Aikuisen ihmisen hullu ihastuminen

Olin kauan ihastunut erääseen mieheen töissä. Muuta en ajatellutkaan. Mutta se meni ohi, kun hän torjui minut aika tylysti. 

Vierailija kirjoitti:

Olin kauan ihastunut erääseen mieheen töissä. Muuta en ajatellutkaan. Mutta se meni ohi, kun hän torjui minut aika tylysti. 

Ikävä kuulla. Toki tuo varmasti auttaa ohi ihastumisesta, mutta toivoisin omalla kohdallani vähän lempeämpää loppua haihattelulleni.

Ap

Meinasin juuri ehdottaa, että pyydä mieheltä lista, miksi et ole hänen tyyppiään. Onnistuu, jos tunnet hänet paremmin. Itse aattelin kerran tehdä sellaisen listan yhdelle miehelle, joka ei jättänyt rauhaan, mutta onneksi sitten lopulta kuitenkin jätti rauhaan. Tyly torjunta tappaa kyllä tunteet ainakin, jos on normaali.

Pakko saada avautua jonnekin ja tämä ketju saa kelvata! Olen ap:n kaltainen ja ihastunut työkuvioissa tapaamani mieheen. Olemme nähneet vain yhdessä tapahtumassa ja siellä oli "jotain", mutta ei kuitenkaan mitään oikeasti. Työmme ei käytännössä liity mitenkään toisiinsa, mutta tänään eilen keksin asian, josta hänelle voisi laittaa sähköpostia. Asiallinen vastaus tuli melkein heti ja laitoin vielä siihen tyhjänpäiväisen "kiitos&hei" - paluuviestin. Ja se vastasi vielä siihenkin! Tällä kertaa pitemmällä, huumorilla höystetyllä viestillä! Mä olen niin hymy korvissa täällä, että näytän varmaan ihan hullulta! Ja tiedän että upotin itseni taas pykälän syvemmälle suohon, kun menin ruokkimaan tätä ihastusta!

Vierailija kirjoitti:

Pakko saada avautua jonnekin ja tämä ketju saa kelvata! Olen ap:n kaltainen ja ihastunut työkuvioissa tapaamani mieheen. Olemme nähneet vain yhdessä tapahtumassa ja siellä oli "jotain", mutta ei kuitenkaan mitään oikeasti. Työmme ei käytännössä liity mitenkään toisiinsa, mutta tänään eilen keksin asian, josta hänelle voisi laittaa sähköpostia. Asiallinen vastaus tuli melkein heti ja laitoin vielä siihen tyhjänpäiväisen "kiitos&hei" - paluuviestin. Ja se vastasi vielä siihenkin! Tällä kertaa pitemmällä, huumorilla höystetyllä viestillä! Mä olen niin hymy korvissa täällä, että näytän varmaan ihan hullulta! Ja tiedän että upotin itseni taas pykälän syvemmälle suohon, kun menin ruokkimaan tätä ihastusta!

Ja arvatkaa tekisikö minun mieli jatkaa vielä viestittelyä, vaikka se olisi jo NIIN läpinäkyvää?! Vaikka mies kyllä oikeasti jo tietää, että olen ihastunut, kun menin sen hänelle tavatessa sanomaan. Siksi tuo saamani viesti laittaakin kiemurtelemaan. T:lainauksen kirjoittaja

Nuoruuden ja aikuisuuden ihastukset aina lasken yhteen, kun tämmöistä tapahtuu. Ne olivat kaikki intesiivisiä, sydän aivan pakahtui, ja ajatukset obsessiivisia. Ja kaikki ohimeneviä. Jotkut ihatuksista johtivat suhteisiin ja avioitumiseenkin, mutta ohi meneviä. Nauti vain euphoriasta niin kauan kuin kestää. 

Et maininnut, oletko sinkku?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pakko saada avautua jonnekin ja tämä ketju saa kelvata! Olen ap:n kaltainen ja ihastunut työkuvioissa tapaamani mieheen. Olemme nähneet vain yhdessä tapahtumassa ja siellä oli "jotain", mutta ei kuitenkaan mitään oikeasti. Työmme ei käytännössä liity mitenkään toisiinsa, mutta tänään eilen keksin asian, josta hänelle voisi laittaa sähköpostia. Asiallinen vastaus tuli melkein heti ja laitoin vielä siihen tyhjänpäiväisen "kiitos&hei" - paluuviestin. Ja se vastasi vielä siihenkin! Tällä kertaa pitemmällä, huumorilla höystetyllä viestillä! Mä olen niin hymy korvissa täällä, että näytän varmaan ihan hullulta! Ja tiedän että upotin itseni taas pykälän syvemmälle suohon, kun menin ruokkimaan tätä ihastusta!

Ja arvatkaa tekisikö minun mieli jatkaa vielä viestittelyä, vaikka se olisi jo NIIN läpinäkyvää?! Vaikka mies kyllä oikeasti jo tietää, että olen ihastunut, kun menin sen hänelle tavatessa sanomaan. Siksi tuo saamani viesti laittaakin kiemurtelemaan. T:lainauksen kirjoittaja

Miksi se haittaa? Onko mies varattu?

Molemmat varattuja, joten siksi tästä ei ole tarkoituskaan tulla mitään viatonta flirttiä enempää. On hyvin mahdollista, että emme tapaa enää ikinä, joten siksi tällä ajatuksella uskaltaa vähän leikitellä. Ihan vain päivän piristykseksi.

Äh itsekin tunnen ihmeellistä vetovoimaa työpaikan naiseen. Itsekin äiti-ihminen. Umpihetero, mutta..

Mulla tuli vastaan ihminen, joka kosketti jollakin tavalla syvältä. Näki mun läpi. En osaa selittää. Ihan uusi kokemus. Täysin vieras ihminen. Jäin miettimään, onko tässä jotain enemmän... 🤔

Vierailija kirjoitti:

Mulla tuli vastaan ihminen, joka kosketti jollakin tavalla syvältä. Näki mun läpi. En osaa selittää. Ihan uusi kokemus. Täysin vieras ihminen. Jäin miettimään, onko tässä jotain enemmän... 🤔

Kerro lisää

Ei ole vielä paljon lisää kerrottavaa. Pakko ottaa yhteyttä, koska jäi pahasti asioita häiritsemään. Jollakin tavalla erikoisia, "yli luonnollisia" asioita.

Sama. Tuloksena itselle iso aviokriisi (koska oma mies ei enää kiinnosta kun ajatukset pyörii vain ton yhden ympärillä) ja välit poikki tuohon mieheen koska sekin ihastui minuun (varattu) ja oli pakko painaa jarrua.

Että ei tässä ihan hyvin käyny ei.

On meitä näköjään useampia. Itsekin hyvässä ja pitkässä avioliitossa, ei mitään hätää kotirintamalla. Töissä kuitenkin tuli asiakas, jonka kanssa tein töitä aika tiiviisti useamman viikon pätkän ja aloin tuolloin huomaamaan omassa olotilassani ihmeellistä keveyttä ja aitoa rakkautta ja iloa työtäni kohtaan (aivan!); korostan, että mitenkään en yhdistänyt tätä asiaa tähän asiakkaaseen. Kunnes eräänä päivänä katseemme kohtasivat ja sain sellaisen sähköiskun, että happi ei kulkenut. Tuolloin tajusin, että välillämme virtaa ääretön rakkaus. Ei mitään seksuaalista, romanttista tai palavaa ihastumista vaan että kuulumme tässä elämässä jotenkin yhteen, ja jos se ei onnistu, niin tavalla tai toisella haluan olla osa hänen elämäänsä ikuisesti. 

Myöhemmin osasin yhdistää, että tuo alkanut rakkauden tunne oli tullut hänen mukanaan työpaikalle silloin, ja sain siitä virtaa ja iloa. Tajusin myös jälkikäteen, että minulle on piirtynyt mieleen joka ikinen kohtaamisemme noina viikkoina, jokainen vuorosana, jokainen hipaisu, jokainen katse, jotka on vaihtunut.

En ole puhunut hänelle mitään,koska esteitä on liikaa, mutta tiedän hänen tuntevan samoin. Se ainakin tuntuu itselleni paljon todennäköisemmältä kuin että olisin tehnyt virhetulkinnan. 

Pidämme jonkin verran yhteyttä vielä, vaikka työkuvio on katkennut. Vaikka yhteydenotot on näennäisesti asiallisia, niin onhan ne kuin magneetit, joita molemmat käytämme päästäksemme toisten lähelle. Hetken päästä taas pakko ottaa etäisyyttä, koska pää sekoaa aina hänet tavatessa. Energia on niin voimakasta, että sitä voisi leikata, kun kohtaamme.

Hänessä ei ole oikeastaan mitään sitä, mitä itse "paperilla" ihannemieheltäni toivoisin, paitsi tuo uskomaton yhteys, mutta silti fantasioin, että vaihdan oman turvallisen aviomieheni tähän.. mitä en aio tehdä. Mutta onneksi hän on minun elämässäni joka tapauksessa, se riittää. Olla olemassa samalla pallolla ja tietää, että tällainen vilpitön rakkaus ja kohtaaminen jonkun kanssa on mahdollista.

Itselläni aiheutti ison kriisin, joka jatkuu yhä. Elin ja elän tasapaksussa suhteessa lähinnä kavereina enää. En kuitenkaan etsinyt mitään vaan tavallaan olin tyytynyt elämääni  vaikka kaipasinkin jotain muuta. En näe ihastustani enää, ellen nyt sattumalta häneen törmää, mutta kaipaan sitä tunnetta minkä hän sai minussa aikaan vaikka välillämme ei koskaan mitään tapahtunutkaan. Olisin kyllä ollut valmis, jos tilaisuus olisi tullut.  Nyt siis mietin, että haluanko jatkaa enää tätä elämää jota elän kun kaipaan sitä tunnetta minkä tämä mies sai minussa aikaan. Häntä en saa varmaan koskaan, mutta olisko jossain joku, joka saisi minut syttymään eloon uudelleen.

14. Miten suhde aviomieheesi eroaa tuosta toisesta miehestä? Tuleeko koskaan tunnetta, että aviomiehen kanssa jää jotain uupumaan?

Vierailija kirjoitti:

14. Miten suhde aviomieheesi eroaa tuosta toisesta miehestä? Tuleeko koskaan tunnetta, että aviomiehen kanssa jää jotain uupumaan?

14 vastaa. No, ikävä kyllä tuollaista yhteyttä en mieheni kanssa koe, ja tokihan se voi olla syy siihen, että tällainen mielenhäiriö on syntynyt. Silti mieheni on loputtoman rakastava, lempeä, huolehtiva, luotettava.. hänessäon KAIKKI ominaisuudet, joita oikeasti arvostan. Suhteemme on myös alun alkaen perustunut aitoon rakkauteen (ei mikään ajautuminen),mutta tokihan pitkässä liitossa se hullaantuminen on jäänyt taakse. Tuo toinen mies puolestaan.. no, tunnen, että meillä on sanaton ymmärrys ja yhteenkuuluvuus, meissä on paljon samanlaisuutta. Mutta elämäntilanteen ja elämänpolkujen suhteen olemme todella erilaisia. Ehkä meissä on samoja kipuja historiassa..

^ tismalleen samat sanat!

T. 13

Vierailija kirjoitti:

^ tismalleen samat sanat!

T. 13

Todella raastava tunne. Toivottavasti tämä tilanne vaan johtaa johonkin.. oman kriisin kautta elämänvalintoihin; sitoumuksiin omaan mieheen ja sitä kautta uudelle tasolle tai sitten rohkeisiin valintoihin. Mutta ehkä ei kannata tunnehöyryissä tehdä niitä päätöksiä, vaan ottaa aikaa ja pitää vaan prosessia liikkeessä. Ettei kuitenkaan vaan jättäydy nykyisyyteen ja unohda hiljakseen kaikkea tapahtunutta ja lopulta katkeroidu, kun ei tehnyt mitään. Sekin on valinta, että päättää jäädä nykyiseen suhteeseen, mutta siihenkin voi jäädä itse muuttuneena ja siihen sitoutuneena, mikä voi antaa uutta energiaa suhteelle. Tietenkin, jos suhde on tien päässä, niin sitten se on. Mutta toisaalta, ainakaan omalla kohdalla, ei sitä voi oikein niinkään rehellisesti ottaen sanoa.. 

Itselleni ei ole tuollaista sattunut, mutta miestäni alkoi tavallaan vainota työkuvioista oleva nainen. Nainen kuvitteli heillä olevan jotain sielunkumppanuutta ja lähetteli viestejä miehelleni. Niissä oli joku työasia, mutta sitten myös flirttiä. Viestejä alkoi tulla sitten puhelimeenkin, kerran keskellä yötä, nainen kyseli työhön liittyvää kyytiä ja luultavimmin oli humalassa. Täytyy sanoa, että näissä yksipuolisissa jutuissa mopo alkaa herkästi keulia, kun itse on ihastunut ja on ties mitä yliluonnollista yhteyttä. Minkäpä sille mahtaa, mutta en usko, että tuo nainen tänä päivänä on kovin iloinen niistä viesteistä, kun on jo pari vuotta kulunut. Onneksi en ole kovin mustasukkainen, muutenhan tuollainen olisi voinut aiheuttaa vaikka minkä kriisin. Näin nimittäin viestiketjun sattumalta, näin myös, ettei mies ollut vastannut flirttiin.