Ne jotka sanovat, ettei isovanhempien tehtävä ole hoitaa lapsia tai auttaa, ovat väärässä.

Vierailija kirjoitti:

Olen samaa mieltä, on vähintään moraalinen velvoite auttaa lastenlasten kanssa.

Mulla tilanne jossa kukasn isovanhempi ei ole yhtään kiinnostunut eikä ikinä ole auttanut yhtään lastemme kanssa. Neljä tervettä isovanhempaa, eläkkeellä, pirteitä. Ovat olleet jo 10v isovanhempia ja täsdä 10v aikana eivät ole edes yhtä kertaa viitsineet auttaa. Eivät käy jouluna, eivät käy synttäreillä, eivät välitä lapsista, eivät pidä yhteyttä.

Paskoja ovat ja inhoan ja halveksin heitä. Itsekkäät paskiaiset.

Itse tulen auttamaan omia lapsiani ja paljon.

Se on, kato, tämä yksilöllisyyttä korostava aika saavuttanut myös mummo-ikäiset, mummot pörheltävät työn, harrastusten ja ihmissuhteiden perässä sellaista vauhtia, etteivät kerkeä lastaan autella. Omat vanhempani ovat aina olleet tukena ja auttaneet, ovat lastenlapsilleen läheisiä ja takuulla saavat apua ja rakkautta kun sitä tarvitsevat. Käsittämättömän itsekästä tämä "cin cin-isovanhemmuus".Yök.

Ruotsissa sanotaan että lapsenlapset ovat elämän jälkiruoka. Pitää paikkansa. Omilla lapsillani ei ole ollut mummeja tai ukkeja,asumme ulkomailla mutta nyt olemme saaneet 4 lasten lasta ja tapamme heikä joka viikko. Isovanhemipen oma menetys jos eivät pidä yhteyttä .

Minulla on kaksi ihanaa lasta. Ei kolmea tai neljää koska siihen ei omat resurssit riitä. En tarvitse keneltäkään aikaa enkä rahaa enkä hoitoapua koska lastenhoito sujuu upeasti mieheni kanssa.

Silti isovanhemmat ovat aktiivisia ja hoitaisivat paljon enemmän kun annetaan. Ja isovanhemmuus on iso lahja lapselle! Ei mieheni jaksa tehdä verstaassa puutöitä niin kuin pappa tekee pojan kanssa, tyttö oli mummin mukana marjoja poimimassa ja mehun keitossa ja mattopesupaikalla, maalaavat kiviä, polttavat roskia, käyvät metsäretkellä, leipovat. Yhdessä. Kiireettömästi ja ajan kanssa. Isovanhemmat saavat myös itse palkkioksi ihanat lapsenlapset jotka aidosti nauttivat mummolan meiningistä. Lahja puolin ja toisin.

Kysymyksessä ei ole ettei itse pärjätä vaan arvokkaasta lahjasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

28 Joo ei tarvii olettaa, että auttaisin heitä sitten vanhanakaan. Vaikka luultavasti olen liian kiltti heitä hylkäämään ja päädyn heitä auttamaan kuitenkin

Mustanaamion kosto on kaamea.

Elleivät vanhempani auta minua lastenhoidossa (pyyteettömästi ja rakkaudella), minä en auta heitä enää kun he ovat vanhoja ja tarvitsevat apua :-)

Onneksi sinulla on omatunto ja ainakin jollakin tasolla näytät ymmärtävän, että lastesi hoito ja kasvatus kuuluu vain sinulle.

Toivottavasti omat lapsesi, antamasi esimerkin seurauksena jo osaavat huolehtia ilman katkeruutta omasta jälkikasvustaan ja hoitavat vastavuoroisesti sinua siinä vaiheessa kun tulet vanhaksi.

Siis minkä ihmeen takia aikuisten lasten pitäisi auttaa vanhoja tai sairaita vanhempiaan?

Voi tulla sinulle yllätyksenä, mutta he ovat haistelleet paskavaippojasi, pesseet persettäsi, putsanneet puklailujasi, kärsineet uhmaikäsi ja murrosikäiset vittumaisuutesi, ohjanneet sinua oikeaan suuntaan ja huolehtineet sinusta ainakin sen 18 vuotta.

Ehkä olisi aika antaa jotakin takaisinpäin siinä vaiheessa kun he ovat vanhoja ja tarvitsevat apua.

Kohdallasi tosin se kasvatus ei näytä tuottaneen kovinkaan hyvää hedelmää.

Meistä osa on jo syntyessään jossain määrin tunnevammaisia :-(

Tarkoitit varmaankin sanoa että he ovat hoitaneet velvollisuutensa? Jos lapsen hankkii,lapsi tulee kasvattaa aikuiseksi asti. Kenenkään ei ole siihen pakko ryhtyä. Lapsesi ei ole saanut päättää syntyykö vai ei,eikä hän ole kiitollisuudenvelassa siitä että ITSE HANKIT LAPSEN.

Vanhoja vanhempia VOI auttaa jos haluaa,yleensä rakkaudesta haluaa. Ihan kuten isovanhempi VOI auttaa lapsenlapsia hoitamalla jos haluaa,yleensä rakkaudesta haluaa.

Ihan kuten se aikuinen lapsi voi ostaa lastenhoitoapua, myös se vanha ja sairas vanhempi voi ostaa itselleen hoitoapua. Eikös?

Olisit ehkä saanut paremmat eväät elämään ja logiikan tajun jos vanhempasi olisivat antaneet sinut jo pienenä sijaisperheeseen. Kenenkään ei ole pakko hoitaa omia lapsiaan, eikä edes tehdä niitä, sillä toimiva jälkiehkäisy ja abortti pitää siitä huolen.

Ellet tunne kiitollisuutta itse elämän mahdollisuudesta, etkä siitä, että vanhempasi ovat huolehtineet sinusta sen 18 vuotta, en voi muuta kuin katsoa silmät pyöreinä nykyajan menoa ja hämmästyä kuinka itsekkäitä osasta meistä on tullut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen käynyt ahkerasti auttamassa pojan perhettä. Kun vauva syntyi, asuin siellä kuukauden verran, vaikka miniä yritti kainostella, että ei ole tarpeen. Kyllä vaan oli, siellä sain laittaa pojalle lempiruokia ja kanniskella vauvaa. Myöhemmin olen runsaasti ohjannut ja opastanut nuorta perhettä, ostanut heille tarpeellisia tavaroita ja auttanut lastenkasvatuksessa. Olen tehnyt heille selväksi sen, että koska olen jos kerran ollut äitinä,niin osaan tämän homman ja asiat on syytä tehdä niin kuin minä sanon. tehtäväni on hoitaa ja auttaa, nuoren perheen tehtävänä on antaa minulle tilaa hoitaa ja totella kasvatusasioissa, jotta ollaan samoilla linjoilla.

Pojan perhe sanoo, että apua ei kaivata,mutta näenhän minä itse, että ei siellä lapsen kanssa pärjätä ilman minua. Iloisia ovat kuitenkin, kun on isoäiti, jolla on aikaa ja halua olla osa perhettä. Vähintään kolme kertaa viikossa käyn, nyt kesälomalla joka päivä ja koputtelen ovelle niin pitkään, että tulevat avaamaan.

Mikähän lienee motivaatiosi tämän sepustukseen? Osoittaa että auttaminen on p*rseestä ja kannattaa olla kiitollinen jos ei saa apua, koska kaikki mummot ovat noin rajattomia?

Minulla onkin anoppi, joka kertoo auttavansa mielellään jos on tarve ja kunnioittavansa meidän rajoja. Olemme kertoneet millaista apua kaipaisimme,sitä pyytäneet ja saaneet. Viettää mielellään aikaa lastenlasten kanssa jos vaan on aikaa ja vointi hyvä,pitää heidän seurastaan. Onnekas olen.

Tarinan opetus on se, että samalla tavalla kuin ap voi vaatia isovanhempia avuksi, niin myös isovanhemmilla on oikeus päättää, miten sitä apua annetaan. Ei voi kuvitella, että saa määrätä sekä vanhempiaan että lapsiaan toimimaan haluamallaan tavalla. Jos vaatii apua, niin ymmärtää, että auttaja asettaa avulle rajat. Joskus tullaan autettavan varpaille eikä aina ole kiva saada apua, mutta isovanhemmille ei sovi sanoa EI, jos ap:n tavoin vaatii apua.

Pyytäminen on eri asia kuin vaatiminen. Ap on pyytänyt apua.

Muutenkin täyttä skeidaa kirjoituksesi, "joskus tullaan autettavan varpaille eikä apu aina ole kivaa". Kuulehan, jos haluat antaa apua niin KYSY millaista apua autettava toivoisi. Sinä voit sitten joko antaa sitä tai kertoa millaista apua voisit antaa,jos se ei onnistu.

Kenenkään varpaille ei tallota,tai tarvitse vastentahtoisesti tehdä mitään.

Uskokaa nyt äitylit hyvät että kenelläkään ei ole minkäänlaista juridista tai moraalista velvollisuutta hoitaa TEIDÄN lapsianne. Te olette ne lapset tehneet ja vain ja ainoastaan TEIDÄN kuuluu ne hoitaa. Isovanhemmat ovat aikanaan teidät hoitaneet ja heidän velvollisuutensa päättyivät siihen. Antakaa heille lepoa ja omaa aikaa. Jos he itse haluavat auttaa niin hienoa! Mutta jos eivät, hankkikaa maksullista lastenhoitoapua, sitä on helposti saatavilla. Tehkää lapsia sen kukaan mitä itse jaksatte hoitaa tai älkää tehkö ollenkaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olet aivan väärässä. Vanhempasi hoitivat sinut ja sinun vuorosi on nyt hoitaa omasi.

Kieroutunut ajatusmaailma. Kaksi ihmistä tekee lapsen,omasta halusta ja toiveestaan,täysin vapaaehtoisesti. Lapselta ei kysytä haluaako hän syntyä. Kun vanhemmat sitten jotenkuten kantavat vastuunsa ja hoitavat sen itse hankkimansa lapsen aikuiseksi, sukupolvien ketju lakkaakin. Yhtäkkiä he ovat kovin yllättyneitä, että mitä, hankkiko se oma lapseni nyt sitten lapsia ja pitäisikö minun nyt olla kiinnostunut lapsenlapsistani? Kappas vaan, miten siinä näin kävi?

Vinkki: jos haluat lakata auttamasta lastasi hetikun hän on aikuinen,jos lapsen kasvatus aikuiseksi on ikävä velvollisuus josta lapsesi on ikuisessa kiitollisuudenvelassa,jos et halua pitää yhteyttä lapsenlapsiisi tai lapsenlapsenlapsiisi tai hoitaa heitä eli auttaa aikuista lastasi koskaan, ÄLÄ HANKI LAPSIA. KUKAAN EI PAKOTA. OLE LAPSETON.

Samaa mieltä. Jos sinä haluat ja teet lapsen, olet velvollinen hoitamaan sen ja myös lapsenlapset, jos niitä tulee. Jos elinpäiviä riittää, niin lapsenlapsenlapset kuuluvat myös velvollisuuteesi naisena ja äitinä.

Jos et pysty kahta tai kolmea sukupolvea lapsia hoitamaan, kannatan piuhojen katkaisua

Vierailija kirjoitti:

1, koen asian sillä tavalla, että he ovat minut tähän maailmaan tehnyt ja halunnut, joten tiesivät jo joku päivä tulevansa isovanhemmiksi. Ihan yhtälailla, kun minä tiedän että joku päivä minusta tulee mahdollisesti isoäiti ja se on minun velvollisuus auttaa ja hoitaa tarvittaessa.

Minä taas koen asian sillä tavalla, että kun lapsi on 18, minun velvollisuuteni loppuvat. Jos siinä vaiheessa ollaan vielä puheväleissä, niin asioistahan voidaan tilanteen mukaan neuvotella.

Kolme sukupolvea kirjoitti:

Ennen oli täysin luonnollista, että isoäidit hoitivat lastenlapsia. Kun itse olin lapsi 1960-luvulla, mummolassa käytiin säännöllisesti, oltiin lomat ja viikonloppuisin yötä, jotta vanhemmat saivat mennä. Se vapautti äitini. Mutta kun hänestä itsestään tuli isoäiti kolmisenkymmentä vuotta myöhemmin, lastenlapset eivät kiinnostaneet. Hän oli unohtanut saaneensa päivittäistä lastenhoitoapua sekä omalta äidiltään että anopiltaan. Tunnistan tuon valokuvamummon. Minunkin äitini rakasti lastenlapsiaan valokuvina, joita hänellä oli jääkaapin ovessa. Synttäreinä ja jouluina tuli kyllä lahjoja, mutta hän tuli meille vieraaksi, KYLÄÄN, ei hoitamaan lapsia. Oli niin raskasta, riehuivat ja metelöivät. Sitten alkoi ihmetellä, miksi lastenlapset eivät välitä. Nyt kun äitini on vanha, hän olettaa, että aikuisiksi kasvaneet lastenlapset ovat jatkuvasti it-tukihenkilöinä ja käytettävissä. Siskonikin kehuu, ettei koskaan pyytänyt äidiltämme lapsenhoitoapua. Minä pyysin kerran, mutta äitini ei suostunut. (En viitsi puhua isoisistä mitään, sillä 1930-luvulla syntyneet miehet eivät yleensä osallistuneet akkojen töihin.)

Minkä ikäinen sinun isoäitisi oli 60-luvulla? Kävikö hän töissä kodin ulkopuolella? Entä minkä ikäinen sinun äitisi oli 90-luvulla isoäidiksi tultuaan? Kävikö hän töissä kodin ulkopuolella?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen samaa mieltä, on vähintään moraalinen velvoite auttaa lastenlasten kanssa.

Mulla tilanne jossa kukasn isovanhempi ei ole yhtään kiinnostunut eikä ikinä ole auttanut yhtään lastemme kanssa. Neljä tervettä isovanhempaa, eläkkeellä, pirteitä. Ovat olleet jo 10v isovanhempia ja täsdä 10v aikana eivät ole edes yhtä kertaa viitsineet auttaa. Eivät käy jouluna, eivät käy synttäreillä, eivät välitä lapsista, eivät pidä yhteyttä.

Paskoja ovat ja inhoan ja halveksin heitä. Itsekkäät paskiaiset.

Itse tulen auttamaan omia lapsiani ja paljon.

Se on, kato, tämä yksilöllisyyttä korostava aika saavuttanut myös mummo-ikäiset, mummot pörheltävät työn, harrastusten ja ihmissuhteiden perässä sellaista vauhtia, etteivät kerkeä lastaan autella. Omat vanhempani ovat aina olleet tukena ja auttaneet, ovat lastenlapsilleen läheisiä ja takuulla saavat apua ja rakkautta kun sitä tarvitsevat. Käsittämättömän itsekästä tämä "cin cin-isovanhemmuus".Yök.

Niin, kyllä me mummot ollaan nykyään niin pirun itsekkäitä. Itsekkäästi vielä joudun tekemään kolmivuorotyötä 11 vuotta, ennen kuin pääsen eläkkeelle. Näin me vain itsekkäästi pörhelletään työelämässä, vaikka voitaisiin sanoa itsemme irti ja hoitaa lapsenlapsia ja elää sossun tuella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen samaa mieltä, on vähintään moraalinen velvoite auttaa lastenlasten kanssa.

Mulla tilanne jossa kukasn isovanhempi ei ole yhtään kiinnostunut eikä ikinä ole auttanut yhtään lastemme kanssa. Neljä tervettä isovanhempaa, eläkkeellä, pirteitä. Ovat olleet jo 10v isovanhempia ja täsdä 10v aikana eivät ole edes yhtä kertaa viitsineet auttaa. Eivät käy jouluna, eivät käy synttäreillä, eivät välitä lapsista, eivät pidä yhteyttä.

Paskoja ovat ja inhoan ja halveksin heitä. Itsekkäät paskiaiset.

Itse tulen auttamaan omia lapsiani ja paljon.

Missä syy, että pysyvät loitommalla?

Älä turhaan anna vastausta, se olisi kuitenkin vain yksipuolinen selitys asialle ja oikeastaan vain toisen käden tietoa eikä siis välttämättä lainkaan faktaa.

Hah hah, hyvä ärsytysyritys vihjata että oma syy. Syy on isovanhempien itsensä. Olivat jo paskoja piittaamattomia vanhempiakin. Sellaiset harvoin muuttuu välittäviksi isovanhemmiksi.

Ota pää pois omasta p***eestä ja ymmärrä että jos sulla on rakastavat vanhemmat niin kaikilla ei ole.

Ottaisin minäkin etäisyyttä, jos lapseni kielenkäyttö olisi samanlaista kuin sinulla. En jaksaisi kuunnella kiroilua joka välissä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

24 mun äiti ei ole edes eläkkeellä, eikä köyhäkää, eikä ole edelleen kyse minun jaksamisestani.

No eihän sulla sitten ole valitettavaakaan. Vanhemmilla on velvollisuuksia omia lapsiaan kohtaan, mutta ei enää sukupolven yli.

Eikä lapsilla ole mitään velvollisuuksia vanhempiaan kohtaan. Turha siis itkeä,jos aikuistuneet lapset eivät pidä yhteyttä tai auta ikääntyviä vanhempiaan. Monet isovanhemmat vain haluavat auttaa,koska lapsensa ja lapsenlapsensa ovat heille rakkaita. Monet aikuiset lapset haluavat auttaa ikääntyviä tai sairaita vanhempiaan,koska he ovat rakkaita. Ihminen on aina osa sukupolvien ketjua ja yhteisöä,halusi sitä tai ei.

Ei tietenkään ole. Tämä "en minäkään sitten vanhainkodissa" - argumentti on vähän ihmeellinen, tuskin kukaan odottaakaan lapsiensa hoitavan heitä vanhoina. Rakastaa, välittää ja osallistua voi muullakin tavalla kuin hoitamalla.

Miten ne eläkeikäiset lapset edes ehtisivät hoitaa meitä 80-90-vuotiaita muoreja, kun heillä on ne omat lapsenlapsensakin hoidettavana? ;)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

24 mun äiti ei ole edes eläkkeellä, eikä köyhäkää, eikä ole edelleen kyse minun jaksamisestani.

No eihän sulla sitten ole valitettavaakaan. Vanhemmilla on velvollisuuksia omia lapsiaan kohtaan, mutta ei enää sukupolven yli.

Eikä lapsilla ole mitään velvollisuuksia vanhempiaan kohtaan. Turha siis itkeä,jos aikuistuneet lapset eivät pidä yhteyttä tai auta ikääntyviä vanhempiaan. Monet isovanhemmat vain haluavat auttaa,koska lapsensa ja lapsenlapsensa ovat heille rakkaita. Monet aikuiset lapset haluavat auttaa ikääntyviä tai sairaita vanhempiaan,koska he ovat rakkaita. Ihminen on aina osa sukupolvien ketjua ja yhteisöä,halusi sitä tai ei.

Tässä suhteessa onkin kyse vastavuoroisuudesta. Olen lapsena saanut vanhemmiltani huolenpidon, niinpä minä autan vastavuoroisesti heitä heidän vanhetessa. 

Kyse on siis aivan eri asiasta kuin mistä sinä puhut. Kyse on todella vastavuoroisuudesta. Sinä uhoat kostoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

28 Joo ei tarvii olettaa, että auttaisin heitä sitten vanhanakaan. Vaikka luultavasti olen liian kiltti heitä hylkäämään ja päädyn heitä auttamaan kuitenkin

Mustanaamion kosto on kaamea.

Elleivät vanhempani auta minua lastenhoidossa (pyyteettömästi ja rakkaudella), minä en auta heitä enää kun he ovat vanhoja ja tarvitsevat apua :-)

Onneksi sinulla on omatunto ja ainakin jollakin tasolla näytät ymmärtävän, että lastesi hoito ja kasvatus kuuluu vain sinulle.

Toivottavasti omat lapsesi, antamasi esimerkin seurauksena jo osaavat huolehtia ilman katkeruutta omasta jälkikasvustaan ja hoitavat vastavuoroisesti sinua siinä vaiheessa kun tulet vanhaksi.

Siis minkä ihmeen takia aikuisten lasten pitäisi auttaa vanhoja tai sairaita vanhempiaan?

Voi tulla sinulle yllätyksenä, mutta he ovat haistelleet paskavaippojasi, pesseet persettäsi, putsanneet puklailujasi, kärsineet uhmaikäsi ja murrosikäiset vittumaisuutesi, ohjanneet sinua oikeaan suuntaan ja huolehtineet sinusta ainakin sen 18 vuotta.

Ehkä olisi aika antaa jotakin takaisinpäin siinä vaiheessa kun he ovat vanhoja ja tarvitsevat apua.

Kohdallasi tosin se kasvatus ei näytä tuottaneen kovinkaan hyvää hedelmää.

Meistä osa on jo syntyessään jossain määrin tunnevammaisia :-(

Tarkoitit varmaankin sanoa että he ovat hoitaneet velvollisuutensa? Jos lapsen hankkii,lapsi tulee kasvattaa aikuiseksi asti. Kenenkään ei ole siihen pakko ryhtyä. Lapsesi ei ole saanut päättää syntyykö vai ei,eikä hän ole kiitollisuudenvelassa siitä että ITSE HANKIT LAPSEN.

Vanhoja vanhempia VOI auttaa jos haluaa,yleensä rakkaudesta haluaa. Ihan kuten isovanhempi VOI auttaa lapsenlapsia hoitamalla jos haluaa,yleensä rakkaudesta haluaa.

Ihan kuten se aikuinen lapsi voi ostaa lastenhoitoapua, myös se vanha ja sairas vanhempi voi ostaa itselleen hoitoapua. Eikös?

Olisit ehkä saanut paremmat eväät elämään ja logiikan tajun jos vanhempasi olisivat antaneet sinut jo pienenä sijaisperheeseen. Kenenkään ei ole pakko hoitaa omia lapsiaan, eikä edes tehdä niitä, sillä toimiva jälkiehkäisy ja abortti pitää siitä huolen.

Ellet tunne kiitollisuutta itse elämän mahdollisuudesta, etkä siitä, että vanhempasi ovat huolehtineet sinusta sen 18 vuotta, en voi muuta kuin katsoa silmät pyöreinä nykyajan menoa ja hämmästyä kuinka itsekkäitä osasta meistä on tullut.

Minä taas katson silmät pyöreinä miten aikuinen ihminen voi kirjoittaa noin törkeää tekstiä. Huhhuh.

Kysyitkö lapseltasi, haluatko syntyä tähän maailmaan sillä ehdolla että velvollisuutesi on auttaa minua lopunelämäsi? Et.

Et voi tehdä lapsia ja OLETTAA että he hoitavat sinua kun olet vanha.

Ihan kuten et voi tehdä lapsia ja OLETTAA että isovanhemmat hoitavat. Se on heidän oma valintansa.

Historiallisesti isovanhemmat ovat kaikissa kulttuureissa kaikkina aikoina auttaneet nuoria perheitä. Siksi isovanhemmuutta on ylipäätään olemassa, että vanhemmat sukupolvet ovat avuksi ja neuvoksi. Myös Suomessa maatalousyhteiskunnassa. Tämä naisten työssäkäynnin myötä tullut itsenäisyys on ihan uutta perhekulttuurissa. Eikä ollenkaan pelkästään hyvä juttu. Ihminen on laumaeläin, jonka tehtävänä on auttaa ja tukea omaa lajiaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olet aivan väärässä. Vanhempasi hoitivat sinut ja sinun vuorosi on nyt hoitaa omasi.

Kieroutunut ajatusmaailma. Kaksi ihmistä tekee lapsen,omasta halusta ja toiveestaan,täysin vapaaehtoisesti. Lapselta ei kysytä haluaako hän syntyä. Kun vanhemmat sitten jotenkuten kantavat vastuunsa ja hoitavat sen itse hankkimansa lapsen aikuiseksi, sukupolvien ketju lakkaakin. Yhtäkkiä he ovat kovin yllättyneitä, että mitä, hankkiko se oma lapseni nyt sitten lapsia ja pitäisikö minun nyt olla kiinnostunut lapsenlapsistani? Kappas vaan, miten siinä näin kävi?

Vinkki: jos haluat lakata auttamasta lastasi hetikun hän on aikuinen,jos lapsen kasvatus aikuiseksi on ikävä velvollisuus josta lapsesi on ikuisessa kiitollisuudenvelassa,jos et halua pitää yhteyttä lapsenlapsiisi tai lapsenlapsenlapsiisi tai hoitaa heitä eli auttaa aikuista lastasi koskaan, ÄLÄ HANKI LAPSIA. KUKAAN EI PAKOTA. OLE LAPSETON.

Samaa mieltä. Jos sinä haluat ja teet lapsen, olet velvollinen hoitamaan sen ja myös lapsenlapset, jos niitä tulee. Jos elinpäiviä riittää, niin lapsenlapsenlapset kuuluvat myös velvollisuuteesi naisena ja äitinä.

Jos et pysty kahta tai kolmea sukupolvea lapsia hoitamaan, kannatan piuhojen katkaisua

Se jos mummo hoitaa vaikka kerran kuussa 4h lapsenlapsiaan,ei tarkoita että mummo on nyt hoitanut lapsenlapset yksin. Lastenhoitoapu on eri asia, kuin lasten kasvatus yksin.

Vierailija kirjoitti:

Olet aivan väärässä. Vanhempasi hoitivat sinut ja sinun vuorosi on nyt hoitaa omasi.

Sisälukutaito hukassa?

Ap nimenomaan toivoi, että isovanhemmat tapaisivat lapsenlasta - ei ollut edes hoitamisesta kysymys.

Ehdottaisin ap:lle, että "adoptoisitte" mummon. Ellei ole kivaa sukulaistätiä tai setää, kaupungeissa on vapaaehtoisjärjestöjä, joista saa ystäviä yksinäisille vanhuksille tai muuta apua. Kai sieltä voisi varamummoakin kysellä.

Olen työni kautta yhteistoiminnassa tällaisen vapaaehtoistyöntekijöitä kouluttavan ja välittävän paikan kanssa. Olen tavannut näitä vapaaehtoisia ja heitä on kaikenikäisiä, esim. paljon on terveitä ja vireitä eläkeläisiä. Monet ryhtyvät vanhusten ystäviksi, jotkut käyvät päiväkodeissa satuja lukemassa lapsille. Joku sellainen voisi olla hyvinkin innostunut mummon tehtävistä.

Vierailija kirjoitti:

Olet aivan väärässä. Vanhempasi hoitivat sinut ja sinun vuorosi on nyt hoitaa omasi.

Luojan kiitos, vanhempani eivät kasvattaneet minua joten todellakaan ei tarvitse! He siis hylkäsivät mut.

T. Isovanhempien kasvattama

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

28 Joo ei tarvii olettaa, että auttaisin heitä sitten vanhanakaan. Vaikka luultavasti olen liian kiltti heitä hylkäämään ja päädyn heitä auttamaan kuitenkin

Mustanaamion kosto on kaamea.

Elleivät vanhempani auta minua lastenhoidossa (pyyteettömästi ja rakkaudella), minä en auta heitä enää kun he ovat vanhoja ja tarvitsevat apua :-)

Onneksi sinulla on omatunto ja ainakin jollakin tasolla näytät ymmärtävän, että lastesi hoito ja kasvatus kuuluu vain sinulle.

Toivottavasti omat lapsesi, antamasi esimerkin seurauksena jo osaavat huolehtia ilman katkeruutta omasta jälkikasvustaan ja hoitavat vastavuoroisesti sinua siinä vaiheessa kun tulet vanhaksi.

Siis minkä ihmeen takia aikuisten lasten pitäisi auttaa vanhoja tai sairaita vanhempiaan?

Voi tulla sinulle yllätyksenä, mutta he ovat haistelleet paskavaippojasi, pesseet persettäsi, putsanneet puklailujasi, kärsineet uhmaikäsi ja murrosikäiset vittumaisuutesi, ohjanneet sinua oikeaan suuntaan ja huolehtineet sinusta ainakin sen 18 vuotta.

Ehkä olisi aika antaa jotakin takaisinpäin siinä vaiheessa kun he ovat vanhoja ja tarvitsevat apua.

Kohdallasi tosin se kasvatus ei näytä tuottaneen kovinkaan hyvää hedelmää.

Meistä osa on jo syntyessään jossain määrin tunnevammaisia :-(

Tarkoitit varmaankin sanoa että he ovat hoitaneet velvollisuutensa? Jos lapsen hankkii,lapsi tulee kasvattaa aikuiseksi asti. Kenenkään ei ole siihen pakko ryhtyä. Lapsesi ei ole saanut päättää syntyykö vai ei,eikä hän ole kiitollisuudenvelassa siitä että ITSE HANKIT LAPSEN.

Vanhoja vanhempia VOI auttaa jos haluaa,yleensä rakkaudesta haluaa. Ihan kuten isovanhempi VOI auttaa lapsenlapsia hoitamalla jos haluaa,yleensä rakkaudesta haluaa.

Ihan kuten se aikuinen lapsi voi ostaa lastenhoitoapua, myös se vanha ja sairas vanhempi voi ostaa itselleen hoitoapua. Eikös?

Olisit ehkä saanut paremmat eväät elämään ja logiikan tajun jos vanhempasi olisivat antaneet sinut jo pienenä sijaisperheeseen. Kenenkään ei ole pakko hoitaa omia lapsiaan, eikä edes tehdä niitä, sillä toimiva jälkiehkäisy ja abortti pitää siitä huolen.

Ellet tunne kiitollisuutta itse elämän mahdollisuudesta, etkä siitä, että vanhempasi ovat huolehtineet sinusta sen 18 vuotta, en voi muuta kuin katsoa silmät pyöreinä nykyajan menoa ja hämmästyä kuinka itsekkäitä osasta meistä on tullut.

Minä taas katson silmät pyöreinä miten aikuinen ihminen voi kirjoittaa noin törkeää tekstiä. Huhhuh.

Kysyitkö lapseltasi, haluatko syntyä tähän maailmaan sillä ehdolla että velvollisuutesi on auttaa minua lopunelämäsi? Et.

Et voi tehdä lapsia ja OLETTAA että he hoitavat sinua kun olet vanha.

Ihan kuten et voi tehdä lapsia ja OLETTAA että isovanhemmat hoitavat. Se on heidän oma valintansa.

'

Ei syntymättömältä lapselta voi mitään kysyä??????

Lapsi syntyy kahden toisiaan rakastavan ihmisen sukupuoliyhteyden tuloksena, eikä sillä ole mitään tekemistä itsekkyyden tai vaatimusten kanssa.

Jos lapselle pystyy antamaan kasvatuksen kautta ehjän ja suht.koht normaalin tunne elämän ja käyttäytymistavat, on itsestään selvää, että saatuaan vanhemmiltaan jotain ainutlaatuista, mahdollisuuden elää ja siihen vielä päälle meillä yleisen 18 vuoden huolenpidon, jokainen normaali lapsi ymmärtäää täyttää oman velvollisuutensa ja auttaa vanhempiaan siinä vaiheessa kun he tulevat vanhoiksi.

Myös sinulla on tähän mahdollisuus, jos vain ymmärrät huolehtia lapsestasi riittävästä, etkä yritä sysätä omia vastuitasi sukulaistesi tai omien vanhempiesi kontolle, niin jonain päivänä huomaat kuinka omat lapsesi auttavat sinua siinä vaiheessa kun itse tulet vanhaksi.

Rakkaudesta ja kiitollisuudesta sinua kohtaan, eivätkä he enää silloin kun olet vanha, yritä saada sinua hoitamaan omia lapsiaan.

Niin se ympyrä sulkeutuu ja evoluution kiertokulku jatkuu, kuten on jatkunut miljoonia vuosia.

Jokainen laji maapallolla huolehtii itse omasta jäkikasvustaan :-)

Vierailija kirjoitti:

Hoitakaa nyt itse ne lapsenne, älkääkä olettako isovanhempien sitä tekevän.

Kummallista että ennen osattiin ja jaksettiin hoitaa isojakin lapsilaumoja ilman ulkopuolista apua.

Ennen saattoi asua monta sukupolvea samoissa tiloissa, joten apukäsiä oli useita. Oli yhteisöllisyyttä ja koko kylä kasvatti. Vanhemmuus ei ollut ollenkaan niin intensiivistä kuin tänä päivänä, lapsilauma meni siinä sivussa. Mikä oli joskus aikoinaan ihan ok ja suotavaakin, olisi tänä päivänä heittämällä lasu tai jopa huostaanotto. Ajat muuttuvat, katsos.