Ne jotka sanovat, ettei isovanhempien tehtävä ole hoitaa lapsia tai auttaa, ovat väärässä.

Olet aivan väärässä. Vanhempasi hoitivat sinut ja sinun vuorosi on nyt hoitaa omasi.

Ei aikuista ihmistä voi pakottaa hoitamaan kenenkään muun muksuja. Se on sinun lapsesi, ei äitisi.

Höpsis. Teet sen verran lapsia kuin jaksat itse hoitaa. Muu on bonusta, ei itsestäänselvyys.

1, koen asian sillä tavalla, että he ovat minut tähän maailmaan tehnyt ja halunnut, joten tiesivät jo joku päivä tulevansa isovanhemmiksi. Ihan yhtälailla, kun minä tiedän että joku päivä minusta tulee mahdollisesti isoäiti ja se on minun velvollisuus auttaa ja hoitaa tarvittaessa.

Kun muistelen omien lapsieni olleen 4 vuotiaita, niin he puistossa laskivat mäkeä ja kirmailivat telineissä ja leikkivät ja välillä huusivat ja kirkuivat.

Mutta koskaan en muista, että he olisivat keskustelleet isovanhemmistaan ja vertailleet, kuka on eniten ollut mummolassa.

Mutta tästä on parikymmentä vuotta aikaa. Ehkä maailma on muuttunut ja nykyajan taaperot pitääkin mummokeskusteluryhmiä leikkipuistoissa.

5 No ei kai siellä vertaile mitään, mutta kertovat kun ollut mummolassa tai mummon tai Papan kanssa jossai jne.

Biologisesti isovanhempien tarkoitus nimenomaan ON auttaa lastenhoidossa. Tämän voi huomata esim siitä, että kun on tarkasteltu kirkonkirjoja viideltä viimeiseltä vuosisadalta, voidaan tulla siihen tulokseen, että jokainen lapsenlapsi pidentää isoäitinsä elinikää vuodella, ja isoisänsä elinikää puolella vuodella.

(Omien lapsien teko taas on raskasta, ainakin äideille: jos saa lapsia, muttei lapsenlapsia, jokainen poikalapsi lyhentää äitinsä ikää vuodella. Tytöt eivät lyhennä ja isien eliniässä ei näy eroja verrattuna lapsettomiin miehiin.).

Mun äiti kuoli kun lapset olivat 2 ja 3. Vanhemmalla on hämärä muisto hautajaisista muuta eivät muista.

3 ja siis tässä ei ole nyt minun jaksamisesta kyse, mutta olisihan apu joskus kivaa. Ja jos pelkästään lapsen kannalta ajatellaan, niin kyllä isovanhempien kuuluu olla isovanhempia ja osallistua heidän elämäänsä tavalla tai toisella.

Olen samaa mieltä, on vähintään moraalinen velvoite auttaa lastenlasten kanssa.

Mulla tilanne jossa kukasn isovanhempi ei ole yhtään kiinnostunut eikä ikinä ole auttanut yhtään lastemme kanssa. Neljä tervettä isovanhempaa, eläkkeellä, pirteitä. Ovat olleet jo 10v isovanhempia ja täsdä 10v aikana eivät ole edes yhtä kertaa viitsineet auttaa. Eivät käy jouluna, eivät käy synttäreillä, eivät välitä lapsista, eivät pidä yhteyttä.

Paskoja ovat ja inhoan ja halveksin heitä. Itsekkäät paskiaiset.

Itse tulen auttamaan omia lapsiani ja paljon.

Mää en ole omia isovanhempia ikinä nähnyt.

Haudastako niiden olis pitäny nousta mua hoitaan?

10 juurikin samoja mietteitä minulla. Mieheni äiti viimeksi 2 vuotta sitten pitänyt meihin edes mitään yhteyttä. Lapseni ei edes häntä tunne ollenkaan, eikä tunnista kuka on. Minun vanhemmat taas asuvat hyvinkin lähellä, mutta on kuulemma omaakin elämää, vaikka n. Kerran kk yhteyttä yritän pitää, he taas eivät oma-alotteisesti ota yhteyttä.

Ja siis kaikista hauskintahan tässä on, että äitini esittää omille kavereilleen hyvää isoäitiä ja kuinka paljon hoitaa lapsenlastaan ja tekevät sitä ja tätä, mutta todellisuudessa käy ehkä syntymäpäivänä moikkaamassa 30min ajan

Piditkö itse ennen lastesi syntymää yhteyttä vanhempiisi? Jos pidit, niin outoa, että eivät ole kiinnostuneita. Jos taas olit jo kovasti etääntynyt vanhemmistasi, ei ole mitenkään ihmeteltävää, jos eivät nyt lasten ilmestyttyä olekaan enää heti valmiita yhteydenpitoon

No meillä MOLEMMAT isovanhemmat manku lspsenlapsia ja maalaili miten ne sitten hoitaa ja auttaa.

Kun viimein saimme sitten lapsia niin kummatkin isovanhemmat menetti täysin mielenkiinnon, ristiäisiin asti olivat innoissaan mutta ei puhettakaan että ikinä olis nähty mitään vaivaa. Koskaan eivät hoida ja ilmoittivatkin että jokainen hoitaa omansa, ei kuulu heille.

Valokuvia haluavat mutta eivät nähdä lapsia, ja valokuvat on siis MUITA varten. Valokuvia näytetään puolitutuille ja selostetaan miten ollaan niiiin aktiivisia ja osallistuvia isovanhempia. Mikä on siis täyttä paskaa.

Olenkin lanseerannut termin ”valokuvamummo” (tai -pappa) kuvaamaan ns kiiltokuvaisovanhemmuutta, missä isovanhemmuus on STATUS jonka avulla hoi päteä. Sitä ne halus alunpitäenkin ja ymmärrän sen nyt. Monta vuotta manguttiin lapsenlapsia, mutta ei lasten itsensä vuoksi vaan sen tittelin ja statuksen.

Pidin kyllä yhteyttä ja siis aina se olen minä, joka on sitä yhteyttä pitänyt. Ja mielestäni vanhempien kuuluu olla lapsen saa tekemisistä kiinnostunut, vaikka hän ei yhteyttä pitäisikään.

Sekin on paskamaista seurattavaa, jos isovanhemmat eivät osaa nauttia lapsenlapsistaan, vaikka olisivatkin edes hetken yhdessä.

Vierailija kirjoitti:

Olet aivan väärässä. Vanhempasi hoitivat sinut ja sinun vuorosi on nyt hoitaa omasi.

Kieroutunut ajatusmaailma. Kaksi ihmistä tekee lapsen,omasta halusta ja toiveestaan,täysin vapaaehtoisesti. Lapselta ei kysytä haluaako hän syntyä. Kun vanhemmat sitten jotenkuten kantavat vastuunsa ja hoitavat sen itse hankkimansa lapsen aikuiseksi, sukupolvien ketju lakkaakin. Yhtäkkiä he ovat kovin yllättyneitä, että mitä, hankkiko se oma lapseni nyt sitten lapsia ja pitäisikö minun nyt olla kiinnostunut lapsenlapsistani? Kappas vaan, miten siinä näin kävi?

Vinkki: jos haluat lakata auttamasta lastasi hetikun hän on aikuinen,jos lapsen kasvatus aikuiseksi on ikävä velvollisuus josta lapsesi on ikuisessa kiitollisuudenvelassa,jos et halua pitää yhteyttä lapsenlapsiisi tai lapsenlapsenlapsiisi tai hoitaa heitä eli auttaa aikuista lastasi koskaan, ÄLÄ HANKI LAPSIA. KUKAAN EI PAKOTA. OLE LAPSETON.

15 valokuvamummo on kyllä osuva termi. kuvastaa juurikin omaa äitiäni.

18. Kyllä juurikin näin! Kiitos sinullekin kun mietteitäni puet sanoiksi.