Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Keskiluokka hurahti luksuselämyksiin
19.05.2018 |
Luksushotellit ja -ravintolat sun muut elämykset ovat asioihin, joihin sosiaalista nousua tavoitteleva keskiluokka haluaa panostaa. Aikaisemmin vain rikkaille suunnatut asiat ovat nyt kaikkien ulottuvilla, kunhan vain käyttää rahansa kulutukseen. Sosiaaliturvajärjestelmä takaa perushyödykkeet, joten ihmiset voivat elää tässä hetkessä. Enää ei ole muotia esim. hankkia asuntoa, vaan rahat voi laittaa matkusteluun ja luksusteluun. Tulevaisuuden suunta vai aikamme trendi?
Kommentit (158)
Se vaan, että varmaan sosiaaliturvajärjestelmä romuttuu seuraavien vuosikymmenten aikana, ja ihminen on enemmän vastuussa itse elatuksestaan. Jos koko elämänsä ajan käyttää rahat luksusteluun, niin ei välttämättä ole varaa elää vanhuksena edes siedettävää elämää. Milleniaalit ovat kermapeppusukupolvi, joka ei varmasti tyydy vanhanakaan mihinkään ihan perushöttöön.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Toivottavasti tulevaisuuden suunta. Prisma-perheh3lv3tti ja raskas arki ei tee kenestäkään parempaa ihmistä - päinvastoin! Arjen raataminen ei ole ”hieno juttu” - lyhennetty työaika on. Ja mikä on jollekin luksusta ei ole sitä toiselle. Sen sijaan jämähtänyt elämä on jokaiselle henkilökohtainen katastrofi.
Kivasti siinä sitten päätät toisten ihmisten puolesta, mitä heidän pitäisi haluta. Ja toiset vielä yläpeukuttaa. Voi järjen köyhyys!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toivottavasti tulevaisuuden suunta. Prisma-perheh3lv3tti ja raskas arki ei tee kenestäkään parempaa ihmistä - päinvastoin! Arjen raataminen ei ole ”hieno juttu” - lyhennetty työaika on. Ja mikä on jollekin luksusta ei ole sitä toiselle. Sen sijaan jämähtänyt elämä on jokaiselle henkilökohtainen katastrofi.
Kivasti siinä sitten päätät toisten ihmisten puolesta, mitä heidän pitäisi haluta. Ja toiset vielä yläpeukuttaa. Voi järjen köyhyys!
En koskaan kieltänyt sinua jämähtämästä. Rauhoitu!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toivottavasti tulevaisuuden suunta. Prisma-perheh3lv3tti ja raskas arki ei tee kenestäkään parempaa ihmistä - päinvastoin! Arjen raataminen ei ole ”hieno juttu” - lyhennetty työaika on. Ja mikä on jollekin luksusta ei ole sitä toiselle. Sen sijaan jämähtänyt elämä on jokaiselle henkilökohtainen katastrofi.
Kivasti siinä sitten päätät toisten ihmisten puolesta, mitä heidän pitäisi haluta. Ja toiset vielä yläpeukuttaa. Voi järjen köyhyys!
En koskaan kieltänyt sinua jämähtämästä. Rauhoitu!
Sinä olet se, joka olet jämähtänyt, olet nimittäin jämähtänyt siihen uskoon, että vain sinun ajatuksesi elämästä on oikea. Suosittelen, että alat tarkastella maailmaa hieman monipuolisemmin.
Ymmärrän ja en. Itse olen 35+ ja aina pitänyt hyveenä sitä, että osan palkasta saa säästöön ja sijoituksiin. Se tuo turvaa ja myös lisää kassavirtaa. Materiaan kulutan hyvin vähän, elämyksiin kohtuudella.
Ymmärrän tuon ajatuksen kyllä siis, mutta en oikein sitä, että ihminen joka pystyisi säästämään edes jotain, ei sitä tee. On se sitten asuntoon, osakkeisiin, tai mihin ikinä. Se luo kuitenkin sitä turvaa, yhteiskunnan tukiverkosta on mahdoton mitään varmaan tulevaisuudessa ennustaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Toivottavasti tulevaisuuden suunta. Prisma-perheh3lv3tti ja raskas arki ei tee kenestäkään parempaa ihmistä - päinvastoin! Arjen raataminen ei ole ”hieno juttu” - lyhennetty työaika on. Ja mikä on jollekin luksusta ei ole sitä toiselle. Sen sijaan jämähtänyt elämä on jokaiselle henkilökohtainen katastrofi.
Säästäminen ja talouden kontrollointi on yhdenlainen elämänhallinnan tapa, eikä liity jämähtäneisyyteen mitenkään. Siitä voi saada äärimmäisen suuren vapauden tunteen, kun tajuaa miten vähällä voi pärjätä ja toisaalta sijoitusten kasvaessa joka kuukausi sen saavuttaminen vaatii aina vaan vähemmän, koska pääomatulot. Jokainen, joka aloittaa parikymppisenä systemaattisesti sijoittamaan, voi olla taloudellisesti vapaa 40-vuotiaana. Se on kaikkea muuta kuin jämähtänyttä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toivottavasti tulevaisuuden suunta. Prisma-perheh3lv3tti ja raskas arki ei tee kenestäkään parempaa ihmistä - päinvastoin! Arjen raataminen ei ole ”hieno juttu” - lyhennetty työaika on. Ja mikä on jollekin luksusta ei ole sitä toiselle. Sen sijaan jämähtänyt elämä on jokaiselle henkilökohtainen katastrofi.
Säästäminen ja talouden kontrollointi on yhdenlainen elämänhallinnan tapa, eikä liity jämähtäneisyyteen mitenkään. Siitä voi saada äärimmäisen suuren vapauden tunteen, kun tajuaa miten vähällä voi pärjätä ja toisaalta sijoitusten kasvaessa joka kuukausi sen saavuttaminen vaatii aina vaan vähemmän, koska pääomatulot. Jokainen, joka aloittaa parikymppisenä systemaattisesti sijoittamaan, voi olla taloudellisesti vapaa 40-vuotiaana. Se on kaikkea muuta kuin jämähtänyttä.
Niin - missä kohtaa mielipiteemme eroavat? Siellä seisoo selkeästi että jokaiselle luksus on eri asia! Minä olen elänyt juuri kertomallasi tavalla, ja nyt nelikymppisenä harvalseltaan töissä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä mä maksan perushyödykkeeni ihan omalla palkallani. Säästäen ja sijoittaen on välillä varaa luksustellakin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toivottavasti tulevaisuuden suunta. Prisma-perheh3lv3tti ja raskas arki ei tee kenestäkään parempaa ihmistä - päinvastoin! Arjen raataminen ei ole ”hieno juttu” - lyhennetty työaika on. Ja mikä on jollekin luksusta ei ole sitä toiselle. Sen sijaan jämähtänyt elämä on jokaiselle henkilökohtainen katastrofi.
Säästäminen ja talouden kontrollointi on yhdenlainen elämänhallinnan tapa, eikä liity jämähtäneisyyteen mitenkään. Siitä voi saada äärimmäisen suuren vapauden tunteen, kun tajuaa miten vähällä voi pärjätä ja toisaalta sijoitusten kasvaessa joka kuukausi sen saavuttaminen vaatii aina vaan vähemmän, koska pääomatulot. Jokainen, joka aloittaa parikymppisenä systemaattisesti sijoittamaan, voi olla taloudellisesti vapaa 40-vuotiaana. Se on kaikkea muuta kuin jämähtänyttä.
Niin - missä kohtaa mielipiteemme eroavat? Siellä seisoo selkeästi että jokaiselle luksus on eri asia! Minä olen elänyt juuri kertomallasi tavalla, ja nyt nelikymppisenä harvalseltaan töissä!
Niin, mietin vaan tuota jämähtämistä. Että onko se, ettei kulje luksushotelleissa ja nauttii perheestä taloudellisessa mielessä ihan suhteellisen vaatimattomasti jämähtänyttä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Me olemme tuollaisia viiden tähden palveluiden käyttäjiä. Olemme tosin viisikymppisiä.
Meillä on se asunto jo maksettu. Emme näe syytä,kerätä lapsille perintöä, vaan käyttää raha itseemme. Mitään täältä ei kuitenkaan mukaan saa.
Pitääkö tämä paikkansa vai onko enemmän tutkijan oma näkemys? Ketä nämä millenniaalit ovat?
”Useimmilla nykymillenniaaleilla ei ole kokemusta, että jokin puute olisi jäänyt risomaan”, Wilska selittää.
Kun aiemmin moni köyhä vanhempi toivoi, että lapsi kouluttautuu, ostaa asunnon ja kerää vaurauden tunnusmerkit, nyt nuo vaatimukset ovat hieman hellittäneet.
”Nuoret hieman arrogantistikin kritisoivat vanhempia tavaran haalimisesta. Heillä on tietty luottamus siihen, että elämä lutviutuu, vaikka ei koko ajan kerätä sitä pesämunaa ja aleta elää vasta kun on asunto maksettu.”
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toivottavasti tulevaisuuden suunta. Prisma-perheh3lv3tti ja raskas arki ei tee kenestäkään parempaa ihmistä - päinvastoin! Arjen raataminen ei ole ”hieno juttu” - lyhennetty työaika on. Ja mikä on jollekin luksusta ei ole sitä toiselle. Sen sijaan jämähtänyt elämä on jokaiselle henkilökohtainen katastrofi.
Säästäminen ja talouden kontrollointi on yhdenlainen elämänhallinnan tapa, eikä liity jämähtäneisyyteen mitenkään. Siitä voi saada äärimmäisen suuren vapauden tunteen, kun tajuaa miten vähällä voi pärjätä ja toisaalta sijoitusten kasvaessa joka kuukausi sen saavuttaminen vaatii aina vaan vähemmän, koska pääomatulot. Jokainen, joka aloittaa parikymppisenä systemaattisesti sijoittamaan, voi olla taloudellisesti vapaa 40-vuotiaana. Se on kaikkea muuta kuin jämähtänyttä.
Niin - missä kohtaa mielipiteemme eroavat? Siellä seisoo selkeästi että jokaiselle luksus on eri asia! Minä olen elänyt juuri kertomallasi tavalla, ja nyt nelikymppisenä harvalseltaan töissä!
Niin, mietin vaan tuota jämähtämistä. Että onko se, ettei kulje luksushotelleissa ja nauttii perheestä taloudellisessa mielessä ihan suhteellisen vaatimattomasti jämähtänyttä.
Ei minusta todellakaan. Minun luksukseni on ajoittain ollut todella askeettista. Jämähtäminen on sitä, että ei katsele ympärilleen ja valitse itselleen sopivia vaihtoehtoja. Minulle Prisma-arki olisi sitä - valinta muiden mukaan, jollekin toiselle muuta.
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän ja en. Itse olen 35+ ja aina pitänyt hyveenä sitä, että osan palkasta saa säästöön ja sijoituksiin. Se tuo turvaa ja myös lisää kassavirtaa. Materiaan kulutan hyvin vähän, elämyksiin kohtuudella.
Ymmärrän tuon ajatuksen kyllä siis, mutta en oikein sitä, että ihminen joka pystyisi säästämään edes jotain, ei sitä tee. On se sitten asuntoon, osakkeisiin, tai mihin ikinä. Se luo kuitenkin sitä turvaa, yhteiskunnan tukiverkosta on mahdoton mitään varmaan tulevaisuudessa ennustaa.
Itse 3-kymppisenä epäilen sitä, että nykyisen kaltainen eläkejärjestelmä varmaan ajetaan alas tulevaisuudessa. Samoin luulen, että omien lasten opiskelu on tulevaisuudessa nykyistä kalliimpaa. Toivottavasti tulot joskus paranevat, ettemme tuolloin perheenä ole aivan tyhjän päällä. Ja nämä ovat vasemmiston kannattajan ajatuksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi olla rikas, jos voi näyttää rikkaalta ja laittaa luksustilanteista hienoja kuvia nettiin? Todellisuudessahan vaikkapa asunnot ovat jatkuvasti kalliimpia ja elinkustannukset varsinkin pk-seudulla kovat. Ihmiset varmaan haluavat pyrkiä siihen, mikä on saatavilla. Sen vuoksi moni haluaa elää hetkessä sen sijaan, että päätyisi pitkäjänteisesti kehittämään varallisuuttaan.
Jos lukee kuvauksia maailman rikkaimmista, niin tosi harva on oikeasti rikastunut keskittymällä luksusteluun. Keskiluokkaisten tapa ajatella kulutuksesta ja elämästä ylipäätään on erilainen. Keskiluokka elää tunteella ja velkarahalla. Ei kulutuksen määrä ole todellakaan vähentynyt, ainoastaan sen muodot.
https://www.mtv.fi/lifestyle/koti/artikkeli/miljonaareja-tutkinut-mies-…
Tosi ikävää, että meidän nuorempi keskiluokka ei tunne rajojaan eikä säästä huonojen aikojen varalle. Nämä elämysmatkat ovat vain yksi esimerkki monien joukossa. Itse seikkailumatkailijana kävin mieheni kanssa vaikka missä emmekä koskaan käyttäytyneet kuin nuo nykykeskiluokka. Isommasti jäi mieleeni kaikkein elämyksellisimmät paikat kuten Varsovan ja Sveitsin leirintäalueen yöpymiset, missä suihku oli koppi taivasalla ilman kattoa ja mökki vanha torpparin mökki, missä oli vain laverit ja pöytä sekä tuoli, mutta ei se haitannut. Sveitsissä Alppien korkeimmassa kohdassa nukuimme teltassa ja yöllä oli pakkasta. Sitten olimme sikahienossa hotellissa Krakovassa, missä pikkolo kantoi kortinkin huoneeseemme. Mutta tässä hotellissa ruoka oli ala-arvoista. Vilnassa olimme myös hienossa ja kalliissa hotellissa, missä aamiainen oli slaavilaista.
Viimeisin elämysmatkamme oli Pyreneillä ja asuimme meren äärellä kalliissa ja hienossa hotellissa, missä kaikki toimi odotetusti. Siellä mieheni kohtasi viimeisen matkansa. Tässä paratiisimaisen kauniissa paikassa, missä ei ollut mitään huomautettavaa hän lähti Taivasmatkalle ilman kipuja ja huolia. Oma lapseni on miehensä kanssa hieman tuota nykynuorten huoletonta elämää viettävä ja rahat menee matkoihin ja autonvaihtoihin. Lapsenlapsi sanoo, ettei työnteko kiinnosta, kun saa rahaa isiltä ja äidiltä. Olen tosi murheellinen tulevista nuorista enkä ihmettele lainkaan, että yli 300 000 suomalaista on velkakierteessä. Jopa naapurini vanha pari elää kuin kuninkaalliset velaksi elämäänsä. Mut, ei aukene portti taivainen rahan voimalla, tiedäthän sen.
Vierailija kirjoitti:
Pitääkö tämä paikkansa vai onko enemmän tutkijan oma näkemys? Ketä nämä millenniaalit ovat?
”Useimmilla nykymillenniaaleilla ei ole kokemusta, että jokin puute olisi jäänyt risomaan”, Wilska selittää.
Kun aiemmin moni köyhä vanhempi toivoi, että lapsi kouluttautuu, ostaa asunnon ja kerää vaurauden tunnusmerkit, nyt nuo vaatimukset ovat hieman hellittäneet.
”Nuoret hieman arrogantistikin kritisoivat vanhempia tavaran haalimisesta. Heillä on tietty luottamus siihen, että elämä lutviutuu, vaikka ei koko ajan kerätä sitä pesämunaa ja aleta elää vasta kun on asunto maksettu.”
Jos mietin omia vanhimpia lapsiani (21 ja 19), niin heillä ei ole kyllä koskaan ollut puutetta mistään. On asuttu kivasti, hyvät harrastukset, ovat saaneet kohtuullista käyttörahaa vielä kotona asuessaan jne. Ei ylenpalttista, mutta puutteesta ja köyhyydestä eivät kyllä tiedä mitään.
Mutta he kyllä shoppailevat paljon, eivät tuhlaa hotelleihin jne niinkuin tuossa artikkelissa kuvataan.
Tämän päivän rikkautta on velaton (tai lähes) asunto, auto ja kohtuulliset sijoitukset. Mukava työ, josta nauttii. Matkustelu jne on kaikkien ulottuvilla, vaurastuminen ei.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän ja en. Itse olen 35+ ja aina pitänyt hyveenä sitä, että osan palkasta saa säästöön ja sijoituksiin. Se tuo turvaa ja myös lisää kassavirtaa. Materiaan kulutan hyvin vähän, elämyksiin kohtuudella.
Ymmärrän tuon ajatuksen kyllä siis, mutta en oikein sitä, että ihminen joka pystyisi säästämään edes jotain, ei sitä tee. On se sitten asuntoon, osakkeisiin, tai mihin ikinä. Se luo kuitenkin sitä turvaa, yhteiskunnan tukiverkosta on mahdoton mitään varmaan tulevaisuudessa ennustaa.
Itse 3-kymppisenä epäilen sitä, että nykyisen kaltainen eläkejärjestelmä varmaan ajetaan alas tulevaisuudessa. Samoin luulen, että omien lasten opiskelu on tulevaisuudessa nykyistä kalliimpaa. Toivottavasti tulot joskus paranevat, ettemme tuolloin perheenä ole aivan tyhjän päällä. Ja nämä ovat vasemmiston kannattajan ajatuksia.
Näin tulee käymään, koko yhteiskunnan rakenne muuttuu. Siksi(kään) en ole aivan varma vanhoihin kaavoihin jämähtämisen hyödyllisyydestä. Ehkä olemme lopulta kaikki tyhjän päällä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toivottavasti tulevaisuuden suunta. Prisma-perheh3lv3tti ja raskas arki ei tee kenestäkään parempaa ihmistä - päinvastoin! Arjen raataminen ei ole ”hieno juttu” - lyhennetty työaika on. Ja mikä on jollekin luksusta ei ole sitä toiselle. Sen sijaan jämähtänyt elämä on jokaiselle henkilökohtainen katastrofi.
Säästäminen ja talouden kontrollointi on yhdenlainen elämänhallinnan tapa, eikä liity jämähtäneisyyteen mitenkään. Siitä voi saada äärimmäisen suuren vapauden tunteen, kun tajuaa miten vähällä voi pärjätä ja toisaalta sijoitusten kasvaessa joka kuukausi sen saavuttaminen vaatii aina vaan vähemmän, koska pääomatulot. Jokainen, joka aloittaa parikymppisenä systemaattisesti sijoittamaan, voi olla taloudellisesti vapaa 40-vuotiaana. Se on kaikkea muuta kuin jämähtänyttä.
Niin - missä kohtaa mielipiteemme eroavat? Siellä seisoo selkeästi että jokaiselle luksus on eri asia! Minä olen elänyt juuri kertomallasi tavalla, ja nyt nelikymppisenä harvalseltaan töissä!
Niin, mietin vaan tuota jämähtämistä. Että onko se, ettei kulje luksushotelleissa ja nauttii perheestä taloudellisessa mielessä ihan suhteellisen vaatimattomasti jämähtänyttä.
Ei minusta todellakaan. Minun luksukseni on ajoittain ollut todella askeettista. Jämähtäminen on sitä, että ei katsele ympärilleen ja valitse itselleen sopivia vaihtoehtoja. Minulle Prisma-arki olisi sitä - valinta muiden mukaan, jollekin toiselle muuta.
Joo, ok. Ymmärsin ehkä ensimmäisen kommenttisi hieman väärin sitten.
Minulle luksusta on se, että voin koska tahansa lopettaa työt jos haluan. Koska tiedän pärjääväni vähällä.
Alue: Aihe vapaa
Toivottavasti tulevaisuuden suunta. Prisma-perheh3lv3tti ja raskas arki ei tee kenestäkään parempaa ihmistä - päinvastoin! Arjen raataminen ei ole ”hieno juttu” - lyhennetty työaika on. Ja mikä on jollekin luksusta ei ole sitä toiselle. Sen sijaan jämähtänyt elämä on jokaiselle henkilökohtainen katastrofi.