Äitipuoleni ei halua meitä heille kylään

Vierailija kirjoitti:

Mikset itse ole mennyt sinne kylään aikanaan? Tai tästä nyt ainakin sai käsityksen, että isäsi on käynyt sinun luonasi aikansa, mutta sinä et ole koskaan lähtenyt käymään kylässä siellä. Aika yksipuolistahan tuo on silloin aikaisemminkin ollut.

Ennen lapsia kävin välillä, kun sain esikoisen, en enää mennyt. Hyvin harvoin äitipuoli on ollut kotona, kun olen ollut heillä käymässä ja se on aina ollut outoa. Joskus kun olin parikymppinen, isä saattoi pyytää kylään, mutta peruikin sitten viime tipassa ja ehdotti, että mennäänpä kahville. Se oli niin läpinäkyvää, että sellaisen jälkeen ei hirveästi tee mieli kyselläkään. Kun sain lapsia, aloin kaivata sellaista että kyläillään puolin ja toisin. Koskaan se ei ole sopinut. He ovat käyneet meillä, tosin 98% kerroista vain isäni on ollut täällä. Lasten synttäreillekään äitipuoli ei ole aina tullut. Pariin vuoteen eivät ole osallistuneet niihin kumpikaan. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Surullinen tilanne erityisesti sinulle, mutta kyllähän isäsi tuossa on ainoa syyllinen, hän on vastuussa suhteestaan sinuun, ei joku ulkopuolinen nainen.

OIin kymmenen vuotias, kun äitipuoli tuli elämään mukaan, hyvin pian vanhempieni eron jälkeen. Olen vasta aikuisena kuullut, että hän ja isäni eivät voineet ymmärtää sitä, etten ottanut kontaktia enempää kuin otin. Tämä oli aika järkyttävää kuulla! Isäni sanoin, minä olen vastuussa suhteessani äitipuoleen, ei hän. Ja siis tämä on totta, ei provoa. Minä yritin aikani, mutta äitipuoli ei tullut vastaan. 

En syytä yksin häntä, tiedän, että isäni on tässä samalla viivalla. Ap

Olisi kiva lukea tämäkin tarina toisen osapuolen lasien läpi katsottuna. Ap on saattanut haistella, syyllistää äitipuolta läpi lapsuutensa, mutta eihän hän sitä meille kerro.

Uskon, että moni ajattelee näin. Lasta on helppo syyttää. Mutta ei, en ole haistatellut hänelle, enkä ole syyllistänyt mistään. Emme koskaan asuneet saman katon alla, joten ei ole tullut sellaisia arkielämän tilanteita joissa jommalla kummalla menisi hermo toiseen. Välit on aina olleet viileän kohteliaat, aina. Ap

Ihminen on yleensä sokea omalle käytökseen ja on aina helppo syyttää muita kuin hakea niitä virheitä itsestään. Et sinä ole ollut lapsi läpi teidän historian. Ehkä he ovat pyytäneet sinua luokseen, mutta äitisi on kieltänyt tai olet itse kieltäytynyt. Ei kukaan voi muistaa tismalleen oikein miten on käyttänyt esim. pahinmillaan murrosikäisenä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eukko haluaa omia koko ukon ittelleen.

Sairaalloisen mustis?

Tai sitten ukko haluaa omistautua eukolleen.

Todellakin. Näitä alapäällään ajattelevia miehiä on vanhuksissakin.

Minusta siinä ei ole mitään väärä. Nyt näin kun itse saanut lapset itsenäisyyteen ja aikuisuuteen on minun aikani elää itselleni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Surullinen tilanne erityisesti sinulle, mutta kyllähän isäsi tuossa on ainoa syyllinen, hän on vastuussa suhteestaan sinuun, ei joku ulkopuolinen nainen.

OIin kymmenen vuotias, kun äitipuoli tuli elämään mukaan, hyvin pian vanhempieni eron jälkeen. Olen vasta aikuisena kuullut, että hän ja isäni eivät voineet ymmärtää sitä, etten ottanut kontaktia enempää kuin otin. Tämä oli aika järkyttävää kuulla! Isäni sanoin, minä olen vastuussa suhteessani äitipuoleen, ei hän. Ja siis tämä on totta, ei provoa. Minä yritin aikani, mutta äitipuoli ei tullut vastaan. 

En syytä yksin häntä, tiedän, että isäni on tässä samalla viivalla. Ap

Olisi kiva lukea tämäkin tarina toisen osapuolen lasien läpi katsottuna. Ap on saattanut haistella, syyllistää äitipuolta läpi lapsuutensa, mutta eihän hän sitä meille kerro.

Uskon, että moni ajattelee näin. Lasta on helppo syyttää. Mutta ei, en ole haistatellut hänelle, enkä ole syyllistänyt mistään. Emme koskaan asuneet saman katon alla, joten ei ole tullut sellaisia arkielämän tilanteita joissa jommalla kummalla menisi hermo toiseen. Välit on aina olleet viileän kohteliaat, aina. Ap

Ihminen on yleensä sokea omalle käytökseen ja on aina helppo syyttää muita kuin hakea niitä virheitä itsestään. Et sinä ole ollut lapsi läpi teidän historian. Ehkä he ovat pyytäneet sinua luokseen, mutta äitisi on kieltänyt tai olet itse kieltäytynyt. Ei kukaan voi muistaa tismalleen oikein miten on käyttänyt esim. pahinmillaan murrosikäisenä.

Eli sinun mielestäni lapsi on yhtä syyllinen huonoihin väleihin, mitä aikuinen on? 

Vai että lapsi on yksin syyllinen? Eikö aikuisella ole aikuisen vastuu tilanteesta? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eukko haluaa omia koko ukon ittelleen.

Sairaalloisen mustis?

Tai sitten ukko haluaa omistautua eukolleen.

Todellakin. Näitä alapäällään ajattelevia miehiä on vanhuksissakin.

Minusta siinä ei ole mitään väärä. Nyt näin kun itse saanut lapset itsenäisyyteen ja aikuisuuteen on minun aikani elää itselleni.

Minusta se on lähinnä säälittävää. Elämä pyörii reiän, panojuttujen ja nettipornon ympärillä. Varhainen dementia tulee mieleen silloin kun mikään muu ei kiinnosta kuin seksi ja rivoudet.

Annahan olla. Jatka omaa elämääsi äläkä jää suremaan tätä asiaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Surullinen tilanne erityisesti sinulle, mutta kyllähän isäsi tuossa on ainoa syyllinen, hän on vastuussa suhteestaan sinuun, ei joku ulkopuolinen nainen.

OIin kymmenen vuotias, kun äitipuoli tuli elämään mukaan, hyvin pian vanhempieni eron jälkeen. Olen vasta aikuisena kuullut, että hän ja isäni eivät voineet ymmärtää sitä, etten ottanut kontaktia enempää kuin otin. Tämä oli aika järkyttävää kuulla! Isäni sanoin, minä olen vastuussa suhteessani äitipuoleen, ei hän. Ja siis tämä on totta, ei provoa. Minä yritin aikani, mutta äitipuoli ei tullut vastaan. 

En syytä yksin häntä, tiedän, että isäni on tässä samalla viivalla. Ap

En nyt ymmärrä, miksi sinulla pitäisi olla suhde äitipuoleen? Suhde isääsi kai tärkein on?

Satujen pahat äitipuolet...

Heille oli esikuvansa jo silloin.

Miksi ihmeessä äitipuolesi pitäisi olla kiinnostunut sinusta tai sinun lapsistasi, en ymmärrä. Te olette täysin vieraita toisillenne. Isäsi on luonnollisesti eri asia, mikset juttelisi hänen kanssaan hyvässä hengessä, jos lapsesi häntä haluaisivat nähdä ja sinä itsekin.

Vierailija kirjoitti:

Miksi ihmeessä äitipuolesi pitäisi olla kiinnostunut sinusta tai sinun lapsistasi, en ymmärrä. Te olette täysin vieraita toisillenne. Isäsi on luonnollisesti eri asia, mikset juttelisi hänen kanssaan hyvässä hengessä, jos lapsesi häntä haluaisivat nähdä ja sinä itsekin.

No itse uusiosuhteessa elävänä olen ilman muuta kiinnostunut mieheni lapsista ja lapsenlapsista, samoin kun hän minun lapsistani. Lapset ovat tärkeä osa kummankin elämää, ilman muuta haluaa tutustua ja mahdollistaa toiselle hyvät suhteet lapsiin ja lapsenlapsiin. Meillä erilainen tilanne, kummankin lapset olivat täysi-ikäisiä tai melkein kun aloimme seurustelemaan ja muutimme yhteen vasta kun kaikki lapset olivat omillaan. En siis ole äiti-tai mummopuoli, vaan "Jonna", ja sellaisena ihan hyväksytty, samoin kuin mieheni minun lapsille "Kimmona".

Anteeksi, mutta en ymmärrä tätä ajatusmaailmaa että puolison lapsi olisi täysin vieras henkilö, josta ei tarvitse mitenkään välittää. Se menee aika vaikeaksi elämän varrella, jos päättää totaalisti että sun lapset ja mun lapset - varsinkin, kun se on usein niin että äitipuolen lapset on osa elämää, miehen ei. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Surullinen tilanne erityisesti sinulle, mutta kyllähän isäsi tuossa on ainoa syyllinen, hän on vastuussa suhteestaan sinuun, ei joku ulkopuolinen nainen.

OIin kymmenen vuotias, kun äitipuoli tuli elämään mukaan, hyvin pian vanhempieni eron jälkeen. Olen vasta aikuisena kuullut, että hän ja isäni eivät voineet ymmärtää sitä, etten ottanut kontaktia enempää kuin otin. Tämä oli aika järkyttävää kuulla! Isäni sanoin, minä olen vastuussa suhteessani äitipuoleen, ei hän. Ja siis tämä on totta, ei provoa. Minä yritin aikani, mutta äitipuoli ei tullut vastaan. 

En syytä yksin häntä, tiedän, että isäni on tässä samalla viivalla. Ap

Olisi kiva lukea tämäkin tarina toisen osapuolen lasien läpi katsottuna. Ap on saattanut haistella, syyllistää äitipuolta läpi lapsuutensa, mutta eihän hän sitä meille kerro.

Uskon, että moni ajattelee näin. Lasta on helppo syyttää. Mutta ei, en ole haistatellut hänelle, enkä ole syyllistänyt mistään. Emme koskaan asuneet saman katon alla, joten ei ole tullut sellaisia arkielämän tilanteita joissa jommalla kummalla menisi hermo toiseen. Välit on aina olleet viileän kohteliaat, aina. Ap

Ihminen on yleensä sokea omalle käytökseen ja on aina helppo syyttää muita kuin hakea niitä virheitä itsestään. Et sinä ole ollut lapsi läpi teidän historian. Ehkä he ovat pyytäneet sinua luokseen, mutta äitisi on kieltänyt tai olet itse kieltäytynyt. Ei kukaan voi muistaa tismalleen oikein miten on käyttänyt esim. pahinmillaan murrosikäisenä.

Eli sinun mielestäni lapsi on yhtä syyllinen huonoihin väleihin, mitä aikuinen on? 

Vai että lapsi on yksin syyllinen? Eikö aikuisella ole aikuisen vastuu tilanteesta? 

Ihmissuhteet on kahden kauppaa, joissa pelkän yhden osapuolen syyttelyn sijaan tulisikin aina miettiä olisiko kummassakin vikaa. Tuossa tilanteessa on ollut osallisena myös aloittajan äiti, joka on saattanut provosoida tilannetta tuohon pisteeseen. Eli kukaan ei ole yksin syyllinen. Ei isä, ei äitpuoli, ei lapsi, ei äiti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eukko haluaa omia koko ukon ittelleen.

Sairaalloisen mustis?

Tai sitten ukko haluaa omistautua eukolleen.

Todellakin. Näitä alapäällään ajattelevia miehiä on vanhuksissakin.

Minusta siinä ei ole mitään väärä. Nyt näin kun itse saanut lapset itsenäisyyteen ja aikuisuuteen on minun aikani elää itselleni.

Minusta se on lähinnä säälittävää. Elämä pyörii reiän, panojuttujen ja nettipornon ympärillä. Varhainen dementia tulee mieleen silloin kun mikään muu ei kiinnosta kuin seksi ja rivoudet.

Mitään muutahan yhteistä pariskunnilla ei olekaan. :D Ehkä sinäkin joskus pääset tuosta katkeruuden kitkerästä hötöstä ja löydät itsellesi kumppanin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eukko haluaa omia koko ukon ittelleen.

Sairaalloisen mustis?

Tai sitten ukko haluaa omistautua eukolleen.

Todellakin. Näitä alapäällään ajattelevia miehiä on vanhuksissakin.

Minusta siinä ei ole mitään väärä. Nyt näin kun itse saanut lapset itsenäisyyteen ja aikuisuuteen on minun aikani elää itselleni.

Minusta se on lähinnä säälittävää. Elämä pyörii reiän, panojuttujen ja nettipornon ympärillä. Varhainen dementia tulee mieleen silloin kun mikään muu ei kiinnosta kuin seksi ja rivoudet.

Mitään muutahan yhteistä pariskunnilla ei olekaan. :D Ehkä sinäkin joskus pääset tuosta katkeruuden kitkerästä hötöstä ja löydät itsellesi kumppanin.

Mulla on kumppani ja runsaasti seksiä myös, mutta se ei määrittele elämääni ja ihmissuhteitani. En ole siis seksillä kiristettävissä puolison taholta enkä millään muullakaan kuten jotkut säälittävät ihmiset ovat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Surullinen tilanne erityisesti sinulle, mutta kyllähän isäsi tuossa on ainoa syyllinen, hän on vastuussa suhteestaan sinuun, ei joku ulkopuolinen nainen.

OIin kymmenen vuotias, kun äitipuoli tuli elämään mukaan, hyvin pian vanhempieni eron jälkeen. Olen vasta aikuisena kuullut, että hän ja isäni eivät voineet ymmärtää sitä, etten ottanut kontaktia enempää kuin otin. Tämä oli aika järkyttävää kuulla! Isäni sanoin, minä olen vastuussa suhteessani äitipuoleen, ei hän. Ja siis tämä on totta, ei provoa. Minä yritin aikani, mutta äitipuoli ei tullut vastaan. 

En syytä yksin häntä, tiedän, että isäni on tässä samalla viivalla. Ap

Olisi kiva lukea tämäkin tarina toisen osapuolen lasien läpi katsottuna. Ap on saattanut haistella, syyllistää äitipuolta läpi lapsuutensa, mutta eihän hän sitä meille kerro.

Uskon, että moni ajattelee näin. Lasta on helppo syyttää. Mutta ei, en ole haistatellut hänelle, enkä ole syyllistänyt mistään. Emme koskaan asuneet saman katon alla, joten ei ole tullut sellaisia arkielämän tilanteita joissa jommalla kummalla menisi hermo toiseen. Välit on aina olleet viileän kohteliaat, aina. Ap

Ihminen on yleensä sokea omalle käytökseen ja on aina helppo syyttää muita kuin hakea niitä virheitä itsestään. Et sinä ole ollut lapsi läpi teidän historian. Ehkä he ovat pyytäneet sinua luokseen, mutta äitisi on kieltänyt tai olet itse kieltäytynyt. Ei kukaan voi muistaa tismalleen oikein miten on käyttänyt esim. pahinmillaan murrosikäisenä.

Eli sinun mielestäni lapsi on yhtä syyllinen huonoihin väleihin, mitä aikuinen on? 

Vai että lapsi on yksin syyllinen? Eikö aikuisella ole aikuisen vastuu tilanteesta? 

Ihmissuhteet on kahden kauppaa, joissa pelkän yhden osapuolen syyttelyn sijaan tulisikin aina miettiä olisiko kummassakin vikaa. Tuossa tilanteessa on ollut osallisena myös aloittajan äiti, joka on saattanut provosoida tilannetta tuohon pisteeseen. Eli kukaan ei ole yksin syyllinen. Ei isä, ei äitpuoli, ei lapsi, ei äiti.

Niinpä. Suvussamme oli (kumpikin kuolleet jo nyt) vanhempi "uuspari", joista miehellä oli ennestään kaksi lasta ja naisella neljä. Mies oli todella rikas, aikanaan myynyt isolla summalla yrityksensä, nainen pienipalkkainen ja aika pa. Nainen valitti aina, kuinka mies vihaa hänen lapsiaan ja piikittelee lapsia jne. Joskus mies oli sitten tämän naisen sisaruksille avautunut siitä, kuinka nainen yrittää saada hänen lapsensa elämästä pois ja suuttuu, jos hän antaa omille aikuisille lapsilleen tai lapsenlapsilleen rahaa. Silti naisen lapset käy jatkuvasti ja tämä sukulaisnainen painosti, kuinka miehen pitää ostaa ja maksaa sitä ja tätä hänen lapsilleen, kiukuttelua, murjotusta jne. Eli miehen näkökulma oli, että hänen pitäisi toimia rahapussina naisen keski-ikäisille lapsille perheineen ja unohtaa omat lapsensa kokonaan. Testamenttikin pitäisi tehdä naiselle ja hänen lapsilleen, ja jotenkin huijata omiltaan lakiosuuskin pois. Mies piti lapsistaan ja heillä oli hyvät välit.

Tarinalla on vaan aina monta puolta...

Vierailija kirjoitti:

Annahan olla. Jatka omaa elämääsi äläkä jää suremaan tätä asiaa.

Näin on. Välirikkoja tulee myös ydinperheisiin esim. sisarusten välille. En usko, että niitä voi välttää vaan ainoastaan loiventaa. Esimerkiksi mun veljeni kanssa on välit poikki. Uskon, että välimme olisivat hyvät, jos olisin alkanut haukkumaan hänen kanssaan muita sisaruksia ja heidän puolisoitaan. En lähtenyt siihen, joten veljeni koki minun olevan häntä vastaan.