Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Lasten kanssa raskasta eron jälkeen
08.03.2020 |
Onko muilla samoja kokemuksia? Ja helpottaako tämä?
Erosin vajaa 3 kk sitten pitkästä liitosta, koska mieheni ei enää vuosiin ollut rakastanut. Ero oli siis välttämättömyys, koska elämä ilman rakkautta satutti joka päivä. Virallisesti minä tein aloitteen, mutta mies ei vastaan pannut.
Meillä on kohta 5 ja 8-vuotiaat pojat. Uusi arki on niin rankkaa, etten tiedä miten jaksan. Paluuta vanhaan ei ole, mutta monesti tulee mieleen, että olisiko pitänyt jäädä, niin ei olisi ollut arki näin rankkaa. Sillä aiemmin hengitin rakkaudetonta elämää joka päivä, mutta olihan se arki jaettuna helpompaa. Nyt elän edelleen (luonnollisesti tässä vaiheessa) yksin, ja koen kovaa yksinäisyyttä ja ajatuksia, etten ehkä enää koskaan tule kokemaan rakkautta.
Viimeisen 2,5 kk aikana on tapahtunut paljon: eropäätös, uuden vuokra-asunnon hankinta, muutto, kodin ja rutiinien luominen. Samaan aikaan on pitänyt jaksaa pitkää päivää vaativassa työssä.
Lapset ovat 50/50 luonani, mutta ovat isän poikia. Jatkuvasti protestoivat, että joutuvat välillä luokseni. Ex jäi vanhaan kotiin kun tarpeeksi minua painosti, ja toki lapsille tuo asunto, jossa ovat koko elämänsä asuneet, on heille koti. Kertovat, että minun kotini ei ole koti ja osaavat jo olla todella ilkeitä ja satuttavia.
Asunto on meille vielä vähän pieni, uutta omistuasuntoa ei tunnu löytyvän, joten tässä pärjättävä. Lapsipäivinä tuntuu, että pää hajoaa, kun melua ei voi paeta minnekään. Ei ole omaa huonetta, jonne mennä edes viideksi minuutiksi.
Arkiöisin ehdin nukkua vain 5-6 h, kun lasten viennit ja haut sekä omat työmatkat vievät aikaa. Viikonloppuna lapset aloittavat meluamisen klo 6. Ei mahdollisuutta nukkua päiväunia tai olla hetkeäkään yksin. Olen ollut lähes koko eron jälkeisen ajan flunssassa putkeen kun lepoa ei saa.
Lapset tappelevat, meluavat, pistävät hanttiin. Vuokra-asunnossa pitää olla koko ajan hyssyttelemässä ja valvomassa, etteivät tuhoa paikkoja. Jokaisen kiellon jälkeen isompi soittaa exälleni ja sepittää omia liioiteltuja tarinoita tapahtuneesta ja itkee hakemaan kotiin. Ex ei tietysti hae, koska kaipaa omaa aikaa.
Valmiustilassa 24/7: ensin töissä, jossa asiakkaat vaativat 150 % suoritusta ja sitten kotona.
Haluaisin nauttia lasten seurasta. He kun oikeasti ovat ainoa arvokas mitä elämässäni on. Mutta olen niin väsynyt, ettei ajatus kulje. Olen henkisesti ja fyysisesti ihan poikki. Tulevaisuus näyttää toivottomalta: tätäkö loppuelämä? Ja samalla omatunto ilkkuu, että siitäs sait kun halusit parisuhteen, jossa on rakkautta. Hah haa, sellaista et tule saamaan koskaan, ja rangaistuksena arki tulee olemaan helvettiä.
Tukea ei oikein saa mistään. Äidiltäni sitä voisin saada, mutta hänen parantumaton syöpänsä taas paheni - en voi rasittaa. Ja ties vaikka syöpä olisi pahentunut, koska ero oli hänellekin kova paikka.
Mitä jos uuvuttaa niin, että menetän työni? Miten sitten elätän lapseni? Olenko kohta täysin yksin jos en ole riittävä äidiksi?
Kommentit (146)
Täältä ei tällaisiin heru sympatiaa ikinä ikävä kyllä. "Huono äiti" "Miksi teit lapsia?" "Miksi erosit?" "Olet äiti, et saa valittaa ikinä, koita jaksaa"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapset on sinulla puolet ajasta ja on rankkaa? Eihän se tietenkään koti ole, kun koti on jo olemassa.
Omalla kohdalla lapset jäi isälleen sinne vanhaan kotiin ja saivat itse päättää ajan kanssa missä asuvat. Asuvat nyt luonani. Ensimmäinen muutti luokseni jo 2kk kuluttua erosta. Isästä ei tosin ollut huoltajaksi.
Kokenut saman sillä erolla, että jäin lasten kanssa vanhaan kotiin asumaan ja mies löysi samantien toisen naisen ja meni naimisiin. Oli niin rakastunut että näki lapsia vain kaksi kertaa kuussa viikonloppuisin. Oli kyllä aika surullista aikaa kun piti 11 ja 13-vuotiaita yksin kasvattaa. Lähdin aina lenkille kun lapset riiitelivät en kestänyt sitä. Laihduin mielettömästi ja kuukautisetkin jäi välistä. Hiuksia lähti päästä. Oli stressiä. Nyt sitten lapset aikuisia ja asun yksin. On tähänkin totuttelemista. Tsemppiä sulle ap! Aika auttaa.
Vierailija kirjoitti:
Miksi et lepää kun lapset on isällä
Se ei riitä. Koska viikko tässä sirkuksessa uuvuttaa täysin. Ja vapaailtoina saattaa olla ylitöitä tai rästejä kun lapsipäivinä joudun lähtemään aikaisemmin. Työmatkat vievät päivästä 2,5-3 h.
Ja vapaailtoina olen tehnyt sen virheen, että olen käynyt treffeillä. Vaan Tinderistähän ei saa muuta kuin vaikeuksia, eli treffailut olenkin jättänyt jäihin.
Ja tämä jatkuva flunssa vie voimat.
Tiukempi kuri ja kovemmat rangaistukset, niin eivät uskalla tapella, meluta ja pistää hanttiin. Niin ja isommalta kännykkä pois jos käyttää sitä väärin ja vehkeilyyn.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitä jos uuvuttaa niin, että menetän työni? Miten sitten elätän lapseni?
Työttömyystuella, toimeentulotuella, asumistuella. Kaikkine lapsikorotuksineen niistä tulee aika iso summa.
Vierailija kirjoitti:
Tiukempi kuri ja kovemmat rangaistukset, niin eivät uskalla tapella, meluta ja pistää hanttiin. Niin ja isommalta kännykkä pois jos käyttää sitä väärin ja vehkeilyyn.
Tuskin ap haluaa, että hänestä tehdään lasu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voisiko lapset olla vielä enemmän isällään, ainakin näin alkuun? Jos vetoaisit siihen että hänellä on se isompi asunto, ei tarvitse hänelle selittää ettet jaksa. Tilanne voi olla jo ihan eri vaikka puolen vuoden kuluttua.
Tämä siirtymävaihe aiheuttaa kaikille stressiä. Voitte tietty exän kanssa sopia, että koti vaihtuu keskellä viikkoa.
Laita omat yöunet kuntoon, niin jaksat paremmin fyysisesti ja psyykkisesti. Miten lasten viennit ja työmatkat liittyy 5-6 h yöuniin... Aamulla klo neljäkö se kuljetusrumpa alkaa.
Silloin kun lapset ovat sinulla mene nukkumaan klo 22. Ja kun lapset eivät ole sinulla lataa akkuja liikkumalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiukempi kuri ja kovemmat rangaistukset, niin eivät uskalla tapella, meluta ja pistää hanttiin. Niin ja isommalta kännykkä pois jos käyttää sitä väärin ja vehkeilyyn.
Tuskin ap haluaa, että hänestä tehdään lasu.
Jaa, en tiedä. Mietin, että olisiko lapsille parempi, että olisivat isällään koko ajan, jos kerran siellä viihtyvät. Mutta kamalaltahan tuntuisi lapset menettää vain koska nyt alkuun on vaikeaa.
Exälle ole ehdottanut, että ottaisit lapset väliaikaisesti 100 %. Ei edes vastaa näihin viesteihin. Heti eroilmoituksen jäkeen hän vihoissaan sanoi, että haluaa 100 % huoltajuuden. Mutta niin vaan mieli on muuttunut, kun joka toinen viikko on yksin lasten kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi olet muuttanut paikkaan, josta työmatka 3h? Missä lapsesi ovat, jos työ vie 11 tuntia päivässä? Onko lasten isä ollut suuremmassa vastuussa lapsista liitossa, kun noin väsyt? Jospa alat viikonloppu äidiksi tai lopetat ne tindertreffit? Keskity lapsiisi. Ei ihme, että ovat isä poikia!
Erosta on hyvin vähän aikaa, lapset ja sinä vasta dopeudutte uuteen. Koita levätä enemmän, ota päiväunet tai käy nukkumaan hieman aiemmin. Kaikkea ei tarvitse suorittaa täydellisesti, helpota arkea, valmisruokaa, käytä lapsi vapaat lepäämiseen, pistä lapset osallistumaan kotitöihin, sinun ei tarvitse tehdä yksin kaikkea, jo pieni lapsi osaa olla avuksi (viedä roskia, tyhjentää ja täyttää tiskikonetta, viedä omat vaatteet pyykkikoriin tai kaappiin) ..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tämä siirtymävaihe aiheuttaa kaikille stressiä. Voitte tietty exän kanssa sopia, että koti vaihtuu keskellä viikkoa.
Laita omat yöunet kuntoon, niin jaksat paremmin fyysisesti ja psyykkisesti. Miten lasten viennit ja työmatkat liittyy 5-6 h yöuniin... Aamulla klo neljäkö se kuljetusrumpa alkaa.
Silloin kun lapset ovat sinulla mene nukkumaan klo 22. Ja kun lapset eivät ole sinulla lataa akkuja liikkumalla.
Arkisin ylös klo 5, että ehdin laittaa itseni työkuosiin (olen alalla, jossa pitää olla laittautuneena joka päivä), hoitaa aamutoimet, viedä lapset ja matkustaa 1,5 h töihin, jossa oltava klo 8. Jotta voin klo 16 mennessä lähteä hakemaan lapsia. Kotona klo 18. Ruoanlaittoa, iltapalaa, läksyjä. Kun lapset nukahtaa, töitä 21-23/24.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiukempi kuri ja kovemmat rangaistukset, niin eivät uskalla tapella, meluta ja pistää hanttiin. Niin ja isommalta kännykkä pois jos käyttää sitä väärin ja vehkeilyyn.
Tuskin ap haluaa, että hänestä tehdään lasu.
Jaa, en tiedä. Mietin, että olisiko lapsille parempi, että olisivat isällään koko ajan, jos kerran siellä viihtyvät. Mutta kamalaltahan tuntuisi lapset menettää vain koska nyt alkuun on vaikeaa.
Exälle ole ehdottanut, että ottaisit lapset väliaikaisesti 100 %. Ei edes vastaa näihin viesteihin. Heti eroilmoituksen jäkeen hän vihoissaan sanoi, että haluaa 100 % huoltajuuden. Mutta niin vaan mieli on muuttunut, kun joka toinen viikko on yksin lasten kanssa.
On-off linja ei vie mihinkään. Miksi edes ehdottaa tuolkaista, että exä pitää lapset 100%
Hetkinen.. hetkinen... Pysähdyppä nyt hyvä nainen ja vedä henkeä. Erosta alle 3 kuukautta, olet täysin loppu, lapset sekaisin, arki mullin mallin ja olet juossut jo treffeillä? Siinä ei ole mitään pahaa että kaipaa rakkautta, mutta nyt sinun pitää ensin pistää oma elämä ja lasten elämä kuntoon, oppia olemaan yksin, ja rakastaa itseäsi. Vasta sitten voit löytää sen terveen parisuhteen, nyt etsit selvästi laastaria.
Minä erosin lasteni isästä vuosi sitten. Muistan kyllä että nuo ekat kuukaudet oli vaikeimpia sen yksinolon kannalta, kävin selaamassa jotain treffisivustojakin mutta en ottanut kontaktia kehenkään. Nyt tosiaan erosta vuosi, enkä ole vieläkään käynyt treffeillä kenenkään kanssa tms. Sen kaipuu jäi pois muutamia kuukausia eron jälkeen, kun tottui siihen yksinolemiseen ja aloin nähdä sen kaikki hyvät puolet. Haluaisin kyllä kumppanin tulevaisuudessa, mutta nyt sille ei ole mitään kiirettä.
Lasten oireilu eron jälkeen voi olla tosi rankkaa ja se voi olla kausittaista, niin meilläkin. Jossain kohtaa meni hyvin, sitten huonosti, tosi huonosti ja nyt taas paremmin. Jossain kohtaa toinen lapsi ei halunnut ollenkaan isälleen, jossain kohtaa he ei halunneet sinne samaan aikaan, ja nyt he haluaisi koko ajan isälle. Se on osa lasten erotyötä ja tilanteeseen sopeutumista. Mutta he sopeutuu siihen kyllä aikanaan, kun olette tukena ja annatte aikaa, hyväksytte heidän kaikki tunteet ja keskustelette asioita.
Nyt on lupa rauhoittaa elämä vain sinulle ja lapsille. Töissä tietenkin useimpien meistä on käytävä, mutta sen ulkopuolella ajattelet nyt vain omaa ja lasten jaksamista. Turhat työt jätät tekemättä, lepäät kun voit, olet lapsille läsnä ja turva silloin kun he sinulla ovat. Kun lapset ovat poissa, LEPÄÄT, nukut ja teet asioita jotka lataa sinun akkuja. Aika parantaa haavat, oikeasti. Ihan teiltä kaikilta. Tsemppiä!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä siirtymävaihe aiheuttaa kaikille stressiä. Voitte tietty exän kanssa sopia, että koti vaihtuu keskellä viikkoa.
Laita omat yöunet kuntoon, niin jaksat paremmin fyysisesti ja psyykkisesti. Miten lasten viennit ja työmatkat liittyy 5-6 h yöuniin... Aamulla klo neljäkö se kuljetusrumpa alkaa.
Silloin kun lapset ovat sinulla mene nukkumaan klo 22. Ja kun lapset eivät ole sinulla lataa akkuja liikkumalla.
Arkisin ylös klo 5, että ehdin laittaa itseni työkuosiin (olen alalla, jossa pitää olla laittautuneena joka päivä), hoitaa aamutoimet, viedä lapset ja matkustaa 1,5 h töihin, jossa oltava klo 8. Jotta voin klo 16 mennessä lähteä hakemaan lapsia. Kotona klo 18. Ruoanlaittoa, iltapalaa, läksyjä. Kun lapset nukahtaa, töitä 21-23/24.
Unohdat ne iltatyöt nyt heti. Burnout on jo lähellä.
Erosta alle 3 kuukautta. Minusta olisi epänormaalia, että et olisi väsynyt ja /tai suruissasi.
Lapset reagoivat tietenkin, heillä on tietenkin myös suru päällä.
Sinulla on oikeus osa-aikatöihin, kun lapset ovat tuon ikäisiä. Oletko harkinnut osittaista hoitovapaata?
Millainen asunto teillä on? Voiko lapsille laittaa aamuksi Dvd:n päälle, jääkaappiin yhdessä ostetun ja tehdyn herkkuaamiaisen, ja lapset saavat katsoa sitä dvd:tä aamulla rauhassa, kun sinä vielä nukut?
Tiedät itsekin, että uniaikasi on liian lyhyt. Priorisoi unet, vaikka lasten harrastuksia jäisi väliin.
Jos sinulla on pitkittynyt flunssa, niin jää nyt sairastamaan se kotiin.
Käytäthän ostoksissa kotiinkuljetuspalvelua, jos sellainen on saatavissa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä siirtymävaihe aiheuttaa kaikille stressiä. Voitte tietty exän kanssa sopia, että koti vaihtuu keskellä viikkoa.
Laita omat yöunet kuntoon, niin jaksat paremmin fyysisesti ja psyykkisesti. Miten lasten viennit ja työmatkat liittyy 5-6 h yöuniin... Aamulla klo neljäkö se kuljetusrumpa alkaa.
Silloin kun lapset ovat sinulla mene nukkumaan klo 22. Ja kun lapset eivät ole sinulla lataa akkuja liikkumalla.
Arkisin ylös klo 5, että ehdin laittaa itseni työkuosiin (olen alalla, jossa pitää olla laittautuneena joka päivä), hoitaa aamutoimet, viedä lapset ja matkustaa 1,5 h töihin, jossa oltava klo 8. Jotta voin klo 16 mennessä lähteä hakemaan lapsia. Kotona klo 18. Ruoanlaittoa, iltapalaa, läksyjä. Kun lapset nukahtaa, töitä 21-23/24.
Missä ne lapset on koulun jälkeen?
Alue: Aihe vapaa
Miksi et lepää kun lapset on isällä