Lue keskustelun säännöt.
Aikuisen ihmisen hullu ihastuminen
22.10.2019 |
Pakko kertoa jollekin, kerron siis teille rakkaat av-kamut. Olen vahvasti keski-ikäinen äiti-ihminen, elän tasaista, mukavaa perhe-elämää - ja nyt yhtäkkiä olen korviani myöten ihastunut arkielämässä vastaan tulleeseen ihmisen.
Kohde ei tiedä, eikä hänellä varmaankaan ole mitään kiinnostusta minua kohtaan, joten tämä on äärimmäisen viatonta. Silti on syntinen olo, kun ajatukset pyörii tässä ihmisessä. Pelkään paljastavani tunteeni, kun en osaa enää olla luontevasti hänen lähellään.
Tämä on aivan hullua. Ihanaa ja kamalaa. Ihan kuin teininä :) Olen viimeksi ollut tällaisessa mielentilassa ehkä 20 vuotta sitten.
Onko muille käynyt näin? Menikö tunne vain ohi vai lähtikö siitä liikkeelle joku isompi kriisi tai mullistus elämässä?
Kommentit (100)
Mutta oletteko missään yhteydessä jos näkemisenne katkeaa?
Itse tein sen ratkaisun etten ole lähestynyt miestä millään tapaa, nyt jo yli kuukausi mennyt. En tiedä koska tapaamme vai tapaammeko. Ajattelen häntä päivittäin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On mahdollista ettei tavata enää ikinä. Ja oikeasti se on parempikin niin. Pitäisi unohtua nopeammin, kun ei periaatteessa olla tekemisissäkään. Vaikka viime viikolla pari viestiä häneltä sainkin. Tämä tunne saa minut epämiellyttävän levottomaksi. Tahtoisin tästä eroon, mutta silti ruokin ihastustani esim. Valokuvia katsomalla ja haaveilemalla. Olisi ihana saada jotain vastakaikua, mutta tiedostan samalla, että se saisi oloni lopulta vain huonommaksi.
Olen nyt ollut yli puoli vuotta sairaan ihastunut yhteen varattuun mieheen. Itselle tulee ero( ei johdu tästä miehestä kyllä).
Ihastumisen Tunne ei vaan mene ohi vaikka olemme sopineet ettei välillämme tapahdu mitään. En ole kertonut hänelle tulevasta erosta enkä tiedä kerronkokaan.
Hänellä perhe ja pienet lapset joten tiedän ettei meille tule edes suhdetta mutta mieletöntä etten vain saa tunteita jäähtymään häntä kohtaan vaikka kuinka yritän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Löysin vanhan ketjun, joten en viitsi aloittaa uutta.
Pakko päästä kirjoittamaan ja "kertomaan" tämä jollekkin.
Olen perheellinen, avioliitossa oleva nainen. Rakastan miestäni ja meillä on kaikki hyvin. Ainoa miinus on mieheni voimakas mustasukkaisuus minusta, joka saa minussa aikaan lapsellista uhoa. Raivostuttaa hänen omistushalunsa, joten härnään häntä laittautumalla julkisesti itseni kauniiksi.
Jotenkin minulla on myös kova tarve tulla hyväksytyksi. Olen nuorempana ollut aika kova iskemään miehiä ja nautin miesten huomiosta. Nyt huomaankkn että ei perskules sehän onnistuu edelleen. Taito jäljellä.
Nyt olen ihastunut lapseni kaverin isään. Tämä mies käy meillä välillä hakemassa/tuomassa lastaan ja minä olen aivan korvia myöten pihkassa. Mieheni taas on niin mustasukkainen tästä (ei siis tiedä että olen ihastunut) että on kieltänyt minun näkemästä miestä enää.
Nään miehestä unia ja kuvittelen meille romanssia yms. En halua erota, mutta haluan saada ihastumisesta vastakaikua. Aaah...nyt vain odotan milloin taas näen hänet.
Vierailija kirjoitti:
Löysin vanhan ketjun, joten en viitsi aloittaa uutta.
Pakko päästä kirjoittamaan ja "kertomaan" tämä jollekkin.
Olen perheellinen, avioliitossa oleva nainen. Rakastan miestäni ja meillä on kaikki hyvin. Ainoa miinus on mieheni voimakas mustasukkaisuus minusta, joka saa minussa aikaan lapsellista uhoa. Raivostuttaa hänen omistushalunsa, joten härnään häntä laittautumalla julkisesti itseni kauniiksi.
Jotenkin minulla on myös kova tarve tulla hyväksytyksi. Olen nuorempana ollut aika kova iskemään miehiä ja nautin miesten huomiosta. Nyt huomaankkn että ei perskules sehän onnistuu edelleen. Taito jäljellä.
Nyt olen ihastunut lapseni kaverin isään. Tämä mies käy meillä välillä hakemassa/tuomassa lastaan ja minä olen aivan korvia myöten pihkassa. Mieheni taas on niin mustasukkainen tästä (ei siis tiedä että olen ihastunut) että on kieltänyt minun näkemästä miestä enää.
Nään miehestä unia ja kuvittelen meille romanssia yms. En halua erota, mutta haluan saada ihastumisesta vastakaikua. Aaah...nyt vain odotan milloin taas näen hänet.
Kyllähän tuo miehesi mustasukkaisuus on ongelma. Hyvä huomata, että tarve tuntea itsensä hyväksytyksi ja halutuksi saa aikaan näitä ihastumsia. Mustasukkaiset miehet vain eivät sitten hyväksykään sitä, jos jotain tapahtuu välillänne, vaan voi tulla ero leikin päätteeksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vanha ketju, jokohan ihastus on laimentunut. Itselläni ei ole ollut mitään voimakkaita ihastumisia, mutta onhan ihastuminen mahdollista vaikka kuinka vanhana. Kiva seurata eronnutta ystävääni, joka on vähän väliä korviaan myöten ihastunut. Puolen vuoden kuluttua voi olla, että sama tyyppi onkin melkein ällöttävä :)
Nuo tunteet syntyvät omasta itsestä suurimmaksi osaksi ja tietysti ulkonäöstä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Löysin vanhan ketjun, joten en viitsi aloittaa uutta.
Pakko päästä kirjoittamaan ja "kertomaan" tämä jollekkin.
Olen perheellinen, avioliitossa oleva nainen. Rakastan miestäni ja meillä on kaikki hyvin. Ainoa miinus on mieheni voimakas mustasukkaisuus minusta, joka saa minussa aikaan lapsellista uhoa. Raivostuttaa hänen omistushalunsa, joten härnään häntä laittautumalla julkisesti itseni kauniiksi.
Jotenkin minulla on myös kova tarve tulla hyväksytyksi. Olen nuorempana ollut aika kova iskemään miehiä ja nautin miesten huomiosta. Nyt huomaankkn että ei perskules sehän onnistuu edelleen. Taito jäljellä.
Nyt olen ihastunut lapseni kaverin isään. Tämä mies käy meillä välillä hakemassa/tuomassa lastaan ja minä olen aivan korvia myöten pihkassa. Mieheni taas on niin mustasukkainen tästä (ei siis tiedä että olen ihastunut) että on kieltänyt minun näkemästä miestä enää.
Nään miehestä unia ja kuvittelen meille romanssia yms. En halua erota, mutta haluan saada ihastumisesta vastakaikua. Aaah...nyt vain odotan milloin taas näen hänet.
Kyllähän tuo miehesi mustasukkaisuus on ongelma. Hyvä huomata, että tarve tuntea itsensä hyväksytyksi ja halutuksi saa aikaan näitä ihastumsia. Mustasukkaiset miehet vain eivät sitten hyväksykään sitä, jos jotain tapahtuu välillänne, vaan voi tulla ero leikin päätteeksi.
Ihan aiheelliselta tuo mustasukkaisuus vaikuttaa. Eiköhän mies tunne vaimonsa ja vaimon historian...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vanha ketju vaan... Itsekin olen perheellinen ihminen (nainen), mutta nyt ihastuin mielettömästi entiseen työkaveriini. Aikoonaan samassa työpaikassa olin vähän ihaillut häntä ja taitavuuttaan mutta nyt tuo ihailu on kääntynyt järjettömäksi ihastumiseksi (kun kuulin hänen avioerostaan). Omassa parisuhteessa menee huonosti. Tapasimme ihastukseni kanssa eilen (tiedän: typerää) ja keskustelimme tuntikausia.. pieni hipaisu johti halaukseen ja halaus kiihkeään suuteluun ja nyt en mitään muuta tahtoisikaan kuin vaan olla hänen kanssa. Hiton aivot. Mitä mä teen.. Sänkyyn en kuitenkaan ole hypännyt hänen kanssa tms.
Onko kellään näkökulmia, neuvoja tai samanlaisia kokemuksia? 🙈 Kyselee, edellinen kommentoija..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko kellään näkökulmia, neuvoja tai samanlaisia kokemuksia? 🙈 Kyselee, edellinen kommentoija..
Aloita uusi ketju. Vanhoissa tulee aina vastauksia niihin vanhempiin kuitenkin.
Minäkään en jaksa lähteä tässä ketjussa vastaamaan.
Jotenkin aivoja selventävää tämän ketjun lukeminen.
Toisten vanhojen, naimisissa olevien ihmisten salaihastukset on kyllä niin ällöttävää luettavaa, että pistää omaa ihastustakin vähän perspektiiviin.
Kyse ei ole mistään ylimaallisesta sielujen synfoniasta vaan hormonien aikaansaamaa hurmaa ja ihan omia kuvitelmia. Aika herätä ja raitistua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olipa hassu lukea omia tuntemuksia neljän vuoden takaa! Ihastus luonnollisesti oli ja meni, ei koskaan enää tavattu. Hassu sattuma tosin, aamulla etsin junalippuja toiselle puolelle Suomea, kun olen menossa erääseen tapahtumaan. Tuo kaupunki sattuu olemaan sama, jossa tuo ihastus asuu/asui ja nyt tuli tämä ketju esiin. Onkohan tämä joku merkki? (Vitsi)
Hyi 🤮 miksi joillekin ei koskaan riitä se oma puoliso? Ällöttävää luettavaa.
Itse olen sellainen että kun oon suhteessa en edes vilkuile muita kuin omaa puolisoani. En vain kykene näkemään muita sillä silmällä koska silmieni katse on varattu omaan puolisooni.
Olen kaiketi harvinaisuus.
Vierailija kirjoitti:
Vanha ketju vaan... Itsekin olen perheellinen ihminen (nainen), mutta nyt ihastuin mielettömästi entiseen työkaveriini. Aikoonaan samassa työpaikassa olin vähän ihaillut häntä ja taitavuuttaan mutta nyt tuo ihailu on kääntynyt järjettömäksi ihastumiseksi (kun kuulin hänen avioerostaan). Omassa parisuhteessa menee huonosti. Tapasimme ihastukseni kanssa eilen (tiedän: typerää) ja keskustelimme tuntikausia.. pieni hipaisu johti halaukseen ja halaus kiihkeään suuteluun ja nyt en mitään muuta tahtoisikaan kuin vaan olla hänen kanssa. Hiton aivot. Mitä mä teen.. Sänkyyn en kuitenkaan ole hypännyt hänen kanssa tms.
Lopeta tuo heti. Rikot itsesi, miehesi ja ihastuksesi kohteen jos jatkat yhtään.
Ap on kuuma täti. Rakkauden täyteistä uutta vuotta 2024!
Vierailija kirjoitti:
Hyi 🤮 miksi joillekin ei koskaan riitä se oma puoliso? Ällöttävää luettavaa.
Itse olen sellainen että kun oon suhteessa en edes vilkuile muita kuin omaa puolisoani. En vain kykene näkemään muita sillä silmällä koska silmieni katse on varattu omaan puolisooni.
Olen kaiketi harvinaisuus.
Hienoa sheimaamista.
Suurin osahan täällä on sanonut, ettei missään nimessä tekisi asialle mitään. Odottelee, että tunteet katoaa. Joten mikä tässä tarkalleen ottaen niin sinua järkyttää?
En todella usko, että nämä vastaajat ovat vilkuilleet minkä kerkeää muita miehiä tai naisia, ja sen seurauksena käynyt näin. Vaan todellisessa elämässä normaali muutaman sekunnin viaton katsekontakti voikin yhtäkkiä herättää sinussa jotain, mihin et ollut yhtään varautunut.
Vaikka olemme parisuhteessa, emme lakkaa olemasta ihmisiä.
Lapsen kaverin vanhemmilla ilmeisesti parisuhdeongelmia. Toisella näistä vanhemmista on ollut omassa työryhmässään ainakin kaksi vakavaa ihastumista. Ensimmäinen ihastuksen kohde vaihtoi työryhmästä toiseen ja tilanne lopahti siihen. Toinen ihastus johti molempien pariskuntien eroon ja ihastus jälleen vaihtaa työryhmää. Vaikea ymmärtää.
Olen ihastunut, mutta en missään nimessä ole heittämässä perhettäni pois. Enkä aio pettää. Täytyy vain odottaa, että se menee ohi, mutta vaikeaa on. Jos ei nähdä hetkeen, silloin hieman helpottaa, kunnes taas törmätään ja tunteet vyöryy takaisin. Vähän edes lohduttaa, että moni muu on samassa tilanteessa.