Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Lasten kanssa raskasta eron jälkeen
08.03.2020 |
Onko muilla samoja kokemuksia? Ja helpottaako tämä?
Erosin vajaa 3 kk sitten pitkästä liitosta, koska mieheni ei enää vuosiin ollut rakastanut. Ero oli siis välttämättömyys, koska elämä ilman rakkautta satutti joka päivä. Virallisesti minä tein aloitteen, mutta mies ei vastaan pannut.
Meillä on kohta 5 ja 8-vuotiaat pojat. Uusi arki on niin rankkaa, etten tiedä miten jaksan. Paluuta vanhaan ei ole, mutta monesti tulee mieleen, että olisiko pitänyt jäädä, niin ei olisi ollut arki näin rankkaa. Sillä aiemmin hengitin rakkaudetonta elämää joka päivä, mutta olihan se arki jaettuna helpompaa. Nyt elän edelleen (luonnollisesti tässä vaiheessa) yksin, ja koen kovaa yksinäisyyttä ja ajatuksia, etten ehkä enää koskaan tule kokemaan rakkautta.
Viimeisen 2,5 kk aikana on tapahtunut paljon: eropäätös, uuden vuokra-asunnon hankinta, muutto, kodin ja rutiinien luominen. Samaan aikaan on pitänyt jaksaa pitkää päivää vaativassa työssä.
Lapset ovat 50/50 luonani, mutta ovat isän poikia. Jatkuvasti protestoivat, että joutuvat välillä luokseni. Ex jäi vanhaan kotiin kun tarpeeksi minua painosti, ja toki lapsille tuo asunto, jossa ovat koko elämänsä asuneet, on heille koti. Kertovat, että minun kotini ei ole koti ja osaavat jo olla todella ilkeitä ja satuttavia.
Asunto on meille vielä vähän pieni, uutta omistuasuntoa ei tunnu löytyvän, joten tässä pärjättävä. Lapsipäivinä tuntuu, että pää hajoaa, kun melua ei voi paeta minnekään. Ei ole omaa huonetta, jonne mennä edes viideksi minuutiksi.
Arkiöisin ehdin nukkua vain 5-6 h, kun lasten viennit ja haut sekä omat työmatkat vievät aikaa. Viikonloppuna lapset aloittavat meluamisen klo 6. Ei mahdollisuutta nukkua päiväunia tai olla hetkeäkään yksin. Olen ollut lähes koko eron jälkeisen ajan flunssassa putkeen kun lepoa ei saa.
Lapset tappelevat, meluavat, pistävät hanttiin. Vuokra-asunnossa pitää olla koko ajan hyssyttelemässä ja valvomassa, etteivät tuhoa paikkoja. Jokaisen kiellon jälkeen isompi soittaa exälleni ja sepittää omia liioiteltuja tarinoita tapahtuneesta ja itkee hakemaan kotiin. Ex ei tietysti hae, koska kaipaa omaa aikaa.
Valmiustilassa 24/7: ensin töissä, jossa asiakkaat vaativat 150 % suoritusta ja sitten kotona.
Haluaisin nauttia lasten seurasta. He kun oikeasti ovat ainoa arvokas mitä elämässäni on. Mutta olen niin väsynyt, ettei ajatus kulje. Olen henkisesti ja fyysisesti ihan poikki. Tulevaisuus näyttää toivottomalta: tätäkö loppuelämä? Ja samalla omatunto ilkkuu, että siitäs sait kun halusit parisuhteen, jossa on rakkautta. Hah haa, sellaista et tule saamaan koskaan, ja rangaistuksena arki tulee olemaan helvettiä.
Tukea ei oikein saa mistään. Äidiltäni sitä voisin saada, mutta hänen parantumaton syöpänsä taas paheni - en voi rasittaa. Ja ties vaikka syöpä olisi pahentunut, koska ero oli hänellekin kova paikka.
Mitä jos uuvuttaa niin, että menetän työni? Miten sitten elätän lapseni? Olenko kohta täysin yksin jos en ole riittävä äidiksi?
Kommentit (146)
Vierailija kirjoitti:
Jokaisella aikuisella ihmisellä pitäisi olla edes ajokortti. En ymmärrä ollenkaan, että akateemisella ihmisellä noin vaativassa työssä ei ole autoa käytössä. Luotettu siihen, että mies kuskaa koko perheen ihan loputtomiin. Jotain itsekunnioitusta nyt naiset ja hommatkaa myös tyttärillenne ajokortti, kummasti tuo itsenäisyyttä elämään!
Ei ole mikään pakko asettua sellaiseen paikkaan, missä autoilu on välttämätöntä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
5 vuotiaalle ero on rankka.
Pojat tarvivat liikuntaa tai ajatustyötä. Pelaatteko lautapelejä? Otatko heidät kokkaamaan kanssasi? Teette vuorotellen lempiruokia ja käytte yhdessä kaupassa, metsäretket, uimahalli?
Tuon ikäiset voivat jo ulkoilla lähipihalla kaksin. Jalkapallo mukaan.
Saatko noista ylitöistä palkkaa vai oletko kiinteistövälittäjä? Tee itsellesi selkeät rajat.
Tein aiemmin töitä markkinoinnissa ja en osannut lopettaa sähköposteja ja suunnittelua 8 tuntiin. Sitten päätin etten avaa työkonetta enää kotona. Arki parantui merkittävästi.
Jos sinulla on liukuma niin mikä kiire on olla töissä niin aikaisin? Voisitko rauhoittaa aamut itsellesi. Etkö voi tehdä etätöitä?
Ohis miten se liukuma aamu auttaa. Kun ap vie lapset tarhaan ja suuntaa töihin tiettyyn aikaan, jotta saa haettua lapset ajoissa.
Jos menee liukuman puitteissa myöh. töihin ne tunnit pitää tehdä takaisin.
Näin juuri. Voin mennä töihin vaikka klo 12, mutta jos yritän saada työtunnit tehtyä ennen klo 16, jolloin joudun lähtemään, niin helpolla matikalla voi laskea, että töissä oltava klo 8. Ja se tarkoittaa, että lapsi jätettävä tarhaan klo 7. Kotoa lähdettävä 6.30 jälkeen. Siinä ei paljon aamuja leppoisteta, ja klo 5 herätys hädin tuskin riittää. Isompi kuitenkin syö aamupalaakin kotona. Jos joskus nukun pitkään, niin klo 5.30 asti korkeintaan.
En ymmärrä miten minun elämän- ja ajanhallinnassa nyt on vikaa? Minusta tilanne on osin minusta riippumatta todella vaikea. Heti ensi viikolla en saa joustavampaa ja perhemuönteisempää työtä, löydä sopivaa asuntoa kun niitä ei tarjolla ole, voi käyttää autoa kun ei ole ajokorttia. Ja kyllä: etsin uutta työtä, uutta asuntoa ja ajan ajokortin heti kun vaan päivän tunnit siihen riittävät. Muuhun en pysty, ja siihen asti on rankkaa. Miten selviän NYT? Miten paljon maailmassa onkaan empatiakyvttömiä ihmisiä ja mistä se kumpuaa? Vai onko niin, että kaupan kassalle selvä yhtälö olisi: a) älä eroa vaikka mikä olisi b) muuta siihen Alepan viereen asumaan, niin työmatka on lyhyt c) vaihda töihin K-markettiin, jos työajat on huonot?
Tässä on vaikea olla empaattinen, kun sinä itse olet ajanut itsesi tuohon tilanteeseen sarjalla huonoja päätöksiä. Ei maailma toimi niin että ensin valitaan väärin 20 kertaa, ja sitten aletaan itkeä kun näillä huonoilla korteilla ei löydykään ihmekeinoa jolla kaiken saisi päivässä taiottua hyväksi ilman mitään uhrauksia.
Kerrohan sä meille sun valinnoista? Voin sitten sivusta sanoa olivatko ne mun mielestä oikeita. Et taida uskaltaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jokaisella aikuisella ihmisellä pitäisi olla edes ajokortti. En ymmärrä ollenkaan, että akateemisella ihmisellä noin vaativassa työssä ei ole autoa käytössä. Luotettu siihen, että mies kuskaa koko perheen ihan loputtomiin. Jotain itsekunnioitusta nyt naiset ja hommatkaa myös tyttärillenne ajokortti, kummasti tuo itsenäisyyttä elämään!
Ei ole mikään pakko asettua sellaiseen paikkaan, missä autoilu on välttämätöntä.
Juuri nyt vaan on. Tämä asunto oli se lähin.
Vanhasta kodista pääsi keskustaan 20 min julkisilla. Se on Helsingin omakotitaloalueelta aika hyvin. En 15 v sitten perheasuntoa ostaessa tosin miettinyt, että mitäs jos tulee ero. Onkohan vieressä sopiva vuokra-asunto? Kyllä ero oli suunnittelematon, kovin surullinen asia. Olen iloinen, että löytyi edes tämä asunto. Muuten kituuttaisin varmaan vielä huonossa suhteessa. Koska on se koti aika välttämättömyys esim lapsille. Ja yritin heitä tässä ajatella. Että minä kyllä jaksan työmatkat, niin heidän tutut koulu- ja tarhakuvionsa eivät muutu.
Ja vaikka ajaisin, niin työmatka olisi pitkä. Metro kun alittaa kaikki pahimmat ruuhkat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
5 vuotiaalle ero on rankka.
Pojat tarvivat liikuntaa tai ajatustyötä. Pelaatteko lautapelejä? Otatko heidät kokkaamaan kanssasi? Teette vuorotellen lempiruokia ja käytte yhdessä kaupassa, metsäretket, uimahalli?
Tuon ikäiset voivat jo ulkoilla lähipihalla kaksin. Jalkapallo mukaan.
Saatko noista ylitöistä palkkaa vai oletko kiinteistövälittäjä? Tee itsellesi selkeät rajat.
Tein aiemmin töitä markkinoinnissa ja en osannut lopettaa sähköposteja ja suunnittelua 8 tuntiin. Sitten päätin etten avaa työkonetta enää kotona. Arki parantui merkittävästi.
Jos sinulla on liukuma niin mikä kiire on olla töissä niin aikaisin? Voisitko rauhoittaa aamut itsellesi. Etkö voi tehdä etätöitä?
Ohis miten se liukuma aamu auttaa. Kun ap vie lapset tarhaan ja suuntaa töihin tiettyyn aikaan, jotta saa haettua lapset ajoissa.
Jos menee liukuman puitteissa myöh. töihin ne tunnit pitää tehdä takaisin.
Näin juuri. Voin mennä töihin vaikka klo 12, mutta jos yritän saada työtunnit tehtyä ennen klo 16, jolloin joudun lähtemään, niin helpolla matikalla voi laskea, että töissä oltava klo 8. Ja se tarkoittaa, että lapsi jätettävä tarhaan klo 7. Kotoa lähdettävä 6.30 jälkeen. Siinä ei paljon aamuja leppoisteta, ja klo 5 herätys hädin tuskin riittää. Isompi kuitenkin syö aamupalaakin kotona. Jos joskus nukun pitkään, niin klo 5.30 asti korkeintaan.
En ymmärrä miten minun elämän- ja ajanhallinnassa nyt on vikaa? Minusta tilanne on osin minusta riippumatta todella vaikea. Heti ensi viikolla en saa joustavampaa ja perhemuönteisempää työtä, löydä sopivaa asuntoa kun niitä ei tarjolla ole, voi käyttää autoa kun ei ole ajokorttia. Ja kyllä: etsin uutta työtä, uutta asuntoa ja ajan ajokortin heti kun vaan päivän tunnit siihen riittävät. Muuhun en pysty, ja siihen asti on rankkaa. Miten selviän NYT? Miten paljon maailmassa onkaan empatiakyvttömiä ihmisiä ja mistä se kumpuaa? Vai onko niin, että kaupan kassalle selvä yhtälö olisi: a) älä eroa vaikka mikä olisi b) muuta siihen Alepan viereen asumaan, niin työmatka on lyhyt c) vaihda töihin K-markettiin, jos työajat on huonot?
Tässä on vaikea olla empaattinen, kun sinä itse olet ajanut itsesi tuohon tilanteeseen sarjalla huonoja päätöksiä. Ei maailma toimi niin että ensin valitaan väärin 20 kertaa, ja sitten aletaan itkeä kun näillä huonoilla korteilla ei löydykään ihmekeinoa jolla kaiken saisi päivässä taiottua hyväksi ilman mitään uhrauksia.
Empatia on juuri sitä toisen ymmärtämistä. Sinulta se puuttuu. Tunnen sääliä ja empatiaa ympärilläsi olevia kohtaan. Mahdat olla surkea äiti, puoliso ja ystävä.
Saathan sinä ne tunnit täyteen:
Töissä klo 9. Töistä pois klo 15. yhteensä 6h.
Iltatöitä 3h. Yhteensä 9h. Tämä menee jo oli kahdeksan tunnin työpäivän, vaikka sinulla oli palkaton puolen tunnin ruokatunti.
I
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ruuhkavuodet kuulostaa olevan. Mitähän tuosta seuraa, huh huh.
Olen se joka kyseli miksi erosit. Muut kommentit eivät ole minun. Minulla on takana vaikea avioero väkivaltaisesta miehestä. Kaksi pientä lasta. Oli kysymys hengissä pysymisestä, sinun syilläsi en olisi eronnut.
Mutta koska olet eronnut, lapsien tulisi nyt olla nro 1 elämässäsi. Tuon ikäiset tajuavat jo paljon. Hae sairaslomaa nyt ensimmäisenä, sen jälkeen työpsykologille. Auttaa kun saa puhuttua jollekin empaattiselle ihmiselle. Yhtälösi on yksinkertaisesti mahdoton. Illat pyhitä lapsillesi, ota se kiukku vastaan ja koita selittää heille tilannetta. Unohda nyt hetkeksi omat harrastuksesi ja auta lapset erosta yli.
Jos työ on sinulle nro 1 ja isä ”normaali”, lapsien lähihuoltajuus ja arjen vastuut enemmän hänelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan ensimmäisenä ja akuuttina ratkaisuna lopetat välittömästi jokailtaiset ylityöt. Ymmärrätkö, että sillä ei ole merkitystä, että töitä sinulta toivotaan ja vaaditaan ja se on alalla tapana. Kun et vain tee niitä ja pysyt tiukkana, kukaan ei voi sinulle mitään. Sinulla on oikeus kieltäytyä ylitöistä, et tee mitään väärin, sinulla ei ole velvollisuutta selitellä.
Itse olen töissä taidealalla, jossa minkäänlaisia "virastoaikoja" ei ole, kun tapahtumat pyörivät yötä päivää, viikonloppuisin ja kesäisin. Ei minun työmäärästäni kukaan muu pidä huolta kuin minä itse. Whatsapp laulaa 24/7, mutta se ei minua haittaa, koska puhelin menee kiinni kun en ole töissä. Luen viestit kun olen taas töissä. En ole yrittäjä enkä nauti huippujohtajan palkkaa, joten tämä saa riittää. Joskus asiakkaat tai yhteistyökumppanit ovat närkästyneitä, kun eivät saaneet kiinni, mutta se ei minua hetkauta. Pahoittelen vain ja sanon, että harmi kyllä en ollut töissä ja asialle ei voi mitään.
Muista, että joustamisesta ei kiitetä muulla tavoin, kun odotuksella joustaa myös jatkossa.
Mitä jos ehdotat pomollesi, että kun teille tulee noita viime hetken toimeksiantoja, niin tulet myöhemmin töihin, ja lähdet aiemmin. Teet sitten illalla niitä viime hetken toimeksiantoja?
Tai teet etätöitä 9-15 ja 21-23 välisinä aikoina edes niillä viikoilla kun lapset ovat sinulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitä jos ehdotat pomollesi, että kun teille tulee noita viime hetken toimeksiantoja, niin tulet myöhemmin töihin, ja lähdet aiemmin. Teet sitten illalla niitä viime hetken toimeksiantoja?
Tai teet etätöitä 9-15 ja 21-23 välisinä aikoina edes niillä viikoilla kun lapset ovat sinulla.
Voit myös ehdottaa teet teet etätöitä niinä viikkona kun lapset eivät ole sinulla klo 12-20.00. Näin teet osittain päivän puolella, ja osittain illan puolella, kun toimeksiantajat keksivät vasta ennen neljää antaa ne toimeksiannot.
Mutta vinkkaa nyt ihmeessä medialle alasi järkyttävästä tavasta tehdä töitä.
Se on kumma, että silloin kun asiat muuttuvat julkisiksi, niin niillä on taipumusta muuttua jonkin verran.
Sinun ei tarvitse tuoda nimeäsi ilmi eikä työpaikkaasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen 1.- ja 2.-luokkalaisen äiti ja vastaan parhaan kykyni mukaan. Kaikkia kommentteja en lukenut, pahoittelen.
- Laatikaa exän kanssa yhteinen linjaus. Kirjaatte asiat ylös niistä asioista, joissa kasvatuksessa olette samaa mieltä. Esim. läksyt on tehtävä ja isä/äitiviikoilla ei kannella toisesta osapuolesta. Missään nimessä siihen ei kannata lähteä, että toinen hakisi lapsia kesken pois. Lisäksi kirjatkaa asiat joissa saa soveltaa. Tavoitteena systemaattinen lasten kasvatus lastenne hyväksi. Nyt lapset eivät voi hyvin ja tulevat kasvamaan ns. kieroon. Sopikaa läksyistä, kantelemisesta, kotitöissä auttamisesta, aikuisen puhuttelemisesta, kaveriasioista, harrastuksista, mediasta, ruokailuista, nukkumisajoista arkisin ja viikonloppuisin.
- Lapset tarvitsevat myös yksin vanhemman huomiota! Toinen välillä kaverille ja keskityt toiseen tai haet tukiperhettä.
- Saavatko lapset tarpeeksi liikuntaa? Jos jaksavat olla ilkeitä ja vinkua, niin ulos vaan. Veisin lapsia myös harrastuksiin jos ne eivät kuormita sinua. Onko koulussa isommalle harrastusmahdollisuutta? Saatko molemmat johonkin kerhoon yhtä aikaa? Voisit odotellessa lenkkeillä.
- Panosta riittävään yöuneen. Ei ole mitään järkeä tehdä työtä, joka ajaa sinut burnoutiin ja lopulta lapsiakaan et pysty hoitamaan. En minäkään tee töitä iltamyöhään. Voitteko muuttaa johonkin maalle, jossa koulu/työ/harrastukset ovat helpon matkan päässä
- Syö hyvää ruokaa, vitamiineja ja probiootteja. Tärkein on silti uni!
- Onno lasten hoitopaikasta tai koulusta kuulunut ongelmia?
- Käy muksujen kanssa liikkumassa. Uimahallissa, retkellä, jäähallissa, pyöräilemässä kun tauti hellittää. Poikien pitää saada purkaa energiaansa. Meillä kumpikin lapsi liikkuu n minimissään 400 minuuttia päivässä (reimago)
- Voiko asunnossasi olla hometta? Myös sellainen suolalaite, joka vastaa suolakaivoksessa oleilua, voi auttaa. Se on päällä öisin.
-Yritä löytää muita eroperheitä tueksi. Vuorotelkaa asioissa.
- Erosta on tosi lyhyt aika. Asiat paranevat. Puhu exälle suoraan ja kerro poikien käytöksestä ja mitä pelkäät sen aiheuttavan. Puhu kasvatuskumppanuudesta. Vetäkää yhtä köyttä.
- Tsemppiä! Ymmärrän ongelmiasi. Olen itse päihittänyt vaikean masennuksen pikkulapsiaikana. Kaikesta selviää, vaikkei siltä nyt tunnu
Vierailija kirjoitti:
Myös sellainen suolalaite, joka vastaa suolakaivoksessa oleilua, voi auttaa. Se on päällä öisin.
Suolalaite? :D
Meillä on suolapurkki keittiön maustehyllyssä, se varmaan ajaa saman asian...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nykyään on niin helppoa kun lapset on 50-50! Minä sain aikoinaan 1 vrk/2 vkoa, ei lomia tai mitään muutakaan.
Olihan siinä logistiikassa tekemistä kun tarha aukesi klo 7.15 ja sulkeutui 16.45 ja minulla tunnin työmatka suuntaansa. Yksikin vaikea aamu ja koko päivä sekaisin, todella usein sain haukut tarhan tädeiltä kun en pystynyt hakemaan ajoissa. Unettomuudesta kärsin jo ennen eroa ja nukuin 4-5 tuntia.
Silti se vapaus ja oma elämä korvasi kaiken:) 3 lapsen kanssa oli ihanaa. Meillä oli karmeat ensimmäiset 6kk - äitini sairastui, erosimme, muutimme uuteen paikkaan, vaihdoin työtä, menetin rakkaan ystäväni ja äitini kuoli.
Kaikesta selviää kyllä
Töistä voi anoa osittaista hoitovapaata lapsen ollessa 1-2lk eli työtunnit 30h/vko. Kelalta siihen voi anoa osittaista hoitorahaa, joka on pieni summa, mutta pystyy olemaan enemmän lasten kanssa ja tukea koulunkäynnissä.
Apn tilanne on tavallaan itse aiheutettu.
Ensinmäkin, vanhemman elämä on 24/7 lsten palvelemista. Mulla on lapsia, tukiverkottomia ollaan, kukaan ei ole auttanut koskaan eikä hoitanut koskaan lapsiamme. Lasten kanssa ollaan oltu aina ja meillä ei ole 13 vuoteen ollut yhtään lapsivapaata miehen kanssa koskaan.
Ja en valita, näin se menee jos perheen perustaa.
Toisekseen, ei mikään työ saa olla tärkeämpää kuin lapset vaan aina pitää lasten etu olla ensin. Heti tuollanen työ vaihtoon missä järkyttävät työmatkat, iltatyöt ja meikkaamispakko. Vaihda työ äkkiä!
Kolmanneksi, aplla on LAPSIVAPAA viikko. Minä jaksan usemman lapsen kanssa 24/7 olemisen ja mulla ei ole ollut ikinä lapsivapata viikkoa eikä oikeastaan edes lapsivapaata päivää. Silti sitä vaan jaksetaan.
Sulla on lapsia vähemmän ja joka toinen viikko ”lomaa”.
En ymmärrä. Mun mielestä takana on ehkä masennus, oman toiminnan ohjaamisen ongelma tai joku muu. Mun mielestä olis leppoisaa ja helppoa jos joka toinen viikko on vain omaa aikaa.
Tsemppiä joka tapauksessa, mä lähtisin avaamaan vyyhtiä tuosta työpaikasta. Sen rasittavuuden ymmärrän itsekin (ja itsekin olen ns jakkupukutyössä ja koen myös laittautumisen rasittavana).
Rakkaudeton liitto, mitä se tarkoittaa? Onko se (ollut) vain sitä, että rakastumisen huuma on haihtunut ja on tullut arki. Arki, jossa rakkaus on kumppanuutta, tekoja, rakasTAmista rakasTUmisen tunteessa olemisen sijasta. Lasten, elämän suurien lahjojen kasvattamista, hyvän perusturvallisuuden luomista ja heidän saattamistaan aikuisuuteen. On taidettu nyt joutua ojasta allikkoon?? Ei se uusi onni nyt tinderistä ja treffeillä löydy. Lapsia tulee niin sääli. He kun joutuvat eroissa usein maksumiehiksi. Miksiköhän nykyään erotaan niin herkästi? Rakastaminen on tahdon asia, sehän ilmenee vihkikaavastakin. Rakastetaan ylämäessä kun, vaikka ei tunnukaan rakastUneelta, "yhdessä tuumin, toinen toistansa tukien".
Vierailija kirjoitti:
Saathan sinä ne tunnit täyteen:
Töissä klo 9. Töistä pois klo 15. yhteensä 6h.
Iltatöitä 3h. Yhteensä 9h. Tämä menee jo oli kahdeksan tunnin työpäivän, vaikka sinulla oli palkaton puolen tunnin ruokatunti.
I
Ohis harvassa on työnantajat, jotka tuohon suostuu. Palavereja ja asiakastapaamisia sovitaan yl. 8.30-16 välille.413
Kumman pitkään ap kuitenkin ehti täällä palstalla keikkumaan, kaiken kiireensä keskellä. Vai oliko tämäkin juttu provoa?
Alue: Aihe vapaa
Tässä on vaikea olla empaattinen, kun sinä itse olet ajanut itsesi tuohon tilanteeseen sarjalla huonoja päätöksiä. Ei maailma toimi niin että ensin valitaan väärin 20 kertaa, ja sitten aletaan itkeä kun näillä huonoilla korteilla ei löydykään ihmekeinoa jolla kaiken saisi päivässä taiottua hyväksi ilman mitään uhrauksia.