Perhe-elämä, parisuhde ja erilaiset arvot ja kasvatustavat

Olen kahden lapsen isä jolla ongelma. Olen ihminen joka saa aikaan ja joka pitää elämässä tietyistä perusasioista. Haluan että asiat on järjestyksessä. Siivoan mielelläni mutta en pidä siitä että omia jälkiä ei korjata, esim. syönnin jälkeen. Yritän siis opettaa lapsilleni että omat jäljet korjataan. Piste. Toisekseen liikunta ja terveelliset elämäntavat ovat perusarvojani. Yritän opettaa lapsia syömään terveellisesti. En niuhota. Herkkuja saa syödä, esim jälkiruoan vaikka jokapäivä ja karkkiakin. Mutta ei joka päivä. Positiivisuudella näitä yritän opettaa. Kolmanneksi opetan että jos on sovittuja menoja, ollaan ajoissa. Ja illalla mennään nukkumaan ajallaan jotta rytmit säilyy. Näissäkään en niuhota, tilanteen mukaan mutta pääsääntöisesti ainakin arkisin. Sitten tulee se MUTTA!

Vaimo, ei pidä mistään näistä kiinni. Hän on aina myöhässä, tavarat lojuu millo missäkin ja sitten möykätään kun niitä ei löydy, astiat ei mene koneeseen eikä kone tyhjene, herkkuja syödään ja syötetään sitä mukaa lapsille joka päivä. Nukkumaanmeno aikoja ei ole.

Tämä käytös syö meidän välejä niin paljon että harkitsen jopa eroa. En vaan jaksa moista. Kotona en viihdy kun asunto on aina kun pommin jäljiltä vaikka juuri olin siivonnut. Mä niuhotan jos yritän kieltää herkuttelua jos edelliset 2 päivää on syöty kuin possut syntymäpäiväjuhlilla.

Sitten kun mietin eroa niin silloin kun en ole paikalla, mitä sen lasten elämä silloin on. Pelkkää herkuttelua, sotkuja jne jne. Ja mun luona sittek ihan toista. Melko soppa lapsille. Joskus olisi mukava olla se kiva isä joka vei karkkikauppaan ja anto vetää herkkuja niin että napa repee mutta nyt sitä mahollisuutta ei ole kun sitä vedetääb muutenkin joka päivä. Puheet ei auta. Mitä seuraavaksi?

Kaiken huippu on se että nämä asiat puolisossa ilmaantu vasta kun saimme lapsia. Sitä ennen hän oli terveysintoilija. Siivooja ei oo ollu kyllä koskaan mutta kahdelleen ei sitä sotkua kerenny niin syntyäkkään.