Miksi haluat mennä/menit kirkossa naimisiin, vaikket usko Jumalaan?
Kun kaikki muutkin niin miksen minäkin? Eikö yhtään hävetä tai tunnu itsekkäältä tuhlata papin aikaa, jos hänen sanomansa menee kuitenkin ohi korvien? Oletko perinteiden orja? Mitä olen ystäväpiirissäni asiasta keskustellut, niin tuntuu että olen ainoa joka ajattelee perinteisten kirkkohäiden olevan tekopyhää, jos ei kuitenkaan usko Jumalaan. Kovin moni ihminen ei ajattele näin syvällisesti.
Kommentit (115)
Kuuluu suomalaiseen tapaluterilaiseen kulttuuriin, siinä kuin suvivirsi ja joulukirkko.
No, olin nuori enkä ollut vielä eronnut kirkosta. Kuului tapoihin ja menin massan mukana. Sittemmin olen aikuistunut.
Olen samaa mieltä kuin ap. Millainen lammas osallistuu sellaisen uskonnon rituaaleihin, johon ei usko? Eikö ole mitään selkärankaa pitää kiinni omasta elämänkatsomuksestaan ja elää sen mukaisesti?
Vierailija kirjoitti:
Kuuluu suomalaiseen tapaluterilaiseen kulttuuriin, siinä kuin suvivirsi ja joulukirkko.
Muistan ihan pienenä jo "vihanneeni" kaikkea perinteikästä juuri esim. suvivirttä ja joulukirkkoa. Osoitin lapsena mieltä istumalla suvivirren aikana koulun kevätjuhlassa. En osallistunut koulun uskonnon tunneille. Tämä kriittisyys kristillisiä perinteitä kohtaan kumpuaa omasta kasvatuksestani. Ehkä ei-uskonnollinen kasvatus on saanut minut ajattelemaan asioita ihan omilla aivoillani ja kyseenalaistamaan perinteitä -AP
Kirkko on häille hieno ympäristö, siksi. :)
Eli puhtaasti paikkaan liittyvä päätös.
Se on vaan sellaine tapa, josta olisin kyllä valmis luopumaan. Häiden tylsin osuus on aina kirkossa istua epämukavilla penkeillä ja odottaa varsinaista hääjuhlaa. Kirkkorakennukset ovat kyllä aika hienoja. Se tuo häihin hieman luksusta, jos koko muu osuus häistä on jossain homeisella kylätalolla.
Minä liityin takaisin kirkkoon vähän ennen häitäni. Erosin sieltä muistaakseni 18-vuotiaana jonkunlaisen kohun mukana kun moni muukin erosi.
Maistraattivihkiminen tuntui vaan jotenkin laimealta vaihtoehdolta kirkkohäille. Olen aina pitänyt vanhojen kirkkojen tunnelmasta ja niissä on jotain erityistä, mikä saa mussa aikaan jonkinlaisia "hartaita" tunteita, vaikka en ole ikinä mieltänyt itseäni uskovaiseksi mutta varmaan sitten tapauskovaiseksi.
Minulle tärkeää oli myöskin urkumusiikki ja perinteiset häämarssit. Halusin myös että isäni saattaa minut alttarille, se on mielestäni kaunis tapa enkä jaksa nähdä sitä mitenkään "naista alistavana" tai miten nykyään onkaan trendikästä ajatella. Luovuttamisesta jäi kauneimmat muistot ja itku oli herkässä.
Mielestäni jokainen saa mennä vihille niinkuin itselleen parhaaksi näkee. Itse olen aika konservatiivinen ja rakastan kirkkoja. Aiomme myös kastaa tulevan lapsemme, enkä nää siinäkään mitään pahaa vaikka en olekaan harras uskovainen itse.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuuluu suomalaiseen tapaluterilaiseen kulttuuriin, siinä kuin suvivirsi ja joulukirkko.
Muistan ihan pienenä jo "vihanneeni" kaikkea perinteikästä juuri esim. suvivirttä ja joulukirkkoa. Osoitin lapsena mieltä istumalla suvivirren aikana koulun kevätjuhlassa. En osallistunut koulun uskonnon tunneille. Tämä kriittisyys kristillisiä perinteitä kohtaan kumpuaa omasta kasvatuksestani. Ehkä ei-uskonnollinen kasvatus on saanut minut ajattelemaan asioita ihan omilla aivoillani ja kyseenalaistamaan perinteitä -AP
Tosi harmillista että olet saanut noin jyrkän kasvatuksen. Yhtä harmi kuin jos olisit kasvanut uskonlahkossa ja sinut olisi kasvatettu ajattelemaan heidän aivoillaan. Et varmaan myöskään vietä juhlapyhiä ja olet kaikki kirkolliset pyhät töissä, esim huomenna helatorstaina?
Nykyään on trendikästä olla kaikkea vastaan. Oli se sitten ydinperhe, lastenteko, muovipillit tai sitten kristilliset perinteet. Itseäni ahdistaa se, että suomalaisia on kokoajan vähemmän ja kulttuurimme kuolee vähitellen pois kun se korvautuu muualta tulevilla kulttuuriperinnöillä ja tavoilla.
Mies halusi kirkkohäät ja miehen äiti oli (ei ole niinkään enää, on järkiintynyt) uskoon hurahtanut. Joustin periaatteistani ja liityin kirkkoon sitä varten. Pappi ei juuri jumaluuksista edes puhunut häissämme, oli rento eikä yhtään vaivaannuttava meno. Olen taas eronnut kirkosta, samoin mies. Ja molemmat lapsemme.
Samaa olen ihmetellyt. Hokevat ettei usko Jumalaan mutta silti on kauhea hinku mennä naimisiin kirkossa ja pappi paikalla.
Huvittavinta on, kun joku "uskonnon vihaaja" kirmaa kirkossa papin edessä vihille.
En halua. Olisi omien arvojeni vastaista. Hävettäisi todella paljon.
Vierailija kirjoitti:
Kirkko on häille hieno ympäristö, siksi. :)
Eli puhtaasti paikkaan liittyvä päätös.
Niitä hienoja paikkoja on paljon muitakin. Naimisiin voi mennä esim. merenrantakartanossa tai vanhassa linnassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kirkko on häille hieno ympäristö, siksi. :)
Eli puhtaasti paikkaan liittyvä päätös.
Niitä hienoja paikkoja on paljon muitakin. Naimisiin voi mennä esim. merenrantakartanossa tai vanhassa linnassa.
Niin mutta siitä joutuu maksamaan.
En tajua itsekään, olen aina näille tapaluterilaisille sanonut että menisitkö synagogassa tai moskeijassa tai hindutemppelissä naimisiin, onhan nekin hienoja ja tunnelmallisia paikkoja?
Vierailija kirjoitti:
Samaa olen ihmetellyt. Hokevat ettei usko Jumalaan mutta silti on kauhea hinku mennä naimisiin kirkossa ja pappi paikalla.
Kirkot ovat aika juhlallisia paikkoja. Hyvä paikka järjestää häitä. Olisivat vielä parempia, jos ne papit eivät olisi siellä puhumassa pehmeitä.
Perinne ja kiva ympäristö toki. Oli kans aika iso myönnytys anopille. Niin ja tietty se oli ilmaista tai sai jotain vastinetta kirkollisverolle.
Meitä oli kaksi siinä alttarilla. Ja se toinen uskoo. Kelpaako?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kirkko on häille hieno ympäristö, siksi. :)
Eli puhtaasti paikkaan liittyvä päätös.
Niitä hienoja paikkoja on paljon muitakin. Naimisiin voi mennä esim. merenrantakartanossa tai vanhassa linnassa.
Eiköhän kirkko ole "hieman" helpommin ja halvemmalla saatavilla käyttöön kuitenkin. Täällä päin ei ole merenrantakartanoita tai linnoja pahemmin näkynyt.
Eikä minua haittaa yhtään, että kirkko on uskonnollinen rakennus. Uskovaisuuspöpöt eivät pelota minua toisin kuin aika monta muuta tässä ketjussa tuntuu pelottavan.
No en todellakaan suostunut könyämään omissa häissäni polvillani jonkun olemattoman jumalan edessä. Eli en minäkään käsitä tuota.