Surullinen juttu taas yksinäisyydestä. Papparaisen vaimo kuoli syöpään 15 v sitten eikä kukaan 5 lapsesta käy koskaan kylässä. Mikä tätä yhteiskuntaa vaivaa?

Ovatkohan vaimo ja lapset olleet samaa mieltä perhe-elämän harmoniasta?

On varmasti jotain ikävää tehnyt lapsilleen kun eivät koskaan käy.

Surullista luettavaa. Osa ihmisistä hylkää läheisensä ja ainoa, mikä kiinnostaa, on perintö.

Kai siihen on joku syy, jos lapset eivät käy? Kun oli parisuhde ja elettiin vain toisilleen eikä tarvittu muita ja näin se näkyy sitten. Tosin tässähän kerrottiin mahdollisuuksista, mutta kun ei huvita. Ystävyyssuhteista kannattaa pitää huolta. Itselle tullee todennäköisesti käymään samalla tavalla.

Ja tässä taas näemme, ettei lasten hankkiminen ole mikään takuu siitä, ettei joudu viettää vanhuuttaan yksinäisyydessä.

Jep, väkisinkin tulee mieleen, että jos kukaan viidestä lapsesta ei koskaan käy kylässä, syyllinen todennäköisesti löytyy peilistä.

Voisiko näiden nyt aikuisten lasten lapsuus olla ollut traumaattinen, eikä sen aiheuttajaa haluta enää nähdä. Varsinkaan jos ei näe mitään vikaa itsessään. Oma persoonallisuushäiriöinen äitini voisi 10v päästä olla samanlaisessa artikkelissa ja hän on yksinäisyytensä täysin ansainnut kammottavalla vanhemmuudella ja rajattomalla käytöksellään.

Enää 40 vuotta tätä samaa sitten ehkä minäkin pääsen lehtiartikkeliin

Voi kun ei ole mitään yhteiskuntaa. On vain miehiä ja naisia, ja sitten on perheitä.

Kävisin vanhempien ja isovanhempien luona kylässä, mutta yhyeiskunnan kehitys on pakottanut minut muuttamaan 800 km päähän kotipaikkakunnastani. Vihaan Helsinkiä, mutta täällä on asuttava kun tehokkuuden nimissä inhiset pakataan kaupunkeihin.

Vierailija kirjoitti:

Surullista luettavaa. Osa ihmisistä hylkää läheisensä ja ainoa, mikä kiinnostaa, on perintö.

No kun ei  kiinnosta edes perintö.

Jotkut voi ajatella,että jos kerran käyn, niin sitten odotetaan aina kylään. Vähän kuin lintujen talviruokinnan kanssa.

Kun ollaan niiin kiireisiä ja omat velvoitteet.

Itselläni kuoli isä tässä ja jäljeenpäin ajatellen olisi pitänyt repiä enemmän aikaa isän luo matkustamiseen, vaikka kuinka oli väsyttävä yötyö.

Samaa arkea paitsi ei ole koskaan ollut kumppania saati lapsia.

Olisin valmis lyömään vetoa että jos kysyttäisiin toisen osapuolen näkemystä niin tulisi ilmi sellaisia perhehelvettiasioita että selkäpiitä karmisi. On tilastollisesti äärimmäisen epätodennäköistä että samaan perheeseen osuisi viisi häiriintynyttä julmaa ihmistä jotka tuosta vain hylkäävät vanhan isäparkansa. Yksi tai kaksi, kyllä, mutta ei kaikki viisi. Eli jos kukaan lapsista eikä kukaan lapsenlapsista käy ikinä katsomassa, niin siihen on oltava todella hyvä ja ymmärrettävä syy.

No kun tuon arttikkelin lukee, kyllä tämäkin mies oli saanut kutsuja joulujuhliin, ei vain ollut lähtenyt.

Voih, minä haluaisin käydä tervehtimässä juuri näitä yksinäisiä vanhuksia, mutta mistä heidät löytää? Voisinpa heidän kanssaan pohtiakin, miksi heidän omat lapsensa eivät käy vierailulla.

Mitähän tässäkin jutussa häi kertomatta. Jos ei kukaan viidestä lapsesta käy kylässä, niin peiliin katsominen lienee paikallaan. Äijä valittaa yksinäisyyttään, mutta mihinkään ei huvita mennä vaikka on pyydetty. Tässä tapauksessa yksinäisyys taitaa olla ihan oma valinta.

Vierailija kirjoitti:

Olisin valmis lyömään vetoa että jos kysyttäisiin toisen osapuolen näkemystä niin tulisi ilmi sellaisia perhehelvettiasioita että selkäpiitä karmisi. On tilastollisesti äärimmäisen epätodennäköistä että samaan perheeseen osuisi viisi häiriintynyttä julmaa ihmistä jotka tuosta vain hylkäävät vanhan isäparkansa. Yksi tai kaksi, kyllä, mutta ei kaikki viisi. Eli jos kukaan lapsista eikä kukaan lapsenlapsista käy ikinä katsomassa, niin siihen on oltava todella hyvä ja ymmärrettävä syy.

Ei niiden lasten tarvitse olla häiriintyneitä eikä julmia, eikä heidän lapsuutensa ole tarvinnut olla ollenkaan huono. Nykyään vaan ihmisten elämä on kiireistä ja vaativaa. Joka puolelta vaaditaan enemmän: töissä pitää tehdä enemmän, lasten pitää harrastaa enemmän ja vanhempien olla kuskaamassa heitä joka paikkaan. Lasten Vilma-viestejä pitää seurata joka toinen minuutti. Pitää olla muodikas ja hyvän näköinen.  Pitää harrastaa liikuntaa ja käydä salilla. Pitää seurata maailman uutisia ja kaikenlaista hömppää tietokoneelta ja älykännykästä vähintään viiden minuutin välein. Ei asuta välttämättä enää lähellä vanhempia niin kuin ennen. Oma elämä on niin raskasta ja kuluttavaa, että ei kerta kaikkiaan tunnu löytyvän muutamaa tuntia käydä katsomassa vanhaa isäraukkaa, joka turhaan odottaa. Jotkut näkevät vanhempansa välttämättömänä pahana, joihin ei viitsi tuhlata aikaa, kun vanhemmille tulee ikää, he alkavat sairastaa tai jäävät leskeksi. Tällaisia artikkelin tapaisia  vanhuksia on paljon.

Vierailija kirjoitti:

No kun tuon arttikkelin lukee, kyllä tämäkin mies oli saanut kutsuja joulujuhliin, ei vain ollut lähtenyt.

Se on vanhukselle aika raskasta matkustaminen. En tiedä kyseisestä tapauksesta, ovatko lapset esim. tarjoutuneet kuljettamaan isänsä edestakaisin joulun viettoon? Kutsu on helppo esittää, varsinkin jos jo tietää, että isä ei mielellään enää lähde kotoaan vieraisille, niin voipahan aina sanoa yrittäneensä ja sillä tyynnytellä omaatuntoa...

Mulla on isä ollut ikänsä aika hankala tyyppi. Kova ollut suuttumaan ihan ihmeellisistä asioista, mitä ei ihmiset aina ymmärrä. Myös aika kontrolloiva luonne, ja aina halunnut määrätä, mitä muut tekee ja ajattelee. Jos esim. joku hänen ystävänsä on ollut EU:n kannattaja, niin jankuttanut niin pitkää EU:n huonoista puolista, että ystävät lopulta kaikonneet.

Jouluisin hänellä on ollut tapana keksiä joku draama. Siis alkanut mökötömään jouluaattona jostain ihme syystä, kuten esimerkiksi jätkänkynttilä sytytetty väärällä tavalla. Ihan joka joulu 40 vuotiaasta alkaen.

No ukko on nykyään vanhainkodissa, ja ei ole muutamaan jouluun viitsitty draamakuningasta kutsua jouluksi. Joskus käydään toki katsomassa siellä vanhainkodissa, mutta harvemmin, kuin kerran kuussa Silloinkin saattaa saada osakseen vittuilua, jolloin pidetään vähän pidempi tauko käynneissä.