Tuntematon henkilö jonka olette nähneet vain kerran ja joka on jäanyt mieleen

Yllättäen komea lääkäri  ;D

Japanissa baarimikkona toiminut varmaan 130cm pitkä tytteli.

Junassa pari vuotta sitten istuin vastapäätä tosi komeaa nuortamiestä. Tai ehkä kaunis olisi parempi kuvailu. Mä en varmasti tuijottele ihmisiä, mutta tästä miehestä en saanut silmiäni irti. Hän oli ehkä 22-26v, jäi pois Tikkurilassa ja lähtiessään hymyili minulle kauniisti. Vähän hävetti, oli varmasti huomannut mun tuijotuksen. Tyttöystävä oli vastassa. Enkä todellakaan ajatellut mitään iskemisiä tai seksuaalisia ajatuksia, olen 50v nainen :).

Monesti välillä vielä tulee mieleen tämä mies, ja toivon, että on onnellinen tyttöystävänsä kanssa ja että muutenkin elämä kohtelee häntä hyvin.

Ohitseni rullaluisteli string-housuihin ja toppiin pukeutunut iso ja lihaksikas mies, joka oli sateenkaaren värisiä "hiussarvitupsuja" lukuunottamatta kalju.

Oli kyllä huomiota herättävä näky.

Junassa jossain Kouvola-Lappeenranta-Imatra välillä hyppäsi junaan mies 30-40v hyvin kepein ja iloisin askelein ja oli valtavan tyytyväisen näköinen, hymyili itsekseen ja aivan näki miten ajatteli 'vautsi vau', ei humalainen tai hullu missään tapauksessa vaan joku jota oli onni potkaissut tai onnistunut jossain. Palkitsi itsensä yhdellä olueella ravintolavaunussa ja otti läppärin esille. Ilo ja tyytyväisyys oli ainutlaatuista ja hymy ei loppunut. Tapahtui 9 v. sitten ja vieläkin ajattelen että olikohan saanut lottovoiton?

tämä tapahtui useanpia vuosia takaperin. Olin menossa viemään roskia kaatopaikalle auton peräkärryllä vieläpä hienossa aamuRuskossa kun kaatopaikan portilla minua vastaan laahusti raskain askelin ja turvonnein silmäpussein tavanlisen näköinen, ehkä n vajaa kolminelikynppinen mies. Miehen yllä oli biletysvaatteet jotka olivat sen näköiset kuin niissä olisi maattu edeltävä yö kaatopaikalla. Mikä hänmästyttävintä - miehen sekä kalsarit että suorat housut valuivat koko ajan alenmaksi niin että hän oli siis tietyiltä osin käytännössä täysin alaston. Mies vaikutti olevan vielä humalassa ja hän kuulosti huutavan jotakin. Raotin auton ikkunaa ja mies hoki seuraavaa:

- Pyllypylly aijjai.. ookko nähäny minun lonpsaa.. pyllypylly aijjai.. ookko nähäny minun lonpsaa..

En jäänyt avittamaan miestä koska kaatopaikalta pari työntekijää lähestyi kiireesti häntä. Lisäksi näin taustapeilistä kuinka ”virallinen kyyti” lähestyi miestä toisaalta.

Kyseinen tapaus jäi mieleeni koska miehen ulkoasu ja olemus hokemineen kaikkineen oli niin hätkähdyttävä, sitä ei ollut uskoa todeksi. Lisäksi kohtaus oli kuin Eisensteinin elokuvasta - portaiden sijasta näkymässä oli kaatopaikalta alaspäin viettävä liuska jota pitkin ”sankari” kuin synboolisesti loitontui viettämäänsä huonoa elämää (jätteiden keskeltä) kohti uusia ”haasteita” ja koukeroita.

Myös kaurismäkistä tuosta kokonaiskuvasta löytyi - mantranomaisesti hoettu ”pyllypylly-lonpsa” ilmensi naivistisen tehokkaasti ihmisen elon peruspääperiaatteita ja niiden edellytyksiä.

Joskus mietin, miten mies selvisi tilanteesta; ottiko jalat allensa ja pääsi jopa karkuun? Vai ottiko tarjolle tulleen kyydin sanktioineen vastaan reippaasti ja muutti kurssia? Mies oli joka tapauksessa ensiavun tarpeessa sillä hänen polvissaan oli ryhjeitä konttaamisesta tms. tms. tms.

Kun tulin pois kaatopaikalta, ei miestä enää näkynyt. Oli kaunis aamu, aurinko paistoi ja hienoinen tuulenvire viilensi mukavasti.

Rannalla käveli vastaan uskomattoman kaunis vaalehipiäinen ja -tukkainen nuori nainen, jolla myös uskomaton vartalo. Valehtelematta ulkonäöltään täys kymppi.

Tapahtui vuonna 1982-83 jäädessäni metrosta pois aamuärtyneenä ja suu mutrussa Siilitien metroasemalla.

Vastaani tuli komea nuori mies, joka hymyili minulle koko kasvoillaan naama loistaen autuaallisesti.

No, enhän voinut sitten enää olla kiukkuinen yhtään, vaan tuo suorastaan ylimaalinen ilo tarttui minuunkin ja maanantaiaamun työpäivä alkoi todella hyvin.

Kerran lenkkeillessäni vastaan käveli pitkä ja komea nuori mies, jolla oli lyhyehköt rastat ja koripallo mukana. Jostain syystä komein ikinä näkemäni ihmisotus, kasvojen luustokin aivan täydellinen. Katseet meillä kohtasi ja kun mun koira jäi tuon miehen ohitettuamme haistelemaan jotain niin vilkaisin vielä taaksepäin miestä, joka sattui myös katsomaan vielä mua, mutta sitten jatkettiin molemmat matkaa omiin suuntiimme...

Uskomattoman kaunis naispoliisi Visbyyssä turistibussin ikkunan läpi.

Porissa entisen pc superstoren kohdalla käveli violetteihin nahkahousuihin sonnustautunut muija, sitä persettä kyl tölläsin ja pitkään. Jäi PC superstoressa käyntikin väliin.

Eikö muita ????

Up

90-luvulla olin nostamassa rahaa automaatista, kun juopunut mies tuli taakseni kerjäämään paria euroa tupakkaan. Olin jo varautunut äyskäisemään jotakin mutta käännyttyäni hämäännyin. Mies oli rähjääntynyt ja punanenäinen mutta hänellä oli kauneimmat nauravaiset silmät mitä olen ikinä nähnyt. Suuret, vaaleanvihreät ja niitä reunusti tuuheat kaartuvat ripset. Silmät, jotka voisi nähdä jossain maailmanluokan mainoskuvassa. En kyllä silti antanut rahaa, koska olin köyhä opiskelija mutta ne silmät muistan aina.

1985 olin menossa työhaastatteluun ja junassa viereen sattunut vanhempi ihminen tarjosi kahvit.

Ulkonäöstä en tiedä, mutta ajoasu ja kypärä päässä lempäälässä muutama vuosi sitten ajoi hirveässä kaatosateessa ohi moottoripyörällä. Tokaisin kuskille että tossa käy vielä huonosti. Pari minuuttia myöhemmin ajotiella näkyi sen kypärä ja pian kumollaan oleva pyörä. Ja keskikaistalla se mies ja ihmisiä juoksemassa sen avuksi.

En voi ikinä unohtaa sitä tapahtumaa enkä miestä.

upp

Rautatieasemalla tuli muutama vuosi sitten vastaan vähän hippimäisesti pukeutunut - liehuva hame, toppi, kirkkaita värejä, - tosi hoikka nainen. Hän oli varmaan yli 60-v ja hänellä oli pitkät valkoisen harmaat hiukset ja näyttävät korvakorut. Yksi kauneimmista naisista joita vähään aikaan olen nähnyt.

v. 2012 olin työssä asiakaspalvelussa ja ovesta käveli minua ehkä vähän nuorempi mies. Vaaleat hiukset ja kipparitakki. Mieletön hymy. Hymyilen itsekin ihmisille paljon, silloinkin. Hänellä ei ollut minulle mitään asiaa vaan oli menossa muualle talossa. Jäimme jumiin toistemme katseeseen ja hän keksi tikusta jotain kysymistä. Jatkoimme tätä tekaistujen juttujen vaihtoa muutaman hetken. En voinut työni vuoksi tehdä elettäkään aloitteeksi. Saatoin hänet vielä minne hän oli menossa, olisi toki löytänyt itsekin. Lähtiessään hän tuijotti minua ja jäi eteeni pyörimään. Ei kuitenkaan sanonut muuta kuin hei sitten tms. Viikon kuluttua kuulin muilta, että kuvaukseen sopiva mies oli käynyt minua kysymässä. Meiltä ei anneta mitään tietoja työntekijöistä. En nähnyt häntä enää ikinä. Olen ajatellut usein ja miettinyt, kuka hän oli. Yritin kerran etsiä häntä joltain palstalta, mutta kukaan ei tunnistanut. Saisinpa sen päivän takaisin. Sellaista tärisevää kemiaa en ole koskaan kokenut, vaikka olen ollut rakastunut ja olen nytkin.

Useita. En ole ikinä saanut selville miksi tuntemattomat tulevat puhumaan minulle.

Yksi mikä erityisesti mielessä oli melkein kymmen vuotta sitten junassa Turkuun. Viereeni tuli keski-ikäinen mies siistissä puvussa. En muista edes mistä juttu lähti käyntiin, todennäköisesti säästä mutta lopulta kun jäimme junasta olimme käyneet läpi molempien huolet elämässä, niitä oli kummallakin.

Minä olin 19-vuotias nuori opiskelija ja tämä toinen perheellinen oikein hyvin toimeen tuleva bisnesmies. Meillä ei ollut mitään yhteistä paitsi että kumpikin myönsi ettei uskalla huolistaan kenellekään puhua. Oloni oli mukavan kevyt kun olin saanut purkaa ja kuunnella toista.

Mieskin hymyili kun erotessa kättelimme ja kiitimme matkaseurasta.

Olimme kavereiden kanssa juhlimassa. Kävelin yksin Helsingin keskustassa etsien vessaa, kaverit olivat tulossa perässä. Näin kadun varassa istumassa miehen, pysähdyin kysymään onko kaikki hyvin. Mies oli hyvin sekava, kadottanut kaiken omaisuuden eikä osannut vastata onko ottanut jotain muutakin kuin alkoholia joten kysyin soitanko hänelle ambulanssin. Se kävi.

Ambulanssia odottaessa hän alkoi itkeä kuinka on menettänyt kaiken. En tiedä mistä maasta oli kotoisin mutta tullut alle vuosi sitten Suomeen. Oli raastavaa kuunnella kun hän kertoi sodasta ja perheestään ja kuinka yksin hän nyt on.

Sitten on vielä yksi jota mietin mitä hänelle nyt kuuluu. Tämä tapahtui alkuvuodesta. Olin viemässä lasta lääkäriin, bussipysäkille tullessa siinä odotti mies. Hän tervehti meitä joten tervehdin takaisin.

Lapsella valui räkä ja vähän yski niin mies alkoi kysyä miten hän voi, kuinka vanha on ja näitä tavallisia. Vastailin kun hän vaikutti mukavalta vaikkakin näytti hieman rähjäiseltä.

Juttelimme sitten siinä muustakin ja mies kertoi kuinka hänet oli juuri irtisanottu ja oli menossa alkoon vaikka oli vasta aamu, hän vain ei keksinyt mitä muuta tekisi ja oli vain niin paha olla. Useamman päivän putki oli jo takana.

Hän oli ollut useamman vuoden työttömänä, koulutus oli ja paljon työkokemusta taustalla, ei vain saanut töitä. Nyt hän oli saanut paikan mutta oli irtisanottu juuri ennen koeajan loppua, usean muun juuri palkatun kanssa. Hän oli juuri saanut toivoa ja sitten oli vedetty matto jalkojen alta. Ymmärrän kyllä miksi vaipui epätoivoon.

Ulkoilessa katselen ympärille jos näkisin vielä hänet. Toivon todella että asiat järjestyivät.