Häpeättekö koskaan jotain asiaa mikä teillä on huonompaa kuin muilla?
Mua hävetti ennen suunnattomasti kun oli vanha ja romu auto, nyt ei hävetä enää kun on uusi ja hyvä.
Kommentit (53)
Mua kyllä hävettää meidän vanha auto, tuntuu että kaikilla tutuilla on uusi autolaina auto ja sit meidän kämppä ei ole mikään viimesen päälle sisustettu!Onneks tulee hyvin veronpalatuksia,ehkä niistä sit jotain hankkii kotiin!
- Joudun käymään Lidlissä ruokaostoksilla
- Mulla ei ole hienoa työtä vaan semmonen duunarihomma, josta ei paljoa makseta
- Meillä on vanha omakotitalo, ja sisustus vähän niin ja näin kun ei ole rahaa ostaa tänne mitään hienoa. Muilla kavereilla on uusi omakotitalo tai rivitalo hienoilla sisustuksilla.
Ihan hävettää toisaalta kirjoittaa tänne edes, koska toisaalta asiani ovat ihan hyvin: on vakituinen työpaikka, on omakotitalo jne. Mutta silti monesti hävettää, kun käydään kavereilla kylässä: Heillä on talot vimpat päälle. Meillä ei ole varaa aina edes maitopurkkiin:(
Ehkä ihan tavallista, mutta mulle ihan outo ajatus. Vanha romu auto on niin kuin hellyttävää ja ehkä huvittavaa mutta ei hävettävää.
Musta on noloa, jos on joku ökyauto. Sillonhan osottaa olevansa materialisti.
mua hävettää mun naama, kroppa ja koko olemus.
että olen niin laiska siivoamaan ja meillä on aina sekaista.
ostimme esim. kimppalahjan kaverin lapselle ja kysyin toisilta, paljonko ovat valmiita laittamaan rahaa siihen. he sanoivat, että kymmenen euroa ja mulla nousi pala kurkkuun, kun en olisi raskinu laittaa niin paljon. En kehdannut sanoa, ettei mulla ole varaa.
meillä ei ole varaa ostaa autoa, siksi en pääse käymään kylässä kauempana asuvien kavereiden luona. linja-autoa varten raavin kasaan kolikoita, jos on, mistä ottaa, sitten muistan, että ai niin, tarvin kaksinkertaisen summan, kun pitää tulla takaisinkin. hävettää pyytää kyytiä kavereilta, kun ei olisi varaa maksaa edes linja-autoa.
kaiken maailman kotikutsuilla (tupperit, vaate-, kynttiläkutsut...) selaan järkyttyneenä kuvastoa ja tuijotan vaan niitä hintoja. yritän vaivihkaa luikkia keittiöön kahvipöytään, etten joudu sanomaan ääneen, että en taida " tällä kertaa" tilata mitään (oikeasti en tilaa koskaan).
Meillä ei esim. ole omistusasuntoa, vaikka sellaisista jotkut suureen ääneen kohkaavat, että " miten jollain kolmekymppisellä ei voi olla omaa asuntoa!" jne. Olen kyllä joskus miettinyt, olisiko asumisessamme muka jotain häpeämistä, mutta ei mielestäni ole. Pidän tilanteesta, jossa olemme vapaita muuttamaan milloin vain.
Sitä hiukan häpeän, että minulla ei ole yhtä paljon työkokemusta kuin lapsettomilla ikäisilläni, koska olen ollut hoitovapailla.
Minullakin voisi olla, jos olisin parikymppisenä valinnut toisin. Mutta enpä valinnut ja nyt kannan seuraukset. :(
Kaverini on kunnon hippi, mutta silti vaihtoi työmatkan pidennettyä vanhan auton pois ja osti diesel-toyotan. Noloa on kuluttaa ympäristöä!
Ökyautot on erikseen, mutta tekstistäsi kuultaa läpi, että kaikki uudet autot on ökyilyä. Minä katsoisin myös sitä, että niillä on turvallisempaa kuljettaa lapsia.
Nimimerkki: Diesel-Astra vm. 2006
Muuten en kyllä nää tarpeelliseksi hävetä juurikaan mitään.
Onneksi ei kuitenkaan epäsiistejä tai - sosiaalisia. Taivaan kiitos emme liho. Mutta kiva kuunnella, kun jokaisella kaverilla on joku urheiluharrastus. Me ei jakseta sellaista, vaan puuhataan muuta.
sohvakalusto. Aivan karsee! Mies on hankkinut sen aikoinaan kalliilla hinnalla, eikä luopuisi siitä mistään hinnasta. Häpeän niitä sohvia joka kerta kun joku tulee kylään :(
raivoissaan aina välillä. Lisäks me ollaan kouluttamattomia duunareita.
Oikeasti:meillä on molemmilla tosi ihanat hyvinpalkatut työt lyhyen työmatkan päässä,kaksi upeaa muksua, kiva okt ja nätti sisustus, perintörahoilla ostetut vm2005 autot ja toimiva parisuhde!
Kaikki on hienosti ja se hävettää:kun Suomessa EI saa mennä hyvin.
Pitäis valittaa että kun ei oo rahaa ja mieskin on paska ja ulkona pimeetä ja loskaa taivaalta..ja tv:stä uusintoja.
Hävettää olla näin onnellinen!
Joudumme asumaan väliaikaisesti vuokralla eron vuoksi ja minua hävettää maksaa törkyvuokraa. Mutta nyt heti ei ole varaa asuntolainaan.
Häpeän huonosti käyttäytyviä syrjäytyneitä naapureitani kun ystäviä tulee kylään.
Vanhaa autoani taas en häpeä, pitäisin sitä kerskakulutuksena jos toimivan auton vaihtaisin huvin vuoksi uudempaan.
Häpeän ex-mieheni alkoholismia. Välillä tuntuu kuin jotkut pitäisivät sitä minun syynä, vaikka ex joi reilusti jo ennen tapaamistamme, lopetti siksi aikaa kun olimme yhdessä ja aloitti kun liitto alkoi rakoilla.
Älkää kiinnittäkö sydäntänne materiaan. Paljon tärkeämpää on, että ihmissuhteet on kunnossa, miksi suremaan ja häpeämään huonoa autoa tai alkeellista sisustusta. Lapset esim. eivät välitä, onko asunto vimpan päälle laitettu, pääasia että kodissa on hyvä ilmapiiri ja mukava ja turvallinen olla, ja ennen kaikkea aikuinen läsnä eikä tekemässä rahaa töissä iltakaudet.
Materian puutetta en varmasti ole koskaan hävennyt. Enemmän nolottaa omistaa kaikenlaista p***aa.
Sekin hävettää, että olen sairastanut masennuksen. Tätä ei tosin juuri kukaan tiedä, en kehtaa kertoa kenellekään.
Ainoa kenen mielipide merkitsee on oman perheenjäsenen.
Autot, talot, vaatteet jne: aivan yksi ja sama mitä muu maailma ajattelee.
Ennen näin vaivaa muiden mielipiteistä, joskus oli jopa " nayttämisen tarvetta" . Onneksi olen päässyt noista tunteista. Tämä on ihanaa ja vapauttavaa. Suosittelen!