Lue keskustelun säännöt.
Tuntematon henkilö jonka olette nähneet vain kerran ja joka on jäanyt mieleen
Minulla on useampia, mutta aloitetaan tällä:
Asuin Englannissa v.1982. Olin 20+. Näin uimahallin kahviossa tytön joka istui kavereittensa kanssa ja joka oli aivan samannäköinen kuin olin itse ollut 14 vuotisena ja jopa pukeutui myös samoin. Tuijotin etempää suu auki. Tyttö huomasi ja katsoi pari kertaa minua ja kaikki eleetkin oli kuin minulla 14 veenä. En ole ikinä unohtanut ja vieläkin joskus, kuten tänään, tulee mieleen
Kommentit (1130)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pari kesää sitten oli nurmeksen k-marketissa kassalla nuori nainen, joka todella jäi kasvoiltaan mieleen. Valitettavasti en kuitenkaan nähnyt häntä, kuin pariin otteeseen.
Ei kuuli tähän keskusteluun, kysymys oli siitä että on nähnyt vain kerran.
Vierailija kirjoitti:
Olin n 15 v. tyttönen 2000 luvun alussa. Paikallisen kaupan edessä näin kauniimman pojan mitä maa päällään kantaa. Hänellä oli koju missä myi jotain toritavaraa. Poikakin oli nuori, kenties kesätöissä. Tummat, korviin asti ulottuvat hiukset, lumoavat silmät ja korvarenkaat.
Katsoin häntä ja hän minua pitkän aikaa kun kävelin autolta kauppaan. Vielä kaupan sisään päästyä katselin lasiovien läpi ja hän minua. Sama toistui pois tullessa.
Poika oli kaunis, kuin veistos. Näin hänet myöhemminkin kerran vielä markkinoilla mutta en rohjennut mennä juttusille. Onneksi en. Olin niin lumoutunut etten varmasti olisi saanut järkeviä lauseita ulos suustani.
Tämäkään ei kuulu tähän keskusteluun, pitää olla sellainen jonka on nähnyt vaan kerran.
Vierailija kirjoitti:
Mummelit näköjään menee veteläksi komeista nuorista miehistä.
Kauniita miehiä on liian vähän, joten ihailemme heitä, jos onnistumme jossain näkemään.
Mummeli en ole, mutta arvostan kauniita miehiä.
N 53
Bussissa istuessani kerran erän nuori opiskelijatyttö. Oltiin molemmat matkalla helsinki-vantaan lentokentälle. Puhuttiin matkustamisesta, kulttuureista, pienesti perheenjäsenistä koska molemmat olimme matkalla tapaamaan rakkaitamme ulkomaille, jännitettiin että ehditään ajoissa vaihtobussiin ja perille sillä vuorot olivat myöhässä huonon sään takia. Nimiä ei koskaan vaihdettu. Oli kuitenkin miellyttävä ja mieleenpainuva 4 tuntinen. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pari kesää sitten oli nurmeksen k-marketissa kassalla nuori nainen, joka todella jäi kasvoiltaan mieleen. Valitettavasti en kuitenkaan nähnyt häntä, kuin pariin otteeseen.
Ei kuuli tähän keskusteluun, kysymys oli siitä että on nähnyt vain kerran.
Pahoitteluni. Sisäistin kysymyksen vähän liian myöhään, -toisaalta olin kertomuksessani aidosti rehellinen.
Samalle kassalle satuin vain kerran.
Kerran kadulla Barcelonassa näin tytön, joka oli kuin inkajumalatar.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jokunen vuosi sitten junassa, välillä Helsinki-Jyväskylä tai ehkä toisin päin, en muista. Samassa vaunussa oli niin uskomattoman komea mies, etten osaa häntä unohtaa. Tummat hiukset ja suuret, hymyilevät ruskeat silmät ja hymy joka sai minut melkein keikahtamaan siihen junan käytävälle.
Jotain pientä juttelimme, kun junan ovi reistasi eikä meinannut aueta - ja tämän miehen äänikin oli aivan täydellinen.
Mies tosin matkusti naisystävänsä/vaimonsa kanssa, ja siksikin ihailin tätä muukalaisia; nainen oli kuivakas ja kärttyinen, äkkäili koko matkan, kun mies vain hymyillen jutteli naiselleen mukavia.
Lomamatkalla Tunisiassa hotellin päivällistarjoilussa oli nuori kokkipoika, joka oli kuin nuori jumala. Tuijotin ihmettä niin intensiivisesti, että hän tarjoili leikkaamaansa lihaa ensin jonossa takanani olleille. Tuntui kummalliselta. Seuraavina iltoina en häntä nähnyt, vaikka yritin tähyillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eräs isä pikkupoikana kanssa, hiukan viekoittelevalla katseella lapsiperheille tarkoitetun elämystalon kahvilassa. Olin siis kyseisessä kahvilassa itse kesätöissä ja toivoin että hän olisi tullut tänä kesänä uudestaan. Kiitteli varsin runsaasti itseleivotusta pulasta;)
Itse olen 20 v., hän ehkä 30? En muista oliko sormusta sormessa, mutta vaimoa ei ainakaan mukana:D Se katse jäi mieleen..
Vierailija kirjoitti:
Eräs isä pikkupoikana kanssa, hiukan viekoittelevalla katseella lapsiperheille tarkoitetun elämystalon kahvilassa. Olin siis kyseisessä kahvilassa itse kesätöissä ja toivoin että hän olisi tullut tänä kesänä uudestaan. Kiitteli varsin runsaasti itseleivotusta pulasta;)
Itse olen 20 v., hän ehkä 30? En muista oliko sormusta sormessa, mutta vaimoa ei ainakaan mukana:D Se katse jäi mieleen..
Siis pikkupoikansa kanssa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Asiakkaalta puuttui alaleuka kokonaan. Jäi vaivaamaan, oliko sen vienyt tapaturma vai syöpä.
Sellaista ei kysytä. Katsotaan tiukasti silmiin ja käyttäydytään normaalisti. Toivon etten aiheuttanut hänelle kärsimystä reagoimalla jotenkin väärin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mummelit näköjään menee veteläksi komeista nuorista miehistä.
Kauniita miehiä on liian vähän, joten ihailemme heitä, jos onnistumme jossain näkemään.
Mummeli en ole, mutta arvostan kauniita miehiä.
N 53
Kauneus on katsojan silmässä. Ehkä joidenkin katsojien silmissä on vain vähän kauneutta ja siksi kauneutta ei oikein näy ja vallankäyttö mielipiteet totuutena esittämällä maistuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole nähnyt edes livenä mutta silmiini osui kerran kuva miehestä joka pysäytti. Kaikin puolin tuiki tavallinen kuva ja mieskin täysin tavallisen näköinen mutta ne silmät porautuivat suoraan sieluun. Tuli todella vahva tunne vatsanpohjaan että tuo mies on "minun". Kuva oli tuore ja yhteystiedotkin löytyivät mutta onneksi järki voitti.
Mitään tuollaista tunnetta ei ole sitä ennen tai sen koomin tullut. Usein vieläkin kummittelee mielessä.
Viime kevään Maailma kylässä festareilla oli ohjelmalehtisä jakamassa todella kaunis pitkä hoikka parikymppinen hippityttö. Hetken siinä pyöri Rautatien torilla. Itseäni hävetti, kun en saanut silmiä irti hänestä vaikka ikäni puolesta olisin voinut olla hänen isänsä.
Nuori nainen Rovanienen rautatieasemalla. Hän istui ja itki, pyöritteli sormessaan sormusta. Juteltiin tovi. Sellaista elämä on.
Vuonna 1994 seisoin bussipysäkillä Helsingin Pasilassa. Pysäkille tuli nuori nainen, joitakin vuosia minua vanhempi. Vaihdettiin muutama sana bussin odottamisesta. Tuli todella voimakas, outo tunne. Ikään kuin tuntisimme ennestään, ehkä edellisessä elämässä tai jotain sellaista. Olen siis itsekin nainen ja hetero ja olin teini tuolloin. Se jäi vain mieleen se outo tunne, että tuon ihmisen kuuluisi olla elämässäni.
Vierailija kirjoitti:
Nuori nainen Rovanienen rautatieasemalla. Hän istui ja itki, pyöritteli sormessaan sormusta. Juteltiin tovi. Sellaista elämä on.
Lisätään vielä aika - joulukuussa ehkä vuonna 1982 tai 1983
Olin 17v, enkä erään asian takia kyennyt pidättelemään itkua, ja itkin kadulla maassa istuen. Ihmisiä kulki ohi, mutta vain yksi ehkä n. 40v työvaatteissa (läheiseltä rakennustyömaalta taisi olla) oleva mies tuli kysymään onko kaikki hyvin. Taisin mutista vain jotain että onon, ja mies käveli pois, mutta tuntui hyvältä, että joku edes kysyi.
Se jäi mieleen myös, että mies oli ulkonäöltään sen näköinen ja oloinen, että en olisi odottanut hänen tulevan kyselemään mitään.
Tapahtui kun olin vaihto-oppilaana englannissa. Paikallisella kaverilla oli amerikkalainen "tyttökaveri" joka oli aikaisemmin opiskellut samassa yliopistossa ja he tulivat käymään mun luona.
Tyttökaveri oli 25v., ihan perusnätti, pienikokoinen. Hän hymyili koko ajan ja oli todella iloisen positiivinen. Kaverini katseli kyllästyneenä futismatsia ja itse juttelin tämän tytön kanssa.
Kukaan nainen ei ole koskaan tehnyt niin suurta vaikutusta niin lyhyessä ajassa vaikka olen töiden puitteissa tavannut kymmeniä ellei satoja amerikkalaisiakin naisia. Mietin olisiko se siitä positiivisesta kulttuurista kumpuavaa tunnetta? Ei, joidenkin ihmisten välillä vain on välittömästi jotain kemiaa jota ei voi ihmisjärjellä selittää. Hänen seurassaan oli aivan uskomattoman helppo olla.
Hän kertoi uskonnollisesta perheestään, tavoista, ruokarukouksista ja samalla kokkasi meille iltapalaa. Meistä kumpikaan ei sillä hetkellä ollut vapaa. Muuten olisin kosinut häntä siltä seisomalta koska en ole koskaan ollut niin lumoutunut kenestäkään ihmisestä.
Myöhemmin kuulin että olivat eronneet koska kumpikaan ei halunnut muuttaa toisen maahan asumaan. Kaverini tokaisi sen vain puolihuolimattomasti. Olin puulla päähän lyöty koska itse olisin alkanut vaikka hartaaksi kristityksi ja muuttanut siltä seisomalta vaikka alaskaan tuon ihmeellisen naisen perään.
On se elämä mennyt hyvin näinkin, mutta muistelen häntä edelleen kaiholla. Harmittaa kun en edes kuvaa ottanut muistoksi. Kamerakännyköitä ei ollut siihen aikaan kun opiskelin 80-luvun lopulla.