Auttoivatko vanhempasi/isovanhempasi sinua ensiasennon hankkimisessa?

Heh, repesin kun mietin mikä mun ensiasento oli😂

No ei todellakaan. Lähdin kotoa 16-vuotiaana vain vaatteet mukanani ja siitä lähtien olen ollut omillani. Vanhemmat keskituloisia.

Vierailija kirjoitti:

Heh, repesin kun mietin mikä mun ensiasento oli😂

Muistan kyllä ettei vanhemmat olleet siinä mukana.

Vierailija kirjoitti:

No ei todellakaan. Lähdin kotoa 16-vuotiaana vain vaatteet mukanani ja siitä lähtien olen ollut omillani. Vanhemmat keskituloisia.

Millä elit tuonikäisenä?

Ap

Mutsi auttoi vuokra-asunnon hankinnassa opiskelijana (=halusi mut varmaan ulos asunnostaan) ja autolainan kanssa kun sain ekan oikean työpaikan vähän kauempaa.

Ensiasuntoni ostin vasta +30 ikäisenä, miehen ja omilla itse tienatuilla rahoilla.

Mutsin perinnön laitoin sitten kakkosasuntoon.

Auttoi. Isä maksoi bensat kun käytiin vuokran välittäjän luona tekemässä paperit. Olisiko mennyt 50markkaa. Ei pyytänyt maksamaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No ei todellakaan. Lähdin kotoa 16-vuotiaana vain vaatteet mukanani ja siitä lähtien olen ollut omillani. Vanhemmat keskituloisia.

Millä elit tuonikäisenä?

Ap

Palkalla ostetulla ruualla. t. eri

Ei. Enkä ole lähipiirissäkään kuullut että kenenkään vanhemmat olisi auttaneet. Tosin en tiedä pidettäisiinkö sellainen asia salaisuutena, mutta aika läheisiä ystäviä/sukulaisia ollaan.

Isä antoi 70 markkaa rahaa ( varmaan ainoansa) ja vanhemmat muutamia huonekaluja, kun 17-vuotiaana muutin toiselle paikkakunnalle omakotitalon yläkertaan vuokralle. Poikaystävä sai froteisen, vanhan kylpypyyhkeensä matkaansa, ei muuta. Niillä lähdettiin oman elämän alkuun.

Isä maksoi vuokrani opiskelujen ajan. Ensimmäisessä omistusasunnossa vanhempani olivat lainan takaajina. Ei se mikään velvollisuus tietenkään ole, mutta enpä hanttiinkaan pistänyt kun auttaa halusivat. Vanhempani ovat perusduunareita suht matalapalkkaisilla aloilla. 

Mummoni asetteli haarojen välistä kikkeliäni alla olleen naaraan pimpslooraan, ja huikkasi kun oli sillä mallilla että sai runtata pohjaan. Läpsäisi perskannikalle ja tokaisi : " Se on hollilla nyt, ei muuta kuin kovaa ajoa vain ! "

Äiti auttoi sen verran, että laittoi miesystävänsä kantamaan mun kamoja avukseni... Ja kyllä se joskus kävi pikaisesti kylässä ja toi kassillisen ruokaa, ei tätä toki usein tapahtunut.

Ei auttanut. Vanhemmillani ei olisi mitenkään ollut varaa siihen.

Jos tarkoitat tuolla "kuuluuko tehdä", sitä että ovatko vanhemmat velvollisia auttamaan asunnon hankkimisessa, vastaukseni on ehdoton ei. Jos muuttaa pois kotoa, ei voi olettaa, että vanhemmat kustantaisivat elämisen. Toki on mukava jos he haluavat auttaa ja apuahan voi antaa muutenkin kuin rahallisesti, mutta niin ei voi ajatella että avustus olisi joku itsestäänselvyys.

Minua autettiin opiskeluaikana antamalla aina lapsuudenkodissa vieraillessani kassillinen ruokaa matkaan. Samoin kun vanhemmat kävivät kylässä, he tulivat kauppaostosten kanssa. Muuten hoidin kuluni itse.

Maksoivat takuuvuokran, joka oli noin 700 euroa. Saivat sen toki takaisin, kun muutin tuosta asunnosta pois. Lisäksi ostivat ruokaa, kun kävivät opiskeluaikoina kylässä. 

Meillä siis tilanne, että me kolme muuta vanhempaa sisarusta olemme saaneet pärjätä omillaan ja nyt kun nuorin muuttaa pois kotoa poikaystävän kanssa yhteen, vanhempamme ostavat heille asunnon, muka itselleen sijoitusasunnoksi. Vuokraa ei olisi tarvinnut maksaa, mutta meidän muiden puututtua asiaan, "vuokraa" kuulemma maksetaankin. Summaa ei vaan ole kerrottu.

Olemme aika katkeria, syystäkin.

Vierailija kirjoitti:

Mummoni asetteli haarojen välistä kikkeliäni alla olleen naaraan pimpslooraan, ja huikkasi kun oli sillä mallilla että sai runtata pohjaan. Läpsäisi perskannikalle ja tokaisi : " Se on hollilla nyt, ei muuta kuin kovaa ajoa vain ! "

Kiitos päivän nauruista! En kestä...😂

Vierailija kirjoitti:

Meillä siis tilanne, että me kolme muuta vanhempaa sisarusta olemme saaneet pärjätä omillaan ja nyt kun nuorin muuttaa pois kotoa poikaystävän kanssa yhteen, vanhempamme ostavat heille asunnon, muka itselleen sijoitusasunnoksi. Vuokraa ei olisi tarvinnut maksaa, mutta meidän muiden puututtua asiaan, "vuokraa" kuulemma maksetaankin. Summaa ei vaan ole kerrottu.

Olemme aika katkeria, syystäkin.

Pikkumaista tuollainen katkeruus. Minä (30+) olen vain iloinen kun opiskelijaveljeni (20v) saa apua vanhemmiltamme. Itse kustansin opintoni käymällä töissä, mutta ymmärrän, ettei kaikille ole osa-aikatyötä saatavilla. Silloin on hyvä, jos on auttajia lähipiirissä ettei tarvitse pelkällä opintorahalla kituuttaa. Laitan itsekin veljen kouraan "opintotukea" kun käyn kyläilemässä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No ei todellakaan. Lähdin kotoa 16-vuotiaana vain vaatteet mukanani ja siitä lähtien olen ollut omillani. Vanhemmat keskituloisia.

Millä elit tuonikäisenä?

Ap

Tietysti käytiin töissä. Päivisin opiskelin ja illat, viikonloput ja lomat tehtiin töitä, jolla maksettiin asuminen, ruuat, kirjat ja koulun lukukausimaksu. Pankin opintolainaa sai, kun vanhemmat takasivat lainan. Opintukea ei ollut.

Ensiasunnon ostin pitkän säästämisen jälkeen, 26m2 yksiö, siitä kaksioon, kolmioon ja okt. Ja vanhemmat ja isovanhemmat eivät rahallisesti auttaneet. Äiti teki ruokapaketteja ja antoi vanhoja liinavaatteita, kun opiskelin

T. Eri

Maksoivat 190 000 markkaa silloisen 490 000 mk maksaneen yksiön hinnasta.Asunto oli 35 neliötä Kalliossa.Otin itse asuntolainaa 300 000 mk,jonka vanhemmat takasi.

Vanhemmat pienituloisia yrittäjiä.Lapsia on kaksi.

En koskaan kysynyt,miten osallistuvat sisarukseni asunnon ostamiseen.Hän tietää miten minun asuntoni kanssa tehtiin.Jos vaatii aikanaan jotenkin huomioimaan perinnönjaossa tai vanhemmilla olisi vaikka testamentissa aiheesta jotakin,se on mulle ihan ok.Sain silloin nuorena apua.Just oikeaan aikaan!

En koskaan ole kertonut kavereilleni,että sain perheeltä asuntorahoja.