Tyttö ei ilmeisesti ole mitään...

Mulla on kaksi tyttöä, eikä minua tai miestäni tai lasten isovanhempia tosiaankaan tarvii sääliä.. 2 ihanaa tyttöä! Voisinko onneisempi olla!

Meinas melkein naurattaa tää ketju, mutta oikeesti ei tosiaankaan naurata huomata että jotkut näin tyttöihin vielä nykypäivänä Suomessa suhtatuvat!!!!

Vierailija:

Harva myöntää, mutta näin se vaan on!

Kyllä muakin säälittää perheet, joissa on vain tyttöjä. Olen kaupungista ja nainen, silti ajattelen näin.

Meillä on tyttö, mutta onneksi on myös poika, olisin tuntenut itseni vajavaiseksi, jos pelkkiä tyttöjä olisin synnyttänyt. Ja kun täällä näitä tekstejä lukee, niin huomaan että niinhän se todellakin on, pojan syntymä on edelleen aivan uskomattoman hieno asia.

Selvästi antoi anoppi ymmärtää, että poika ois erittäin toivottu. Esikoinen on tyttö, häntä odottaessani anoppi toivoi tyttöä (itsellään ei ole tyttöä).



Mä en kans jaksa ymmärtää mitä erityisen hienoo siinä ois, että saatais se poikakin, mulle on ihan sama kumpi tulee, sukupuolella ei ole väliä. Tuntuu vaan pahalta vauvan puolesta, jos onkin tyttö, ja isovanhemmat ovat poikaa kovasti odottaneet.

aikana tyttöä ja sain ensin kaksi poikaa ja viimeiseksi tytön. Olen onnellinen heistä kaikista! Mutta jos olisin saanut vain poikia, olisin halunnut vielä tyttöä. Nyt ei ole enää tarvetta saada lisää lapsia, kun on se tyttö. Minua säälittää (ihan oikeasti säälittää) ne perheet, joissa on vain poikia.

Erityisesti en pysty ymmärtämään naisia, jotka sorsivat omaa sukupuoltaan.



Ei sillä, ei se niin kivaa ole vaikka olisi sitten ne tytöt " yliodotettuja" . Muhun on kohdistettu valtavat tytönsaantipaineet, koska isäni puolison suvussa on vain ja ainoastaan poikia n. 10 kpl. Mä olen kuitenkin tähän mennessä tehnyt myös kaksi poikaa : ) Nyt on kolmas masussa, ans kattoo mitä tulee tällä kertaa.

JA peruja se on ennen kaikkea ajalta, jolloin naiset oli vielä pahemmin alisteisessa asemassa - niin miesten takia. Ja naisia ei pidetty missään arvossa- niin miesten takia.

Vierailija:

Tai sitten näissä perheissä on jonkinlainen uskonto takana. En ole huomannut että meidän suvussa on tämmöistä syrjintää. Sen olen huomannut että aina pitäisi se ensimmäinen lapsi olla poika. Myös monet äidit oikein odottavat että saavat pojan? Nainen on naiselle susi näköjään vaikka olisi äiti.

t. äiti jolla on poika ja kaksi tyttöä ja kaikki yhtä rakkaita.

enkä vaihtaisi niitä tyttöihin. Ollaan saatu myös kommenttia, että kyllä se tyttökin pitää vielä tehdä. Tuttuni odotti kakkostaan ja sanoi mulle, että pelkää saavansa pojan. Mitä tohon olisi pitänyt sanoa?! Loukkasi ja syvästi.

bileet on aikamoiset...

Vierailija:

Meillä on tyttö ja poika, asutaan kaupungissa. Pojasta syntymä on jotenkin erikoisen kova juttu, tytönkin syntymästä iloitaan, mutta ei niin paljon.

Mulle taasen on aina ollut tärkeintä, että saan ainakin tyttöjä. Poikien saaminen ei ole ollut samalla tavalla tärkeää, vaikka toki kaikkia lapsiani rakastan yhtä paljon.

Eniten olen iloinnut silloin kun sain sen ensimmäisen tyttären (kahden pojan jälkeen), eikä miehenikään ole missään muussa synnytyksessä itkenyt, kuin silloin kun sai oman prinsessansa syliin.

Vierailija:

Harva myöntää, mutta näin se vaan on!

Kyllä muakin säälittää perheet, joissa on vain tyttöjä. Olen kaupungista ja nainen, silti ajattelen näin.

Meillä on tyttö, mutta onneksi on myös poika, olisin tuntenut itseni vajavaiseksi, jos pelkkiä tyttöjä olisin synnyttänyt. Ja kun täällä näitä tekstejä lukee, niin huomaan että niinhän se todellakin on, pojan syntymä on edelleen aivan uskomattoman hieno asia.

niin kaikki toivoivat tyttöä! Vaarikin tuli sanomaan että ai että olis hienoa jos olisi tyttötrio ♥

Tyttöjen isi oli onnesta soikeena kun kaikki likat olivat maailmassa ja huokaisi kerran korvaani että ei olis ikimaailmassa jakanut ryhtyä fudisfaijaksi ;-D

Tosin kaksi vanhempaa likkaa sitten alkoi pelaamaan mimmiliigassa, mutta se on jo eri tarina!

Vierailija:

eikä ainoastaa tyttöjä tai pokia. itse tykkään että poika on ekana lapsena parempi ja sitten niitä tyttöjä. kyllä se miehellä yksi poka täytyy olla, on hienoa kun saa synnyttää miehelle pojan.

Siis hyi hyi hyi.... mua ahdistaisi hulluna, jos mulla olisi jotain noin idioottimaisia ajatuksia, että mulle olisi erityisen hienoa synnyttää MIEHELLE POIKIA... aaaarggghhh... koskahan miehille voisi alkaa asetella paineita, että nyt kyllä siität meille sen tyttären?

Mä varmaan oksentaisin mieheni päälle, jos hän alkaisi (okei olisi aikanaan alkanut) esittää jotain poika-paineita mulle. Onneksi mieheni on kasvanut tasa-arvoisessa ja järkevässä perheessä, eikä missään sovinisti junttilassa.

T: kahden pojan äiti, kolmas vauva masussa.

Itse olen ollut maalaisisovanhempien ei-suosikki lapsi, veljeni oli se suosikki. Kyllähän se oli ihan perseestä, ei lapsi voi millään tajuta miksei hänestä tykätä yhtä paljon kuin toisesta lapsesta. Se syö itsetuntoa, enkä omiani antaisi kenenkään kohdella noin.

Vierailija:

sinulle 46: mielestäni sinun vastuullasi äitinä on evätä kortit ja lahjat toiseltakin. Jos mummu todellakaan ei lähetä toiselle lapselle vastaavia kortteja ja lahjoja (joka on täysin käsittämätöntä ja anteeksiantamatonta!!), hän ei valitettavasti voi olla ihan tasapainoinen henkilö. Mielstäni hän saisi kaikki tai ei mitään. Itse en voisi koskaan sallia omille lapsilleni moista käytöstä, vaan en pitäisi lainkaan yhteyttä tuollaiseen hirviöön, jonka esimerkki tuo lapsille vain täysin häiriintyneen ja vääristyneen maailmankuvan ja käsityksen omasta itsestäni.

Ja onneksi aika kilttejä ja hoivaviettisiä : )

Mutta keskimäärin joo isosiskot on paljon empaattisempia pienempiä sisaruksia kohtaan kuin isoveljet. JA taasen pikkuveljille tekee hyvää kasvaa " voimakkaan naisen" (= se vanhempi sisko) kanssa ja oppia sitä kautta myös arvostamaan tyttöjä ja naisia.

Vierailija:

Juuri tällaiset sisarusparit ovat usein aika riitaisia. Tytöiltä löytyy ehkä enemmän hoivaviettiä, eikä mustasukkaisuus pikkusisaruksia kohtaan ole niin suurta (tai ei ainakaan niin aggressiivista tai fyysisesti purkautuvaa) kuin pojilla. Oma isoveljeni ja kavereideni isoveljet (poikkeuksena ehkä ne, joilla ikäero tosi iso) kurmottivat pikkusisaruksiaan ihan armotta. Koko lapsuuteni kadehdin perheitä, joissa siskokset tai isosisko-pikkuveliyhdistelmä.

saada tyttölapsi, poikaa en olisi jäänyt kaipaamaan. Kaksi poikaa on kuitenkin tullut, ja sitä tyttöä kaipaan yhä. Ei se silti vähennä yhtään rakkauttani poikiani kohtaan.

Mä en vaan omasta kokemuksestani tajua miksi nainen haluaa poikalapsen? Kun lähes järjestäen se on kuitenkin se tytär, joka on äitinsä kanssa läheisemmissä väleissä kuin poika. Tyttären kanssa tehdään ja jaetaan asioita ihan eri tavalla kuin pojan, varsinkin aikuisemmalla iällä. Ja sitten joskus pitää tulla toimeen miniänkin kanssa... apua...

Vierailija:

Toisaalta en tunne itse olevani miehiä yhtään huonompi, mutta kyllä mä halusin ihan ehdottomasti pojan, olisin varmaa ollut surullinen jos poikaa en olisi saanut. Mun mielestä pikkupojat on aina olleet suloisia.

Meillä on myös tyttö, ja rakastan häntä syvästi, eikä meillä ketään syrjitä sukupuolen takia, mutta en ole koskaan haaveillut tyttölapsesta. Kiva kuitenkin että mulla sellainen on, enkä missään vaiheessa tuntenut pettymystä vaikka sain tytönkin, päinvastoin, alkuhetkistä alkaen tyttö on ollut meille yhtä arvokas kuin poikakin.

asiaan että jenkeissä toivotaan pääsääntöisesti tyttöjä, että keinohedelmöityksissä, joissa vanhemmat saavat päättää lapsen sukupuolen (mm. USAssa ja joissain Euroopan maissa) syntyvein lasten suhde on kymmensetä lapsesta 8 tyttöä ja kaksi poikaa.

Toisaalta taas tyttöjä tunnutaan toivovan siksi, että tytön jälkikasvu on aikanaan läheisempää äidille ja äidinäidille+ muulle suvulle siinä sivussa.



Typerää, mutta totta vielä tänäkin päivänä!

Ensinnäkin, eikös se suku jatku nimenomaan tytöllä koska silloin voidaan olla varmoja lapsen äidistä? Mieshän voi siittää kenet tahansa ja ottaa kuitenkin jonku toisen vaimokseen. Äidithän kantaa aina jäljet raskaudestaan..



Ja toiseksi, molemmat vanhemmat vaikuttavat vauvan sukupuoleen.



Ja sitten, mitä järkyttävää yleistämistä!! Aivan niinkö sillä olisi jotain väliä onko maalta vai kaupungista. Eiköhän kyse ole kuitenkin kasvatuksesta. Tai jostain muusta mutta tuskin siitä asuuko kaupungissa vai maalla.



t. pojan ja tytön äiti (Ja meidän suvussa palvotaan (sama kuin lellitään, yök!) tyttöjä) maalta

Vierailija:

Sen olen huomannut että aina pitäisi se ensimmäinen lapsi olla poika. Myös monet äidit oikein odottavat että saavat pojan? Nainen on naiselle susi näköjään vaikka olisi äiti.

Uskon, että se valtava poikalapsen kaipuu johtuu siitä, että ne naiset ovat itse joutuneet kokemaan huonommuutta juuri naiseutensa vuoksi. Samaa ei haluta omalle lapselle (ts. tyttärelle).

Pojat jatkaa maatilaa ja tytöt häipyy jonnekin ja sitä rataa.

Meillä taas oli päin vastoin: kolme poikaa sain putkeen ja koko ajan suvulta huokailuja siitä että pitäisi se tyttö tehdä kun eihän se ole muuten perhe eikä mikään...

Piti tyytyväisenä jättää lapsiluku niihin kolmeen poikaan, mutta tulikin vahinkoiltatähti... tyttö. Ja voi äly sitä vouhkausta!

Maalla kasvaneena huomasin ihan saman, että tyttö ei ole mitään. Pojille aina osteltiin kaikkea ja huomioitiin. Tytöt ei saaneet mitään huomiota.

Junttia suorastaan. Itsekin olen havainnut vähän samaa ajattelutapaa etenkin maaseudulla. Meidän tyttö on kyllä ollut kummassakin suvussa arvostettu, vaikka aavistelen, että seuraavaksi toivottaisiin poikaa. Suvun jatkajaksi muka.