Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Lihavuuden ärsyttäviä arjen harmituksia. Tänään silitin ja...
16.11.2019 |
kyllä harmitti silittää omia paitojani. Kuin jotain telttaa olisi pannut kuosiin. Meni varmaan 10 minuuttia ja miehen ja lasten paidoissa saman verran (niitä varmaan kymmenkunta).
Joo, joo.. laihduta ja sillai varmaan vastaukset. Mut en hae sitä, vaan pikkuasiat ärsyttää. Ei nyt varsinaisia sairauksia.
Kommentit (108)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyläpaikoissa on kauheeta, jos eteisessä ei oo mitään tuolia.
Siinähnä ähkyt ja puhkut kenkiä jalkaan kumartumalla ja jos on vielä nauhat...
Yleensä otankin jotkut helposti vedettävät hai-saappaat (vaikka kuiva keli) , jotta en nolostuta itseäni. Myös kevytrakenteiset tuolit huolettavat. Olen onnistunut parkin rikkomaan painollani.
Aina hävettää kun tulee joku vastaan, joka on nähnyt hoikempana.
Ja niitähän riittää tällä pikkupaikkakunnalla. Eli jokapäiväinen harmitus.
Sitten vaatekaupoissa on tosi ärsyttävää. Ei löydy tarpeeksi isoa kokoa useinkaan.
Hikoilu. Voi jestas. Kaikki muu vielä menee, mutta se ei, että kainalot, nivuset ja tissinaluset on koko ajan litimärät.
Joo, ei mahdu talvitakki kokoa 44 päälle ja koot lopuuu usein siihen.
Portaiden nousu laihan kollegan edellä
Kenkien laitto
Pienet penkit esim teatterissa
Huvipuistolaitteet
Joku tiimipäivä johon kuuluu urheilullisia aktiviteetteja
Uimahallit. Puistatus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minäkään en pidä niistä tilanteista, kun joku tuttu tulee vastaan, ja selvästi hämmästyy ulkonäköäni.
Välttelen myös trendikkäitä pikkukuppiloita, joissa on ahtaat tilat ja kiikkerät pienet tuolit.
Kummastuttaa, miten heikosti yritykset vieläkin ottavat huomioon lihavat, vaikka meitä on jo suurin osa. Esimerkiksi matalan kynnyksen liikuntapaikkoja joissa olisi turvallista lihavankin liikkua ilman pelkoa pilkatuksi tulemisesta, ei näy missään. Jos tähän kansalliseen lihavuusongelmaan oikeasti haluttaisiin ratkaisu, valtio tai kunnat tarjoaisivat maksutonta tukea tietyn BMI:n ylittäville, ravintoterapeutteja ja psykologista tukea (koska monen ylipaino johtuu tunne-elämän ongelmista). Verotusta laskettaisiin kasvisten ja hedelmien kohdalla ja nostettaisiin mm sipsien, limsojen ja karkkien osalta. Sen sijaan nyt vain kauhistellaan ja voivotellaan lööpeissä miten läskiä kansaa suomalaiset ovat.
Vierailija kirjoitti:
Hikoilu. Voi jestas. Kaikki muu vielä menee, mutta se ei, että kainalot, nivuset ja tissinaluset on koko ajan litimärät.
Nytkin kun palstailet?
Tunnistan hikoilun kyllä silloin, kun kävelen pidempään kuin vartin tai joudun nousemaan kuudenteen kerrokseen portaita, koska kuntoni on huono. Mutta en nyt sentään koko ajan hikoile.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hikoilu. Voi jestas. Kaikki muu vielä menee, mutta se ei, että kainalot, nivuset ja tissinaluset on koko ajan litimärät.
Nytkin kun palstailet?
Tunnistan hikoilun kyllä silloin, kun kävelen pidempään kuin vartin tai joudun nousemaan kuudenteen kerrokseen portaita, koska kuntoni on huono. Mutta en nyt sentään koko ajan hikoile.
Ihan koko ajan. Liikkuessa tietysti enemmän. Mulla on kyllä lääkitys, joka pahentaa hikoilua, ja suvussa on runsasta hikoilua, mutta mä hikoilen aivan hirvittävästi.
Lempeällä kiinnostuksella tiedustelen, miten lihava pitää olla että tarvitsee tuolin kenkien laittamiseen jalkaan? Ymmärrän jos on vanha tai sairas, mutta itse olen yli 110 kg, ehkä jopa 120 kg tällä hetkellä, ja alle keskipituuden, eikä minulla ole mitään vaikeuksia saada nauhakenkiä jalkaan ilman tukea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No siis mulla on sellainen vallitseva ajatus, että en ansaitse mitään hyvää, koska olen lihava. Haaveilen parisuhteesta, mutta kuka mut huolisi, kun olen lihava? En uskalla ottaa mitään riskejä elämässäni. Olen onneton työssäni, mutta koen, etten voi saada muuta työtä ulkonäköni takia. Typeräähän se on mennä läskien taakse piiloon, mutta en osaa päästää tästä irti?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Omalla kohdalla lihavuus on kurjinta siksi, kun olen joskus ollut todella kaunisvartaloinen ja muutenkin nätti. Lääkitys ym. on turvottanut minut ihan kamalaksi 😬 Uimahalleihin tai rannalle ei mitään asiaa enää, kesäisinkin peittävät vaatteet. Onneksi on rakastava mies ja perhe.
Minä olen lukenut niin paljon lihavuuden haitoista, että olen päättänyt lopettaa lukemisen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Omalla kohdalla lihavuus on kurjinta siksi, kun olen joskus ollut todella kaunisvartaloinen ja muutenkin nätti. Lääkitys ym. on turvottanut minut ihan kamalaksi 😬 Uimahalleihin tai rannalle ei mitään asiaa enää, kesäisinkin peittävät vaatteet. Onneksi on rakastava mies ja perhe.
Sama mulla. Olin kirjaimellisesti sen mallinen kuin Sofia Vergara Modernissa Perheessä paitsi että vyötärö oli vielä kapeampi. Todella isot rinnat, ulkoneva pyöreä persaus, pyykkilautavatsa ja ampiaisvyötärö. Jalat pitkät ja hoikat. Kirjaimellisesti TÄYDELLINEN. Nykyään olen saman mallinen kuin Rebel Wilson. Joka ikinen päivä se itkettää. Ja tieto siitä, että vaikka onnistuisin pudottamaan nämä ylimääräiset kymmenet kilot, en enää koskaan pääsisi siihen, mitä olin. Se ihmisten katse, kun kohtaan vuosien jälkeen... kasvoilta paistaa syvä järkytys. En ihmettele.
Vierailija kirjoitti:
Lempeällä kiinnostuksella tiedustelen, miten lihava pitää olla että tarvitsee tuolin kenkien laittamiseen jalkaan? Ymmärrän jos on vanha tai sairas, mutta itse olen yli 110 kg, ehkä jopa 120 kg tällä hetkellä, ja alle keskipituuden, eikä minulla ole mitään vaikeuksia saada nauhakenkiä jalkaan ilman tukea.
Kyllä minäkin saan nauhakengät jalkaan ilman tuolia jos on pakko. Mutta se on epämukavaa ja hankalaa ja hävettää puuskuttaa ja ähkiä jossain kyläpaikassa.
165cm/85kg
Vierailija kirjoitti:
Lempeällä kiinnostuksella tiedustelen, miten lihava pitää olla että tarvitsee tuolin kenkien laittamiseen jalkaan? Ymmärrän jos on vanha tai sairas, mutta itse olen yli 110 kg, ehkä jopa 120 kg tällä hetkellä, ja alle keskipituuden, eikä minulla ole mitään vaikeuksia saada nauhakenkiä jalkaan ilman tukea.
Mä painan "vain" 85 kiloa mutta kyllä mullekin kumartuminen tuottaa tuskaa kun maha ahdistaa. Jotenkin noloa laskeutua toisen polven varaan kuin kosimaan kun pitää sitoa kengännauhat ja silti välillä tuntuu että maha työntää kaikki ilmat pihalle ja ylösnoustessa meinaa taju lähteä. Ja siihen ylösnousemiseenkin tarvitsee siis ottaa tukea jostain.
160/85
Vierailija kirjoitti:
Minäkään en pidä niistä tilanteista, kun joku tuttu tulee vastaan, ja selvästi hämmästyy ulkonäköäni.
Välttelen myös trendikkäitä pikkukuppiloita, joissa on ahtaat tilat ja kiikkerät pienet tuolit.
Kummastuttaa, miten heikosti yritykset vieläkin ottavat huomioon lihavat, vaikka meitä on jo suurin osa. Esimerkiksi matalan kynnyksen liikuntapaikkoja joissa olisi turvallista lihavankin liikkua ilman pelkoa pilkatuksi tulemisesta, ei näy missään. Jos tähän kansalliseen lihavuusongelmaan oikeasti haluttaisiin ratkaisu, valtio tai kunnat tarjoaisivat maksutonta tukea tietyn BMI:n ylittäville, ravintoterapeutteja ja psykologista tukea (koska monen ylipaino johtuu tunne-elämän ongelmista). Verotusta laskettaisiin kasvisten ja hedelmien kohdalla ja nostettaisiin mm sipsien, limsojen ja karkkien osalta. Sen sijaan nyt vain kauhistellaan ja voivotellaan lööpeissä miten läskiä kansaa suomalaiset ovat.
tässä se kiteytyy,jos nainen laihduttaa niin koko yhteiskunnan pitää olla auttamassa ,muuten sitä ei voi tehdä.
noh,nuita jumppamestoja on jo, ja maksutontaa neuvontaa on jo .
Vierailija kirjoitti:
Lempeällä kiinnostuksella tiedustelen, miten lihava pitää olla että tarvitsee tuolin kenkien laittamiseen jalkaan? Ymmärrän jos on vanha tai sairas, mutta itse olen yli 110 kg, ehkä jopa 120 kg tällä hetkellä, ja alle keskipituuden, eikä minulla ole mitään vaikeuksia saada nauhakenkiä jalkaan ilman tukea.
Semmone deathfat tai infinifat
ootkohan sä sit sellane smallfat ku pystyt laittaa omat kengätki viel jalkaan
Mä jo aattelin ap, että säkin onnistuit polttamaan sílitysraudalla sun mahamakkaraa kuten mä. Mut joo, kaikkihan tässä omassa ylipainossa tympii ja vtuttaa.
Alue: Aihe vapaa
No ne pikkuasiat lakkaa ärsyttämästä kun laihdut :D
Mutta jos haluat jatkaa tuota ärsyyntymistä niin sinun asiasihan se on!