Perhe-elämä, parisuhde ja erilaiset arvot ja kasvatustavat
Olen kahden lapsen isä jolla ongelma. Olen ihminen joka saa aikaan ja joka pitää elämässä tietyistä perusasioista. Haluan että asiat on järjestyksessä. Siivoan mielelläni mutta en pidä siitä että omia jälkiä ei korjata, esim. syönnin jälkeen. Yritän siis opettaa lapsilleni että omat jäljet korjataan. Piste. Toisekseen liikunta ja terveelliset elämäntavat ovat perusarvojani. Yritän opettaa lapsia syömään terveellisesti. En niuhota. Herkkuja saa syödä, esim jälkiruoan vaikka jokapäivä ja karkkiakin. Mutta ei joka päivä. Positiivisuudella näitä yritän opettaa. Kolmanneksi opetan että jos on sovittuja menoja, ollaan ajoissa. Ja illalla mennään nukkumaan ajallaan jotta rytmit säilyy. Näissäkään en niuhota, tilanteen mukaan mutta pääsääntöisesti ainakin arkisin. Sitten tulee se MUTTA!
Vaimo, ei pidä mistään näistä kiinni. Hän on aina myöhässä, tavarat lojuu millo missäkin ja sitten möykätään kun niitä ei löydy, astiat ei mene koneeseen eikä kone tyhjene, herkkuja syödään ja syötetään sitä mukaa lapsille joka päivä. Nukkumaanmeno aikoja ei ole.
Tämä käytös syö meidän välejä niin paljon että harkitsen jopa eroa. En vaan jaksa moista. Kotona en viihdy kun asunto on aina kun pommin jäljiltä vaikka juuri olin siivonnut. Mä niuhotan jos yritän kieltää herkuttelua jos edelliset 2 päivää on syöty kuin possut syntymäpäiväjuhlilla.
Sitten kun mietin eroa niin silloin kun en ole paikalla, mitä sen lasten elämä silloin on. Pelkkää herkuttelua, sotkuja jne jne. Ja mun luona sittek ihan toista. Melko soppa lapsille. Joskus olisi mukava olla se kiva isä joka vei karkkikauppaan ja anto vetää herkkuja niin että napa repee mutta nyt sitä mahollisuutta ei ole kun sitä vedetääb muutenkin joka päivä. Puheet ei auta. Mitä seuraavaksi?
Kaiken huippu on se että nämä asiat puolisossa ilmaantu vasta kun saimme lapsia. Sitä ennen hän oli terveysintoilija. Siivooja ei oo ollu kyllä koskaan mutta kahdelleen ei sitä sotkua kerenny niin syntyäkkään.
Kommentit (24)
Ota yhteyttä paikalliseen Perheneuvolaan, jossa voi käydä juttelemassa lapsiin ja kasvatukseen liittyvissä asioissa. Yritä saada vaimo mukaan. Sen lisäksi, että käytte siellä itse juttelemassa kannattaa ehkä kokeilla kotiin tuotavaa ohjausta, näitä on eri kunnilla vähän eri tavalla tarjolla. Näin saisitte yhteiset säännöt kotiin ja niistä ei tarvitsisi riidellä.
Sä olet niuho ihminen, joka haluaa pilata lasten elämän siksi että niiden äiti syö karkkia.
Ymmärtäisin jos se ryyppäisi, riehuisi ja riitelisi, mutta suoraan sanottuna vaimosi kuulostaa normaalimmalle ihmiselle kuin sinä.
Olisit vaihtanu sukupuolet toisinpäin, niin sinua ois ymmärretty täällä.
Vierailija kirjoitti:
Sä olet niuho ihminen, joka haluaa pilata lasten elämän siksi että niiden äiti syö karkkia.
Ymmärtäisin jos se ryyppäisi, riehuisi ja riitelisi, mutta suoraan sanottuna vaimosi kuulostaa normaalimmalle ihmiselle kuin sinä.
Lapsille ei ole hyväksi syödä karkkia ja muita herkkuja joka päivä.
Tää on kyllä paras ever, että erosimme ja lapset ovat vuoroviikkoasujia, koska vaimoni söi karkkia ja herkkuja joka päivä.
Vaimosi kuulostaa ihan normaalilla. Pikkulapset ja kokopäiväinen työviikko on aika rankkaa.
Ei sitä aina vaan jaksa suorittaa. Tunti sinne tänne, extrajäätelöön ei kukaan kuole jne. Relaa, tai siivoa ne sotkut.
Outoa että vaimosi muuttui aivan toisenlaiseksi ihmiseksi lasten synnyttyä.
Myös minun mieheni jättää tavaroita levälleen ja ostaa lapselle epäterveellisiä ruokia. Itse olen pedantimpi ja rakastan siisteyttä. Silti ei ole koskas tullut mieleen jättää häntä. Ehkä tulisi jos joutuisin tekemään kotityöt yksin ja hoitamaan lapset myös yksin. Olen vain ajatellut että meillä nyt on vaan erilaiset luonteet ja pääasia että hän kantaa kortensa kekoon.
Entisenä syömishäiriöisenä varon kyllä sallimatonta asennetta ruokaan. Siihen en sorru vaikka yritänkin tarjota pääpiirteissään terveellistä ruokaa perheelle.
Vierailija kirjoitti:
Olisit vaihtanu sukupuolet toisinpäin, niin sinua ois ymmärretty täällä.
Niinhän se on tehny jo. Tuo teksti ei ole miehen kirjoittama.
Hoitaako vaimo pääasiassa lapset? Ehkä hän on ajautunut suurpiirteisempään elämään ja on ihastunut herkkuihinkin, jotta arki ei olisi liian raskasta?
Meille tuli ero juuri tuon vuoksi. Tosin elin uusperheparisuhteessa. Emme asuneet yhdessä. Minä siis nainen.
En enää sietänyt kaljan juomista useana päivänä kotona ja pubissa. Mies söi karkkia joka ilta, siis joka ilta. Mä treenasin, kävikö juoksemassa jne., kun taas miehen liikunta tuli siitä kun kävelin terassille tupakalle. Edes se, että alkoi takki kiristämään vatsalta ja hampaita revittiin irti, ei saanut miestä havahtumaan miten huonot elämäntavat hänellä oli. Ja sitten oli tämä sotkuisuus..huh. Ei sellaisesta suhteesta tullut muuta kuin paha mieli molemmille.
Vierailija kirjoitti:
Tää on kyllä paras ever, että erosimme ja lapset ovat vuoroviikkoasujia, koska vaimoni söi karkkia ja herkkuja joka päivä.
Tuoko oli sinusta ainoa ongelma ap:n tilanteessa?
Vierailija kirjoitti:
Hoitaako vaimo pääasiassa lapset? Ehkä hän on ajautunut suurpiirteisempään elämään ja on ihastunut herkkuihinkin, jotta arki ei olisi liian raskasta?
Ei. Minä hoidan 85÷ kaikista kotiin ja lastenhoitoon liittyvistä asioista. Päälle laskut ja miesten työt. Entä jos äiti syöttää lapset sairaiksi ja sairaalloisen ylipainoisiksi? Pitääkö vaan relata? Voi helvetti sentään.
T. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hoitaako vaimo pääasiassa lapset? Ehkä hän on ajautunut suurpiirteisempään elämään ja on ihastunut herkkuihinkin, jotta arki ei olisi liian raskasta?
Ei. Minä hoidan 85÷ kaikista kotiin ja lastenhoitoon liittyvistä asioista. Päälle laskut ja miesten työt. Entä jos äiti syöttää lapset sairaiksi ja sairaalloisen ylipainoisiksi? Pitääkö vaan relata? Voi helvetti sentään.
T. Ap
Niinkun sanoin, ei sinua tulla ymmärtämään täällä mies_vihapalstalla.
Olihan tuossa aloituksessa muustakin kyse kuin syömisestä. Minusta kyllä tuossa on vaimossa vikaa eikä miehessä. Lapset tarvitsevat unta, liikuntaa, terveellistä ruokaa, rajoja ja kasvatusta.
T. 4 lapsen äiti
Jos vaimo ei ymmärrä puhetta, niin kysy, käytkö ero ja lapset sinulle. Äiti voisi tavata joka toinen viikonloppu?
Niuholta et mielestäni kuulosta. Normaalilta ihmiseltä. Jotenkin pitäisi saada nainen ymmärtämään, mikä on hyväksi lapsille. Ymmärrän, että ero ja vuoroviikkoasuminen ei kuulosta hyvältä, mutta tosiaan, mitä jos lapset jäisi sulle?
Perheneuvola/ neuvola/ kouluterveydenhoitaja avuksi ja keskustelua. Oman lapseni (12v) koulussa puhutaan paljon näistä asioista. Esim koulupoliisi kysellyt nukkumaanmenot. Poikani pelaa kilpatasolla futista, valmentaja on nuori mies, joka ohjeistaa junioreita nukkumaan tarpeeksi ja syömään terveellisesti. Lapsi on omaksunut nämä ajatukset, syö sokeria vain kaverisynttäreillä ja pari krt vuodessa. On kuulemma mennyt ohi se mieliteko.
Järjen ääniä löytyy lasten tueksi onneksi monesta paikasta. Voimia ap!
Onko naisella joku oma ongelma? Masennus, päihderiippuvuus tms?
Meillä on karkkia käytännössä aina kaapeissa, koska toisella lapsella tyypin 1 diabetes.
Silti lapset tappelee viimeisestä mandariinista. Salaatit ja hedelmät on se, mitä rakastavat. Vesimeloni ja omenat katoavat hetkessä.
Onko teillä tarpeeksi hedelmiä makeanhimoon?
Meillä ei karkki ole ikinä ollut ongelma.. Sitä on aina, ja saa pyytämällä. 0- 2x viikossa haluavat.
Mielestäni sekainen vaimo ei ole ongelma, jos muuten on hyvä äiti. Usein tuollaisilla ihmisillä on muuta annettavaa, luovuutta ja idealistisuutta. Ne ovat tärkeitä nykyisessä maailmassa. Kyky rentoutua on todella tärkeä, koska suoritusta haetaan oikeastaan kaikessa.
Voithan omalta osaltasi vaikuttaa. Osta terveellistä vaihtoehtoa, tee rahkoja ja smoothieita, hedelmä- ja vihanneslautasia dipillä, hyviä salaatteja, lohinappeja.. Vie lapsia ja vaimoa liikkumaan.
Meillä mies on sotkuinen ja kokkaa lähinnä jälkkäreitä, mutta hän antaa lapsille iloa, rentoutta, retkiä ja huolettomuutta johon en aina itse kykene.
Valittamisen sijaan olen alkanut kehumaan häntä, ja se on toiminut paljon paremmin. Ihmiset kokevat usein jo muutenkin olevansa riittämättömiä, kehut hyvistä jutuista auttaa skarppaamaan myös huonoissa.
Mulla on ollut 1-tyypin diabetes 39 vuotta, 3-vuotiaasta. Eikä karkkia kaapissa. Miten liittyvät yhteen?
Ero ja lasten huoltajuus sinulle?