Lue keskustelun säännöt.
Miksi haluat mennä/menit kirkossa naimisiin, vaikket usko Jumalaan?
20.05.2020 |
Kun kaikki muutkin niin miksen minäkin? Eikö yhtään hävetä tai tunnu itsekkäältä tuhlata papin aikaa, jos hänen sanomansa menee kuitenkin ohi korvien? Oletko perinteiden orja? Mitä olen ystäväpiirissäni asiasta keskustellut, niin tuntuu että olen ainoa joka ajattelee perinteisten kirkkohäiden olevan tekopyhää, jos ei kuitenkaan usko Jumalaan. Kovin moni ihminen ei ajattele näin syvällisesti.
Kommentit (115)
Vierailija kirjoitti:
Minä liityin takaisin kirkkoon vähän ennen häitäni. Erosin sieltä muistaakseni 18-vuotiaana jonkunlaisen kohun mukana kun moni muukin erosi.
Maistraattivihkiminen tuntui vaan jotenkin laimealta vaihtoehdolta kirkkohäille. Olen aina pitänyt vanhojen kirkkojen tunnelmasta ja niissä on jotain erityistä, mikä saa mussa aikaan jonkinlaisia "hartaita" tunteita, vaikka en ole ikinä mieltänyt itseäni uskovaiseksi mutta varmaan sitten tapauskovaiseksi.
Minulle tärkeää oli myöskin urkumusiikki ja perinteiset häämarssit. Halusin myös että isäni saattaa minut alttarille, se on mielestäni kaunis tapa enkä jaksa nähdä sitä mitenkään "naista alistavana" tai miten nykyään onkaan trendikästä ajatella. Luovuttamisesta jäi kauneimmat muistot ja itku oli herkässä.
Mielestäni jokainen saa mennä vihille niinkuin itselleen parhaaksi näkee. Itse olen aika konservatiivinen ja rakastan kirkkoja. Aiomme myös kastaa tulevan lapsemme, enkä nää siinäkään mitään pahaa vaikka en olekaan harras uskovainen itse.
Naimisiin voi mennä muuallakin kuin kirkossa tai maistraatissa.
Tuo morsiammen luovutus ei ole suomalainen perinne, vaan juuri sitä, että omaisuus vaihtaa omistajaa. Suomessa perinteen mukaan tuleva aviopari astelee yhdessä alttarille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole uskossa, mutta kuulun silti kirkkoon ja maksan kirkollisveroakin mielelläni, sillä sillä pidetään yllä meidän kauniita, kulttuurihistoriallisesti arvokkaita kirkkorakennuksia. Mielestäni minulla on siis halutessani täysi oikeus kirkkovihkimiseen. Arvostan monia kristillisiä arvoja ja kulttuuriperintöä, ja pidän messuistakin ihan sen tunnelman takia. Ja kirkot ovat upeita rakennuksia. Jumalaan en silti usko, vaikka arvostankin meidän luterilaista kirkkoamme ja sen palveluja. En näe tässä ristiriitaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kirkko on häille hieno ympäristö, siksi. :)
Eli puhtaasti paikkaan liittyvä päätös.
Niitä hienoja paikkoja on paljon muitakin. Naimisiin voi mennä esim. merenrantakartanossa tai vanhassa linnassa.
Niin mutta siitä joutuu maksamaan.
En tajua itsekään, olen aina näille tapaluterilaisille sanonut että menisitkö synagogassa tai moskeijassa tai hindutemppelissä naimisiin, onhan nekin hienoja ja tunnelmallisia paikkoja?
Todellakin menisin, jos ne olisivat omaa kulttuurillista taustaani. Ei sillä uskonnollisella puolella ole minulle väliä.
Oma taustani on luterilaisessa maassa ja kulttuurissa, joten menen kirkossa naimisiin vaikka en olekaan uskonnollinen.
Pari tuttavaa on siviilivihitty juhlapaikalla. Kummassakin tapauksessa paikka oli vanha kartanomiljöö Helsingissä. Kätevää kun ei tarvitse siirtyä kirkosta pitopaikkaan.
Ihmiset voisi satsata rahaa juhlapaikkoihin, jos kerran halutaan kaunis ympäristö.. Jos kerran naimisiin on varaa mennä niin kyllä siihen juhlapaikkaankin voi panostaa..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Puolisolleni se oli tärkeää ja hänen mielikseen suostuin siihen pelleilyyn. Ei hänkään satuolentoihin usko, tietenkään.
Varsinkin vanhemmille sukulaisille se oli tärkeä tilaisuus.
Ja ei hävetä sitten yhtään.
Se tosin hävettää että en eronnut kirkosta heti kun siihen oli mahdollisuus vaan kuppasin monta vuotta!
Kirkon tutkimuskeskuksen mukaan alle puolet Kirkon jäsenistä uskoo sen oppiin.
Suurin osa on jäsen tavan ja seremonioiden vuoksi. Uskonto ei ole heille missään roolissa.
Sama on tilanne kaikkien uskontokuntien suhteen; enemmistön mielestä tavat ja seremoniat voivat olla kivoja ja kuulua tapakulttuuriin, vaikka pitääkin henkiolentojuttuja hölynpölynä.
Jos ap yrittää nyt rakentaa jotain ristiriitaa, eipä onnistu. Maailma viettää jouluakin, vaikkei palvo puuseppää jumalana.
Seremonioita on ollut kauemmin kuin uskontoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuuluu suomalaiseen tapaluterilaiseen kulttuuriin, siinä kuin suvivirsi ja joulukirkko.
Muistan ihan pienenä jo "vihanneeni" kaikkea perinteikästä juuri esim. suvivirttä ja joulukirkkoa. Osoitin lapsena mieltä istumalla suvivirren aikana koulun kevätjuhlassa. En osallistunut koulun uskonnon tunneille. Tämä kriittisyys kristillisiä perinteitä kohtaan kumpuaa omasta kasvatuksestani. Ehkä ei-uskonnollinen kasvatus on saanut minut ajattelemaan asioita ihan omilla aivoillani ja kyseenalaistamaan perinteitä -AP
Tosi harmillista että olet saanut noin jyrkän kasvatuksen. Yhtä harmi kuin jos olisit kasvanut uskonlahkossa ja sinut olisi kasvatettu ajattelemaan heidän aivoillaan. Et varmaan myöskään vietä juhlapyhiä ja olet kaikki kirkolliset pyhät töissä, esim huomenna helatorstaina?
Nykyään on trendikästä olla kaikkea vastaan. Oli se sitten ydinperhe, lastenteko, muovipillit tai sitten kristilliset perinteet. Itseäni ahdistaa se, että suomalaisia on kokoajan vähemmän ja kulttuurimme kuolee vähitellen pois kun se korvautuu muualta tulevilla kulttuuriperinnöillä ja tavoilla.
Kasvatukseni oli kaukana jyrkästä. Ja olet oikeassa, en tule juhlimaan huomista helatorstaita sen enempää kuin muutkaan ihmiset ja olen töistä pois silloin, kun minulle ei ole merkattu työvuoroa. Tekstistäsi tosiaan näkyy ahdistus toisinajattelijoita kohtaan, jotka ovat luomassa Suomesta vapaampaa ja avoimempaa yhteiskuntaa. Tsemppiä! -AP
Miksei asioista voi keskustella ilman, että pitää nostaa itseään toisen yläpuolelle? Viitaten tuohon ilkeilevään loppukaneettiisi. Mielestäni tämä on hyvinkin mielenkiintoinen aihe. Yhä useampi minunkin lähipiiristäni on "toisinajattelija" eli ikävä kyllä puhuvat tosi ikävästi tapakristityistä ja vuosituhansia vanhoista perinteistä. Kuitenkin he itsekin viettävät joulua, ottavat vastaan ja antavat joululahjoja, pyytävät töistä vapaata pääsiäisen välipäiville jne. Tässäkään en sano että sinä tekisit niin tai että kaikki toisinajattelijat olisivat tämänkaltaisia.
Minusta on hienoa, että nykypäivänä jokainen yksilö pystyy valitsemaan miten haluaa elämäänsä elää eikä siinä ole mitään pahaa. Kalenterivuosi olisi kuitenkin hyvin toisenlainen jos sieltä napsisi kaikki kristilliset pyhät pois. Olisi vain päiviä.
Miten tuo "Luomme Suomesta vapaampaa ja avoimempaa yhteiskuntaa" käytännössä näkyy? Valinnanvapaus on ollut tietysti jo pitkään olemassa esimerkiksi häitä vietettäessä ja se on tietysti hieno juttu.
Vierailija kirjoitti:
Meitä oli kaksi siinä alttarilla. Ja se toinen uskoo. Kelpaako?
Miten kestätte toisianne. Eikö toista häiritse, että puoliso joutuu helvettiin ja toista se, että puoliso on harhainen satuolentoihin uskoja?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Perinne. Arvokkuus, hartaus, rauhallisuus. Vaikka en oikeastaan usko itse jumalaan, niin arvostan kuitenkin sitä kirkon siunausta, elämän ohjeita, lähimmäisen rakkautta ym mitä kristinuskoon kuuluu.
Mikään ei ole ilmaista. Jos haluaa häissä käydä hienossa kirkkorakennuksessa, joutuu siitä maksamaan sillä, että pitää kuunnella papin joutavia höpinöitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Samaa olen ihmetellyt. Ja kun olen jutellut asiasta, ihmiset loukkaantuu, kun puuttuu tai kyseenalaistaa tätä jotain syvällä olevaa (niin syvällä ettei itsekään näe sinne asti) salattua henkilökohtaista asiaa. Eli tapakulttuuria, massan mukana menemistä, sekä ripaus uskonnollisuutta jota ei osata selittää.
Itse en voisi elää noin, että en olisi miettinyt, mitä oikeasti mietin kaikesta hengellisestä. Itselle kun asiat on kutakuinkin kristallinkirkkaat, on vaikea ymmärtää sitä ettei vain ehditä tai jakseta miettiä asioita loppuun asti, mennään vain arjessa päivästä toiseen.
Miksi vietätte joulua ja pääsiäistä jos ette usko jumalaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kokisin, että koko naimisiinmeno oli vain joku outo pelleilyleikki, jos se olisi tehty sellaisen uskonnon kaavalla, johon en usko. Miksen menisi naimisiin tavalla, joka oikeasti kuvaa elämänkatsomustani? Miksi osallistuisin uskonnolliseen seremoniaan, joka merkitsee minulle vain kivaa ympäristöä tai sitä että joku muu halusi? Pitäisin sitä myös epäkunnioittavana kyseistä uskontoa kohtaan.
Vierailija kirjoitti:
Perinne. Arvokkuus, hartaus, rauhallisuus. Vaikka en oikeastaan usko itse jumalaan, niin arvostan kuitenkin sitä kirkon siunausta, elämän ohjeita, lähimmäisen rakkautta ym mitä kristinuskoon kuuluu.
Tuleeko sieltä jotain elämänohjeita? Olen näköjään onnistunut päästämään kaiken toisesta korvasta ulos joka häissä. Hyvä minä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä liityin takaisin kirkkoon vähän ennen häitäni. Erosin sieltä muistaakseni 18-vuotiaana jonkunlaisen kohun mukana kun moni muukin erosi.
Maistraattivihkiminen tuntui vaan jotenkin laimealta vaihtoehdolta kirkkohäille. Olen aina pitänyt vanhojen kirkkojen tunnelmasta ja niissä on jotain erityistä, mikä saa mussa aikaan jonkinlaisia "hartaita" tunteita, vaikka en ole ikinä mieltänyt itseäni uskovaiseksi mutta varmaan sitten tapauskovaiseksi.
Minulle tärkeää oli myöskin urkumusiikki ja perinteiset häämarssit. Halusin myös että isäni saattaa minut alttarille, se on mielestäni kaunis tapa enkä jaksa nähdä sitä mitenkään "naista alistavana" tai miten nykyään onkaan trendikästä ajatella. Luovuttamisesta jäi kauneimmat muistot ja itku oli herkässä.
Mielestäni jokainen saa mennä vihille niinkuin itselleen parhaaksi näkee. Itse olen aika konservatiivinen ja rakastan kirkkoja. Aiomme myös kastaa tulevan lapsemme, enkä nää siinäkään mitään pahaa vaikka en olekaan harras uskovainen itse.
Naimisiin voi mennä muuallakin kuin kirkossa tai maistraatissa.
Tuo morsiammen luovutus ei ole suomalainen perinne, vaan juuri sitä, että omaisuus vaihtaa omistajaa. Suomessa perinteen mukaan tuleva aviopari astelee yhdessä alttarille.
Ei missään väitettykään, että se on suomalainen perinne. Paitsi, että käytännössä on. Aika monet häät tullut vietettyä kirkossa vieraan ominaisuudessa, enkä ole ikinä nähnyt avioparin saapuvan yhdessä. Kyllä se sulhanen bestmaneineen on aina ollut siellä alttarilla ja morsian saapunut saattajan kanssa.
Suomessa on paljon muitakin tapoja ja juhlia joita vietetään, vaikka ne eivät olisikaan suoranaista suomalaista kulttuuriperimää. Esimerkiksi ystävänpäivä ja halloween.
Vierailija kirjoitti:
Miksi vietätte joulua ja pääsiäistä jos ette usko jumalaan?
aina on hyvä syy ryypätä
Mitä se kellekään muulle kuuluu missä joku teille tuiki tuntematon haluaa mennä naimisiin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meitä oli kaksi siinä alttarilla. Ja se toinen uskoo. Kelpaako?
Miten kestätte toisianne. Eikö toista häiritse, että puoliso joutuu helvettiin ja toista se, että puoliso on harhainen satuolentoihin uskoja?
Tää nyt oli pelkästään tosi ilkeä ja yleistävä puheenvuoro. Näinkö haluaisitte, että kaikki ajattelisivat? Mielestäni se, että haluaa viettää perinteikkään seremonian siihen kuuluvassa paikassa ei tee kenestäkään harhaista.
Vain ja ainoastaan vanhojen sukulaisten mieliksi. Siksihän kirkosta erotaan yleensä tuon jälkeen tai viimeistään näiden vanhusten kuoltua, daa?
Rippikoulu käydään jotta saadaan rahaa.