämä on sitten huumoria, mutta totta toinen puoli. Omilla lapsilla ei ole tarvetta lastenhoitajille tai yöpaikan etsimisille kun kumpikin vanhempi saa viikon vapaata ja viikon lapsen kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Ei ole minullakaan, tai on mutta ei ole ollut tarvetta ja ole 2 lapsen yh.
Mikä siinä lasten kanssa olossa onniin rankkaa?
Minusta ainoa vähän rasittava asia on jos lähtee johonkin reissuun tai muuhun missä pitää muistaa 150 asiaa.
Tiedän kyllä että osa vanhemmista on palaa loppuun, mutta mielestäni syy on siinä, että vanhemmat kokee tehtäväkseen viihdyttää lasta 24/7. Minä leikin tai pelaan lasten kanssa n. 1 h päivässä, muuten saa ihan itse keksiä leikkinsä. Halutessaan saa auttaa kotiaskareissa eli pestään pyykkiä, tehdään ruokaa jne..
Meillä ei myöskään edes kesällä lapset valvo kuin tunnin pidempään, koska mitään syytä valvomiselle ei ole.
Haluaisin kyllä ihan vilpittömästi tietää, mikä osa lasten kanssa olemisessa on niin väsyttävää?
Minä sanoisin, että lasten kanssa olemisessa ei suinkaan väsytä ne lapset, joita rakastaa, ja jotka on itse hankkinut.
Väitän, että mihin tahansa tilanteeseen väsyy, jos ei saa koskaan levätä. Teet sitten ihan mitä tahansa, jos sinulla on aina kiire, liikaa hommaa, jatkuva riittämättömyyden tunne ja vielä valvot tai nukut huonosti kaikki yöt, niin kyllä uupuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tässä ketjussa yksi hullu inttäjä väittää että lapsiperheet saa apua. Emme ole jukolauta saaneet MITÄÄN APUA KOSKAAN MISTÄÄN, vaikka on ollut välillä tiukkoja paikkoja ja vaikeita tilanteita. Apua ei ole, siis oikeasti ei ole, niinsanotuille normaaleille perheille. Tätä on monen vaikea tajuta. Apua on kyllä mutta se on lastensuojelun apua ja vaatii että on lastensuojelun piirissä. Mutta jos et ole eikä ole lasu ongelmia niin mitään apua ei saa. Ei mitään. Ei kotiapua, ei keskusteluapua, ei kasvatusapua, ei mitään.
Maksutta ei tietenkään saa, mutta esim. perheneuvolaan pääsee parissa viikossa ja kasvatusneuvolasta saa hätätilassa apua huomenna.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole minullakaan, tai on mutta ei ole ollut tarvetta ja ole 2 lapsen yh.
Mikä siinä lasten kanssa olossa onniin rankkaa?
Minusta ainoa vähän rasittava asia on jos lähtee johonkin reissuun tai muuhun missä pitää muistaa 150 asiaa.
Tiedän kyllä että osa vanhemmista on palaa loppuun, mutta mielestäni syy on siinä, että vanhemmat kokee tehtäväkseen viihdyttää lasta 24/7. Minä leikin tai pelaan lasten kanssa n. 1 h päivässä, muuten saa ihan itse keksiä leikkinsä. Halutessaan saa auttaa kotiaskareissa eli pestään pyykkiä, tehdään ruokaa jne..
Meillä ei myöskään edes kesällä lapset valvo kuin tunnin pidempään, koska mitään syytä valvomiselle ei ole.
Haluaisin kyllä ihan vilpittömästi tietää, mikä osa lasten kanssa olemisessa on niin väsyttävää?
Minä sanoisin, että lasten kanssa olemisessa ei suinkaan väsytä ne lapset, joita rakastaa, ja jotka on itse hankkinut.
Väitän, että mihin tahansa tilanteeseen väsyy, jos ei saa koskaan levätä. Teet sitten ihan mitä tahansa, jos sinulla on aina kiire, liikaa hommaa, jatkuva riittämättömyyden tunne ja vielä valvot tai nukut huonosti kaikki yöt, niin kyllä uupuu.
Lapset saa päivähoitoon 20 h/vko. Miten ihmiset oikeasti voi uupua?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä ketjussa yksi hullu inttäjä väittää että lapsiperheet saa apua. Emme ole jukolauta saaneet MITÄÄN APUA KOSKAAN MISTÄÄN, vaikka on ollut välillä tiukkoja paikkoja ja vaikeita tilanteita. Apua ei ole, siis oikeasti ei ole, niinsanotuille normaaleille perheille. Tätä on monen vaikea tajuta. Apua on kyllä mutta se on lastensuojelun apua ja vaatii että on lastensuojelun piirissä. Mutta jos et ole eikä ole lasu ongelmia niin mitään apua ei saa. Ei mitään. Ei kotiapua, ei keskusteluapua, ei kasvatusapua, ei mitään.
Maksutta ei tietenkään saa, mutta esim. perheneuvolaan pääsee parissa viikossa ja kasvatusneuvolasta saa hätätilassa apua huomenna.
Ei pääse. Vuodenkin jonoja.
Eikä noista mitään apua saa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä ketjussa yksi hullu inttäjä väittää että lapsiperheet saa apua. Emme ole jukolauta saaneet MITÄÄN APUA KOSKAAN MISTÄÄN, vaikka on ollut välillä tiukkoja paikkoja ja vaikeita tilanteita. Apua ei ole, siis oikeasti ei ole, niinsanotuille normaaleille perheille. Tätä on monen vaikea tajuta. Apua on kyllä mutta se on lastensuojelun apua ja vaatii että on lastensuojelun piirissä. Mutta jos et ole eikä ole lasu ongelmia niin mitään apua ei saa. Ei mitään. Ei kotiapua, ei keskusteluapua, ei kasvatusapua, ei mitään.
Kyllä todellakin saa!!! Vaikka neuvolan kautta. Perhetyö auttaa vaikka ei ole lastensuojelun asiakas. Kotiapua ei tietenkään saa ilmaiseksi, mutta kun vähän maksaa niin saa sitäkin. Ja keskusteluapua saa nekin joilla ei ole lapsia, sitä sanotaan yleensä terapiaksi, sitä saa kun pyytää vaikka terveyskeskuslääkäriltä tai työterveyslääkäriltä lähetteen.
No EI SAA! Etkö ymmärrä että se on erilaista eri kunnissa ja osa kunnista jättää koko kotiavun pois palveluistaan, ihan tietoisella valinnalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on lapsille kerran kuussa yön yli palkattu hoitaja(vauva-aikana en raaskinu jättää) On yleensä 16-12 välin😊Muuten hoidetaan lapset itse, eivät ole päiväkodissa yms😊
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä ketjussa yksi hullu inttäjä väittää että lapsiperheet saa apua. Emme ole jukolauta saaneet MITÄÄN APUA KOSKAAN MISTÄÄN, vaikka on ollut välillä tiukkoja paikkoja ja vaikeita tilanteita. Apua ei ole, siis oikeasti ei ole, niinsanotuille normaaleille perheille. Tätä on monen vaikea tajuta. Apua on kyllä mutta se on lastensuojelun apua ja vaatii että on lastensuojelun piirissä. Mutta jos et ole eikä ole lasu ongelmia niin mitään apua ei saa. Ei mitään. Ei kotiapua, ei keskusteluapua, ei kasvatusapua, ei mitään.
Maksutta ei tietenkään saa, mutta esim. perheneuvolaan pääsee parissa viikossa ja kasvatusneuvolasta saa hätätilassa apua huomenna.
Ei pääse. Vuodenkin jonoja.
Eikä noista mitään apua saa.
Sinä et saa apua mistään!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei ole minullakaan, tai on mutta ei ole ollut tarvetta ja ole 2 lapsen yh.
Mikä siinä lasten kanssa olossa onniin rankkaa?
Minusta ainoa vähän rasittava asia on jos lähtee johonkin reissuun tai muuhun missä pitää muistaa 150 asiaa.
Tiedän kyllä että osa vanhemmista on palaa loppuun, mutta mielestäni syy on siinä, että vanhemmat kokee tehtäväkseen viihdyttää lasta 24/7. Minä leikin tai pelaan lasten kanssa n. 1 h päivässä, muuten saa ihan itse keksiä leikkinsä. Halutessaan saa auttaa kotiaskareissa eli pestään pyykkiä, tehdään ruokaa jne..
Meillä ei myöskään edes kesällä lapset valvo kuin tunnin pidempään, koska mitään syytä valvomiselle ei ole.
Haluaisin kyllä ihan vilpittömästi tietää, mikä osa lasten kanssa olemisessa on niin väsyttävää?
Jokaöinen herääminen ja "jatkuva" ininä.
Esikoinen herää jokayö ja nuorempi ei osaa puhua joten vain inisee tai vinkuu jatkuvasti (vaikea kuvailla).
Eniten väsyttää jatkuva taustahäly jota on pakko kuunneella jotta voi puuttua jos leikit menee liian rajuiksi/vaatallisiksi/kielletyiksi.
En siis ole mitenkään erityisen uupunut mutta noi on ne väsyttävimmät jutut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
V*ttu tässäKIN ketjussa tukiverkolliset jotka hoidattavat lapsensa isovanhemmilla, tulevat sormi pystyssä saarnaamaan niille joille ei tätä mahdollisuutta ole. Juuri nämä paljon hoitoapua itse saavat on pahimmat syyllistäjät. ”Jos lapset tekee ne pitää aina itse hoitaa”
Ja tän lauseen jälkeen lapset autoon ja viikolsi hoitoon mummolaan! Samalla voi kokea olevansa korkea.mn moraalin ihminen.Näytäs mulle mun tukiverkkoni!
Mä olen juuri se, joka sanoin, että yöksi ei tarvitse hoitoa, riittää, että saa päiväksi päiväkotiin.
Miehen vanhemmat eivät ole hoitaneet lapsiamme kertaakaan, mun omat vanhemmat äärimmäisessä hädässä muutaman kerran. Ihan itse ollaan saatu pärjätä. Ainuttakaan kertaa ei lapset ole yökylässä missään olleet.
Lapset voi mennä kaverille yökylään. Niin me normaalit ihmiset tehdään. Isovanhemmat on kuolleet tai asuu kaukana, joten ei ole edes kuviteltu että isovanhemmat on ne joiden luo mennään yökylään. Lasten kaverit on joskus meillä yökylässä ja meidän lapset sitten joskus kavereiden luona, ihan omasta halustaan.
Toi olikin hirveää aikaa tuo yökyläily. Jonkin aikaa meille otettiin aina lasten kavereita yökylään, mutta luovuttiin siitä kokonaan, kun koskaan ei vastavuoroisesti otettu sitten kaverin kotiin. Pelkkää hoitoapuvedätystä koko homma.
Hei!
Täällä äiti, jota vituttaa tämä pelleily.
Itse otan lapsen kaverit yökylään heti, kun vanhemmat/lapset kinuavat, mutta kun pitäisi vastavuoroisesti päästä yökylään, niin sitä siirrellään/perutaan/ollaankin samana päivänä tulossa MEILLE yökylään tms.
Ettekö ajattele yhtään mun lapseni tunteita? Arvatkaa miltä hänestä tuntuu, kun ei pääse itse yökylään kuin hirveän säätämisen jälkeen (ja kun kaveri on ensin ollut meillä 2-3 krt).
Missä vastavuoroisuus ja käytöstavat?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole minullakaan, tai on mutta ei ole ollut tarvetta ja ole 2 lapsen yh.
Mikä siinä lasten kanssa olossa onniin rankkaa?
Minusta ainoa vähän rasittava asia on jos lähtee johonkin reissuun tai muuhun missä pitää muistaa 150 asiaa.
Tiedän kyllä että osa vanhemmista on palaa loppuun, mutta mielestäni syy on siinä, että vanhemmat kokee tehtäväkseen viihdyttää lasta 24/7. Minä leikin tai pelaan lasten kanssa n. 1 h päivässä, muuten saa ihan itse keksiä leikkinsä. Halutessaan saa auttaa kotiaskareissa eli pestään pyykkiä, tehdään ruokaa jne..
Meillä ei myöskään edes kesällä lapset valvo kuin tunnin pidempään, koska mitään syytä valvomiselle ei ole.
Haluaisin kyllä ihan vilpittömästi tietää, mikä osa lasten kanssa olemisessa on niin väsyttävää?
Jokaöinen herääminen ja "jatkuva" ininä.
Esikoinen herää jokayö ja nuorempi ei osaa puhua joten vain inisee tai vinkuu jatkuvasti (vaikea kuvailla).
Eniten väsyttää jatkuva taustahäly jota on pakko kuunneella jotta voi puuttua jos leikit menee liian rajuiksi/vaatallisiksi/kielletyiksi.
En siis ole mitenkään erityisen uupunut mutta noi on ne väsyttävimmät jutut.
Unohdin mainita nuoremman raivokohtaukset, nekin on raskaita kun hänestä lähtee ihan kunnolla ääntä ja tarmokkaasti jaksaa raivota pitkiäkin aikoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole minullakaan, tai on mutta ei ole ollut tarvetta ja ole 2 lapsen yh.
Mikä siinä lasten kanssa olossa onniin rankkaa?
Minusta ainoa vähän rasittava asia on jos lähtee johonkin reissuun tai muuhun missä pitää muistaa 150 asiaa.
Tiedän kyllä että osa vanhemmista on palaa loppuun, mutta mielestäni syy on siinä, että vanhemmat kokee tehtäväkseen viihdyttää lasta 24/7. Minä leikin tai pelaan lasten kanssa n. 1 h päivässä, muuten saa ihan itse keksiä leikkinsä. Halutessaan saa auttaa kotiaskareissa eli pestään pyykkiä, tehdään ruokaa jne..
Meillä ei myöskään edes kesällä lapset valvo kuin tunnin pidempään, koska mitään syytä valvomiselle ei ole.
Haluaisin kyllä ihan vilpittömästi tietää, mikä osa lasten kanssa olemisessa on niin väsyttävää?
Minä sanoisin, että lasten kanssa olemisessa ei suinkaan väsytä ne lapset, joita rakastaa, ja jotka on itse hankkinut.
Väitän, että mihin tahansa tilanteeseen väsyy, jos ei saa koskaan levätä. Teet sitten ihan mitä tahansa, jos sinulla on aina kiire, liikaa hommaa, jatkuva riittämättömyyden tunne ja vielä valvot tai nukut huonosti kaikki yöt, niin kyllä uupuu.
Lapset saa päivähoitoon 20 h/vko. Miten ihmiset oikeasti voi uupua?
Öö tuota, olen tuo kirjoittaja. Meidän lapset oli kyllä päivähoidossa ihan 40-50 tuntia viikossa, mutta todella väsynyt olin siitä huolimatta. Ei se hirveän rankka työ ja kiire siellä paljon voimaannuta.
No mäkin jaksoin 24/7 palvelemisen 13v ajan, siis 13 vuotta ilman päivänkään taukoa, koko ajan yhtämittaista työtä (sen ”oikean” työpäivän perään aina normaalit lastenhoidot ja valvotut yöt). Ei koskaan mahdollisuutta tehdä mitään rauhassa hetkeäkään tai tehdä mitään kivaa.
Vielä 10v kohdalla ajattelin että helppoa, jaksan ja pärjää . Sitten kun oli mennyt 13v tätä samaa katkeamatonta palvelemista 24/7 ilman päivääkään lomaa, koko ajan siis palveluvalmiudessa, huomasin että voimat on loppu.
Mitään apua en ole koko aikana saanut mistään. Mitään apua en nytkään saa mistään ja koko uupuminen hävetää muutenkin. Pitää jaksaa, jos lapsia tekee. Ei vaan saisi uupua. Ei vaan saa. Nyt sitten kaiken lisäksi pitää tuntea huonommuutta ja syyllisyyttä ja tämäkin ketju vain pahensi asiaa.
Neuvola ei kyllä anna yhtään mitään apua, monta kertaa olen pyytänyt. Ihme myytti että apua saa vaikka pyytää.
Omilta vanhemmiltani kerran hädässä erehdyin apua pyytämään ja luuri tuli korvaan.
Kun on jokusen kerran pyytänyt apua ja aina saanut torjunnan, niin sitten sitä oppii että ei saa pyytää apua ja sinnittelee itse.
Asia on ihan ok, muilla ei ole velvoitetta auttaa, mutta SE on väärin että toitotetaan että lapsiperheet saa paljon apua ja tukea. Se pitää paikkansa vain poliitikkojen juhlapuheissa ja mainospuheissa mutta ei tosielämässä. Erittäin moni kunta ei tarjoa mitään palvelua lapsiperheille. Omassa kunnassa annettiin kaikki lapsiperheille varatut resurssit ja budjetti vanhusten käyttöön. Kunnanvaltuusto päätti, heidän mielestään vanhusten tukeminen oli tärkeämpää.
Paljon apua ja tukea ja isovanhempien hoitoapua saavat perheet elävät ihan eri maailmassa. Ei he osaa ajatella millaista on olla tukiverkoton. Heille apu on kuin ilma jota hengitetään, itsestäänselvyys. Siksi he voi ihmetellä miten muka joku uupuu, miten muka joku ei jaksa lapsiaan, miten muka voi olla rankkaa.
He itse ovat levänneitä, hyväntuulisia ja heillä on aina se varmuus ja tieto että heitä autetaan. Että hädän hetkellä apu saapui kiitäen. Olo on turvallinen.
Tuo turvan tunne ja varmuuden tunne kun puuttuu, on elämä ihan erilainen. Stressaava ja pelottava, kun tietää että hirveässä hädässä kukaan ei auta, ketään ei kiinnosta, mitään apua ei saa
Olen ennenkin kirjoittanut täällä että tukiverkottoman ei missään nimessä pidä puhua asiasta tukiverkollisten kanssa. Saa vain väärinymmärrystä, syyllistämistä ja pahaa mieltä. Kannattaa vaan olla hiljaa. Olla puhumatta asiasta yhtään kellekään.
Juu, meillä vain yksi lapsi ja kyllä jaksettu, mutta heitänpä kommenttia omasta elämästä... Joitain vuosia sitten, entisessä kotikaupungissa oli pientä tarvetta perheneuvolassa käymiselle ja asia ratkesi niin, että sieltä kerran soitettiin ja sitt saatiin aika - puolen vuoden päähän.
Meillä kävi MLL:stä ihana lapsenhoitaja apuna välillä, mutta yhden illan lasku oli toista sataa, jos myöhäiseen meni.
Hammasoikomishoito alkoi ja kymmenen kilsan päässä ois pitänyt käydä keskellä päivää omin kyydein, sitt onneks muutettiin ja täällä sama kilometrin päässä, en valita! Ja omaa alakouluikääni kun muistan (sisä-Suomen pikkukunnassa -70-80-luvulla) meillä sai lapset autokyydin sinne (n. 6 km) koulusta.
meillä akka ottaa nopeasti suihin silloin kun on tarve