Lue keskustelun säännöt.
Surullinen juttu taas yksinäisyydestä. Papparaisen vaimo kuoli syöpään 15 v sitten eikä kukaan 5 lapsesta käy koskaan kylässä. Mikä tätä yhteiskuntaa vaivaa?
03.11.2018 |
Aarre, 81, sulkee silmänsä, kuulee vaimonsa askeleet ja tuntee suukon poskellaan - sitten hän havahtuu todellisuuteen, jossa kaappikello on ollut pysähtynyt jo liki 20 vuotta | Iltalehti
https://www.iltalehti.fi/kotimaa/66e46734-2d75-4fe0-a2b0-e0360feb1d26_u…
Kommentit (430)
Surullinen tarina miehellä. Vaikuttaa herttaiselta mieheltä. Oli jossain vanhusten kerhossa, mutta sitten nekin ystävät kuolivat pois ja sinne jäi vain naisia, joilla on naisten jutut. Hyvin tuon ymmärrän, ettei enää sitten halua käydä.
En voi käsittää, että 5 lasta eikä kukaan käy. Luulen, että nokottelevat keskenään, että en minä ainakaan ota yksin jommaksenk käydä, jos nuo muutkaan eivät käy jne. Itsekkäitä.
Sukulaiseni oli 7-lapsisesta perheestä ja heidän äitinsä toivoi heidän ottavan vuoropäiv ät siten, että joku on joka päivä kylässä siellä. Ja siten sitten tekivät. Yksi oli muuttanut kauemmaksi ja hän palkkasi erään lapsenlapsen hoitamaan vuoronsa.
On luonnotonta, että isovanhemmat joutuvat eroon perheestä. Ennen vanhaan asuivat lastensa kotona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitähän tässäkin jutussa häi kertomatta. Jos ei kukaan viidestä lapsesta käy kylässä, niin peiliin katsominen lienee paikallaan. Äijä valittaa yksinäisyyttään, mutta mihinkään ei huvita mennä vaikka on pyydetty. Tässä tapauksessa yksinäisyys taitaa olla ihan oma valinta.
No, hän on 81-vuotias. Eikä välttämättä niin hyväkuntoinen. Eivät kaikki 81-vuotiat ole nuorekkaita ja vaikuta 60-vuotiailta. Jotkut ovat todella ikäisiään, väsyneitä ja huonokuntoisia. Lähtemiseen on iso kynnys, ja meneminen johonkin saattaa väsyttää niin, että seuraavat pari päivää menee palautuessa. Kun on tottunut rauhalliseen, hyvään ja onnelliseen elämään vaimovainajan kanssa, isoon ihmisjoukkoon meneminen ei ole kaikille helppo juttu ja itsestäänselvyys.
Joopa kirjoitti:
Mulla on isä ollut ikänsä aika hankala tyyppi. Kova ollut suuttumaan ihan ihmeellisistä asioista, mitä ei ihmiset aina ymmärrä. Myös aika kontrolloiva luonne, ja aina halunnut määrätä, mitä muut tekee ja ajattelee. Jos esim. joku hänen ystävänsä on ollut EU:n kannattaja, niin jankuttanut niin pitkää EU:n huonoista puolista, että ystävät lopulta kaikonneet.
Jouluisin hänellä on ollut tapana keksiä joku draama. Siis alkanut mökötömään jouluaattona jostain ihme syystä, kuten esimerkiksi jätkänkynttilä sytytetty väärällä tavalla. Ihan joka joulu 40 vuotiaasta alkaen.
No ukko on nykyään vanhainkodissa, ja ei ole muutamaan jouluun viitsitty draamakuningasta kutsua jouluksi. Joskus käydään toki katsomassa siellä vanhainkodissa, mutta harvemmin, kuin kerran kuussa Silloinkin saattaa saada osakseen vittuilua, jolloin pidetään vähän pidempi tauko käynneissä.
Olen pahoillani.
Anteeksi, että nauroin jätkänkynttilä-kohdalle. Draaman saa aikaan mistä tahansa.
Luultavasti lapset eivät jaksa sietää isänsä katkeruutta, itsesääliä, masennusta yms. Varsinkin jos on ollut välinpitämätön tai suorastaan karmea isä. Äiti on pitänyt perheen koossa, isä ei ole pystynyt luomaan positiivista suhdetta lapsiin. Surullista.
Muuten, sana 'papparainen' on minusta hyvin mitätöivä ja halveksiva. Miksi käyttää sellaista sanaa? Mitä mieltä muut olette?
Hylkääjät kiirehtivät välittömästi syyttämään hylättyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitähän tässäkin jutussa häi kertomatta. Jos ei kukaan viidestä lapsesta käy kylässä, niin peiliin katsominen lienee paikallaan. Äijä valittaa yksinäisyyttään, mutta mihinkään ei huvita mennä vaikka on pyydetty. Tässä tapauksessa yksinäisyys taitaa olla ihan oma valinta.
Mitäpä jos vanhuksella on jo kipuja ja liikkuminen vaivalloista, vieraissa paikoissa suunnistaminen hankalaa, maailma muuttunut niin, että ei enää oikein tiedä miten toimitaan julkisissa joihin ei pysty nykyään enää edes ostamaan lippua kuin älykoneita ja automaatteja käyttäen. Ehkä näkö tai muisti tai molemmat heikentyneet? Ei silloin enää niin helposti lähdetä minnekään kuin nuorempana, mutta kuitenkin olisi kiva jos joku kävisi siellä kotona tervehtimässä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kun tuon arttikkelin lukee, kyllä tämäkin mies oli saanut kutsuja joulujuhliin, ei vain ollut lähtenyt.
Se on vanhukselle aika raskasta matkustaminen. En tiedä kyseisestä tapauksesta, ovatko lapset esim. tarjoutuneet kuljettamaan isänsä edestakaisin joulun viettoon? Kutsu on helppo esittää, varsinkin jos jo tietää, että isä ei mielellään enää lähde kotoaan vieraisille, niin voipahan aina sanoa yrittäneensä ja sillä tyynnytellä omaatuntoa...
Ei häntä lapset olleet joulunviettoon kutsuneet. Hän puhui joistain kaupungin yleisistä joulujuhlassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Taitaa papalla olla jonkinlainen masennuskin. Tai kun aikansa pysyy kotonaan, on vaikea saada itseään liikkeelle.
Milloin lie on lääkkeet tarkistettu, onko muutoksen tarvetta. Kotihoito ei ilmeisesti käy kun jutussa ei mainittu.
Ei perhesuhteissa välttämättä mitään erityistä ole ollut. On paljon vanhuksia joita ei käy kukaan katsomassa.
kyl ne lapset on enemmän syyllisiä kun peili.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onneksi olen saanut surusta sydänvian eikä rarvitse kituuttaa noin vanhaksi.
Vierailija kirjoitti:
45 syytä olla hankkimatta lasta:
1. Perinnöllisten sairauksien periyttäminen lapselle.
2. Raskaus pahoinvointi, hormonien heittelyt ja tukaluus.
3. Synnytyksen supistukset, kivut ja repeämiset.
4. Imetyksen kivut ja lapsen riippuvuus rintaruokinnasta.
5. Vanhemmuuden valtava vastuu lapsen pärjäämisestä elämässä.
6. Pelko jos ei opi rakastamaan tai vihaa lastaan.
7. Taakka jos lapsi on vammainen, erityislapsi tai ongelmalapsi.
8. Synnytyksen jälkeinen masennus ja oma jaksaminen.
9. Paniikkikohtauksen ja tajunnanmenettäminen lapsen kanssa kahdestaan.
10. Univaje, ei pitkiä aamuja tai laiskottelu päiviä viikonloppuisin tai lomilla.
11. Kakka, pissa, puklu, räkä ja oksennus huoltopalveluna toimiminen.
12. Pelko jos toinen tai molemmat vanhemmat kuolevat ja mitä lapsen elämä sen jälkeen on.
13. Arki on äänekästä vuoristorataa, uhrautumista, suorittamista ja aikatauluttamista.
14. Ahdistus istua hiekkalaatikolla, leikkipuistossa ja vanhempainilloissa.
15. Parisuhteen katkerat riidat koti- ja lastenhoidon tasan menemisestä.
16. Päiväkotiin väkisin raahaaminen ja sieltä ajoissa hakeminen.
17. Lapsen hoito itse kipeänä ja tukiverkoston puuttuminen.
18. Pelko jos lapsi vammautuu, sairastuu vakavasti, hukkuu tai kuolee jäätyään auton alle.
19. Häpeä kun et saa raivoavaa lastasi kuriin julkisella paikalla.
20. Lapsen ruoka-allergiat, syömättömyys, itku, uhma, röyhkeys, ilkeys, kiittämättömyys ja viha sinua kohtaan.
21. Riitely mitä kasvatus menetelmiä vanhemmat käyttävät yhdessä ja erikseen.
22. Syyllisyys ja riittämättömyyden tunne vanhempana kun työ vie liikaa aikaa.
23. Jatkuva huomion antaminen ja mielenrauhan puuttuminen.
24. Aika mieleisille harrastuksille, lemmikeille ja omaan hyvinvointiin vähenee.
25. Katkeruus ja valitus menetetystä ajasta ja vapaudesta lisääntyy.
26. Häpeä kun palaa lomalta töihin lepäämään lapsenhoidosta.
27. Kodin sotku, melu, kinastelu, rauhattomuus, tavaran määrä, loputtomat kotityöt ja pyykkivuoret.
28. Seksi vähenee ja stressi lisääntyy että lapset näkevät tai kuulevat rakastelua tai alastomuutta.
29. Lastenkutsut, yökyläilyt, huvipuistot, perhelomat ja kuskaus harrastuksiin.
30. Stressi rahasta kustantaaksesi lapsen itsenäiseksi.
31. Aika kahden keskiselle ajalle ja aikuisille keskusteluille parisuhteessa hupenee.
32. Huoli lapsen koulun uhista, koulukiusaamisesta, kaveripiiristä, kaverittomuudesta tai päihteistä.
33. Läksyistä, kotiintulo- ja ruoka-ajoista sekä mobiililaitteiden käytöstä riiteleminen.
34. Lapsen suojelu namusediltä, pornolta, väkivallalta, raiskaukselta, sydänsuruilta ja raskaudelta.
35. Lapsen suojelu masennukselta, alkoholilta, huumeilta, päiväkoti-/koulu- ja nettikiusaamiselta.
36. Huoli jättää lapsi elämään tuhoutuvalle ja alati ylikansoitetulle maapallolle.
37. Katumus kun ymmärtää että lapsi ei tuokkaan onnea ja elämästä on vain tullut vaikeampaa.
38. Oman identiteetin totaalinen katoaminen ja eläminen vain lapsen kautta.
39. Huomata että on onneton, uupunut, itkevä ja räjähtänyt vanhempi.
40. Katua kun on hankkinut lapsen vääristä syistä: painostus, koska muutkin tai kun niin on tapana.
41. Pettyä omaan vanhemmuuteen, kun ei pärjää oman lapsen kanssa.
42. Kamppailla syyllisyydessä kun katuu lasta, vaikka lapsen kuuluisi olla aina haluttu ja rakastettu.
43. Häpeä kokea lapsi rasitteena tai jos lapsi huostaanotetaan kun ei jaksa taakan alla.
44. Stressi kokea lapsi virheenä joka uhkaa parisuhdetta.
45. Mahdollisen eron tultua kohdata yksinhuoltajan ongelmat.
Onko tälle lapsettomuusjakutukselle jo tautiluokitus?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kun tuon arttikkelin lukee, kyllä tämäkin mies oli saanut kutsuja joulujuhliin, ei vain ollut lähtenyt.
Se on vanhukselle aika raskasta matkustaminen. En tiedä kyseisestä tapauksesta, ovatko lapset esim. tarjoutuneet kuljettamaan isänsä edestakaisin joulun viettoon? Kutsu on helppo esittää, varsinkin jos jo tietää, että isä ei mielellään enää lähde kotoaan vieraisille, niin voipahan aina sanoa yrittäneensä ja sillä tyynnytellä omaatuntoa...
Ei lapset ole häntä jouluksi kutsuneet edes.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisin valmis lyömään vetoa että jos kysyttäisiin toisen osapuolen näkemystä niin tulisi ilmi sellaisia perhehelvettiasioita että selkäpiitä karmisi. On tilastollisesti äärimmäisen epätodennäköistä että samaan perheeseen osuisi viisi häiriintynyttä julmaa ihmistä jotka tuosta vain hylkäävät vanhan isäparkansa. Yksi tai kaksi, kyllä, mutta ei kaikki viisi. Eli jos kukaan lapsista eikä kukaan lapsenlapsista käy ikinä katsomassa, niin siihen on oltava todella hyvä ja ymmärrettävä syy.
Ei niiden lasten tarvitse olla häiriintyneitä eikä julmia, eikä heidän lapsuutensa ole tarvinnut olla ollenkaan huono. Nykyään vaan ihmisten elämä on kiireistä ja vaativaa. Joka puolelta vaaditaan enemmän: töissä pitää tehdä enemmän, lasten pitää harrastaa enemmän ja vanhempien olla kuskaamassa heitä joka paikkaan. Lasten Vilma-viestejä pitää seurata joka toinen minuutti. Pitää olla muodikas ja hyvän näköinen. Pitää harrastaa liikuntaa ja käydä salilla. Pitää seurata maailman uutisia ja kaikenlaista hömppää tietokoneelta ja älykännykästä vähintään viiden minuutin välein. Ei asuta välttämättä enää lähellä vanhempia niin kuin ennen. Oma elämä on niin raskasta ja kuluttavaa, että ei kerta kaikkiaan tunnu löytyvän muutamaa tuntia käydä katsomassa vanhaa isäraukkaa, joka turhaan odottaa. Jotkut näkevät vanhempansa välttämättömänä pahana, joihin ei viitsi tuhlata aikaa, kun vanhemmille tulee ikää, he alkavat sairastaa tai jäävät leskeksi. Tällaisia artikkelin tapaisia vanhuksia on paljon.
Juuri näin. Itse asun puolen kilometrin päässä vanhemmistani, ja silti näen heitä vain kerran kuukaudessa. Eikä siksi, että välit olisivat huonot, vaan aikaa ei yksinkertaisesti vain tunnu olevan. Työ vie kaiken. Sisareni asuu kauempana, hän käy korkeintaan pari kertaa vuodessa. Syy sama, arkena työ vie kaiken ajan ja viikonloppuna pitää keretä tehdä se, mitä ei viikolla yksinkertaisesti ehdi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No kun tuon arttikkelin lukee, kyllä tämäkin mies oli saanut kutsuja joulujuhliin, ei vain ollut lähtenyt.
Ei varsinaisia kutsuja, mutta hän tiesi, että yhteiskunta järjestää yksinäisille joulujuhla.
Juu, jotain rajaa näihin juttuihin. Vaikka ihminen vanhana vaikuttaisi herttaiselta ja vaarattomalta mummelilta/ papalta, ei tarkoita että hän on aina ollut sellainen. Malliesimerkkejä on itsellä ainakin ihan omassa suvussa.
Esim. isäni isä, joka oli 80% ajasta vaimoaan ja lapsiaan hakkaava rapajuoppo ja 20% ajasta maailman paras isä ja aviomies. Oli hänenkin vaikeaa ymmärtää/muistaa sitten vanhuuspäivillä, miksi lapset ei lapsenlapsineen halunneet tulla käymään enää mamman poismenon jälkeen.
Tai äitini nyt 80v äiti, joka nyt on viimeiset 30 vuotta uhriutunut siitä miten "hänen tyttärensä ei vanhaa äitiään halua tavata, kaikilla on vain yksi äiti ja miksi se tytär nyt on niin koppava... tai onhan se aina ollut ylimielinen ja jaadajaajajaada". Ja ei yhtään ymmärrä millaisia traumoja on lapselleen aiheuttanut mm. salaamalla tältä oikean isän ekat 15 vuotta, haukkumalla tytärtään ilotytöksi, syyttänyt tyttöään miehensä "viettelystä" ja häätänyt kotoa 16-vuotiaana. Siis jotain mainitakseni, luulenpa ettei äitini edes pysty kertomaan koko totuutta siitä lapsuutensa helvetistä meille....
Toki sen tiedostaa että näillä vanhuksilla on usein aika karuja traumoja omastakin lapsuudesta ym. Mutta omat lapset ei sitten välttämättä ole niitä joiden kanssa voisi enää vanhuspäivillä niitä traumoja alkaa sovittamaan, kun ne asiat olisi pitänyt käsitellä ja korjata jo silloin aikoja sitten heidän kanssaan.
Vierailija kirjoitti:
Ja tässä taas näemme, ettei lasten hankkiminen ole mikään takuu siitä, ettei joudu viettää vanhuuttaan yksinäisyydessä.
Aivan. Tarina ei kerro millainen tämä mies oli lasten ollessa pieniä. Juoppo pieksijä vai etäinen ja töissään viihtyvä? Jäikö suhteiden luominen lapsiin heidän nuorena ollessaan tekemättä? Tässä kerrotaan tunteisiin vetoavasti vain yksi puoli asiasta. Yleensä se on niin, että niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan. Esim anoppi on vireä 90 v. Iloinen ja myönteinen luonne. Aina mukava kaikille ja lapsille ihana isoäiti. Mieheni poikkeaa hänen luonaan vähintään pari kertaa päivässä ja teini-ikäisistä lapsista vähintään yksi käy joka päivä juttelemassa ja jeesaamassa mummoa. Kyllä sitä korjaa mitä kylvää. Samoin ystävien kanssa. Jos et ikinä mene mihinkään toimintaan mukaan, ei niitä ystäviä kerry ja jos olet hapannaama valittaja niin seurassasi ei viihdytä. Kyllä jokaisen pitäisi tämä tajuta jo hyvissä ajoin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisin valmis lyömään vetoa että jos kysyttäisiin toisen osapuolen näkemystä niin tulisi ilmi sellaisia perhehelvettiasioita että selkäpiitä karmisi. On tilastollisesti äärimmäisen epätodennäköistä että samaan perheeseen osuisi viisi häiriintynyttä julmaa ihmistä jotka tuosta vain hylkäävät vanhan isäparkansa. Yksi tai kaksi, kyllä, mutta ei kaikki viisi. Eli jos kukaan lapsista eikä kukaan lapsenlapsista käy ikinä katsomassa, niin siihen on oltava todella hyvä ja ymmärrettävä syy.
Ei niiden lasten tarvitse olla häiriintyneitä eikä julmia, eikä heidän lapsuutensa ole tarvinnut olla ollenkaan huono. Nykyään vaan ihmisten elämä on kiireistä ja vaativaa. Joka puolelta vaaditaan enemmän: töissä pitää tehdä enemmän, lasten pitää harrastaa enemmän ja vanhempien olla kuskaamassa heitä joka paikkaan. Lasten Vilma-viestejä pitää seurata joka toinen minuutti. Pitää olla muodikas ja hyvän näköinen. Pitää harrastaa liikuntaa ja käydä salilla. Pitää seurata maailman uutisia ja kaikenlaista hömppää tietokoneelta ja älykännykästä vähintään viiden minuutin välein. Ei asuta välttämättä enää lähellä vanhempia niin kuin ennen. Oma elämä on niin raskasta ja kuluttavaa, että ei kerta kaikkiaan tunnu löytyvän muutamaa tuntia käydä katsomassa vanhaa isäraukkaa, joka turhaan odottaa. Jotkut näkevät vanhempansa välttämättömänä pahana, joihin ei viitsi tuhlata aikaa, kun vanhemmille tulee ikää, he alkavat sairastaa tai jäävät leskeksi. Tällaisia artikkelin tapaisia vanhuksia on paljon.
Juuri näin. Itse asun puolen kilometrin päässä vanhemmistani, ja silti näen heitä vain kerran kuukaudessa. Eikä siksi, että välit olisivat huonot, vaan aikaa ei yksinkertaisesti vain tunnu olevan. Työ vie kaiken. Sisareni asuu kauempana, hän käy korkeintaan pari kertaa vuodessa. Syy sama, arkena työ vie kaiken ajan ja viikonloppuna pitää keretä tehdä se, mitä ei viikolla yksinkertaisesti ehdi.
Kyllä sinä ehtksit, jos vain haluaisit aikaa tuolle järjestää. Se on omasta tahdosta kiinni. Sinullakin itsekkyys vie voiton. Ja oma mukavuus. Tuskin sulla joka minuutiksi on niin välttämätöntä tehtävää.
Minä en halua tavata äitiäni, enkä anna lastenikaan tavata. Asuu viiden kilsan päässä.
Sen sijaan haemme isäni serkun puolisoineen Porista Helsinkiin kylään pari kertaa vuodessa. Mm jouluisin.
Kyllä se että jotakuta sukulaista karttaa kertoo ennen kaikkea kaiken tyhjentävästi ko. sukulaisesta.
Vierailija kirjoitti:
45 syytä olla hankkimatta lasta:
1. Perinnöllisten sairauksien periyttäminen lapselle.
2. Raskaus pahoinvointi, hormonien heittelyt ja tukaluus.
3. Synnytyksen supistukset, kivut ja repeämiset.
.
.
.
43. Häpeä kokea lapsi rasitteena tai jos lapsi huostaanotetaan kun ei jaksa taakan alla.
44. Stressi kokea lapsi virheenä joka uhkaa parisuhdetta.
45. Mahdollisen eron tultua kohdata yksinhuoltajan ongelmat.
Miten tämä listasi liittyy vanhusten yksinäisyyteen?
Kyllä niitä mukavia papparaisia käydään katsomassa.