Aikuisen ihmisen hullu ihastuminen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

14. Miten suhde aviomieheesi eroaa tuosta toisesta miehestä? Tuleeko koskaan tunnetta, että aviomiehen kanssa jää jotain uupumaan?

14 vastaa. No, ikävä kyllä tuollaista yhteyttä en mieheni kanssa koe, ja tokihan se voi olla syy siihen, että tällainen mielenhäiriö on syntynyt. Silti mieheni on loputtoman rakastava, lempeä, huolehtiva, luotettava.. hänessäon KAIKKI ominaisuudet, joita oikeasti arvostan. Suhteemme on myös alun alkaen perustunut aitoon rakkauteen (ei mikään ajautuminen),mutta tokihan pitkässä liitossa se hullaantuminen on jäänyt taakse. Tuo toinen mies puolestaan.. no, tunnen, että meillä on sanaton ymmärrys ja yhteenkuuluvuus, meissä on paljon samanlaisuutta. Mutta elämäntilanteen ja elämänpolkujen suhteen olemme todella erilaisia. Ehkä meissä on samoja kipuja historiassa..

Kumminkin ihan tuntematon tuo mies sulle. Rakkaus sekoittaa kyllä pään :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

14. Miten suhde aviomieheesi eroaa tuosta toisesta miehestä? Tuleeko koskaan tunnetta, että aviomiehen kanssa jää jotain uupumaan?

14 vastaa. No, ikävä kyllä tuollaista yhteyttä en mieheni kanssa koe, ja tokihan se voi olla syy siihen, että tällainen mielenhäiriö on syntynyt. Silti mieheni on loputtoman rakastava, lempeä, huolehtiva, luotettava.. hänessäon KAIKKI ominaisuudet, joita oikeasti arvostan. Suhteemme on myös alun alkaen perustunut aitoon rakkauteen (ei mikään ajautuminen),mutta tokihan pitkässä liitossa se hullaantuminen on jäänyt taakse. Tuo toinen mies puolestaan.. no, tunnen, että meillä on sanaton ymmärrys ja yhteenkuuluvuus, meissä on paljon samanlaisuutta. Mutta elämäntilanteen ja elämänpolkujen suhteen olemme todella erilaisia. Ehkä meissä on samoja kipuja historiassa..

Kumminkin ihan tuntematon tuo mies sulle. Rakkaus sekoittaa kyllä pään :)

Totaalisesti sekoittaa! Tosin tämä ei ole sellaista romanttista rakkautta,minulle riittäisi että voisin viettää hänen kanssaan vaan tuntikausia keskustellen, en haaveile hänestä seksuaalisesti lainkaan. Työssäni kyllä häneen tutustuin jonkin verran, kertomatta nyt enempää,mutta sitä kautta näitä joitakin yhdistäviä asioita ja eroja tuli esiin.

Et ole ainut,joka tuon on kokenut.Itsekkin koin sen ekan kerran elämässä yli 40v.Meillä se oli molemminpuolista.Mitään ei voi koskaan tapahtua,koska toinen on suhteessa.Olisi kiva ollu tietää ihmisestä enemmän.Mulla,kun on noita asioita,joita en miehessä siedä.Olisi loppunut ihastus nopeammin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

^ tismalleen samat sanat!

T. 13

Todella raastava tunne. Toivottavasti tämä tilanne vaan johtaa johonkin.. oman kriisin kautta elämänvalintoihin; sitoumuksiin omaan mieheen ja sitä kautta uudelle tasolle tai sitten rohkeisiin valintoihin. Mutta ehkä ei kannata tunnehöyryissä tehdä niitä päätöksiä, vaan ottaa aikaa ja pitää vaan prosessia liikkeessä. Ettei kuitenkaan vaan jättäydy nykyisyyteen ja unohda hiljakseen kaikkea tapahtunutta ja lopulta katkeroidu, kun ei tehnyt mitään. Sekin on valinta, että päättää jäädä nykyiseen suhteeseen, mutta siihenkin voi jäädä itse muuttuneena ja siihen sitoutuneena, mikä voi antaa uutta energiaa suhteelle. Tietenkin, jos suhde on tien päässä, niin sitten se on. Mutta toisaalta, ainakaan omalla kohdalla, ei sitä voi oikein niinkään rehellisesti ottaen sanoa.. 

Juuri näin! Oli kuin itse olisin kirjoittanut.

T. 13

On ollut.Olin juuri eronnut.Sen miehen,kun tapasin,niin oli sähköä ilmassa.Välillä oli ihana lämmön tunne.Toisinaan olin luomoutunu.Se vaan voimistu mitä useammin näimme.Se oli välillä kiusallista.Tajusin,että siltä sen pitäs tuntua,kun alkaa ja seurustelee jonkun kanssa.Se mies kosketti minua syvältä sielusta :)

Itse olin kaksi kuukautta sitten palavasti ihastunut ihmiseen, jonka kanssa olin päivittäin tekemisissä. Hänkin vaikutti kiinnostuneelta seurastani, jutuistani, elämästäni ja puhuimme kaikesta maan ja taivaan välillä.

Nyt kun en hänen kanssaan ole ollut tekemisissä, tunteet ovat laimenneet. Ensi viikolla alkaa projekti, jossa olemme molemmat. Mielenkiinnolla odotan miltä itsestäni tuntuu hänen seurassaan tai miten hän suhtautuu minuun.

On ihmisiä, joiden kanssa tuntee sielunkumppanuutta.

Mä mietin paljon sitä, miksi ihmiset tyytyy? Miksi tyytyy ”väljähtyneisiin” suhteisiin kun on tuollaista hekumaa tarjolla..? Vai onko se se, että vastapuoli on varattu (tyytyy, siis!) eikä uskalla lähteä hekumaa kohti?

Vierailija kirjoitti:

Mä mietin paljon sitä, miksi ihmiset tyytyy? Miksi tyytyy ”väljähtyneisiin” suhteisiin kun on tuollaista hekumaa tarjolla..? Vai onko se se, että vastapuoli on varattu (tyytyy, siis!) eikä uskalla lähteä hekumaa kohti?

..on ne omat sitoumukset siihen omaan pitkäaikaiseen mieheen, joka kuitenkin minun tapauksessani on ehdottomasti hyvä,rakastava mies. Tietää,että suurikaan universaali rakkauden huuma ei välttämättä ole se,mille elämää voi perustaa pidemmän päälle.

Up

Itse ihastuin työkaveriin. Oltiin jo vuosia oltu samassa työpaikassa ja yks päivä vain aloin kiinnostua hänestä. Itsellä oli huono avioliitto, jossa mies oli täysin passiivinen eikä mitään avioelämää enää ollut. Tämä ihastustukseni oli vapaa. Kaksi vuotta ihastelin kaukaa. Sitten satuttiin samoihin bileisiin, jossa tein pienen siirron. Seurasi toiset bileet ja siitä lähti viestittelyt ja soitot. Ilmoitin exälle haluavani eron ja asiat lähti rullaamaan. Elämäni parhain päätös.

Minun avioliitto on kaikin puolin ihan kunnossa, mutta kyllähän se mieltä lämmittää, että jossain on joku, joka edes hetken ajattelee minua. Se riittää. Kun on pitkä suhde ja lapsia, niin ei tule edes mieleen, että joku voisi kiilata perheen väliin. Ihastumisia tulee ja menee, mutta perhe säilyy.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pakko saada avautua jonnekin ja tämä ketju saa kelvata! Olen ap:n kaltainen ja ihastunut työkuvioissa tapaamani mieheen. Olemme nähneet vain yhdessä tapahtumassa ja siellä oli "jotain", mutta ei kuitenkaan mitään oikeasti. Työmme ei käytännössä liity mitenkään toisiinsa, mutta tänään eilen keksin asian, josta hänelle voisi laittaa sähköpostia. Asiallinen vastaus tuli melkein heti ja laitoin vielä siihen tyhjänpäiväisen "kiitos&hei" - paluuviestin. Ja se vastasi vielä siihenkin! Tällä kertaa pitemmällä, huumorilla höystetyllä viestillä! Mä olen niin hymy korvissa täällä, että näytän varmaan ihan hullulta! Ja tiedän että upotin itseni taas pykälän syvemmälle suohon, kun menin ruokkimaan tätä ihastusta!

Ja arvatkaa tekisikö minun mieli jatkaa vielä viestittelyä, vaikka se olisi jo NIIN läpinäkyvää?! Vaikka mies kyllä oikeasti jo tietää, että olen ihastunut, kun menin sen hänelle tavatessa sanomaan. Siksi tuo saamani viesti laittaakin kiemurtelemaan. T:lainauksen kirjoittaja

Tietää, että olet ihastunut, mutta mitään ei tapahdu? Eli se ei ole susta kiinnostunut. Luulisi tuon jo tunteet tappavan.

Juu täällä on myös tosi aikuinen joka ihastui opiskeluaikana. Ja taisi olla molemmin puolin ihastusta. Se toinen ei ollut opiskelija kuitenkaan. En ole päässyt yli vieläkään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pakko saada avautua jonnekin ja tämä ketju saa kelvata! Olen ap:n kaltainen ja ihastunut työkuvioissa tapaamani mieheen. Olemme nähneet vain yhdessä tapahtumassa ja siellä oli "jotain", mutta ei kuitenkaan mitään oikeasti. Työmme ei käytännössä liity mitenkään toisiinsa, mutta tänään eilen keksin asian, josta hänelle voisi laittaa sähköpostia. Asiallinen vastaus tuli melkein heti ja laitoin vielä siihen tyhjänpäiväisen "kiitos&hei" - paluuviestin. Ja se vastasi vielä siihenkin! Tällä kertaa pitemmällä, huumorilla höystetyllä viestillä! Mä olen niin hymy korvissa täällä, että näytän varmaan ihan hullulta! Ja tiedän että upotin itseni taas pykälän syvemmälle suohon, kun menin ruokkimaan tätä ihastusta!

Ja arvatkaa tekisikö minun mieli jatkaa vielä viestittelyä, vaikka se olisi jo NIIN läpinäkyvää?! Vaikka mies kyllä oikeasti jo tietää, että olen ihastunut, kun menin sen hänelle tavatessa sanomaan. Siksi tuo saamani viesti laittaakin kiemurtelemaan. T:lainauksen kirjoittaja

Tietää, että olet ihastunut, mutta mitään ei tapahdu? Eli se ei ole susta kiinnostunut. Luulisi tuon jo tunteet tappavan.

Tätä olen ehtinyt jo analysoimaan paljon! Silloin kun tapasimme, oli mies se, joka alotti flirtin. Lähdin mukaan ja taisin lopulta sanoa vähän liian suoraan, että tykkään hänestä (oli ihan hullu tilanne eikä oltu edes kahdestaan). Tässä vaiheessa luulisi miehen välttävän kaikkea ylimääräistä minua kohtaan, jos ihastukseni ei ole tervetullutta. Mutta ei, hän on tämänkin jälkeen "pudotellut pullanmuruja" minulle. Varovaisen tyylikkäästi, miten nyt varattu voi varatulle "pudotella" Ja loppujen lopuksi ihan sama miten todellisuudessa on, mä nautin näistä pullanmuruistakin!

Olen ollut jo yli 10 vuotta parisuhteessa mieheni kanssa, taisaisen mukavaa ja turvallista. Omat harrastukset, kaverit ja kiinnostuksen kohteet. Olen todella huono ihastumaan enkä ole ihastunut suhteen aikana ikinä ennen. MUTTA aloitin työt viime vuoden puolella ja olen(?) nyt ihastunut työkaveriini. Tämä mies on hyvin samanlainen kuin minä ja meitä yhdistää sama ajatusmaailma ja yhteiset kiinnostuksen kohteet, välillä pelottavan yhtäläiset.

Jokin tässä miehessä on sytyttänyt jotain sisälläni, jota en vieläkään ymmärrä. Välillämme ei ole tapahtunut mitään, pientä viatonta flirttiä lukuunottamatta. Olen auttanut jopa tätä miestä etsimään naista tinderistä ja antanut neuvoja naisten suhteen. Olemme melko läheisiä ja voimme helposti puhua toisillemme kaikesta ja välillä mies laittaa minulle viestiä esim. Jostain sarjasta jota seuraamme tai muuta vastaavaa.

En halua pilata tätä kutkuttavaa tunnetta vaan nautin omasta ihastumisen tunteesta :) ja pidän tämän salassa kaikilta, jopa tältä mieheltä.

Entä, jos mies tuntuu täysin erilaiselta. Esim. Hän suorapuheinen, minä en. Suorastaa välillä ahdistun siitä suorapuheisuudesta. Mies elää hetkessä. Minä en. Tunnen kuormittavuutta suunnitelmattomista asioista. Onko niin, että erilaisuus kiehtoo? Vai voiko oikeasti saada suhteen toimimaan?

Vierailija kirjoitti:

Mä mietin paljon sitä, miksi ihmiset tyytyy? Miksi tyytyy ”väljähtyneisiin” suhteisiin kun on tuollaista hekumaa tarjolla..? Vai onko se se, että vastapuoli on varattu (tyytyy, siis!) eikä uskalla lähteä hekumaa kohti?

Sen vastapuolen tyytymisistä olis paree olla tietämättä mitään, kun ei joku työpaikkaflirtti vain kyseessä. Ihastuminen todella sekoittaa pään, hormonit. Kuvittelee olevansa suurin piirtein ajatustenlukija. Sitten kun höyryt haihtuu päästä, niin kiittää itseään, jos ei ole tehnyt itseään naurunalaiseksi. Vaan haaveilu voi tietysti piristää arkea, todellisuus voi olla ihan muuta. Jos varattu mies alkaa flirttailla työkaverilleen, niin enpä nyt kovin suurena saaliina sellaista pitäisi.

Vierailija kirjoitti:

Meinasin juuri ehdottaa, että pyydä mieheltä lista, miksi et ole hänen tyyppiään. Onnistuu, jos tunnet hänet paremmin. Itse aattelin kerran tehdä sellaisen listan yhdelle miehelle, joka ei jättänyt rauhaan, mutta onneksi sitten lopulta kuitenkin jätti rauhaan. Tyly torjunta tappaa kyllä tunteet ainakin, jos on normaali.

Ei torjunta tapa tunteita. Tai ehkä sitten, jos tuntisin mieheen vetoa juuri siksi, että olettaisin hänen olevan sellainen mies joka ei torju ketään tylysti...

Sama tilanne kuin AP:llä. Teinivertauskin osui ja upposi, sillä edellisen kerran on tuntunut samalta joskus teinipoikana. Kerta kaikkiaan upea nainen. Jos voisin, ottaisin omakseni, mutta koska se ei ole mahdollista, ei tässä voi muuta kuin yrittää kärsiä ja nauttia tästä olosta, niin kauan kun sitä kestää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä mietin paljon sitä, miksi ihmiset tyytyy? Miksi tyytyy ”väljähtyneisiin” suhteisiin kun on tuollaista hekumaa tarjolla..? Vai onko se se, että vastapuoli on varattu (tyytyy, siis!) eikä uskalla lähteä hekumaa kohti?

..on ne omat sitoumukset siihen omaan pitkäaikaiseen mieheen, joka kuitenkin minun tapauksessani on ehdottomasti hyvä,rakastava mies. Tietää,että suurikaan universaali rakkauden huuma ei välttämättä ole se,mille elämää voi perustaa pidemmän päälle.

Sama. Oma pitaikainen sitoumus aviomieheen, joka on ehdottomasti hyvä, rakastava mies. Toisella sitoumus omaan perheeseen. Ihana salasuhde rakkaani kanssa jatkunut jo 7 vuotta.