Äitipuoleni ei halua meitä heille kylään
Onko kellään samanlaista tilannetta? Isälläni on "uusi" vaimo, johon yritin joskus rakentaa välejä siinä onnistumatta. Nyt tilanne on se, että olen ollut jo vuosia naimisissa ja lapsiakin on jo kolme. Kaksi nuorimmaista eivät koskaan ole käyneen papan luona, esikoinenkin on käynyt siellä kerran vuosia sitten.
Isäni kävi ennen kylässä muutaman kerran kuussa, mutta kun äitipuoleni jäi eläkkeelle, kyläilyt jäivät. En tiedä mitä vastata lapsille, että missä pappa on. Itselläni on sellainen olo, että kaikkien näiden vuosien jälkeen olen hävinnyt taiston, ja isä on valinnut "puolensa". Tuntuu pahalta :(
Kommentit (36)
I know the feeling. Mutta kun isä kuoli, niin äp sai maistaa ihan omia myrkkyjään.
Jos isäsi olisi aidosti halunnut olla osa teidän elämään tilanne ei olisi tuo. Et voi yksin syyttää äitipuoltasi, jos isäsi on kääntänyt teille selkänsä.
Mitä pappa on sanonut, kun olette asiasta keskustelleet?
ps. syytät ihan väärä henkilöä, ellei isäsi ole holhouksen alainen.
Vierailija kirjoitti:
Surullinen tilanne erityisesti sinulle, mutta kyllähän isäsi tuossa on ainoa syyllinen, hän on vastuussa suhteestaan sinuun, ei joku ulkopuolinen nainen.
OIin kymmenen vuotias, kun äitipuoli tuli elämään mukaan, hyvin pian vanhempieni eron jälkeen. Olen vasta aikuisena kuullut, että hän ja isäni eivät voineet ymmärtää sitä, etten ottanut kontaktia enempää kuin otin. Tämä oli aika järkyttävää kuulla! Isäni sanoin, minä olen vastuussa suhteessani äitipuoleen, ei hän. Ja siis tämä on totta, ei provoa. Minä yritin aikani, mutta äitipuoli ei tullut vastaan.
En syytä yksin häntä, tiedän, että isäni on tässä samalla viivalla. Ap
Jos sun isää ei kiinnosta vaan lapsenlapset? Olisiko se mahdollista? Meinaan mun mies ei ole kovinkaan innokas pappa lapsenlapsilleen. Lapset käy täällä, koska minä pyydän ja olen yhteyksissä. Jos miehestä olisi kiinni, niin tuskin näkisi kuin jouluna ja isäinpäivänä, jolloin tytär lapsineen tunkisi tänne väkisin. En tosiaan ole mikään varamummu edes, meillä on yhteiset kouluikäiset lapsetkin, mutta tykkään miehen tyttärestä ja siksikin pyydän heitä tänne usein. Hyvää juttuseuraa, olemme oikeastaan kavereita, jos nyt ei ystäviä sentään. Miehen lapsenlapset on kanssa mukavia taaperoita, harmittomia ja hauskojakin. Tykkään yleensäkin lapsista. Mieskin tykkää omista, mutta näköjään jotain jäykkää on jo suhteessa lapsenlapsiin.
Näitä löytyy. Isä nykyään tossukka ja uusi muija riivinrauta, ei nähdä kuin kaupassa ohimennen ja silloinkin muija kiskoo ukkoa hihasta kun on eläkeläisillä niin kiire.
Anna olla. Mä en ole edes tavannut ”äitipuoltani” koskaan. Jos joku ulkopuolinen menee omien lasten ja lastenlasten ohi, sellainen ihminen saa olla ihan rauhassa loppuikänsä.
Vierailija kirjoitti:
I know the feeling. Mutta kun isä kuoli, niin äp sai maistaa ihan omia myrkkyjään.
Yritän kovasti, ettei minua kiinnostaisi myrkkyjen maistattaminen. Vaikeaa on. Ap
On sinun vastuulla kertoa lapsillesi, että elämään kuuluu erilaiset pettymykset ja miten niistä selvitään.
Luusereita ja vähä-älyisiä ne näköjään on. Että sun syytä, kun 10-vuotiaana et tehnyt hyvää suhdetta äitipuoleen. Että sillä lailla.
Sinä tunnet lapsesi parhaiten ja osaat löytää ne oikeat sanat, jolla lohduttaa heitä. Lastenkin on hyvä oppia, että heidän elämään tulee ihmisiä, heitä lähtee, jne. Eli tuota kutsutaan ihan vaan elämäksi. Lapset ei osaa kaivata poissaolevaa, jos heistä ei tee numeroa.
Ei ole isovanhempien tehtävä roikkua lastenlasten elämässä ettei heille vaan tule pahamieli. Jos isoisä haluaa elää omaa elämäänsä sinun pitää oppia elämään sen kanssa.
Eukko haluaa omia koko ukon ittelleen.
Sairaalloisen mustis?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Surullinen tilanne erityisesti sinulle, mutta kyllähän isäsi tuossa on ainoa syyllinen, hän on vastuussa suhteestaan sinuun, ei joku ulkopuolinen nainen.
OIin kymmenen vuotias, kun äitipuoli tuli elämään mukaan, hyvin pian vanhempieni eron jälkeen. Olen vasta aikuisena kuullut, että hän ja isäni eivät voineet ymmärtää sitä, etten ottanut kontaktia enempää kuin otin. Tämä oli aika järkyttävää kuulla! Isäni sanoin, minä olen vastuussa suhteessani äitipuoleen, ei hän. Ja siis tämä on totta, ei provoa. Minä yritin aikani, mutta äitipuoli ei tullut vastaan.
En syytä yksin häntä, tiedän, että isäni on tässä samalla viivalla. Ap
Olisi kiva lukea tämäkin tarina toisen osapuolen lasien läpi katsottuna. Ap on saattanut haistella, syyllistää äitipuolta läpi lapsuutensa, mutta eihän hän sitä meille kerro.
Vierailija kirjoitti:
Eukko haluaa omia koko ukon ittelleen.
Sairaalloisen mustis?
Tai sitten ukko haluaa omistautua eukolleen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Surullinen tilanne erityisesti sinulle, mutta kyllähän isäsi tuossa on ainoa syyllinen, hän on vastuussa suhteestaan sinuun, ei joku ulkopuolinen nainen.
OIin kymmenen vuotias, kun äitipuoli tuli elämään mukaan, hyvin pian vanhempieni eron jälkeen. Olen vasta aikuisena kuullut, että hän ja isäni eivät voineet ymmärtää sitä, etten ottanut kontaktia enempää kuin otin. Tämä oli aika järkyttävää kuulla! Isäni sanoin, minä olen vastuussa suhteessani äitipuoleen, ei hän. Ja siis tämä on totta, ei provoa. Minä yritin aikani, mutta äitipuoli ei tullut vastaan.
En syytä yksin häntä, tiedän, että isäni on tässä samalla viivalla. Ap
Olisi kiva lukea tämäkin tarina toisen osapuolen lasien läpi katsottuna. Ap on saattanut haistella, syyllistää äitipuolta läpi lapsuutensa, mutta eihän hän sitä meille kerro.
Uskon, että moni ajattelee näin. Lasta on helppo syyttää. Mutta ei, en ole haistatellut hänelle, enkä ole syyllistänyt mistään. Emme koskaan asuneet saman katon alla, joten ei ole tullut sellaisia arkielämän tilanteita joissa jommalla kummalla menisi hermo toiseen. Välit on aina olleet viileän kohteliaat, aina. Ap
Mitäpä jos tekisit hyvää ruokaa ja kutsuisit nuorempana äitipuolesi ja isäsi teille kylään. Miksi odotat ,että he kutsuvat?
Mikset itse ole mennyt sinne kylään aikanaan? Tai tästä nyt ainakin sai käsityksen, että isäsi on käynyt sinun luonasi aikansa, mutta sinä et ole koskaan lähtenyt käymään kylässä siellä. Aika yksipuolistahan tuo on silloin aikaisemminkin ollut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eukko haluaa omia koko ukon ittelleen.
Sairaalloisen mustis?Tai sitten ukko haluaa omistautua eukolleen.
Todellakin. Näitä alapäällään ajattelevia miehiä on vanhuksissakin.
Surullinen tilanne erityisesti sinulle, mutta kyllähän isäsi tuossa on ainoa syyllinen, hän on vastuussa suhteestaan sinuun, ei joku ulkopuolinen nainen.