Tuntematon henkilö jonka olette nähneet vain kerran ja joka on jäanyt mieleen

up

Komea mies piti mulle ovea auki. 😍

Vierailija kirjoitti:

Keski-Euroopassa näin bussin ikkunasta kodittoman äidin ja lapsen. Hymyilin ja vilkutin lapselle, äiti huomasi tämän ja katsoi suoraan minuun hyväksyvästi, ja alkoi asetella lapsen peittoa huolehtivasti. Hymyilimme toisillemme, kaksi äitiä. Nämä ihmiset ovat jääneet mieleen ja usein mietin ja toivon, että heidän elämänsä järjestyisi helpommaksi.

Jostain syystä tuli kyyneleet silmiin.

Vierailija kirjoitti:

Itkin junassa, elämässä oli aika vaikeaa aikaa ja ns. viimeinen niitti aka huono uutinen oli tullut juuri. Kun sitten jäin junasta, minut juoksi kiinni nuorempi poika joka kysyi onko kaikki ok. Minua hävetti ja vastasin vain jotain "joo". Poika sitten jatkoi, että ei tietenkään tarvitse hänelle mitään kertoa, mutta jos haluaisin jollekin puhua niin hän kyllä kuuntelisi. Kun en sitten puhunut niin hän vielä sanoi kaiken kääntyvän hyväksi ja pitää vain jaksaa vaikeuden aikojen yli jne. Jotenkin rauhotuin hänen sanojaan kuunnellessa kun poika oli niin viaton ja selkeästi uskoi sanomisiinsa. Hän vielä kysyi pitääkö minut saattaa jonnekin ja toivotti hyvää päivänjatkoa ja jaksamista elämään.

Ajattelen häntä aina silloin tällöin, tuskin tietää itsekään kuinka paljon ne muutamat lauseet auttoivat.

👍

up

Kolme minulle tuntemattomaksi jäänyttä sankarillista miestä, jotka eri aikoina ja eri tilanteissa pelastivat tai yrittivät pelastaa minut pulasta.

Spinningissä todella pitkäjalkainen laiha kaunis nainen. Pituutta hänellä oli varmaan vähintään 180 cm ja suurin osa pelkkää jalkaa. Hänellä oli pyörää polkiessa satula ihan mahdottoman ylhäällä ja hän polki selkä kyyryssä. Luulen hänen olevan joku malli, mutta mikäli ei ole, kannattaisi ehdottomasti ryhtyä. Menestyisi varmasti.

up

Vuonna 2002 olin 17-vuotias. Olin perheeni kanssa Ruotsin-risteilyllä ja katselemassa Vanhassakaupungissa vartijoiden vahdinvaihtoa kuninkaanlinnan edustalla. Kesä oli kauneimmillaan ja paikalla paljon väkeä.

Siinä vahdinvaihtoa katseli perheensä kanssa myös suunnilleen samanikäinen ruotsalaispoika (kielestä toki kuulin ja ymmärsin). Hän oli niin täydellisen hyvännäköinen, että vielä tänä päivänä muistan hänen ulkonäkönsä. Tiedättehän, sellainen täydellisen "ruotsalaistyylinen". Upea, hiukan ruskettunut iho, säihkyvät sinivihreät silmät, hyvä kroppa, sellainen vähän teinimäinen lihaksikas ja pitkä. Niin kiiltävät, auringossa hehkuvat vehnänvaaleat hiukset, joista muutama suortuva putoili otsalle. Vaaleat kapeat farkut (muistan, koska sihen aikaan pillifarkut eivät vielä olleet suurinta hottis ainakaan Suomessa), valkoinen t-paita, jossa sinisiä raitoja. Katseemme kohtasivat muutaman kerran kun varmaan suu auki tuijotin tuota adonista, mutta siihen se tietenkin jäi. En olisi ikimaailmassa uskaltanut mennä puhumaan mitään.

Tuo on sellainen kiva lämmin muisto, johon kiteytyy sellaista teini-iän viattomuutta kohdallani. Olin ujo teini, ja sain enemmän rohkeutta miesten suhteen vasta muutettuani opiskelemaan, vaikka nätti olinkin. Siksi tuota lyhyttä kohtaamista olen usein jälkeenpäin muistellut Tukholmassa ollessani. Oi niitä aikoja.

Joku vuosi sitten alkukesästä Oulussa Mannerheimin puistossa tuli vastaan noin kolmikymppinen nainen luonnonpunaisilla hiuksilla, pisamilla, tummilla meikeillä ja tummilla vaatteilla. Yhtäkkiä hän vain sieppasi puiston kukkivasta syreenipensaasta tai vastaavasta kukan ja haisteli sen tuoksua ja jatkoi matkaansa kukka kädessään. Hetki ja nainen jäi mieleeni lumoavana. Itse olen parikymppinen nainen.

-

Rodoksella bussiin astui vanha mies, jolla oli suurin koskaan näkemäni nenä.

Matkustin Jyväskylästä Helsinkiin junalla ja Tampereella piti vaihtaa junaa. Kävin äkkiä ostamassa kahvin jostain asemalla olevasta kahviosta. Se nainen siinä kassalla oli vaan niin aito. Siis ei mikään teennäinen hymy ja asiakaspalveluun liittyviä  geneerisä lauseita. Jäi vaan mieleen se aitous. Yleensä kassoilla ym. vetävät roolia joka paistaa läpi.

Olin nuorena opiskeluajan eli kuusi vuotta kaupan kassana. Yksi kohtaaminen on jäänyt asiakkaan kanssa mieleen, kun ikäiseni nuori ihan ok söpö kundi osti pakastepitsan. Jotenkin tuntui vaan niin voimakas kemia, että sitä olisi voinut leikata saksilla. Jonkun sanan vaihdoimme. Kokemus oli niin voimakas, että uskoin pitkään meidän kohtaavan uudelleen. Ajattelin, että universumin TÄYTYY yhdistää meidät vielä. Monta vuotta muistelin kohtaamista lämmöllä ja tietenkin vilkuilin kassalta ovelle. En muista että olisi samanlaista tunnetta tullut sen koommin, vaikka olen onnellisesti naimisissa ja äitikin. Ja näin jälkikäteen kun tylsästi olen aikuistunut niin ajattelen, että kenties hormonit tms. tekivät tepposet eikä poika todennäköisesti edes noteerannut minua. Silti hän häi mieleeni, ei ulkoisten tai sanallisten avujensa vuoksi, vaan muistan mitä hän sai minut tuntemaan.

Olin n 15 v. tyttönen 2000 luvun alussa. Paikallisen kaupan edessä näin kauniimman pojan mitä maa päällään kantaa. Hänellä oli koju missä myi jotain toritavaraa. Poikakin oli nuori, kenties kesätöissä. Tummat, korviin asti ulottuvat hiukset, lumoavat silmät ja korvarenkaat.

Katsoin häntä ja hän minua pitkän aikaa kun kävelin autolta kauppaan. Vielä kaupan sisään päästyä katselin lasiovien läpi ja hän minua. Sama toistui pois tullessa.

Poika oli kaunis, kuin veistos. Näin hänet myöhemminkin kerran vielä markkinoilla mutta en rohjennut mennä juttusille. Onneksi en. Olin niin lumoutunut etten varmasti olisi saanut järkeviä lauseita ulos suustani.

Hyvinkään Terveystalon noin 25 v. sihteeri ja hänen katse sekä hymy. Tuijotin vaan ihan ihmeissäni ja jäädyin. Näytin varmaan ihan vajaalta.

En muista koskaan naamaa kertanäkemältä.En tuntisi jos sama henkilö tulisi vastaan.

Risteilyllä kolme kuukautta sitten törmäsin diskon tanssilattialla tuntemattomaan mieheen joka alkoi kertoa miten vaikeaa hänellä on parisuhteessaan.  Hän pyyteli kovasti anteeksi vuodatustaan, sanoi puhuvansa minulle kun oli katsellut minua jonkin aikaa ja ajatellut minun olevan ns. hyvä ihminen.  Kuuntelin kaiken ja pyrin tsemppaamaan häntä, puolet tarinasta kyllä meni ohi kovan musiikin ja hälinän vuoksi.  Hän oli todella surullisen oloinen.  Oli jonkin aikaa hämmentynyt olo tarinan vuoksi ja siksi että joku kerrankin tajusi minkälainen olen oikeasti luonteeltani.

Nää on niin hyviä. Lisää!"

Up