Lue keskustelun säännöt.
Surullinen juttu taas yksinäisyydestä. Papparaisen vaimo kuoli syöpään 15 v sitten eikä kukaan 5 lapsesta käy koskaan kylässä. Mikä tätä yhteiskuntaa vaivaa?
03.11.2018 |
Aarre, 81, sulkee silmänsä, kuulee vaimonsa askeleet ja tuntee suukon poskellaan - sitten hän havahtuu todellisuuteen, jossa kaappikello on ollut pysähtynyt jo liki 20 vuotta | Iltalehti
https://www.iltalehti.fi/kotimaa/66e46734-2d75-4fe0-a2b0-e0360feb1d26_u…
Kommentit (430)
Yleensä siihen on jokin syy jos lapset ei kyläile vanhempiensa luona. Jos pappara on kohdellut lapsiaan kylmästi ja kurittaen lasten ollessa nuorempia, niin lapsilla voi olla niin huonot muistot ja huonot välit isäänsä että eivät halua nähdä häntä. Kyllä nämä yleensä on yksinäisten vanhusten omaakin syytä että kukaan ei halua kyläillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voi kun ei ole mitään yhteiskuntaa. On vain miehiä ja naisia, ja sitten on perheitä.
Mitä ihmeen perheitä? On vain miehiä ja naisia ja jotain sinneppäi. Ihan oman logiikkasi mukaan.
Minusta tuo on kertomus siitä, mitä tapahtuu, kun parisuhde menee kaiken edelle.
Ei ole ystäviä, harrastuskavereita, omia sukulaisia (tuonikäisillä on yleensä vielä kymmenittäin serkkuja, joiden kanssa on oltu tekemisissä lapsuudesta asti) jne. Ei ole mitään aitoa suhdetta omiin lapsiin ja näiden lapsiin. Aarnekin oli vasta 66v jäädessään leskeksi, tänä päivänä tuossa iässä ollaan juuri ja juuri jääty eläkkeelle eli ne vanhat työverkostot olisi tavalla tai toisella olleen vielä avoimina.
Mutta kun kaiken edelle meni parisuhde, niin noinhan siinä sitten kävi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitähän tässäkin jutussa häi kertomatta. Jos ei kukaan viidestä lapsesta käy kylässä, niin peiliin katsominen lienee paikallaan. Äijä valittaa yksinäisyyttään, mutta mihinkään ei huvita mennä vaikka on pyydetty. Tässä tapauksessa yksinäisyys taitaa olla ihan oma valinta.
Mitäpä jos vanhuksella on jo kipuja ja liikkuminen vaivalloista, vieraissa paikoissa suunnistaminen hankalaa, maailma muuttunut niin, että ei enää oikein tiedä miten toimitaan julkisissa joihin ei pysty nykyään enää edes ostamaan lippua kuin älykoneita ja automaatteja käyttäen. Ehkä näkö tai muisti tai molemmat heikentyneet? Ei silloin enää niin helposti lähdetä minnekään kuin nuorempana, mutta kuitenkin olisi kiva jos joku kävisi siellä kotona tervehtimässä.
Luitko artikkelia ollenkaan? Miehen vaimo kuoli 15 vuotta sitten. Tottakai ymmärrän, että kasikymppisenä ei enää jaksa, mutta artikkelista ainakin saa sen kuvan että tilanne on jatkunut tuollaisena jo pitkään. Moni muukin jää leskeksi ja läheisiä kuolee, mutta elämä jatkuu. Se onkin sitten eri asia miten sitä elämää kukin jatkaa. Jos ei mikään kiinnosta niin minkäs teet..
Jotain outoa on, kun 5 lasta ei ole käynyt edes kylässä vanhempien luona kotoa poismuutettuaan. Eikö vanhemmat viitsineet selvittää vuosikymmenten aikana, miksi lapset eivät käy heidän luonaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nykyään ihmiset ovat yhä itsekkäämpiä. Ei kaikki viitsi enää tavata vanhempiaan, kun ne ovat pudonneet jo yhteiskunnan kelkasta. Ovat hitaita ja jaarittelevat.
Ihmiset eivät taida tajuta, että itsellä on sama edessä, jo elo jatkuu.
Mm ihon on perhekeskeisyys hävinnyt. Tilalla en tullut itsekkyys monella.
Jopas oli siirappinen teksti, sellainen kahdeksikon kouluaine.
Silti tuostakin jo vähän pilkotti yksi mahdollinen syy, miksi ukkeli on yksin. Naisten kanssa ei nimittäin voi jutella, kun niillä on ihan omat jutut. Vain miehistä puhutaan nimellä kuten oikeista ihmisistä. Siis hetkinen haloo? Jos (tai kun) sama asenne kohdistuu tyttäriin, jääkin viidestä lapsesta jäljelle vain mahdolliset pojat.
Jos pojat on kasvatettu sovinistiseen malliin, he eivät välttämättä koe vanhuksesta huolehtimista omaksi jutukseen ollenkaan.
Ja näin ei olekaan jäljellä yhtään lasta kävijäksi. Ei tyttöjä, koska niillä on omat jutut eikä niiden kanssa kannata tai voi puhua mitään, eikä poikia, koska tosimies ei vanhuksia hoivaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
peiliperrrrrrhana666 kirjoitti:
kyl ne lapset on enemmän syyllisiä kun peili.
Näitkö sen kristallipallosta?
Oma isäni on juuri tällainen yksinäinen valittajapapparainen. On vaan sopivasti unohtanut syyn sille, miksei kukaan lapsista käy katsomassa. Jouduimme lapsena kokemaan silmitöntä väkivaltaa alkoholisoituneen isän puolesta. Luojan kiitos alistettu ja pahoinpidelty äitimme osasi lähteä meidän lasten kanssa, ennenkuin joku olisi menettänyt henkensä. Traumat ovat ikuiset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisin valmis lyömään vetoa että jos kysyttäisiin toisen osapuolen näkemystä niin tulisi ilmi sellaisia perhehelvettiasioita että selkäpiitä karmisi. On tilastollisesti äärimmäisen epätodennäköistä että samaan perheeseen osuisi viisi häiriintynyttä julmaa ihmistä jotka tuosta vain hylkäävät vanhan isäparkansa. Yksi tai kaksi, kyllä, mutta ei kaikki viisi. Eli jos kukaan lapsista eikä kukaan lapsenlapsista käy ikinä katsomassa, niin siihen on oltava todella hyvä ja ymmärrettävä syy.
Ei niiden lasten tarvitse olla häiriintyneitä eikä julmia, eikä heidän lapsuutensa ole tarvinnut olla ollenkaan huono. Nykyään vaan ihmisten elämä on kiireistä ja vaativaa. Joka puolelta vaaditaan enemmän: töissä pitää tehdä enemmän, lasten pitää harrastaa enemmän ja vanhempien olla kuskaamassa heitä joka paikkaan. Lasten Vilma-viestejä pitää seurata joka toinen minuutti. Pitää olla muodikas ja hyvän näköinen. Pitää harrastaa liikuntaa ja käydä salilla. Pitää seurata maailman uutisia ja kaikenlaista hömppää tietokoneelta ja älykännykästä vähintään viiden minuutin välein. Ei asuta välttämättä enää lähellä vanhempia niin kuin ennen. Oma elämä on niin raskasta ja kuluttavaa, että ei kerta kaikkiaan tunnu löytyvän muutamaa tuntia käydä katsomassa vanhaa isäraukkaa, joka turhaan odottaa. Jotkut näkevät vanhempansa välttämättömänä pahana, joihin ei viitsi tuhlata aikaa, kun vanhemmille tulee ikää, he alkavat sairastaa tai jäävät leskeksi. Tällaisia artikkelin tapaisia vanhuksia on paljon.
Sinä puit ajatukseni sanoiksi! Hieno kirjoitus, kiitos!
Mun lapseni on täyttämässä 18, ja joka ikinen noista sosiaalisista paineista on ollut jo hänen kasvuaikanaan, tosin jotkut on keksitty vasta viime vuosina. Kyseessä on kuitenkin enimmäkseen vain joukko sosiaalisia paineita, joten niistä kannattaa valikoida ne, joista aikoo ahdistua, muuten on tosiaan kiire. On täysin mahdollista kasvattaa elämäänsä tyytyväinen lapsi ilman yksiäkään mokkapaloja koulumyyjäisiin, olen kokeillut. ;)
Aina kun mulle sanotaan että kannattais sunkin hankkia lapsia, niin sulla on vanhana joku tuki ja turva. Tässä on juuri se todiste, ettei niitten pentujen hommaaminen tarkoita automaattisesti että ne sinusta vanhana välittäisivät! Ja tätä minä aina näille lasten tuputtajille sanon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisin valmis lyömään vetoa että jos kysyttäisiin toisen osapuolen näkemystä niin tulisi ilmi sellaisia perhehelvettiasioita että selkäpiitä karmisi. On tilastollisesti äärimmäisen epätodennäköistä että samaan perheeseen osuisi viisi häiriintynyttä julmaa ihmistä jotka tuosta vain hylkäävät vanhan isäparkansa. Yksi tai kaksi, kyllä, mutta ei kaikki viisi. Eli jos kukaan lapsista eikä kukaan lapsenlapsista käy ikinä katsomassa, niin siihen on oltava todella hyvä ja ymmärrettävä syy.
Ei niiden lasten tarvitse olla häiriintyneitä eikä julmia, eikä heidän lapsuutensa ole tarvinnut olla ollenkaan huono. Nykyään vaan ihmisten elämä on kiireistä ja vaativaa. Joka puolelta vaaditaan enemmän: töissä pitää tehdä enemmän, lasten pitää harrastaa enemmän ja vanhempien olla kuskaamassa heitä joka paikkaan. Lasten Vilma-viestejä pitää seurata joka toinen minuutti. Pitää olla muodikas ja hyvän näköinen. Pitää harrastaa liikuntaa ja käydä salilla. Pitää seurata maailman uutisia ja kaikenlaista hömppää tietokoneelta ja älykännykästä vähintään viiden minuutin välein. Ei asuta välttämättä enää lähellä vanhempia niin kuin ennen. Oma elämä on niin raskasta ja kuluttavaa, että ei kerta kaikkiaan tunnu löytyvän muutamaa tuntia käydä katsomassa vanhaa isäraukkaa, joka turhaan odottaa. Jotkut näkevät vanhempansa välttämättömänä pahana, joihin ei viitsi tuhlata aikaa, kun vanhemmille tulee ikää, he alkavat sairastaa tai jäävät leskeksi. Tällaisia artikkelin tapaisia vanhuksia on paljon.
Juuri näin. Itse asun puolen kilometrin päässä vanhemmistani, ja silti näen heitä vain kerran kuukaudessa. Eikä siksi, että välit olisivat huonot, vaan aikaa ei yksinkertaisesti vain tunnu olevan. Työ vie kaiken. Sisareni asuu kauempana, hän käy korkeintaan pari kertaa vuodessa. Syy sama, arkena työ vie kaiken ajan ja viikonloppuna pitää keretä tehdä se, mitä ei viikolla yksinkertaisesti ehdi.
Kyllä sinä ehtksit, jos vain haluaisit aikaa tuolle järjestää. Se on omasta tahdosta kiinni. Sinullakin itsekkyys vie voiton. Ja oma mukavuus. Tuskin sulla joka minuutiksi on niin välttämätöntä tehtävää.
No ainakin omilla eläkeikäisillä vanhemmilla on niin kiireinen ja sosiaalinen elämä, ettei he juuri ennätä aikaa lapsilleen ja lapsrnlapsilleen suoda. On laaja ystäväpiiri kaikenmaailman kissanristiäisineen, harrastuksineen ja lomine ja matkoineen. Kyllähän elämä näin kivasti menee, mutta sitten kun kunto huononee ja elämä hiljenee, on turha itkeä yksinäisyyttä.
Aina tilanne ei ole ihan se, miltä se vanhuksen kuvauksen perusteella vaikuttaa. Vanhus voi aidosti olla sitä mieltä, että kukaan ei koskaan käy häntä katsomassa, vaikka lapsista joku kävisi joka viikko. Muisti voi tehdä tepposet tai sitten se yksi viikoittain käynti vain tuntuu niin vähäiseltä, kun suurimman osaa aikaa on yksin.
Jutun pappa tarvitsisi todennäköisesti jonkinlaista apua. Hänen ikäluokassaan yksinäisiä naisia on paljon miehiin verrattuna, joten uuden parisuhteen löytäminen olisi täysin mahdollista, kunhan lähtisi sellaisiin tilaisuuksiin, joissa tapaa ihmisiä. Oma äitini on viisi vuotta vanhempi, mutta hän tapaa muita ihmisiä päivittäin, koska hän lähtee kodistaan liikkeelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Surullinen tarina miehellä. Vaikuttaa herttaiselta mieheltä. Oli jossain vanhusten kerhossa, mutta sitten nekin ystävät kuolivat pois ja sinne jäi vain naisia, joilla on naisten jutut. Hyvin tuon ymmärrän, ettei enää sitten halua käydä.
En voi käsittää, että 5 lasta eikä kukaan käy. Luulen, että nokottelevat keskenään, että en minä ainakaan ota yksin jommaksenk käydä, jos nuo muutkaan eivät käy jne. Itsekkäitä.
Sukulaiseni oli 7-lapsisesta perheestä ja heidän äitinsä toivoi heidän ottavan vuoropäiv ät siten, että joku on joka päivä kylässä siellä. Ja siten sitten tekivät. Yksi oli muuttanut kauemmaksi ja hän palkkasi erään lapsenlapsen hoitamaan vuoronsa.
On luonnotonta, että isovanhemmat joutuvat eroon perheestä. Ennen vanhaan asuivat lastensa kotona.
Esimerkissäsi äiti oli toivonut lasten käyvän vuoropäivinä jotta aina olisi joku. Eli ei lähtenyt lasten omasta vapaasta tahdosta. Ja lapsenlapsi piti PALKATA käymään kerran viikossa isovanhemmallaan.. en näe että se varsinaisesti kertoisi hyvistä ja lämpimistä väleistä.
Vierailija kirjoitti:
45 syytä olla hankkimatta lasta:
1. Perinnöllisten sairauksien periyttäminen lapselle.
2. Raskaus pahoinvointi, hormonien heittelyt ja tukaluus.
3. Synnytyksen supistukset, kivut ja repeämiset.
4. Imetyksen kivut ja lapsen riippuvuus rintaruokinnasta.
5. Vanhemmuuden valtava vastuu lapsen pärjäämisestä elämässä.
6. Pelko jos ei opi rakastamaan tai vihaa lastaan.
7. Taakka jos lapsi on vammainen, erityislapsi tai ongelmalapsi.
8. Synnytyksen jälkeinen masennus ja oma jaksaminen.
9. Paniikkikohtauksen ja tajunnanmenettäminen lapsen kanssa kahdestaan.
10. Univaje, ei pitkiä aamuja tai laiskottelu päiviä viikonloppuisin tai lomilla.
11. Kakka, pissa, puklu, räkä ja oksennus huoltopalveluna toimiminen.
12. Pelko jos toinen tai molemmat vanhemmat kuolevat ja mitä lapsen elämä sen jälkeen on.
13. Arki on äänekästä vuoristorataa, uhrautumista, suorittamista ja aikatauluttamista.
14. Ahdistus istua hiekkalaatikolla, leikkipuistossa ja vanhempainilloissa.
15. Parisuhteen katkerat riidat koti- ja lastenhoidon tasan menemisestä.
16. Päiväkotiin väkisin raahaaminen ja sieltä ajoissa hakeminen.
17. Lapsen hoito itse kipeänä ja tukiverkoston puuttuminen.
18. Pelko jos lapsi vammautuu, sairastuu vakavasti, hukkuu tai kuolee jäätyään auton alle.
19. Häpeä kun et saa raivoavaa lastasi kuriin julkisella paikalla.
20. Lapsen ruoka-allergiat, syömättömyys, itku, uhma, röyhkeys, ilkeys, kiittämättömyys ja viha sinua kohtaan.
21. Riitely mitä kasvatus menetelmiä vanhemmat käyttävät yhdessä ja erikseen.
22. Syyllisyys ja riittämättömyyden tunne vanhempana kun työ vie liikaa aikaa.
23. Jatkuva huomion antaminen ja mielenrauhan puuttuminen.
24. Aika mieleisille harrastuksille, lemmikeille ja omaan hyvinvointiin vähenee.
25. Katkeruus ja valitus menetetystä ajasta ja vapaudesta lisääntyy.
26. Häpeä kun palaa lomalta töihin lepäämään lapsenhoidosta.
27. Kodin sotku, melu, kinastelu, rauhattomuus, tavaran määrä, loputtomat kotityöt ja pyykkivuoret.
28. Seksi vähenee ja stressi lisääntyy että lapset näkevät tai kuulevat rakastelua tai alastomuutta.
29. Lastenkutsut, yökyläilyt, huvipuistot, perhelomat ja kuskaus harrastuksiin.
30. Stressi rahasta kustantaaksesi lapsen itsenäiseksi.
31. Aika kahden keskiselle ajalle ja aikuisille keskusteluille parisuhteessa hupenee.
32. Huoli lapsen koulun uhista, koulukiusaamisesta, kaveripiiristä, kaverittomuudesta tai päihteistä.
33. Läksyistä, kotiintulo- ja ruoka-ajoista sekä mobiililaitteiden käytöstä riiteleminen.
34. Lapsen suojelu namusediltä, pornolta, väkivallalta, raiskaukselta, sydänsuruilta ja raskaudelta.
35. Lapsen suojelu masennukselta, alkoholilta, huumeilta, päiväkoti-/koulu- ja nettikiusaamiselta.
36. Huoli jättää lapsi elämään tuhoutuvalle ja alati ylikansoitetulle maapallolle.
37. Katumus kun ymmärtää että lapsi ei tuokkaan onnea ja elämästä on vain tullut vaikeampaa.
38. Oman identiteetin totaalinen katoaminen ja eläminen vain lapsen kautta.
39. Huomata että on onneton, uupunut, itkevä ja räjähtänyt vanhempi.
40. Katua kun on hankkinut lapsen vääristä syistä: painostus, koska muutkin tai kun niin on tapana.
41. Pettyä omaan vanhemmuuteen, kun ei pärjää oman lapsen kanssa.
42. Kamppailla syyllisyydessä kun katuu lasta, vaikka lapsen kuuluisi olla aina haluttu ja rakastettu.
43. Häpeä kokea lapsi rasitteena tai jos lapsi huostaanotetaan kun ei jaksa taakan alla.
44. Stressi kokea lapsi virheenä joka uhkaa parisuhdetta.
45. Mahdollisen eron tultua kohdata yksinhuoltajan ongelmat.
Eli pelkäät elämää :D jos lapsen saa, niin sitä ei voi deletoida. Kyllä kaikki järjestyy -asenne on niin paljon vähemmän kuluttavaa kuin tuollainen etukäteen asioista murehtiminen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisin valmis lyömään vetoa että jos kysyttäisiin toisen osapuolen näkemystä niin tulisi ilmi sellaisia perhehelvettiasioita että selkäpiitä karmisi. On tilastollisesti äärimmäisen epätodennäköistä että samaan perheeseen osuisi viisi häiriintynyttä julmaa ihmistä jotka tuosta vain hylkäävät vanhan isäparkansa. Yksi tai kaksi, kyllä, mutta ei kaikki viisi. Eli jos kukaan lapsista eikä kukaan lapsenlapsista käy ikinä katsomassa, niin siihen on oltava todella hyvä ja ymmärrettävä syy.
Ei niiden lasten tarvitse olla häiriintyneitä eikä julmia, eikä heidän lapsuutensa ole tarvinnut olla ollenkaan huono. Nykyään vaan ihmisten elämä on kiireistä ja vaativaa. Joka puolelta vaaditaan enemmän: töissä pitää tehdä enemmän, lasten pitää harrastaa enemmän ja vanhempien olla kuskaamassa heitä joka paikkaan. Lasten Vilma-viestejä pitää seurata joka toinen minuutti. Pitää olla muodikas ja hyvän näköinen. Pitää harrastaa liikuntaa ja käydä salilla. Pitää seurata maailman uutisia ja kaikenlaista hömppää tietokoneelta ja älykännykästä vähintään viiden minuutin välein. Ei asuta välttämättä enää lähellä vanhempia niin kuin ennen. Oma elämä on niin raskasta ja kuluttavaa, että ei kerta kaikkiaan tunnu löytyvän muutamaa tuntia käydä katsomassa vanhaa isäraukkaa, joka turhaan odottaa. Jotkut näkevät vanhempansa välttämättömänä pahana, joihin ei viitsi tuhlata aikaa, kun vanhemmille tulee ikää, he alkavat sairastaa tai jäävät leskeksi. Tällaisia artikkelin tapaisia vanhuksia on paljon.
Noh noh. Onhan tuo kiire totta jne, mutta normaalin aikuisen tehtäviin kuuluu hyvien suhteiden rakentaminen omiin lapsiin, ja jos siinä on epäonnistunut niin sitten siinä on vielä vuosikymmeniä aikaa yrittää korjata virheensä ja etsiä apua ulkopuolelta, jos oikeasti on niin surullisesti käynyt, että suhteita ei ole onnistunut omasta aidosta pyrkimyksestään huolimatta korjaamaan. Jos tähän työhön ei ole halunnut tai kyennyt tarttumaan, niin turha siinä on sitten muita käydä syyttelemään. Tai teeskennellä ymmärtäväistä, jos ei kerran ole mitään ymmärtänyt siitä, miten vaikea ne suhteet lapsiin on pilata pysyvästi.
Aina on kiireiselläkin lapsella aikaa soittaa pikaisesti, jos yhteydenoton takia ei mene kolme päivää pilalle. Sitä se hektinen nykypäivän elämänmuoto ei välttämättä tosiaan kestä.
Vierailija kirjoitti:
Olisin valmis lyömään vetoa että jos kysyttäisiin toisen osapuolen näkemystä niin tulisi ilmi sellaisia perhehelvettiasioita että selkäpiitä karmisi. On tilastollisesti äärimmäisen epätodennäköistä että samaan perheeseen osuisi viisi häiriintynyttä julmaa ihmistä jotka tuosta vain hylkäävät vanhan isäparkansa. Yksi tai kaksi, kyllä, mutta ei kaikki viisi. Eli jos kukaan lapsista eikä kukaan lapsenlapsista käy ikinä katsomassa, niin siihen on oltava todella hyvä ja ymmärrettävä syy.
Tämä minullekin kävi mielessä. Tuntuisi uskomattomalta, että kaikki viisi olisi julmureita tai poikia, joilla on kaikilla läpihäijyt vaimot tmv. Tai sitten pappa liioittelee. Ne lapset käy, mutta harvakseltaan ja höperyyttään tai toimittajan säälinyökyttelyn takia antaa kuvan, ettei käydä koskaan katsomassa.
Vierailija kirjoitti:
Minusta tuo on kertomus siitä, mitä tapahtuu, kun parisuhde menee kaiken edelle.
Ei ole ystäviä, harrastuskavereita, omia sukulaisia (tuonikäisillä on yleensä vielä kymmenittäin serkkuja, joiden kanssa on oltu tekemisissä lapsuudesta asti) jne. Ei ole mitään aitoa suhdetta omiin lapsiin ja näiden lapsiin. Aarnekin oli vasta 66v jäädessään leskeksi, tänä päivänä tuossa iässä ollaan juuri ja juuri jääty eläkkeelle eli ne vanhat työverkostot olisi tavalla tai toisella olleen vielä avoimina.
Mutta kun kaiken edelle meni parisuhde, niin noinhan siinä sitten kävi.
Tai sitten Aarne on pilalle hemmoteltu narsisti, jota vaimo on palvellut mm hoitamalla kaikki sosiaaliset suhteet. Sitten kun ei palvelijaa enää ole, Aarne havahtuu todellisuuteen.
Minun appiukkoni oli juuri tuollainen. Palveltava.
Vierailija kirjoitti:
Nykyään ihmiset ovat yhä itsekkäämpiä. Ei kaikki viitsi enää tavata vanhempiaan, kun ne ovat pudonneet jo yhteiskunnan kelkasta. Ovat hitaita ja jaarittelevat.
Ihmiset eivät taida tajuta, että itsellä on sama edessä, jo elo jatkuu.
Mm ihon on perhekeskeisyys hävinnyt. Tilalla en tullut itsekkyys monella.
Myönnän, että itsekkäänä lakkasin käymästä narsistivanhempieni luona. Selvisin siten hengissä.
Sinä puit ajatukseni sanoiksi! Hieno kirjoitus, kiitos!