Lue keskustelun säännöt.
Auttakaa mua selkiyttään ajatuksia mun avioliitosta. Ahdistaa tämä liitto
24.09.2019 |
Pakko saada purkaa jonnekin ajatuksia. Jos joku osaisi auttaa mua selkiyttämään niitä niin olisin todella kiitollinen. Ongelmani on että avioliittoni ahdistaa liikaa enkä tiedä mitä tehdä. Yritän kuvata asian pääpiirteissään tähän:
-Olemme olleet yhdessä seitsemän vuotta, ollaan yli kolmekymppisiä ja meillä on kaksi pientä lasta.
-Ensimmäiset vuodet mies oli todella ihana ja olin todella rakastunut. Mies teki paljon asioita ihan minua varten ja oli huomaavainen ja tukena monessa vaikeassa asiassa. Hän on monella tavalla hyvä mies, ei ole päihdeongelmia, tekee kotitöitä, ei valehtele, ei petä, ei juokse baareissa jne eli täyttää ne kriteerit joita suurin osa naisista miehelle asettaa ns. paperilla.
-Kuitenkin nyt viimeisen parin vuoden aikana mies on muuttunut itsekkääksi oman navan tuijottajaksi ja töykeäksi. Hän ei enää keskustele kanssani mistään minua kiinnostavasta tai minun kuulumisista tai minun elämän asioista tai ihmisistä. Kun aloitan tuollaisesta kertomisen (esim. mitä kivaa näin tänään), niin mies vaihtaa heti puheenaiheen itseensä tai poistuu vain huoneesta sanomatta mitään. Enää en edes jaksa kertoa hänelle mitään elämästäni, en ole kuukausiin jaksanut, koska hän ei niistä keskustelu yhtään, eikä kysy minulta mitään. Puhuu muutenkin minulle töykeästi, ei ystävällisesti kuin ennen. Haluaa puhua vain omista asioistaan ja haluaa että kuuntelen niitä koska vain. Ei lähde mihinkään mihin minä haluaisin tai ehdotan, suostuu lähtemään yhdessä vain paikkoihin joita hän itse haluaa ja jotka häntä kiinnostaa (kiinnosti ne minua tai ei, sitä ei edes kysy). Hermostuu jos asiat ei mene kuin hän haluaa (eikä ne tietystikään aina mene). Lasten kanssa touhuaa silloin kun häntä itseään se sattuu kiinnostamaan (eli jos hänellä itsellään ei ole juuri silloin mitään omaa asiaa mitä haluaa tehdä). Röyhtäilee ja piereskelee ihan avoimesti vaikka kesken päivällisen ja se ällöttää minua.
-Minua ahdistaa tämä avioliitto nykyään todella paljon. Välillä niin paljon että oksettaa ja kurkkua kuristaa. Olen onnellisimmillani kun hän on työmatkalla pois kotoa, silloin minua ei ahdista mikään vaikka olen yksin siinä lasten kanssa vastuussa siis yksin kaikesta. Olen alkanut uupumaan ja masentumaan, kun ilo on kadonnut minusta ja mielestäni se johtuu ihan siitä millaiseksi tämä avioliitto on muuttunut. Yritän sietää miestä, välillä oksettaa mennä nukkumaan samaan sänkyyn. Aamulla kun herään on ensimmäisenä mielessä vastenmielinen olo tästä avioliitosta. Tämä kaikki kuluttaa minua paljon.
-Olen miehelle puhunut siitä että meillä ei minun mielestä mene hyvin ja pitäisi yhdessä yrittää parantaa asioita (sitä hän ei tiedä että minua oksettaa). Olen puhunut myös siitä että ajattelen jopa eroa välillä. Mitään keskustelua ei tästäkään synny, kuten ei mistään minulle tärkeästä asiasta. Mies ei sano mitään enkä minä toisaalta paria lausetta pidempään viitsi mitään monologia pitää. Pariterapiaan häntä pyysin, mutta hän ei suostu.
Kommentoikaa tähän jotain joka auttaisi minua selkeyttämään minun ajatuksia. Kohta tämä ahdistus valtaa minut ihan liikaa. En tiedä mitä tehdä. Jos olisi jotain päihdeongelmaa tms niin ero olisi selvä, mutta kun mitään sellaista "oikeaa" ongelmaa ei ole. Jos rikon tämän perheen oman ahdistukseni takia niin syyttääkö lapset minua koko elämänsä siitä, että rikoin heiltä perheen ihan tyhjän takia. Osaisiko joku sanoa tähän jotain?
Kommentit (241)
Ootko ajatellut sellaista radikaalia ideaa että puhuisit miehellesi toiveistasi eli ET VALITA vaan kerrot miten haluaisit että asiat menevät ja miltä elämänne näyttää?
Aloita lauseesi esim. "Rakas, olisi ihanaa jos "
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ootko ajatellut sellaista radikaalia ideaa että puhuisit miehellesi toiveistasi eli ET VALITA vaan kerrot miten haluaisit että asiat menevät ja miltä elämänne näyttää?
Aloita lauseesi esim. "Rakas, olisi ihanaa jos "
Jos joskus? Pahinta miten keskustelun voi ikinä aloittaa :D
Vierailija kirjoitti:
Ootko ajatellut sellaista radikaalia ideaa että puhuisit miehellesi toiveistasi eli ET VALITA vaan kerrot miten haluaisit että asiat menevät ja miltä elämänne näyttää?
Aloita lauseesi esim. "Rakas, olisi ihanaa jos "
Olen minä puhellut hänelle toiveista ihan toive-sanallakin. Mutta ei siitä keskustelua synny, kuten ei mistään aiheesta minkä minä aloitan. En muutenkaan valita juurikaan hänelle mistään. Sanaa rakas en pysty käyttämään, en koe tällä hetkellä rakastavani häntä. Ap
Tuskinpa lapsetkaan voivat hyvin, ellei heidän äitinsä voi hyvin, unohda syyllisyys.
Sun on mahdotonta ylläpitää yksin perhe-elämää, kun mies elää omaa elämäänsä, eikä huomioi muita.
Jospa vaikka muuttaisit muualle lasten kanssa, ei ole kenellekään hyväksi joutua olemaan huonovointinen
omassa kodissaan.
Ja oikeasti jss, ennen kuin alat voida vielä huonommin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten olette ottaneet sitä aikaa keskustelulle? Lapset esim. isovanhemmilla hoidossa. Ja miksi kaunistelet omaa oloasi?
Vierailija kirjoitti:
Hohhoijaa.
Ymmärrän että sinua ei kiinnosta tämä aihe etkä halua auttaa minua. Mutta miksi sitten vaivaudut edes kommentoimaan mitään?
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Valitettavasti miehesi taitaa olla samaa mieltä sinusta, tai miehellä on jokin syy käyttäytyä miten käyttäytyy.
Ei tuo itsestään parane. Ainoastaan terapian kautta voitte muuttua - jos molemmat sitä haluavat.
Itse lähtisin purkamaan asioita siitä päästä että mikä on muuttanut ennen niin mukavan miehen itsekkääksi ja töykeäksi. Joku syys siihen täytyy olla koska ei ihminen muutu ihan ilman syytä noin täydellisesti. Onko hänen elämässään tapahtunut jotain joka selittäisi muutoksen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miten olette ottaneet sitä aikaa keskustelulle? Lapset esim. isovanhemmilla hoidossa. Ja miksi kaunistelet omaa oloasi?
Mies ei halua ottaa aikaa keskustelulle vaikka sitä pyydän. Hän ei lähde mukaan mihinkään keskusteluun minkä aloitan tai pyydän vaikka että "voitaisiinko sunnuntaina illalla puhua asiasta". Lasten kuullen emme näistä koskaan tietenkään puhu. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käytkö itse töissä?
Hieman samanlaisessa tilanteessa olleena sanoisin, että sinulla on kaksi mahdollisuutta:
1. Jatkaa avioliittoa. Ajattele sitä hyötynäkökohdan kautta, mikäli mies kuitenkin tuo perheeseen rahaa ja edes joskus huolehtii lapsista (eli hänestä on apua). Oman makuuhuoneen laittaisin; voit perustella unen laadulla. Keskity omaan elämääsi, matkustele, tapaa ystäviä, aloita joku uusi harrastus (jota voit tehdä myös kotona; esim. soittoharrastus on hyvä). Mikäli oma pokka pitää, voit myös hankkia sivusuhteen.
2. Eroa. Yleisin on varmaan viikko-viikko -sopimus. Tällöin saat itsellesi omaa aikaa ja voit aidosti keskittyä itseesi ja lapsiisi. Taloudellinen puoli tässä on toki kysymysmerkki, mutta myös isän on osallistuttava elatukseen.
Kummassakin vaihtoehdossa sun pitää ajatella itseäsi (ja lapsia toki), mutta sulla on vain yksi elämä. Jos miestä ei kiinnosta keskustelu, parisuhteen hoito tai mikään sinuun liittyvä, niin ansaitset parempaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ootko ajatellut sellaista radikaalia ideaa että puhuisit miehellesi toiveistasi eli ET VALITA vaan kerrot miten haluaisit että asiat menevät ja miltä elämänne näyttää?
Aloita lauseesi esim. "Rakas, olisi ihanaa jos "
Jos joskus? Pahinta miten keskustelun voi ikinä aloittaa :D
Missä kohtaa tuossa oli sana "JOSKUS"?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa että mies pitää ap:ta itsestäänselvyytenä. Tai sitten on toinen, ja haluaa että ap hakee eroa.
Tuo on paha kun ei kanna vastuuta lapsista.
Pariterapia olis ainut, mutta kun ei sinne tule...jos ap menis yksinään puhumaan jonkun kans.
Vierailija kirjoitti:
Tuskinpa lapsetkaan voivat hyvin, ellei heidän äitinsä voi hyvin, unohda syyllisyys.
Sun on mahdotonta ylläpitää yksin perhe-elämää, kun mies elää omaa elämäänsä, eikä huomioi muita.Jospa vaikka muuttaisit muualle lasten kanssa, ei ole kenellekään hyväksi joutua olemaan huonovointinen
omassa kodissaan.
Ja oikeasti jss, ennen kuin alat voida vielä huonommin!
Tällaista olen miettinyt. Mutta silloin rikon lapsilta perheen. Ja mies siis huomioi muita esim. tekemällä kotitöitä ja ruokaa eli jos minä vain ahdistun tässä ihan tyhjästä. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hohhoijaa.
Ymmärrän että sinua ei kiinnosta tämä aihe etkä halua auttaa minua. Mutta miksi sitten vaivaudut edes kommentoimaan mitään?
Ap
Siksi kun odotin, että olisi ostattu katsoa myös sinne peiliin kun oli nähty näin paljon vaivaa kirjoittamisen eteen, mutta taas oli kuinka vain mies on muuttunut, jne.
Vierailija kirjoitti:
Valitettavasti miehesi taitaa olla samaa mieltä sinusta, tai miehellä on jokin syy käyttäytyä miten käyttäytyy.
Ei tuo itsestään parane. Ainoastaan terapian kautta voitte muuttua - jos molemmat sitä haluavat.
Olen jo kuukausia miettinyt, että ehkä mies ei enää rakasta minua. Erota hän ei kuulemma halua. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ootko ajatellut sellaista radikaalia ideaa että puhuisit miehellesi toiveistasi eli ET VALITA vaan kerrot miten haluaisit että asiat menevät ja miltä elämänne näyttää?
Aloita lauseesi esim. "Rakas, olisi ihanaa jos "
Jos joskus? Pahinta miten keskustelun voi ikinä aloittaa :D
Missä kohtaa tuossa oli sana "JOSKUS"?
Miksiköhän sen perässsä oli ky-sy-mys-merk-ki, hmmm...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuskinpa lapsetkaan voivat hyvin, ellei heidän äitinsä voi hyvin, unohda syyllisyys.
Sun on mahdotonta ylläpitää yksin perhe-elämää, kun mies elää omaa elämäänsä, eikä huomioi muita.Jospa vaikka muuttaisit muualle lasten kanssa, ei ole kenellekään hyväksi joutua olemaan huonovointinen
omassa kodissaan.
Ja oikeasti jss, ennen kuin alat voida vielä huonommin!Tällaista olen miettinyt. Mutta silloin rikon lapsilta perheen. Ja mies siis huomioi muita esim. tekemällä kotitöitä ja ruokaa eli jos minä vain ahdistun tässä ihan tyhjästä. Ap
Et sinä ahdistu tyhjästä. Tuo miehen perheen huomioiminen on toki osa perhe-elämää mutta sen lisäksi teillä on myös teidän kahdenkeskinen suhteenne eli parisuhde. Ja se ei teillä toimi koska mies ei huomioi ja kuuntele sinua.
Hohhoijaa.