Lue keskustelun säännöt.
Vanhemmuuden epäkiitollisin vaihe on lapsen ollessa teini-iässä
31.07.2019 |
Tässä punnitaan oikeasti vanhemmuus, tahtotila, sisukkuus ja motivaatio. Huomaan miettiväni joka toinen päivä, miksi olin niin idiootti, että tein lapsen. Joka toinen päivä taas olen kiitollinen, että tuli tehtyä nuorena.
Mutta tämä 16 vuotiaan tyttären kanssa eläminen... huh huh.
Tässä kasvattaa käytännössä aikuisen ihmisen kokoista tyyppiä, joka on valtava kuluerä, eikä kiitosta ole näkyvissä. Menot ovat aikuisen naisen, kosmetiikka, hygieniatarvikkeet, vaatteet, netti, puhelin yms. kyllä te tiedätte.
Lukio alkaa ja kulut nousevat entisestään. Välillä hirvittää, että miten lukiosta selviää, vaikka olen hyvätuloinen.
Joka päivä saa kantaa kaupasta ruokaa ja kaikkea menee.
Ja sitten se ikuisuusaihe: teinin opettaminen hyväksi rahankäyttäjäksi ja säästeliääksi. Jokaisesta asiasta käydään jäätävä väittely, kaikesta pitää jankata ja toistaa. Epäsiisteyttä on kestänyt monta vuotta eikä mikään mene päähän.
Kun itse tulee töistä kaupan kautta viiden jälkeen, keittiön kaapit on levällään, kaikkialla astioita ja banaanikärpäsiä kiitos pöydälle jääneiden ruokien.
Mikään ei mene kaaliin, mitään kehitystä ei tapahtu. Sitten ovesta pelmahtaa monta teiniä lisää, kaikki syövät jotain ja sotkevat, pyydän siivoamaan.
Arki on jatkuvaa kieltämistä, käskemistä, toivomista, kauppakassien raahaamista ja kinaamista. En tietenkään uhriudu joten jatkuvasti pyydän lasta osallistumaan ja käsken.
Eilen käytiin jäätävä riita sen takia, minkä takia jogurttia ei juoda litraa päivässä, että miksi kaurapuuro on ihan hyvä aamupala ja miksi astianpesukone pitää oma-aloitteisesti tyhjentää ja täyttää ilman käskyä.
Usein tuntuu, että ei vaan jaksa, miksi piti tehdä lapsi ja miten pitkään tätä konkurssia jatkuu?
Kommentit (104)
Niinpa. Tuon takia mulla ei olekaan lapsia. Ma jotenkin jo nain sieluni silmin koko lapsuuden "kirjon" siita koliikkivauvasta uhmaikaiseen ja sitten kiukuttelevaan ja elamaansa kyllastyneeseen (esi)teiniin asti, jotka haistattelee v*ttua ja kaikki on ihansamaa.
Sitten kun vihdoin osaavat kayttaytya eika niista ole juurikaan vaivaa, niin muuttavat pois. Kiitti-moi.
Mulle on edelleenkin epaselvaa, etta mika tuossa lasten saamisessa ja kasvattamisessa sitten on se palkitseva osuus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meidän teinit on ainakin ihan parhaita, niiden kaverit myös. Joskus vähän sotkuisia, väsyneitä ja rasittavia, mutta niin olen minäkin. Aivan varmasti me vanhemmat ollaan myös noloja, mutta siitä huolimatta teinit lähtee mukaan perhereissuille, maalle ja kaikenlaisiin juhliin. Kaupungillekin lähtevät tarvittaessa.
Itse en ole jaksanut tuon ikäisten kanssa enää vääntää jostain kaurapuuroista tai siisteydestä. Olkoot miten ovat, pianhan ne muuttavat jo pois nurkista. Elämä on helpompaa kun antaa teinien vaan olla rauhassa vaatimatta niiltä liiempiä.
Eilen käytiin jäätävä riita sen takia, minkä takia jogurttia ei juoda litraa päivässä, että miksi kaurapuuro on ihan hyvä aamupala ja miksi astianpesukone pitää oma-aloitteisesti tyhjentää ja täyttää ilman käskyä.
Tähän voi tosiaan sanoa sen kasvatusneuvon "valitse taistelusi". Kaikki esimerkin taistelut ovat turhia.
Ei ole. Tämä on miellyttävä ja seesteinen vaihe fiksun teinin kanssa. Vauvavuosi koliikkeineen, reflukseineen ja allergioineen oli kidutusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
treffit kirjoitti:
Niinpa. Tuon takia mulla ei olekaan lapsia. Ma jotenkin jo nain sieluni silmin koko lapsuuden "kirjon" siita koliikkivauvasta uhmaikaiseen ja sitten kiukuttelevaan ja elamaansa kyllastyneeseen (esi)teiniin asti, jotka haistattelee v*ttua ja kaikki on ihansamaa.
Sitten kun vihdoin osaavat kayttaytya eika niista ole juurikaan vaivaa, niin muuttavat pois. Kiitti-moi.
Mulle on edelleenkin epaselvaa, etta mika tuossa lasten saamisessa ja kasvattamisessa sitten on se palkitseva osuus.
Koliikkivaihe ja se varhaislapsuuskaan ei ollut yhtään näin rankkaa, mitä tämä jatkuva jänkkääminen. Se suorastaan raivostuttaa, että pistät kaikista rahoistasi puolet suoraan tuohon aikuisen kokoiseen tyyppiin, joka ei arvosta sitä pätkääkään. Se arvostus näkyy vasta aikuisena, mutta ei paljoa lohduta, että lapsi tajuaa ehkä 20v päästä, mitä sai ja miten hyvin asiat oli sittenkin.
Ei kukaan jaksaisi parisuhteessakaan ihmistä, joka vaan ottaisi, eikä antaisi. Eikä tässä kokonaisuudessa aina jaksa miettiä niitä hyviä hetkiä lapsen kanssa, kun suurin osa arjesta on kuluu vääntämiseen, selittämiseen ja haastetuksi tulemiseen. Ymmärrän vanhempia, jotka vaan lyövät satasen käteen ja käskevät painua kylille. Mutta yhtään jos haluat kasvattaa ja osallistua lapsen elämään, joutuu käymään tämän läpi...
Vierailija kirjoitti:
Itse en ole jaksanut tuon ikäisten kanssa enää vääntää jostain kaurapuuroista tai siisteydestä. Olkoot miten ovat, pianhan ne muuttavat jo pois nurkista. Elämä on helpompaa kun antaa teinien vaan olla rauhassa vaatimatta niiltä liiempiä.
No tuota, taloudelliseen kasvattamiseen kuuluu myös rahan arvon opettaminen. Miksi opettaisin lapselle, että lähes 3e päivässä on ok summa jogurttiin, kun voisi syödä puuroakin? En aio maksaa lapselle mitään kun hän pääsee lukiosta, enkä maksaa autokouluja tai mitään. Putoaa aika korkealta, jos tottuu vetämään ruokia hintaa katsomatta. Kyllä mun mielestä rahan arvon opettamiseen kuuluu myös ruokien hintavertailu, ettei tartte sitten käydä äidin jääkaapilla aikuisena.
Tänään sain sen paistamaan sentään kananmunia itselleen, työvoitto sekin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ainakin tällä hetkellä elämä meidän perheen teinien kanssa on juuri sitä palkitsevaa ja ihanaa. Näkee että ihan ihmisiä niistä uhmaikäisistä housuunpissaavista yökukkujista on tullut. Voi tuntea suurta ylpeyttä. Lasten kanssa voi tehdä mitä vaan. Erityisesti keskustella ja miettiä tulevaa.
Ei tarvitse kiirehtiä kotiin, ei hommata lastenvahtia tai selvitä kaikesta yksin. Voi vaan lauttaa viestiä että onhan ruoka uunissa, nälkäinen äiti on tulossa kohta kotiin.
Shoppailu (netissä tai kaupoissa) on nuoren kanssa paljon kivempaa kuin pikkulasten kuravaateostokset.
Tytär on myös ihana henkilökohtainen kampaaja, manikyristi ja kosmetologi. Poika yksityinen mikrotukihenkilö.
Ihania!
Miks ihmeessä edes viitsit! Anna maanantaina kakskymppiä ja sanot että käy kaupasta ruokaa. Sitten kun vinkuu tiistaina rahaa niin sanot että eilen just annoin!
Siten lyöt exelin kouraan jossa on tulot ja menot,alappa seuraamaan mitä sillä kakskymppisellä saa.
Mulla oli nuoren kanssa toi diili,kävi maidot,leivät,juustot ym kun tuli koulusta kaupan ohi.
Koskaan ei tarvinnut tapella,kun oppi jo nelosella mitä vitosella/kympillä/kahdellakympillä saa.
Nyt on kolmekymppinen ja asuu ostamassaan kämpässä ja osaa osaa edullisesti ruokaa/vaatteita/sähköä/vettä/vaatteita. Tietää mistä se raha tulee ja paljonko pitää tehdä duunia sen eteen.
Liian myöhään aloitit kun nalkutukseski menee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
treffit kirjoitti:
Niinpa. Tuon takia mulla ei olekaan lapsia. Ma jotenkin jo nain sieluni silmin koko lapsuuden "kirjon" siita koliikkivauvasta uhmaikaiseen ja sitten kiukuttelevaan ja elamaansa kyllastyneeseen (esi)teiniin asti, jotka haistattelee v*ttua ja kaikki on ihansamaa.
Sitten kun vihdoin osaavat kayttaytya eika niista ole juurikaan vaivaa, niin muuttavat pois. Kiitti-moi.
Mulle on edelleenkin epaselvaa, etta mika tuossa lasten saamisessa ja kasvattamisessa sitten on se palkitseva osuus.
Se, että vanhana ei tarvitse olla yksin. Paitsi että nykyisin kasvatetaan niin itsekkäitä tenavia, että eiköhän suurin osa näistä curlingvanhemmista tule jäämään yksin. Paljoa kiinnosta Viliperttulia vaipoissa makaava mutsi, kun on opetettu pitämään vaan omasta ilmapallosta huoli.
En tiedä yhtäkään rajatonta ja hemmoteltua lasta, josta olisi kasvanut epäitsekäs ja vanhemmat huomioiva aikuinen, päinvastoin. Pikku narsisteja tulee olemaan maailma täys, kato nyt tän ketjun vastauksia.
Minulla se oli kun muuttivat omilleen. Miksi, voi miksi?
Meilläkin niin ihanaa, sitten ne mokomat lähti yliopistoon ja sisäkautta omaan elämään. Onneksi asuvat lähellä. Ja onneksi pojan perheeseen syntyi mummille uusi sydänkäpynen!
Mummin rakas!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun kaikki kolme teiniä on kyllä aina ollut siistejä, ei oo meillä sotkua eikä ruuista yms oo tarvinnut tapella. Kai oon osannut sitten kasvattaa.
Yks kiroilee joskus mun kuullen ja päihteiden kanssa pelannut liikaa, se on mun ainoa murheenkryyni, vaihtaisin sen ilolla ap:n ongelmiin
riksrakspoks kirjoitti:
Miks ihmeessä edes viitsit! Anna maanantaina kakskymppiä ja sanot että käy kaupasta ruokaa. Sitten kun vinkuu tiistaina rahaa niin sanot että eilen just annoin!
Siten lyöt exelin kouraan jossa on tulot ja menot,alappa seuraamaan mitä sillä kakskymppisellä saa.
Mulla oli nuoren kanssa toi diili,kävi maidot,leivät,juustot ym kun tuli koulusta kaupan ohi.
Koskaan ei tarvinnut tapella,kun oppi jo nelosella mitä vitosella/kympillä/kahdellakympillä saa.
Nyt on kolmekymppinen ja asuu ostamassaan kämpässä ja osaa osaa edullisesti ruokaa/vaatteita/sähköä/vettä/vaatteita. Tietää mistä se raha tulee ja paljonko pitää tehdä duunia sen eteen.
Liian myöhään aloitit kun nalkutukseski menee.
Jep näin on tehty, kun olen työmatkalla niin käykin itse kaupassa. Juuri se tässä onkin rankkaa, kun on tämä nk. opetusvaihe päällä ja yrittää saada sen luupään tajuamaan, mitä mikäkin maksaa. Enhän mä tässä valittais, jos tekisin kuten moni muu, eli löisi sen setelin kouraan ja potkisin tekemään mitä lystää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ilmeisesti ei saisi vaatia mitään. Teinin ei tarvitsisi ajatella itsensä ulkopuolelle lainkaan. Äiti voi ihan hyvin selkä vääränä kantaa niitä litran jogurtteja vaikka joka päivä. Ja apk, eihän nyt teiniltä herranjestas voi vaatia sellaista, minkä alakoululainenkin osaa.
Näin päättelin alapeukuista. Koita ap kestää, äläkä ole se vanhempi, joka lyö sen satasen käteen ja silottaa kaikki velvollisuudet tieltä. Joskus on silti hyvä miettiä, että onko vänkäämisen keskellä kysynyt, mitä sille lapselle kuuluu ja kertonut, mitä itselle kuuluu. :)
Vierailija kirjoitti:
Ainakin tällä hetkellä elämä meidän perheen teinien kanssa on juuri sitä palkitsevaa ja ihanaa. Näkee että ihan ihmisiä niistä uhmaikäisistä housuunpissaavista yökukkujista on tullut. Voi tuntea suurta ylpeyttä. Lasten kanssa voi tehdä mitä vaan. Erityisesti keskustella ja miettiä tulevaa.
Ei tarvitse kiirehtiä kotiin, ei hommata lastenvahtia tai selvitä kaikesta yksin. Voi vaan lauttaa viestiä että onhan ruoka uunissa, nälkäinen äiti on tulossa kohta kotiin.
Shoppailu (netissä tai kaupoissa) on nuoren kanssa paljon kivempaa kuin pikkulasten kuravaateostokset.
Tytär on myös ihana henkilökohtainen kampaaja, manikyristi ja kosmetologi. Poika yksityinen mikrotukihenkilö.
Ihania!
Minkä ikäinen tytär? Taidat olla itse iäkkäämpi äiti?
No oho. Minusta teinityttäreni on ihan huippua seuraa. Toki, kasvatustyötä on tehty alusta asti, nyt olisikin myöhäistä aloittaa (Ei tarkoitettu vittuiluksi).
Roope Lipasti saman asian äärellä tänään:
https://yle.fi/uutiset/3-10859848
tai kuuntele: https://areena.yle.fi/1-50174220
Vierailija kirjoitti:
treffit kirjoitti:
Niinpa. Tuon takia mulla ei olekaan lapsia. Ma jotenkin jo nain sieluni silmin koko lapsuuden "kirjon" siita koliikkivauvasta uhmaikaiseen ja sitten kiukuttelevaan ja elamaansa kyllastyneeseen (esi)teiniin asti, jotka haistattelee v*ttua ja kaikki on ihansamaa.
Sitten kun vihdoin osaavat kayttaytya eika niista ole juurikaan vaivaa, niin muuttavat pois. Kiitti-moi.
Mulle on edelleenkin epaselvaa, etta mika tuossa lasten saamisessa ja kasvattamisessa sitten on se palkitseva osuus.
Se, että vanhana ei tarvitse olla yksin. Paitsi että nykyisin kasvatetaan niin itsekkäitä tenavia, että eiköhän suurin osa näistä curlingvanhemmista tule jäämään yksin. Paljoa kiinnosta Viliperttulia vaipoissa makaava mutsi, kun on opetettu pitämään vaan omasta ilmapallosta huoli.
En tiedä yhtäkään rajatonta ja hemmoteltua lasta, josta olisi kasvanut epäitsekäs ja vanhemmat huomioiva aikuinen, päinvastoin. Pikku narsisteja tulee olemaan maailma täys, kato nyt tän ketjun vastauksia.
Ei minulla ainakaan ole mitään intressiä huolehtia vanhemmistani sitten kun ovat vanhoja. En myöskään ollut hemmoteltu lapsi vaan päinvastoin. Käyttäkööt rahansa hoitajaan, kun sen aika tulee
ohis
Vierailija kirjoitti:
Ilmeisesti ei saisi vaatia mitään. Teinin ei tarvitsisi ajatella itsensä ulkopuolelle lainkaan. Äiti voi ihan hyvin selkä vääränä kantaa niitä litran jogurtteja vaikka joka päivä. Ja apk, eihän nyt teiniltä herranjestas voi vaatia sellaista, minkä alakoululainenkin osaa.
Näin päättelin alapeukuista. Koita ap kestää, äläkä ole se vanhempi, joka lyö sen satasen käteen ja silottaa kaikki velvollisuudet tieltä. Joskus on silti hyvä miettiä, että onko vänkäämisen keskellä kysynyt, mitä sille lapselle kuuluu ja kertonut, mitä itselle kuuluu. :)
Jep kuten kirjoitin, joka toinen päivä siitä on iloinen ja on hyviä hetkiä. Nyt on menossa sitten se joka toinen päivä, kun ottaa pannuun. Takana stressaava työpäivä ja jäätävä laskupino ja sitten kotiinpaluu räjähtäneen keittiön keskelle, johon pelmahti lisää teinejä sotkemaan (kaverit). On vaan näitä päiviä, kun haluaisi elää ja asua yksin ilman että tarvitsee kasvattaa, opettaa, neuvoa ja huolehtia kenestäkään muusta paitsi itsestään.
Hyvä kun selviää ihan pelkillä astianpesukoneeseen liittyvillä riidoilla, eli ettei tarvitse riidellä alkoholista tai huumeista.