Lue keskustelun säännöt.
Ne jotka sanovat, ettei isovanhempien tehtävä ole hoitaa lapsia tai auttaa, ovat väärässä.
29.07.2018 |
Itseäni harmittaa todella paljon lapseni ja itsenikin puolesta, kun vanhempani eivät ole kiinnostuneita lapsestani. Hän on jo 4 v ja alkaa itsekkin ymmärtämään tämän. Harmittaa, kun eivät pidä yhteyttä, ei kutsu kylään ja muiden lapset leikkipuistossa kertoilee mummoista ja papoista. Oma lapseni ei ole koskaan mummon kanssa mitään tehnyt ja miehenikin vanhemmat asuvat kaukana, eivätkä ole myöskään kiinnostuneita. Ja siis mielestäni isovanhempien kuuluu auttaa ja ihan sillä perusteella, että ovat vanhempiani. Jos eivät olisi lapsenlapsia halunnut, eikä auttaa, niin olisi ihan alunperin jättänyt minutkin tekemättä. Ja vanhempani ovat n. 55v, että vielä jaksavat, tosin kun esim. Yli 70v, niin eriasia sekin. Ja nyt en tarkoita avulla hyväksikäyttöä tai joka viikko lapsi hoitoon, vaan aivan normaalia kanssakäymistä lapsenlapsen kanssa. Jos lapsia tekee, niin kyllä pitäisi jo tietää, että suurella todennäköisyydellä sinustakin tulee isovanhempi.
Kommentit (566)
Vierailija kirjoitti:
34 No enpä olisi päässyt lisääntymään, jos he eivät minua tähän maailmaan olisi alunperin tehnytkään.
Eihän se liity mitenkään siihen, mistä sinä olet lapsillesi vastuussa. Sinä hankit lapsia, vaikket selvittänyt isovanhempien kantaa asian, olisitko hankkinut, jos olisit tiennyt, etteivät he saa nauttia isovanhemmista? Niin, mietipä sitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
24 mun äiti ei ole edes eläkkeellä, eikä köyhäkää, eikä ole edelleen kyse minun jaksamisestani.
No eihän sulla sitten ole valitettavaakaan. Vanhemmilla on velvollisuuksia omia lapsiaan kohtaan, mutta ei enää sukupolven yli.
Eikä lapsilla ole mitään velvollisuuksia vanhempiaan kohtaan. Turha siis itkeä,jos aikuistuneet lapset eivät pidä yhteyttä tai auta ikääntyviä vanhempiaan. Monet isovanhemmat vain haluavat auttaa,koska lapsensa ja lapsenlapsensa ovat heille rakkaita. Monet aikuiset lapset haluavat auttaa ikääntyviä tai sairaita vanhempiaan,koska he ovat rakkaita. Ihminen on aina osa sukupolvien ketjua ja yhteisöä,halusi sitä tai ei.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
28 Joo ei tarvii olettaa, että auttaisin heitä sitten vanhanakaan. Vaikka luultavasti olen liian kiltti heitä hylkäämään ja päädyn heitä auttamaan kuitenkin
Mustanaamion kosto on kaamea.
Elleivät vanhempani auta minua lastenhoidossa (pyyteettömästi ja rakkaudella), minä en auta heitä enää kun he ovat vanhoja ja tarvitsevat apua :-)
Onneksi sinulla on omatunto ja ainakin jollakin tasolla näytät ymmärtävän, että lastesi hoito ja kasvatus kuuluu vain sinulle.
Toivottavasti omat lapsesi, antamasi esimerkin seurauksena jo osaavat huolehtia ilman katkeruutta omasta jälkikasvustaan ja hoitavat vastavuoroisesti sinua siinä vaiheessa kun tulet vanhaksi.
Siis minkä ihmeen takia aikuisten lasten pitäisi auttaa vanhoja tai sairaita vanhempiaan?
43 näinpä ja se fiilis just tuleekin, ettei omat vanhempani meitä rakasta, minua tai lapsenlapsiaan ja silti valokuvamummona esitetään miten hyvä mummo onkaan, vaikka ei ole. Se vasta kieroutunutta onkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
24 mun äiti ei ole edes eläkkeellä, eikä köyhäkää, eikä ole edelleen kyse minun jaksamisestani.
No eihän sulla sitten ole valitettavaakaan. Vanhemmilla on velvollisuuksia omia lapsiaan kohtaan, mutta ei enää sukupolven yli.
Eikä lapsilla ole mitään velvollisuuksia vanhempiaan kohtaan. Turha siis itkeä,jos aikuistuneet lapset eivät pidä yhteyttä tai auta ikääntyviä vanhempiaan. Monet isovanhemmat vain haluavat auttaa,koska lapsensa ja lapsenlapsensa ovat heille rakkaita. Monet aikuiset lapset haluavat auttaa ikääntyviä tai sairaita vanhempiaan,koska he ovat rakkaita. Ihminen on aina osa sukupolvien ketjua ja yhteisöä,halusi sitä tai ei.
Ei tietenkään ole. Tämä "en minäkään sitten vanhainkodissa" - argumentti on vähän ihmeellinen, tuskin kukaan odottaakaan lapsiensa hoitavan heitä vanhoina. Rakastaa, välittää ja osallistua voi muullakin tavalla kuin hoitamalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Biologisesti isovanhempien tarkoitus nimenomaan ON auttaa lastenhoidossa. Tämän voi huomata esim siitä, että kun on tarkasteltu kirkonkirjoja viideltä viimeiseltä vuosisadalta, voidaan tulla siihen tulokseen, että jokainen lapsenlapsi pidentää isoäitinsä elinikää vuodella, ja isoisänsä elinikää puolella vuodella.
(Omien lapsien teko taas on raskasta, ainakin äideille: jos saa lapsia, muttei lapsenlapsia, jokainen poikalapsi lyhentää äitinsä ikää vuodella. Tytöt eivät lyhennä ja isien eliniässä ei näy eroja verrattuna lapsettomiin miehiin.).
A. Miten saadaan tehtyä lopputulosratkaisu, jonka mukaan isovanhempien tarkoitus on auttaa lastenlapsia???
B. Tutkija tai tulkitsija on jo itse asettanut oletuksen, että mikäli ihminen elää pidempään hoitamalla lapsen lapsiaan, tällöin lastenlasten hoitaminen on isovanhempina olemisen tarkoitus???
Tutkimuksesta voi nähdä, että lastenlasten saaminen pidentää ihmisen ikää tai lastenlasten puuttuminen lyhentää ikää, mutta siinäkin olisin kyllä aika varovainen, jos tutkimus perustuu ja rajoittuu kirkon kirjoihin.
Kirkon kirjoja tutkiessa, emme aina tiedä mikä vei lapset, jolloin ei lapsenlapsiakaan syntynyt. Mikä tällöin oikeastaan lyhensi aikuisen ikää? Liekö syynä tuska oman lapsen/lapsien kuolemasta tai sama tauti, mikä vei oman lapsenkin? Oliko lapsenlapsien puuttuminen todellinen iän lyhentäjä? Uskallan epäillä.
Aika huuhaa-toteamus ja väite tuo isovanhempien tarkoitus mielestäni on,
Minä olen käynyt ahkerasti auttamassa pojan perhettä. Kun vauva syntyi, asuin siellä kuukauden verran, vaikka miniä yritti kainostella, että ei ole tarpeen. Kyllä vaan oli, siellä sain laittaa pojalle lempiruokia ja kanniskella vauvaa. Myöhemmin olen runsaasti ohjannut ja opastanut nuorta perhettä, ostanut heille tarpeellisia tavaroita ja auttanut lastenkasvatuksessa. Olen tehnyt heille selväksi sen, että koska olen jos kerran ollut äitinä,niin osaan tämän homman ja asiat on syytä tehdä niin kuin minä sanon. tehtäväni on hoitaa ja auttaa, nuoren perheen tehtävänä on antaa minulle tilaa hoitaa ja totella kasvatusasioissa, jotta ollaan samoilla linjoilla.
Pojan perhe sanoo, että apua ei kaivata,mutta näenhän minä itse, että ei siellä lapsen kanssa pärjätä ilman minua. Iloisia ovat kuitenkin, kun on isoäiti, jolla on aikaa ja halua olla osa perhettä. Vähintään kolme kertaa viikossa käyn, nyt kesälomalla joka päivä ja koputtelen ovelle niin pitkään, että tulevat avaamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen samaa mieltä, on vähintään moraalinen velvoite auttaa lastenlasten kanssa.
Mulla tilanne jossa kukasn isovanhempi ei ole yhtään kiinnostunut eikä ikinä ole auttanut yhtään lastemme kanssa. Neljä tervettä isovanhempaa, eläkkeellä, pirteitä. Ovat olleet jo 10v isovanhempia ja täsdä 10v aikana eivät ole edes yhtä kertaa viitsineet auttaa. Eivät käy jouluna, eivät käy synttäreillä, eivät välitä lapsista, eivät pidä yhteyttä.Paskoja ovat ja inhoan ja halveksin heitä. Itsekkäät paskiaiset.
Itse tulen auttamaan omia lapsiani ja paljon.Missä syy, että pysyvät loitommalla?
Älä turhaan anna vastausta, se olisi kuitenkin vain yksipuolinen selitys asialle ja oikeastaan vain toisen käden tietoa eikä siis välttämättä lainkaan faktaa.
Hah hah, hyvä ärsytysyritys vihjata että oma syy. Syy on isovanhempien itsensä. Olivat jo paskoja piittaamattomia vanhempiakin. Sellaiset harvoin muuttuu välittäviksi isovanhemmiksi.
Ota pää pois omasta p***eestä ja ymmärrä että jos sulla on rakastavat vanhemmat niin kaikilla ei ole.
Vastauksesi kertookin jo syyn. Ihminen ei aina pysty peittelemään sitä, mikä on ja metsä vastaa niinkuin sinne huudetaan ja se koira ärähtää, johon kalikka kalahtaa.
Älä odota yhteydenottoa vanhemmiltasi ennen kuin itse muutat käytöksesi ja tapasi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
28 Joo ei tarvii olettaa, että auttaisin heitä sitten vanhanakaan. Vaikka luultavasti olen liian kiltti heitä hylkäämään ja päädyn heitä auttamaan kuitenkin
Mustanaamion kosto on kaamea.
Elleivät vanhempani auta minua lastenhoidossa (pyyteettömästi ja rakkaudella), minä en auta heitä enää kun he ovat vanhoja ja tarvitsevat apua :-)
Onneksi sinulla on omatunto ja ainakin jollakin tasolla näytät ymmärtävän, että lastesi hoito ja kasvatus kuuluu vain sinulle.
Toivottavasti omat lapsesi, antamasi esimerkin seurauksena jo osaavat huolehtia ilman katkeruutta omasta jälkikasvustaan ja hoitavat vastavuoroisesti sinua siinä vaiheessa kun tulet vanhaksi.
Siis minkä ihmeen takia aikuisten lasten pitäisi auttaa vanhoja tai sairaita vanhempiaan?
Voi tulla sinulle yllätyksenä, mutta he ovat haistelleet paskavaippojasi, pesseet persettäsi, putsanneet puklailujasi, kärsineet uhmaikäsi ja murrosikäiset vittumaisuutesi, ohjanneet sinua oikeaan suuntaan ja huolehtineet sinusta ainakin sen 18 vuotta.
Ehkä olisi aika antaa jotakin takaisinpäin siinä vaiheessa kun he ovat vanhoja ja tarvitsevat apua.
Kohdallasi tosin se kasvatus ei näytä tuottaneen kovinkaan hyvää hedelmää.
Meistä osa on jo syntyessään jossain määrin tunnevammaisia :-(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jotkut 40-50 luvulla syntyneet (kurn mun omat vanhemmat) ovat sitä mieltä että kun lapsi täyttää 18, sen voi potkasta pellolle ja siihen päättyy vanhempien osalta kaikki apu ja tuki, välittäminen ja yhteydenpito.
Näin kävi mulle, opiskelemaan kun lähdin niin sanottiin että takaisin ei tarvi tulla ja omillas oot. Lasten saaminen ei muuttanut asiaa ja kahta lapsistsni mun omat vanhemmat ei ole ikinä edes nähneet! Kun ”ei kuulu heille enää”.Kaikenlaiset hullut sitä 70-luvulla lisääntyi sosiaalisen paineen takia.
Kaikenlaisia hulluja sitä lisääntyy kyllä ihan nykyäänkin sosiaalisen paineen takia.
Vierailija kirjoitti:
Minä olen käynyt ahkerasti auttamassa pojan perhettä. Kun vauva syntyi, asuin siellä kuukauden verran, vaikka miniä yritti kainostella, että ei ole tarpeen. Kyllä vaan oli, siellä sain laittaa pojalle lempiruokia ja kanniskella vauvaa. Myöhemmin olen runsaasti ohjannut ja opastanut nuorta perhettä, ostanut heille tarpeellisia tavaroita ja auttanut lastenkasvatuksessa. Olen tehnyt heille selväksi sen, että koska olen jos kerran ollut äitinä,niin osaan tämän homman ja asiat on syytä tehdä niin kuin minä sanon. tehtäväni on hoitaa ja auttaa, nuoren perheen tehtävänä on antaa minulle tilaa hoitaa ja totella kasvatusasioissa, jotta ollaan samoilla linjoilla.
Pojan perhe sanoo, että apua ei kaivata,mutta näenhän minä itse, että ei siellä lapsen kanssa pärjätä ilman minua. Iloisia ovat kuitenkin, kun on isoäiti, jolla on aikaa ja halua olla osa perhettä. Vähintään kolme kertaa viikossa käyn, nyt kesälomalla joka päivä ja koputtelen ovelle niin pitkään, että tulevat avaamaan.
Keksitty teksti eli ns. trolli. Oikeesti siis valehtelua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä olen käynyt ahkerasti auttamassa pojan perhettä. Kun vauva syntyi, asuin siellä kuukauden verran, vaikka miniä yritti kainostella, että ei ole tarpeen. Kyllä vaan oli, siellä sain laittaa pojalle lempiruokia ja kanniskella vauvaa. Myöhemmin olen runsaasti ohjannut ja opastanut nuorta perhettä, ostanut heille tarpeellisia tavaroita ja auttanut lastenkasvatuksessa. Olen tehnyt heille selväksi sen, että koska olen jos kerran ollut äitinä,niin osaan tämän homman ja asiat on syytä tehdä niin kuin minä sanon. tehtäväni on hoitaa ja auttaa, nuoren perheen tehtävänä on antaa minulle tilaa hoitaa ja totella kasvatusasioissa, jotta ollaan samoilla linjoilla.
Pojan perhe sanoo, että apua ei kaivata,mutta näenhän minä itse, että ei siellä lapsen kanssa pärjätä ilman minua. Iloisia ovat kuitenkin, kun on isoäiti, jolla on aikaa ja halua olla osa perhettä. Vähintään kolme kertaa viikossa käyn, nyt kesälomalla joka päivä ja koputtelen ovelle niin pitkään, että tulevat avaamaan.
Mikähän lienee motivaatiosi tämän sepustukseen? Osoittaa että auttaminen on p*rseestä ja kannattaa olla kiitollinen jos ei saa apua, koska kaikki mummot ovat noin rajattomia?
Minulla onkin anoppi, joka kertoo auttavansa mielellään jos on tarve ja kunnioittavansa meidän rajoja. Olemme kertoneet millaista apua kaipaisimme,sitä pyytäneet ja saaneet. Viettää mielellään aikaa lastenlasten kanssa jos vaan on aikaa ja vointi hyvä,pitää heidän seurastaan. Onnekas olen.
Vierailija kirjoitti:
Minä olen käynyt ahkerasti auttamassa pojan perhettä. Kun vauva syntyi, asuin siellä kuukauden verran, vaikka miniä yritti kainostella, että ei ole tarpeen. Kyllä vaan oli, siellä sain laittaa pojalle lempiruokia ja kanniskella vauvaa. Myöhemmin olen runsaasti ohjannut ja opastanut nuorta perhettä, ostanut heille tarpeellisia tavaroita ja auttanut lastenkasvatuksessa. Olen tehnyt heille selväksi sen, että koska olen jos kerran ollut äitinä,niin osaan tämän homman ja asiat on syytä tehdä niin kuin minä sanon. tehtäväni on hoitaa ja auttaa, nuoren perheen tehtävänä on antaa minulle tilaa hoitaa ja totella kasvatusasioissa, jotta ollaan samoilla linjoilla.
Pojan perhe sanoo, että apua ei kaivata,mutta näenhän minä itse, että ei siellä lapsen kanssa pärjätä ilman minua. Iloisia ovat kuitenkin, kun on isoäiti, jolla on aikaa ja halua olla osa perhettä. Vähintään kolme kertaa viikossa käyn, nyt kesälomalla joka päivä ja koputtelen ovelle niin pitkään, että tulevat avaamaan.
Näin toimien moni anoppi on pilannut poikansa ja miniänsä avioliiton. Että tuppaat itsesi pyytämättä ja että asiat on syytä tehdä kuten sinä sanot ja että koputtelet ovelle niin pitkään, että tulevat avaamaan. Saatat olla monen riidan aiheuttaja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen samaa mieltä, on vähintään moraalinen velvoite auttaa lastenlasten kanssa.
Mulla tilanne jossa kukasn isovanhempi ei ole yhtään kiinnostunut eikä ikinä ole auttanut yhtään lastemme kanssa. Neljä tervettä isovanhempaa, eläkkeellä, pirteitä. Ovat olleet jo 10v isovanhempia ja täsdä 10v aikana eivät ole edes yhtä kertaa viitsineet auttaa. Eivät käy jouluna, eivät käy synttäreillä, eivät välitä lapsista, eivät pidä yhteyttä.Paskoja ovat ja inhoan ja halveksin heitä. Itsekkäät paskiaiset.
Itse tulen auttamaan omia lapsiani ja paljon.
Juu niinhän sinä nyt ajattelet. Kelaa elämääni 20-30 vuotta eteenpäin ja olet raihnainen, työelämässä loppuunpalanut ei-ihan-eläkeikäinen mummo. Lapsesi tuo sinulle pari tenavaa vahdittavaksi ja hoidettavaksi - pelkällä kiitoksella tietenkin- juuri sinä viikonloppuna kun sinulla olisi pari päivää vapaata ennen uutta uuvuttavaa työviikkoa. Vieläkö jaksat?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
28 Joo ei tarvii olettaa, että auttaisin heitä sitten vanhanakaan. Vaikka luultavasti olen liian kiltti heitä hylkäämään ja päädyn heitä auttamaan kuitenkin
Mustanaamion kosto on kaamea.
Elleivät vanhempani auta minua lastenhoidossa (pyyteettömästi ja rakkaudella), minä en auta heitä enää kun he ovat vanhoja ja tarvitsevat apua :-)
Onneksi sinulla on omatunto ja ainakin jollakin tasolla näytät ymmärtävän, että lastesi hoito ja kasvatus kuuluu vain sinulle.
Toivottavasti omat lapsesi, antamasi esimerkin seurauksena jo osaavat huolehtia ilman katkeruutta omasta jälkikasvustaan ja hoitavat vastavuoroisesti sinua siinä vaiheessa kun tulet vanhaksi.
Siis minkä ihmeen takia aikuisten lasten pitäisi auttaa vanhoja tai sairaita vanhempiaan?
Voi tulla sinulle yllätyksenä, mutta he ovat haistelleet paskavaippojasi, pesseet persettäsi, putsanneet puklailujasi, kärsineet uhmaikäsi ja murrosikäiset vittumaisuutesi, ohjanneet sinua oikeaan suuntaan ja huolehtineet sinusta ainakin sen 18 vuotta.
Ehkä olisi aika antaa jotakin takaisinpäin siinä vaiheessa kun he ovat vanhoja ja tarvitsevat apua.
Kohdallasi tosin se kasvatus ei näytä tuottaneen kovinkaan hyvää hedelmää.
Meistä osa on jo syntyessään jossain määrin tunnevammaisia :-(
Tarkoitit varmaankin sanoa että he ovat hoitaneet velvollisuutensa? Jos lapsen hankkii,lapsi tulee kasvattaa aikuiseksi asti. Kenenkään ei ole siihen pakko ryhtyä. Lapsesi ei ole saanut päättää syntyykö vai ei,eikä hän ole kiitollisuudenvelassa siitä että ITSE HANKIT LAPSEN.
Vanhoja vanhempia VOI auttaa jos haluaa,yleensä rakkaudesta haluaa. Ihan kuten isovanhempi VOI auttaa lapsenlapsia hoitamalla jos haluaa,yleensä rakkaudesta haluaa.
Ihan kuten se aikuinen lapsi voi ostaa lastenhoitoapua, myös se vanha ja sairas vanhempi voi ostaa itselleen hoitoapua. Eikös?
Serkkuni ajattelee samalla tavalla kuin sinä, ap, että isovanhemmilla on velvollisuus auttaa. Melkein asuvat mummolassa, kun äiti kaipaa omaa aikaa ja isä reissaa bisnesmiehenä ympäri eurooppaa. Uutta beibiä pukkaa koko ajan kaikesta huolimatta. Kolmas tulossa. Mikä järki, kysyn? Ja miksi isovanhemmat suostuu pyörittämään tätä hullunmyllyä?
Ennen oli täysin luonnollista, että isoäidit hoitivat lastenlapsia. Kun itse olin lapsi 1960-luvulla, mummolassa käytiin säännöllisesti, oltiin lomat ja viikonloppuisin yötä, jotta vanhemmat saivat mennä. Se vapautti äitini. Mutta kun hänestä itsestään tuli isoäiti kolmisenkymmentä vuotta myöhemmin, lastenlapset eivät kiinnostaneet. Hän oli unohtanut saaneensa päivittäistä lastenhoitoapua sekä omalta äidiltään että anopiltaan. Tunnistan tuon valokuvamummon. Minunkin äitini rakasti lastenlapsiaan valokuvina, joita hänellä oli jääkaapin ovessa. Synttäreinä ja jouluina tuli kyllä lahjoja, mutta hän tuli meille vieraaksi, KYLÄÄN, ei hoitamaan lapsia. Oli niin raskasta, riehuivat ja metelöivät. Sitten alkoi ihmetellä, miksi lastenlapset eivät välitä. Nyt kun äitini on vanha, hän olettaa, että aikuisiksi kasvaneet lastenlapset ovat jatkuvasti it-tukihenkilöinä ja käytettävissä. Siskonikin kehuu, ettei koskaan pyytänyt äidiltämme lapsenhoitoapua. Minä pyysin kerran, mutta äitini ei suostunut. (En viitsi puhua isoisistä mitään, sillä 1930-luvulla syntyneet miehet eivät yleensä osallistuneet akkojen töihin.)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen käynyt ahkerasti auttamassa pojan perhettä. Kun vauva syntyi, asuin siellä kuukauden verran, vaikka miniä yritti kainostella, että ei ole tarpeen. Kyllä vaan oli, siellä sain laittaa pojalle lempiruokia ja kanniskella vauvaa. Myöhemmin olen runsaasti ohjannut ja opastanut nuorta perhettä, ostanut heille tarpeellisia tavaroita ja auttanut lastenkasvatuksessa. Olen tehnyt heille selväksi sen, että koska olen jos kerran ollut äitinä,niin osaan tämän homman ja asiat on syytä tehdä niin kuin minä sanon. tehtäväni on hoitaa ja auttaa, nuoren perheen tehtävänä on antaa minulle tilaa hoitaa ja totella kasvatusasioissa, jotta ollaan samoilla linjoilla.
Pojan perhe sanoo, että apua ei kaivata,mutta näenhän minä itse, että ei siellä lapsen kanssa pärjätä ilman minua. Iloisia ovat kuitenkin, kun on isoäiti, jolla on aikaa ja halua olla osa perhettä. Vähintään kolme kertaa viikossa käyn, nyt kesälomalla joka päivä ja koputtelen ovelle niin pitkään, että tulevat avaamaan.
Mikähän lienee motivaatiosi tämän sepustukseen? Osoittaa että auttaminen on p*rseestä ja kannattaa olla kiitollinen jos ei saa apua, koska kaikki mummot ovat noin rajattomia?
Minulla onkin anoppi, joka kertoo auttavansa mielellään jos on tarve ja kunnioittavansa meidän rajoja. Olemme kertoneet millaista apua kaipaisimme,sitä pyytäneet ja saaneet. Viettää mielellään aikaa lastenlasten kanssa jos vaan on aikaa ja vointi hyvä,pitää heidän seurastaan. Onnekas olen.
Tarinan opetus on se, että samalla tavalla kuin ap voi vaatia isovanhempia avuksi, niin myös isovanhemmilla on oikeus päättää, miten sitä apua annetaan. Ei voi kuvitella, että saa määrätä sekä vanhempiaan että lapsiaan toimimaan haluamallaan tavalla. Jos vaatii apua, niin ymmärtää, että auttaja asettaa avulle rajat. Joskus tullaan autettavan varpaille eikä aina ole kiva saada apua, mutta isovanhemmille ei sovi sanoa EI, jos ap:n tavoin vaatii apua.
Vierailija kirjoitti:
34 No enpä olisi päässyt lisääntymään, jos he eivät minua tähän maailmaan olisi alunperin tehnytkään.
Älä näe aina syytä muissa.
Kun olet tähän maailmaan tullut, on sinulla edelleen kaksi vaihtoehtoa ollut jatkoon nähden: lisääntyä tai ei. Sinun lisääntymisesi ei ole ollut enää vanhempiesi ratkaisu vaan sinun itsesi.
Ei ole höpö höpö, höpö höpö on olettaa, että nykyisin on niin kuin joskus ennen tuossa asiassa.