Miehen ex-vaimo suuttui verisesti kuultuaan että olen raskaana alle puoli vuotta heidän esikoisensa kuoleman

Monet parit tekee uuden lapsen yllättävän pian aiemman kuolemasta. Eräänlaista surutyötä kai sekin.

No lakimies sitten jos ei muu auta.

Teillä on vauva tulossa. Antakaa sen äidin olla. Tuskin olette niin erityisiä, että lapsi tarvitsee teitä.

No onhan tuo ihan kamalan rankka tilanne. Ja miten mies käsittelee asiaa, hänkin on väistämättä vielä aivan rikki? Ehkä vähän turhan pian teidänkin lapsen kannalta tuo tilanne. Mutta eihän sille nyt mitään. Mutta sinun kannattaa miehesi kohdalla ymmärtää, että akuutti suruvaihe vie ainakin vuoden, ja ihminen voi toimia hyvinkin rajuja ratkaisuja tehden. Vain kipunsa takia.

Vierailija kirjoitti:

Teillä on vauva tulossa. Antakaa sen äidin olla. Tuskin olette niin erityisiä, että lapsi tarvitsee teitä.

Lapsi on jo menettänyt sisaruksen ja sun mielestä pitäis menettää vielä isäkin. Just just

Vierailija kirjoitti:

jälkeen. Tästä johtuen kieltäytyy nyt vaikka mihin tekosyihin vedoten antamasta heidän toista yhteistä lasta tapaamisiin, tiedämme kaikki että totuus on se, minkä nainen joskus tekstasi, että mies on "sydämetön kylmä hirviö".

Ymmärrän äidin tuskan lapsen menettämisestä, ja suree isäkin ja minä. Silti ei voi koko elämä pysähtyä ja tämä menee jo naurettavuuksiin. Lakimieskö tässä pitää palkata, että mies saa lastaan tavata?

No onko tapaamisista olemassa sopimus?

Vierailija kirjoitti:

No onhan tuo ihan kamalan rankka tilanne. Ja miten mies käsittelee asiaa, hänkin on väistämättä vielä aivan rikki? Ehkä vähän turhan pian teidänkin lapsen kannalta tuo tilanne. Mutta eihän sille nyt mitään. Mutta sinun kannattaa miehesi kohdalla ymmärtää, että akuutti suruvaihe vie ainakin vuoden, ja ihminen voi toimia hyvinkin rajuja ratkaisuja tehden. Vain kipunsa takia.

Mies käy juttelemassa psykiatrisen sh:n kanssa asiasta säännöllisesti. Meidän haave toisesta yhteisestä lapsesta on paljon vanhempi kuin miehen esikoisen yllättävä kuolema. Ei siis ole mikään "laastarilapsi" kyseessä. Ja tosiaan meillä yksi yhteinen jo. Eniten huoli tässä nyt on miehen ex-vaimon mielenterveydestä ja sitä kautta myös sen toisen lapsen voinnista. Meillä oli ihan hyvät välit aiemmin.

ap

Vierailija kirjoitti:

Teillä on vauva tulossa. Antakaa sen äidin olla. Tuskin olette niin erityisiä, että lapsi tarvitsee teitä.

No totta kai isä on omalle lapselleen erityinen.

Minkä ikäinen esikoinen oli kuollessaan? Milloin miehesi ja hänen exänsä ovat eronneet? Nämäkin vaikuttavat hieman siihen, miten asiaan pitäisi suhtautua.

Vierailija kirjoitti:

Teillä on vauva tulossa. Antakaa sen äidin olla. Tuskin olette niin erityisiä, että lapsi tarvitsee teitä.

Sairas kommentti. Toivottavasti kirjoittaja ei ollut tosissaan.

Kauhea tilanne sille miehen toiselle lapselle. Eka kuolee sisarus ja nyt isäkin "kadonnut", eli katkera äiti pitää hänet tahallaan erossa vanhemmastaan.

Huolissani minäkin olisin sen eksän ja lapsen mielenterveydestä. Auttaisiko neuvola, lastensuojelu?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No onhan tuo ihan kamalan rankka tilanne. Ja miten mies käsittelee asiaa, hänkin on väistämättä vielä aivan rikki? Ehkä vähän turhan pian teidänkin lapsen kannalta tuo tilanne. Mutta eihän sille nyt mitään. Mutta sinun kannattaa miehesi kohdalla ymmärtää, että akuutti suruvaihe vie ainakin vuoden, ja ihminen voi toimia hyvinkin rajuja ratkaisuja tehden. Vain kipunsa takia.

Eniten huoli tässä nyt on miehen ex-vaimon mielenterveydestä ja sitä kautta myös sen toisen lapsen voinnista. Meillä oli ihan hyvät välit aiemmin.

ap

Voit aloittaa auttamisen sillä, että hyväksyt hänen vihantunteensa.

Kuolleen lapsen äiti on ihan kamalassa kriisissä nyt. Tietysti hän suree, raivoaa ja loukkaa. Hän ei voi iloita teidän vauvastanne, se ei ole hänen.

Mun mielestä lapsen isä voisi tukea entistä vaimoaan ja lastaan viettämällä aikaa heidän kanssaan.

Vierailija kirjoitti:

Minkä ikäinen esikoinen oli kuollessaan? Milloin miehesi ja hänen exänsä ovat eronneet? Nämäkin vaikuttavat hieman siihen, miten asiaan pitäisi suhtautua.

Alakouluikäisiä molemmat, sekä esikoinen että tämä heidän toinen yhteinen. erosta pian 5v. jo aikaa, miehen kanssa olen itse seurustellut kohta 4v, meidän esikoinen 2v ja oli tarkoituskin saada toinen pienellä ikäerolla. Miehen eksän kanssa kaikki sujunut hyvin tähän saakka. Mies mietti jo sitäkin, pitäisikö hänen hakea sen 8-vuotiaansa lähihuoltajuutta, kun äidillä ei tunnu nyt pysyvän paletti kasassa enää. Hirveän surullista kaikille osapuolille :( ap

Joopa joo.

Vierailija kirjoitti:

Kuolleen lapsen äiti on ihan kamalassa kriisissä nyt. Tietysti hän suree, raivoaa ja loukkaa. Hän ei voi iloita teidän vauvastanne, se ei ole hänen.

Emme odota, että hän iloitsisi meidän vauvastamme, vaan että hän antaisi elossa olevan lapsensa tavata omaa ainoaa isäänsä kuten ennenkin. Tapa, jolla hän takertuu lapseen ja eristää meistä, on sairasta. Ymmärtäisin, jos lapsi olisi esim kuollut meidän vastuulla ollessaan tmv, mutta ei mistään sellaisesta ole kyse. ap

Hänellä on suruaika nyt. Kukaan ei voi tietää äidin tuskaa kuin toinen saman kokenut äiti. Isän kokemus on erilainen lapsensa menettämisestä.

Eksä tarvii aikaa, ehkä hän jonain päivänä pystyy teidän raskauteen suhtautumaan järjellä. Nyt on niin vanhva tunnekuohu päällä.

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä lapsen isä voisi tukea entistä vaimoaan ja lastaan viettämällä aikaa heidän kanssaan.

Ei hän ole huolinut tukea mieheltäni sen jälkeen kun kuuli raskaudesta. Tapaamisista on sopimus, lastenvalvojalla vuosia sitten tehty, käytännössä lapset oli paljon enemmän meillä kuin sopimuksessa luki. Mies ei haluaisi viedä eksää oikeuteen koska säälii häntä, mutta siitä lapsesta päällimmäinen huoli tosiaan nyt. ap

Onko abortti liian myöhäistä. Saisitte välit kuntoon.