Häpeättekö koskaan jotain asiaa mikä teillä on huonompaa kuin muilla?
Mua hävetti ennen suunnattomasti kun oli vanha ja romu auto, nyt ei hävetä enää kun on uusi ja hyvä.
Kommentit (53)
raskauksien ja imetyksien jälkeen! Idiootti! Nyt psyykkaan itseäni päivittäin sitä vastaan, mutta toistaiseksi se vaan on niin ihanan rentouttavaa. Uskon itseeni, että tämän typeryyden voitan vielä joskus...
Meillä on kaksi vanhaa autoa. Yhtään ei kuitenkaan hävetä. Niistä ei ole velkaa, ja mies pystyy itse ne korjaamaan ja katsastuttamaan. Tehkääpä itse uusiin autoihin remontteja! Vanha talokin meillä on, eikä yhtään hävetä sekään. Itse on sitäkin remontoitu ja halvalla sekin saatiin, sitä paitsi se on mielestäni kodikkaampi ja viihtyisämpi isoine pihoineen, kuin tuttavien isot uudet persoonattomat talot pienillä tonteilla uudisalueilla.
juuri näin! Häpeät ihan " OIKEETA" asiaa! =D
Turha mitää omaisuutta hävetä.... Paremminkin just jotain tollasta typerää tekoa. jne
hmmmmmmm....
En oikeastaan mitään. Kaikki luetellut asiat ovat materiaa.. Ja tosiaan.. kyllä minä voisin asua omakotitalossa jos haluaisin ottaa älyttömän lainan tai muuttaa jonnekin hevon kuuseen.. Siis koko ikäni olen pk-seudulla asunut joten maaseutu alkaa keä kolmosen ulkopuolelta.. :) Eikä siinä mitään. Olen tyytyväinen elämääni. Itse olen oman elämäni sankari - itse voin asioihin vaikuttaa.. sairaus on tietenkin asia erikseen.. mutta noin yleisesti sanottuna..
Oikeesti. Mä arvostan todella paljon sitä, millaista mun elämä on mutta en kehtaa sitä kauheasti mainostaa...
en jaksa työn lisäksi harrastaa, olla yhdistyksissä, käydä katsomassa mummoja, leipoa, kutoa, hoitaa puutarhaa, remontoida... nippa nappa siivoan ja pyykkään, välillä huonosti niitäkin.
Työ vie kaikki mehut.
En ole mikään talousihme, lapsia on paljon ja säilytystilaa liian vähän, tavaraa ja vaatetta paljon. Silloin tuntuu, että olisi joku vaatehuone jonne tunkea vaatteet ja rojut, ei lapsia ;-).
Suuri osa kavereista ja tuttavista ovat ostaneet omistusasunnon. Yksikin pariskunta osti kesällä ihanan omakotitalon. Ensin ostivat kerrostaloasunnon, sitten rivitalon ja nyt sen omakotitalon. Mä haluaisin myös omistusasunnon, mutta mulla ei todellakaan ole varaa, ei edes kerrostaloasuntoon. Työtkin on pätkätöitä, tosin sairaanhoitoalla, mutta en silti uskalla ottaa riskiä.
Kohta mä olen ainoa, joka on vielä tässä samassa tilanteessa kuin 20 vuotta sitten, toiset ovat edenneet ja eläneet viisaammin.
Välillä harmittaa!
Paha tapa tullut tästä. Voisi aikansa käyttää järkevämminkin.
Lisäksi mua hävettää mun työ. Olen sairaanhoitaja ja häpeän sitä. Saan pienintä palkkaa tuttavapiirissäni vaikka useimmat ovat vähemmän kouluja käyneitä. Yritän aina viimeiseen asti olla sanomatta mikä on ammattini.
Talot on ja autot, minä hoikka ja vaatteet hyvät, koti fiksu ja piha siisti. On vakityöt ja hymyillään kohteliaasti.
Miehelle vaan maistuu konjakki ja viini liian hyvin: firman saunaillassa, meillä ystäväperheiden illanvietossa,
Häpeän häveliäisyyttäni ja miellyttämisen haluani. Häpeän tyhmyyttäni ja armottoman huonoa muistiani.
Ainoa harmitus on nämä 60 ylimääräistä kiloa, mutta en nyt niitä silti häpeäkään. Elämäni on todella hyvin, ihana perhe, iso talo, uudet autot ja aivan upea parisuhde eli kaikki mitä voi toivoa.
ja osaisi käyttää roposensa viisaasti. Mitä tulee tuohon auto-juttuun. Näin yhden auton, joka oli jo aikansa elämää nähnyt ja ikkunassa teksti" ruostetta ei saa rahalla" . Ajatushan tuokin.
ups!