Miten te jaksatte joilla ei ole lapsille yökyläpaikkaa?

Itse just tajusin, että nyt kun lapset on alottamassa päiväkodin niin voidaan miehen kanssa järjestää samaan aikaan yhden päivän arkivapaa ja viettää monta tuntia kahdestaan kun lapset on päiväkodissa.

Loppuis tää korona niin vois mennä ravintolaan lounaalle ja leffaankin ennen lasten hakua.

Vierailija kirjoitti:

Ei me oikein jaksetakaan. Kyllähän se aika lailla parisuhdetta syö, kun yhteistä aikaa ei voi koskaan olla missään muualla kuin kodin seinien sisällä ja silloinkin pitää olla aina valmiustilassa vastaamaan lasten tarpeisiin. "Kaikki kiva" ja rentouttava tapahtuu muiden ihmisten kuin toistemme kanssa.

Häh, ihan oikeastiko oman perheen kanssa ei voi olla kivaa ja rentouttavaa? Minusta meillä on usein kivaa ja rento meininki ihan arkena ja erityisesti näin lomalla. Tänä aamunakin oltiin auringossa lenkillä koko perhe. Yksi pyöräili, yksi rattaissa. Aivan ihanaa, kivaa ja rentouttavaa. Viime viikolla oltiin kylpylässä, se oli ihan ekstrakivaa ja kodin ulkopuolella.

Kauheaa ajatella, että se normaali perheen kanssa vietetty aika ei olisi mukavaa.

Pakko on paras motivaattori!

Jo 14v mennyt ilman yhtään kahdenkeskistä lapsivapaata yötä, siis sillälailla että olisi miehen kanssa kahdestaan jossain.

Ei onnistu edes rahallakaan, koska tässä kaupungissa on vain päiväaikaista hoitoa tarjolla.

Kahdet terveet ja reippaat eläkeläisisovanhemmat on sinällään olemassa mutta kummatkaan ei viitsi pitää yhteyttä eikä tavata lapsia. Eivät ole edes pahassa hädässä auttaneet, eivät edes rahalla (tarjosin 500e synnytyksen ajan vahtimisesta). Heillä molemmilla on PERIAATE että eivät auta ollenkaan.

Hyvin pärjätään, pakkohan se on ;)

Vierailija kirjoitti:

Jos meillä ei olisi (ollut) ketään niin varmaan haettaisiin tukiperhettä. Tai ainakin mll:n perhekummia.

Nyt ollaan vielä siitä onnellisessa asemassa, että lapset pääsee n. kaksi kertaa vuodessa isovanhemmille yökylään.

Toisaalta meidän nuorempikin on jo kaksi niin eihän tässä ole kuin kymmenkuntavuotta niin lapset pärjäävät jo keskenäänkin yön.

Eikö enää nykyään ole esim seurakunnan yön yli kertäviä leirejä? Itse muistan olleeni sellaisella parinakin kesänä alle kymmenen vanhana.

Lisäksi meillä on kavereita jotka voivat sillointällöin katsoa lapsia vaikka pari tuntia. Viimevuonnakin katsoivat kahdesti :)

Kannattaa rohkeasti kysyä kavereiltakin, jokuhan voisi mielellään ottaa lapset kylään.

Meillä ei ole ketään eikä olla saatu mistään lstenhoitoapua koskaan, ja se ei ole peruste tukiperheelle. Ei sitä tällaisen takia saa, jos lapsilla asiat hyvin ja normaali hyvon lapset hoitava perhe.

Tukiperheen saa vain jos on LASTENSUOJELULLISIA ongelmia perheessä.

Yksin pärjätty ja jatkossakin pärjätään.

Vierailija kirjoitti:

Lapsenvahteja on helposti saatavilla. Me laitoimme lasten ollessa pieniä talon jokaiseen rappuun ilmoituksen lapsenvahtitarpeesta. Monta kivaa tyttöä ilmoittautui ja he kävivät meillä hoitamassa lapsia sittenkin, kun olivat muuttaneet muualle.

Ei todellakaan ole helposti saatavilla. Olen yrittänyt vaikka mitä, ja ainoa saldo on pari mll teiniä mitkä aiheutti vaaratilanteen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos meillä ei olisi (ollut) ketään niin varmaan haettaisiin tukiperhettä. Tai ainakin mll:n perhekummia.

Nyt ollaan vielä siitä onnellisessa asemassa, että lapset pääsee n. kaksi kertaa vuodessa isovanhemmille yökylään.

Toisaalta meidän nuorempikin on jo kaksi niin eihän tässä ole kuin kymmenkuntavuotta niin lapset pärjäävät jo keskenäänkin yön.

Eikö enää nykyään ole esim seurakunnan yön yli kertäviä leirejä? Itse muistan olleeni sellaisella parinakin kesänä alle kymmenen vanhana.

Lisäksi meillä on kavereita jotka voivat sillointällöin katsoa lapsia vaikka pari tuntia. Viimevuonnakin katsoivat kahdesti :)

Kannattaa rohkeasti kysyä kavereiltakin, jokuhan voisi mielellään ottaa lapset kylään.

Meillä ei ole ketään eikä olla saatu mistään lstenhoitoapua koskaan, ja se ei ole peruste tukiperheelle. Ei sitä tällaisen takia saa, jos lapsilla asiat hyvin ja normaali hyvon lapset hoitava perhe.

Tukiperheen saa vain jos on LASTENSUOJELULLISIA ongelmia perheessä.

Yksin pärjätty ja jatkossakin pärjätään.

Niin, eihän siinä sitten mitään ongelmaa olekkaan, jos kerran jaksatte.

Tukiperhetoiminta on ennaltaehkäisevää matalankynnyksen palvelua, ei lastensuojelun asiakkuutta vaativaa toimintaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi pitää lisääntyä, kun ei jaksa hoitaa jälkikasvuaan...?

Jaksaa sen mutta olisi kiva mennä johonkin vaikka yhden yön lomalle hotelliin kaksin miehen kanssa. Eikä osattu ennustaa isovanhempien tulevia kuolemia koska he eivät kovin vanhoja olleet

Ne on sinun lapsia, eikä isovanhempien. Tuota hotellijuttua ois pitäny sillon miettiä, kun ei vielä ollu lapsia. Valitsitte lapset ja nyt elätte ja pidätte kivaa niiden kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsenvahteja on helposti saatavilla. Me laitoimme lasten ollessa pieniä talon jokaiseen rappuun ilmoituksen lapsenvahtitarpeesta. Monta kivaa tyttöä ilmoittautui ja he kävivät meillä hoitamassa lapsia sittenkin, kun olivat muuttaneet muualle.

Ei todellakaan ole helposti saatavilla. Olen yrittänyt vaikka mitä, ja ainoa saldo on pari mll teiniä mitkä aiheutti vaaratilanteen.

Eri

Nopealla lastenhoito googletuksella tulee vaikka mitä muitakin firmoja tai välityssivuja kuin mll. Eikö mikään toimi teidän alueellanne?

https://www.zildren.com/?utm_campaign=eca26461-d2f1-4d58-a0cc-afa8fe523…

Tolla sivulla luvataan ihan etsiäkin sopivia hoitajia, eikö sellaisestakaan ole teille apua?

Meillä on suurperhe, jossa osa lapsista on jo aikuisia, ja nuorimmatkin jo kaikki koululaisia. Ongelma on meillä siis jo vähitellen poistunut, tosin ei me miehen kanssa juurikaan missään käydä kahdestaan, ainakaan yön yli, koska kaikki risteilyt, hotellit yms. vaatii rahaa, jota ei meillä ei ylimääräistä juurikaan ole. Rankkaa se oli. Kun esikoisemme syntyi, isovanhemmat, jotka siis olivat kaikki silloin vielä olemassa, sanoivat jo ennenkuin onnittelivatkaan, että heille ei sitten hoitoon tuoda, ovat omansa jo hoitaneet. Ja tämä päätös piti. Sisaruksiakin meillä on, mutta heillä oli aina niin kiireistä ja mitä milloinkin, että eivät voineet auttaa. Ystäville ei saanut lapsia hoitoon, sillä he eivät kaivanneet vastavuoroista apua, kun heillä oli hyvät tukiverkot ympärillään, niin miksi olisivat itseään väsyttäneet lastemme hoidolla. Jaksaminen on välillä tosi kortilla, mutta kyllähän siitä on täyspäisenä selvitty. Muistan kyllä, että kateellinen olin, ja katkera, kun tuntui että monetkin ystävät hoidattivat lapsensa ihan jatkuvasti omilla vanhemmillaan. Ehkä kaikkein surkuhupaisinta oli kuitenkin se, että ne yksilapsiset ystäväni, joilla oli isovanhemmat apuna, yrittivät vielä saada omia lapsiaan meille hoitoon, kun siinähän se yksi muka olisi vielä mennyt meidän muiden lasten joukossa, huoh.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei me oikein jaksetakaan. Kyllähän se aika lailla parisuhdetta syö, kun yhteistä aikaa ei voi koskaan olla missään muualla kuin kodin seinien sisällä ja silloinkin pitää olla aina valmiustilassa vastaamaan lasten tarpeisiin. "Kaikki kiva" ja rentouttava tapahtuu muiden ihmisten kuin toistemme kanssa.

Häh, ihan oikeastiko oman perheen kanssa ei voi olla kivaa ja rentouttavaa? Minusta meillä on usein kivaa ja rento meininki ihan arkena ja erityisesti näin lomalla. Tänä aamunakin oltiin auringossa lenkillä koko perhe. Yksi pyöräili, yksi rattaissa. Aivan ihanaa, kivaa ja rentouttavaa. Viime viikolla oltiin kylpylässä, se oli ihan ekstrakivaa ja kodin ulkopuolella.

Kauheaa ajatella, että se normaali perheen kanssa vietetty aika ei olisi mukavaa.

Ehkä teillä on lastenhoitoapua ja ette ole niin uupuneita, että elämä on vaan selviytymistä? Yleensä ihmisillä on kivaa silloin kun jaksaminen on kunnossa, ja elämä sillätavoin tasapainossa, että voi tehdä jotain sellaisia piristäviä asioitakin joskus kuten vaikka kumppanin kanssa olla tunnin pari kahdestaan.

Kahden lapsen yksinhuoltaja olen. Isovanhempia ei ole, eli molempien vanhemmat menehtyneet ja lasten isällä vaikea päihdeongelma. Juuri tuon ongelman vuoksi olemme eronneetkin. Sinkku olen ja viimeksi toissa kesänä olen kaksi kertaa ollut yön poissa lasten luota, mutta tulihan sille hintaakin. Maksoin tuttavaperheelle, että saivat lapset heillä yöpyä. Sen koommin ei ole nyt ollut haluja, eikä varoja ottaa omaa aikaa. Mutta kasvavathan nuo, vielä semmoiset kolme vuotta, niin pärjäävät jo keskenään, kiitos isomman ikäeron.

Meillä on yökyläilypaikkoja useitakin 20min-2h ajomatkan sisällä. Veljiä, siskoja ja mummuloita. Mutta lapset ei ole koskaan yökylässä. Vanhin - jo kohta täysikäinen - on ollut kahdesti muutaman yön mummolassa. Nuoremmat eivät ikinä missään ilman vanhempia.

Tämä vissiin siksi, että heidän äiti ei luota lapsiaan muiden käsiin -> oppivat sieltä huonoja tapoja tai tukehtuvat ruokaan tai mitä se nyt voikaan olla -> en ole saanut muuta vastausta kuin omat lapset hoidetaan itse. Aika väsyttävää on kolmen lapsen kanssa ollut nämä kohta 16 vuotta, eikä loppua näy ennenkuin muuttavat kotoa pois (jos muuttavat).

Tä?! Haettaisiin tukiperhettä että saa ihan itse tekemänsä lapsen pois kotoa yökylään? Onko tämä oikeasti totta? Tekeekö joku näin? Ymmärrän jos on joku heikkolahjainen viiden lapsen yksinhuoltaja, mutta että kahden vanhemman perhe?

Nyt pikku uutispläjäys teille: kun tekee lapsia niin ne pitää ihan itse sitten hoitaa. Meillä on kolme lasta eikä kävisi mielen vieressäkään alkaa ruikuttamaan jotain yöpaikkoja yhteiskunnalta tai keneltäkään muultakaan. Ihan sillä ajatuksella tehtiin että itse hoidetaan.

Eikö se riitä, että lapsille on edes se päivähoitopaikka?

Miksi niitä pitäisi yölläkin jonkun muun hoitaa? Jotakin rajaa nyt noihin vaatimuksiin hei!

En ole edes osannut kaivata mitään yökyläpaikkaa, joten ihan hyvin jaksetaan. Lapset on kuitenkin joka viikko hoidossa melkein 50 tuntia, joten olen melkein iloinen siitä, että kukaan ei halua  heitä viikonloppuna pois luotani. Kavereita meille ei oteta yökylään, koska en ole maksuton hoitopaikka.

Ihmiset eivät ole ilmeisesti kuulleet lastenhoitajista? Kun maksaa palkkaa lastenhoitajalle niin vapaata saa vaikka kerran viikossa. Lastenhoitajan saa jo esim. 10 eurolla tunti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei me oikein jaksetakaan. Kyllähän se aika lailla parisuhdetta syö, kun yhteistä aikaa ei voi koskaan olla missään muualla kuin kodin seinien sisällä ja silloinkin pitää olla aina valmiustilassa vastaamaan lasten tarpeisiin. "Kaikki kiva" ja rentouttava tapahtuu muiden ihmisten kuin toistemme kanssa.

Häh, ihan oikeastiko oman perheen kanssa ei voi olla kivaa ja rentouttavaa? Minusta meillä on usein kivaa ja rento meininki ihan arkena ja erityisesti näin lomalla. Tänä aamunakin oltiin auringossa lenkillä koko perhe. Yksi pyöräili, yksi rattaissa. Aivan ihanaa, kivaa ja rentouttavaa. Viime viikolla oltiin kylpylässä, se oli ihan ekstrakivaa ja kodin ulkopuolella.

Kauheaa ajatella, että se normaali perheen kanssa vietetty aika ei olisi mukavaa.

Ehkä teillä on lastenhoitoapua ja ette ole niin uupuneita, että elämä on vaan selviytymistä? Yleensä ihmisillä on kivaa silloin kun jaksaminen on kunnossa, ja elämä sillätavoin tasapainossa, että voi tehdä jotain sellaisia piristäviä asioitakin joskus kuten vaikka kumppanin kanssa olla tunnin pari kahdestaan.

Meillä ei ole lastenhoitoapua, mutta en myöskään usko, että pari tuntia kahdestaan puolison kanssa vaikka kerran vuodessa olisi mitenkään merkityksellistä jaksamiselle.

Vierailija kirjoitti:

Ihmiset eivät ole ilmeisesti kuulleet lastenhoitajista? Kun maksaa palkkaa lastenhoitajalle niin vapaata saa vaikka kerran viikossa. Lastenhoitajan saa jo esim. 10 eurolla tunti.

Pienihän se on tuo tuntikorvaus, mutta silti se on ainakin meille liikaa. Jos menee jonnekin yöksi, niin ainakin satanen pitää varata lastenhoitajalle. Ja maksaa sitten se hotelli. Pari sataa menisi tuohon reissuun eikä riitäkään.

Vierailija kirjoitti:

Tä?! Haettaisiin tukiperhettä että saa ihan itse tekemänsä lapsen pois kotoa yökylään? Onko tämä oikeasti totta? Tekeekö joku näin? Ymmärrän jos on joku heikkolahjainen viiden lapsen yksinhuoltaja, mutta että kahden vanhemman perhe?

Nyt pikku uutispläjäys teille: kun tekee lapsia niin ne pitää ihan itse sitten hoitaa. Meillä on kolme lasta eikä kävisi mielen vieressäkään alkaa ruikuttamaan jotain yöpaikkoja yhteiskunnalta tai keneltäkään muultakaan. Ihan sillä ajatuksella tehtiin että itse hoidetaan.

Ajatella, joskus jonkun jaksaminen loppuu. Se on varmasti vaikea uskoa tuollaisen superihmisen.

Mutta jos jonkun perheen aikuiset on niin uupuneita, että vaarana on ettei jaksa hoitaa edes sitä arkea niin olisi täyttä typeryyttä olla pyytämättä tai hakematta apua.

Miksi pitäisi lähteä hotelliin? En tiedä mitään niin tylsää kuin hotellit. Työmatkojen huonoin puoli on hotelliyöpymiset.

Puolison kanssa käydään usein treffeillä. Mennään syömään tai teatteriin tai leffaan. Laitetaan päivät kalenteriin valmiiksi ja sovitaan lapsenvahti niiksi illoiksi. Opiskelijatytöt ovat aina olleet valmiina tulemaan.