Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Paniikkikohtaukset parisuhteen vuoksi
28.12.2018 |
Pitkään mies on ollut kylmä, ilkeä, välinpitämätön, töykeä, keskittyy täysin omiin juttuihinsa ja vaatii minulta samaa (siis että mun jutut sivuutetaan ja keskitytään häneen) jne. Silti ei lähde suhteesta jostain syystä.
Saan nykyään lieviä paniikkikohtauksia aina kun olemme näkemässä. Muutamaa tuntia ennen näkemistä alkavat oireet ja ne pahenevat todella voimakkaiksi: hengitys on pinnallista, kädet tärisee, itkettää, mahaa kipristää, huimaa, oksettaa.
Oireet johtuvat siitä, että pelkään aina etukäteen niin paljon sitä, että millä mielellä mies kulloinkin on.
Ja joo, olemme kyllä puhuneet. Hän ei näe itsessään vikaa, vaan kuulemma minä olen milloin mitäkin (aina jollain tapaa väärin). Hänen mielestään hänen käytöksensä on siis aina vain minusta johtuvaa. No ei kyllä ole, mutta parempi vain alistua.
Syy miksen itse lähde? En halua myöntää epäonnistuneeni ja päättää suhdetta. En halua törmätä häneen kaupassa/kadulla/missään eron jälkeen. Kunpa voisin muuttaa toiseen kaupunkiin, mutta en voi.
Kommentit (57)
Komppaan ensimmäistä, fiksua vastaajaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos joku sun kaveri kertoisi sulle saman, mitä vastaisit? Miksi ihmeessä olet ihmisen kanssa jota pelkäät ja joka saa sun olon noin kauheaksi? Epäonnistut suhteessa jos jäät, minun mielestäni. Se että lähdet, on vahvuutta. Kaikki me tehdään virheitä, älä tee sellaisia joista ei ole paluuta.
Jaa, että mieluummin jäät sairaaseen suhteeseen, joka tuhoaa mielenterveytesi, kuin "myönnät epäonnistuneesi"?! Älä alistu, vaan jätä mies ja hae apua. Se ei ole millään tavalla epäonnistumista, vaan ainoa oikea ratkaisu.
Vierailija kirjoitti:
Jos joku sun kaveri kertoisi sulle saman, mitä vastaisit? Miksi ihmeessä olet ihmisen kanssa jota pelkäät ja joka saa sun olon noin kauheaksi? Epäonnistut suhteessa jos jäät, minun mielestäni. Se että lähdet, on vahvuutta. Kaikki me tehdään virheitä, älä tee sellaisia joista ei ole paluuta.
Olen kohta nelikymppinen ja monta suhdetta takana. Ne ovat kaikki päättyneet erilaisista syistä eli en todellakaan syytä niistä kaikista itseäni tms, mutta noin yleisesti en vaan haluaisi TAAS yhtä epäonnistunutta suhdetta historiankirjoihini ja ennenkaikkea en halua, että törmään sitten mieheen tosiaan eron jälkeen jossain, se olisi liian kivuliasta. On jotenkin helpompaa jäädä, kun a) epäonnistua ja b) kohdata miestä eron jälkeen jossain. Naurettavaa, tiedän.
Minulla ei ole koskaan aiemmin ollut paniikkihäiriötä tai näin voimakasta ahdistusta suhteessa, joten kesti pitkään tajuta, että oireet johtuvat suhteesta. Ajattelin niiden pitkään johtuvan jostain muusta, etenkin kun mies tosiaan on taitava kääntämään kaiken minun päälle (vaikken kyllä usko järjellä ajateltuna hänen sanojaan).
Narsistin kanssa olevan suhteen katkaiseminen ei ole epäonnistuminen, vaan onnistuminen! Narsististahan tuossa on selvästi kyse, kun kaikki vika on aina muissa kuin hänessä. Se menee vain huonommaksi, ja sitäkö elämältäsi haluat? Tuollaista surkeutta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No eihän tuohon ole kuin yksi vastaus. Suhteenne on tuhoon tuomittu ennemmin tai myöhemmin, niin miksi pitkittäisit kärsimystä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos joku sun kaveri kertoisi sulle saman, mitä vastaisit? Miksi ihmeessä olet ihmisen kanssa jota pelkäät ja joka saa sun olon noin kauheaksi? Epäonnistut suhteessa jos jäät, minun mielestäni. Se että lähdet, on vahvuutta. Kaikki me tehdään virheitä, älä tee sellaisia joista ei ole paluuta.
Olen kohta nelikymppinen ja monta suhdetta takana. Ne ovat kaikki päättyneet erilaisista syistä eli en todellakaan syytä niistä kaikista itseäni tms, mutta noin yleisesti en vaan haluaisi TAAS yhtä epäonnistunutta suhdetta historiankirjoihini ja ennenkaikkea en halua, että törmään sitten mieheen tosiaan eron jälkeen jossain, se olisi liian kivuliasta. On jotenkin helpompaa jäädä, kun a) epäonnistua ja b) kohdata miestä eron jälkeen jossain. Naurettavaa, tiedän.
Minulla ei ole koskaan aiemmin ollut paniikkihäiriötä tai näin voimakasta ahdistusta suhteessa, joten kesti pitkään tajuta, että oireet johtuvat suhteesta. Ajattelin niiden pitkään johtuvan jostain muusta, etenkin kun mies tosiaan on taitava kääntämään kaiken minun päälle (vaikken kyllä usko järjellä ajateltuna hänen sanojaan).
Ja siis kivuliasta tuo miehen kohtaaminen eron jälkeen olisi, koska minä rakastan häntä, hän on vain selvästi alkanut kokea toisin. On todella vaikea lähteä, kun itse ei ole muuttunut tai omat tunteet eivät ole muuttuneet, mutta samalla tiedostaa ja huomaa, että toisen käytös ei enää ole oikein.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onhan tämä vähän sama tilanne kuin se, että oma lapsi vaikka alkaisi käyttää huumeita ja kerta toisensa jälkeen satuttaisi vanhempaansa, olisi siinäkin aika vaikea laittaa välejä poikki. Tsemppiä!
Mitä tällä aloituksella ajat takaa? Mitä toivot kommentoijilta? Kerrot sairaasta ihmissuhteesta, mutta et halua siitä lähteä, kun saatat sitten nähdä tyypin kaupassa. Tajuatko, miten syvällä suossa jo olet? Tuohan kuulostaa kauhealta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yhtä asiaa en tajua, miksei mies itse lähde suhteesta? Usein kyllä uhkailee sillä, miksei sitten lähde??
Vierailija kirjoitti:
Yhtä asiaa en tajua, miksei mies itse lähde suhteesta? Usein kyllä uhkailee sillä, miksei sitten lähde??
Se kiristää sillä vain otettaan naisestaan. Pelottelee. Ei se halua erota, se haluaa vallan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitä tällä aloituksella ajat takaa? Mitä toivot kommentoijilta? Kerrot sairaasta ihmissuhteesta, mutta et halua siitä lähteä, kun saatat sitten nähdä tyypin kaupassa. Tajuatko, miten syvällä suossa jo olet? Tuohan kuulostaa kauhealta.
Hyvä kysymys, en edes tiedä. On vaan niin paha olla ja nyt taas oireet alkavat, kun pitäisi kohta hänet tavata. Päällepäin toki hymyilen, heitän läppää jne (ja yritän sillä tavoin pitää miehen tasapainoisena), mutta sisälläni tunnen, että lähtee henki kun oksettaa, pyörryttää jne.
Olen selvinnyt niiiiin monesti isosta jutusta, että jotenkin en vaan nyt saa lähdettyä, koska MINÄ vielä rakastan.
Moni joilla itsetuntemus ei ole päässyt kehittymään, valisevat itselleen traagisesti samaa kuviota toistavan parisuhteen, missä oireilevat lyöden päätänsä henkisesti seinään aina uudelleen.
On hyvä alku tunnustaa se oma vastuu ja vapaa-ehtoisuus parinsa valinnasta (ellei ole pakotettu pakkoavioliittoon kuten kehitysmaissa) ja omat motiivit siinä pysymisessä.
Vaatii suurta rohkeutta ja rehellisyyttä ottaa selvää mikä ja miksi ajaa itsensä yhä uudelleen suhteeseen missä voi huonosti, mutta se palkitsee.
Toki self-made-marttyyreille valittaminen itsessään on se hyvinkin palkitseva halpa ja elämänkestävä hobby.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Moni joilla itsetuntemus ei ole päässyt kehittymään, valisevat itselleen traagisesti samaa kuviota toistavan parisuhteen, missä oireilevat lyöden päätänsä henkisesti seinään aina uudelleen.
On hyvä alku tunnustaa se oma vastuu ja vapaa-ehtoisuus parinsa valinnasta (ellei ole pakotettu pakkoavioliittoon kuten kehitysmaissa) ja omat motiivit siinä pysymisessä.
Vaatii suurta rohkeutta ja rehellisyyttä ottaa selvää mikä ja miksi ajaa itsensä yhä uudelleen suhteeseen missä voi huonosti, mutta se palkitsee.
Toki self-made-marttyyreille valittaminen itsessään on se hyvinkin palkitseva halpa ja elämänkestävä hobby.
Ei mulla ole aiemmin koskaan ollut tällaista aiemmissa suhteissani. Kuten kirjoitin, niin suhteita on monia, mutta päättyneet erilaisista syistä. Ns. "terveistä" syistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä tällä aloituksella ajat takaa? Mitä toivot kommentoijilta? Kerrot sairaasta ihmissuhteesta, mutta et halua siitä lähteä, kun saatat sitten nähdä tyypin kaupassa. Tajuatko, miten syvällä suossa jo olet? Tuohan kuulostaa kauhealta.
Hyvä kysymys, en edes tiedä. On vaan niin paha olla ja nyt taas oireet alkavat, kun pitäisi kohta hänet tavata. Päällepäin toki hymyilen, heitän läppää jne (ja yritän sillä tavoin pitää miehen tasapainoisena), mutta sisälläni tunnen, että lähtee henki kun oksettaa, pyörryttää jne.
Olen selvinnyt niiiiin monesti isosta jutusta, että jotenkin en vaan nyt saa lähdettyä, koska MINÄ vielä rakastan.
Miksi valitset elää parisuhteessa missä et saa vastarakkautta?
Mistä syystä haluat rangaista itseäsi tuolla tavoin? Huonon kumppanin tietoinen valitseminen ja siinä sinnittely on yksi itsetuhoisuuden alalaji.
Vierailija kirjoitti:
Yhtä asiaa en tajua, miksei mies itse lähde suhteesta? Usein kyllä uhkailee sillä, miksei sitten lähde??
Mitä jos kerrankin päätät itse elämästäsi ja jätät miehen. Se on juuri sellainen voimaannuttava kokemus, josta voit olla ylpeä. Se nostaa itsetuntoasi ja olet jälleen yhtä askelta kypsempi parisuhteeseen, kun tiedät, että jos voit suhteessa huonosti, voit lähteä ja jttää paskan taaksesi.
Vierailija kirjoitti:
Jaa, että mieluummin jäät sairaaseen suhteeseen, joka tuhoaa mielenterveytesi, kuin "myönnät epäonnistuneesi"?! Älä alistu, vaan jätä mies ja hae apua. Se ei ole millään tavalla epäonnistumista, vaan ainoa oikea ratkaisu.
Mies osaa olla niin julma ja kylmä sanoissaan, että osaksi kai myös pelkään, että hän sitten tuolla "kylillä" levittää sitä samaa uskottavaa propagandaa minusta muille ihmisille :( Plus hirveä tilanne olisi sattua esim. samaan ravintolaan, jos hän olisi siellä humalapäissään jonkun toisen naisen kanssa tms, kun tosiaan MINULLA rakkautta vielä on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä tällä aloituksella ajat takaa? Mitä toivot kommentoijilta? Kerrot sairaasta ihmissuhteesta, mutta et halua siitä lähteä, kun saatat sitten nähdä tyypin kaupassa. Tajuatko, miten syvällä suossa jo olet? Tuohan kuulostaa kauhealta.
Hyvä kysymys, en edes tiedä. On vaan niin paha olla ja nyt taas oireet alkavat, kun pitäisi kohta hänet tavata. Päällepäin toki hymyilen, heitän läppää jne (ja yritän sillä tavoin pitää miehen tasapainoisena), mutta sisälläni tunnen, että lähtee henki kun oksettaa, pyörryttää jne.
Olen selvinnyt niiiiin monesti isosta jutusta, että jotenkin en vaan nyt saa lähdettyä, koska MINÄ vielä rakastan.
Miksi valitset elää parisuhteessa missä et saa vastarakkautta?
Koska rakastan, haluan olla hänen lähellään, vaikka fyysisesti aivot sanoo muuta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jaa, että mieluummin jäät sairaaseen suhteeseen, joka tuhoaa mielenterveytesi, kuin "myönnät epäonnistuneesi"?! Älä alistu, vaan jätä mies ja hae apua. Se ei ole millään tavalla epäonnistumista, vaan ainoa oikea ratkaisu.
Mies osaa olla niin julma ja kylmä sanoissaan, että osaksi kai myös pelkään, että hän sitten tuolla "kylillä" levittää sitä samaa uskottavaa propagandaa minusta muille ihmisille :( Plus hirveä tilanne olisi sattua esim. samaan ravintolaan, jos hän olisi siellä humalapäissään jonkun toisen naisen kanssa tms, kun tosiaan MINULLA rakkautta vielä on.
Tämä osoittaa sen, että kyseessä todellakin on narsisti. Sinuna juoksisin lujaa ja kauas.
Alue: Aihe vapaa
Paniikkikohtauksen yleensä aukaisee syvä turvattomuuden tunne.
Silloin pysähdytään ja mietitään rauhassa, rehellisesti ja perusteellisen huolellisesti sitä, mitkä tekijät siinä omassa elämässä aiheuttaa voimakasta turvattomuutta joka ahdistuksen kasaantuessa aiheuttaa paniikkikohtauksen.
Useasti auttaa olosuhteiden muuttaminen (mitä se yksilöllisesti kenenkin arjessa sitten tarkoittaa), silloin ihminen alkaa voida paremmin eikä lääkitystä tarvitse, koska hän ei enääaltista itseään esim syvälle mielipahalle, stressille, ylisuoriutumiselle, asioiden patoutumiselle, jne, jne...
Ei kukaan ihminen kestä määräänsä enempää ilman että se ei näkyisi tai tuntuisi kehossa tai mielessä jollain tavoin. Ihminen on itsensä paras kamu. Kun huolehdimme itsestämme , voimme hyvin ja elämän maistuessa luomme samalla elinpiiriimme eläessämme hyvää, oikeaa ja rakentavaa.
Viisas osaa päästää irti ajoissa. Monia auttaa alkuun keskusteleminen vaikka terveyskeskuksesta varatun ajan puitteissa mielenterveyshoitajan kanssa. He ovat teitä varten. Ei sitä tarvitse mainostaa tai kertoa kellekään, kunhan tekee sen itsensä vuoksi, oman jaksamisen.