Varattu ja ihastunut

Eroa ja iske se ihastuksesi. Mitä järkeä kitua?

Tee periaatepäätös avioliittosi puolesta. Sanoit että sinulla on hyvä liitto miehesi kanssa, vaikka intohimo on sinun puoleltasi kadonnut. Ota liittonne tila puheeksi miehesi kanssa ja ryhtykää työskentelemään sen eteen. Intohimo ei ole avioliiton perusta. Avioliitto on tahdon asia sekä sitoutuminen.

Sana kirjoitti:

Tee periaatepäätös avioliittosi puolesta. Sanoit että sinulla on hyvä liitto miehesi kanssa, vaikka intohimo on sinun puoleltasi kadonnut. Ota liittonne tila puheeksi miehesi kanssa ja ryhtykää työskentelemään sen eteen. Intohimo ei ole avioliiton perusta. Avioliitto on tahdon asia sekä sitoutuminen.

Mitä järkeä näissä liitoissa on jos ei ole intohimoa? Molemmat tahoillaan ihastuu muihin mutta yhdessä vain pitää olla? Ymmärrän jos on pieniä lapsia mutten muuten.

Niin, kyllä mä olisin järkyttävän pettynyt kumppaniini jos ei olisi mulle rehellinen siitä, että kokee että intohimo on kadonnut eikä antaisi mulle mahdollisuutta yrittää korjata tilannetta.

Vierailija kirjoitti:

Sana kirjoitti:

Tee periaatepäätös avioliittosi puolesta. Sanoit että sinulla on hyvä liitto miehesi kanssa, vaikka intohimo on sinun puoleltasi kadonnut. Ota liittonne tila puheeksi miehesi kanssa ja ryhtykää työskentelemään sen eteen. Intohimo ei ole avioliiton perusta. Avioliitto on tahdon asia sekä sitoutuminen.

Mitä järkeä näissä liitoissa on jos ei ole intohimoa? Molemmat tahoillaan ihastuu muihin mutta yhdessä vain pitää olla? Ymmärrän jos on pieniä lapsia mutten muuten.

Koska onhan se niin, että intohimo katoaa aina pitkässä suhteessa, voi se takaisin tulla mutta harvassa suhteessa se on koko ajan siellä. Tämä on asia, joka pitää hyväksyä ellei halua olla se, joka vaihtaa suhdetta 5 vuoden välein. Minusta sekin on oire jostain epätasapainosta. Tai mikä minä olen arvostelemaan, mutta itse olen mieluumin saman kumppanin kanssa, koska se on tuttua ja meillä menee hyvin. 3 lapsen kanssa ei välttämättä ole kynttiläillallisia joka viikko, mutta tuttuudessa on puolensa. 

Intohimon vuoksi en siis vaihtaisi. Se on toki mahdollista että joskus haluamme erota, vaikka nyt ei siltä tunnu. En kuitenkaan koskaan eroaisi pelkästään ihastuksen tai intohimon puutteen vuoksi. Minusta ne eivät ole riittäviä syitä erota. Tarvitaan jokin totaalinen erilleen kasvaminen tai vastaava taustalle. Ihminen ei voi olla onnellinen, jos poukkoilee sinne tänne hetken nautinnon vuoksi. Silloin halut kontrolloivat ihmistä. 

Mee esitteleen vittuas sille, eiköhän se kiinnostus siinä selviä. Lähetä selfie samalla tilanteesta miehellesi. Muista varautua myös nolaukseen kun työkaverisi purskahtaa nauruun vittusi nähtyään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sana kirjoitti:

Tee periaatepäätös avioliittosi puolesta. Sanoit että sinulla on hyvä liitto miehesi kanssa, vaikka intohimo on sinun puoleltasi kadonnut. Ota liittonne tila puheeksi miehesi kanssa ja ryhtykää työskentelemään sen eteen. Intohimo ei ole avioliiton perusta. Avioliitto on tahdon asia sekä sitoutuminen.

Mitä järkeä näissä liitoissa on jos ei ole intohimoa? Molemmat tahoillaan ihastuu muihin mutta yhdessä vain pitää olla? Ymmärrän jos on pieniä lapsia mutten muuten.

Koska onhan se niin, että intohimo katoaa aina pitkässä suhteessa, voi se takaisin tulla mutta harvassa suhteessa se on koko ajan siellä. Tämä on asia, joka pitää hyväksyä ellei halua olla se, joka vaihtaa suhdetta 5 vuoden välein. Minusta sekin on oire jostain epätasapainosta. Tai mikä minä olen arvostelemaan, mutta itse olen mieluumin saman kumppanin kanssa, koska se on tuttua ja meillä menee hyvin. 3 lapsen kanssa ei välttämättä ole kynttiläillallisia joka viikko, mutta tuttuudessa on puolensa. 

Intohimon vuoksi en siis vaihtaisi. Se on toki mahdollista että joskus haluamme erota, vaikka nyt ei siltä tunnu. En kuitenkaan koskaan eroaisi pelkästään ihastuksen tai intohimon puutteen vuoksi. Minusta ne eivät ole riittäviä syitä erota. Tarvitaan jokin totaalinen erilleen kasvaminen tai vastaava taustalle. Ihminen ei voi olla onnellinen, jos poukkoilee sinne tänne hetken nautinnon vuoksi. Silloin halut kontrolloivat ihmistä. 

Viisaita sanoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sana kirjoitti:

Tee periaatepäätös avioliittosi puolesta. Sanoit että sinulla on hyvä liitto miehesi kanssa, vaikka intohimo on sinun puoleltasi kadonnut. Ota liittonne tila puheeksi miehesi kanssa ja ryhtykää työskentelemään sen eteen. Intohimo ei ole avioliiton perusta. Avioliitto on tahdon asia sekä sitoutuminen.

Mitä järkeä näissä liitoissa on jos ei ole intohimoa? Molemmat tahoillaan ihastuu muihin mutta yhdessä vain pitää olla? Ymmärrän jos on pieniä lapsia mutten muuten.

Koska onhan se niin, että intohimo katoaa aina pitkässä suhteessa, voi se takaisin tulla mutta harvassa suhteessa se on koko ajan siellä. Tämä on asia, joka pitää hyväksyä ellei halua olla se, joka vaihtaa suhdetta 5 vuoden välein. Minusta sekin on oire jostain epätasapainosta. Tai mikä minä olen arvostelemaan, mutta itse olen mieluumin saman kumppanin kanssa, koska se on tuttua ja meillä menee hyvin. 3 lapsen kanssa ei välttämättä ole kynttiläillallisia joka viikko, mutta tuttuudessa on puolensa. 

Intohimon vuoksi en siis vaihtaisi. Se on toki mahdollista että joskus haluamme erota, vaikka nyt ei siltä tunnu. En kuitenkaan koskaan eroaisi pelkästään ihastuksen tai intohimon puutteen vuoksi. Minusta ne eivät ole riittäviä syitä erota. Tarvitaan jokin totaalinen erilleen kasvaminen tai vastaava taustalle. Ihminen ei voi olla onnellinen, jos poukkoilee sinne tänne hetken nautinnon vuoksi. Silloin halut kontrolloivat ihmistä. 

Tuon tuttuuden takia ihmiset ovat keskenään. Ei koskaan tiedä löytääkö toista jonka kanssa jakaa arki. Seuraava voi olla joku peliongelmainen tai alkoholiongelmainen?

Se että ei ole intohimoa, on outoa koska jokainen on siitä itse vähän vastuussa.. Vai pitääkö kumppanin olla intohimoinen? Kauanko uusi kumppani olisi intohimoinen? 

Pitkässä suhteessa tasaantuu, mutta intohimo? Tuo on vaan mielikuvituksen puutetta. Kumppanille juurikin pitkässä suhteessa voi jo sanoa mitä tahtoo kokeilla ja mitä haluaa. Uudessa suhteessa ei niinkään. 

Minusta pitkässä suhteessa on niin paljon kauniita asioita, jotka voittaa uuden suhteen puolet. Ihan paras on se että koska toinen on siinä rinnalla ollut jo pitkään ei se uusi välttämättä sitä ole kauaa. Milloin vaan voi jäädä jätetyksi. Vanhassa suhteessa itsestäänselvyytenä pitäminen saattaa tehdä pahaa eikä silloin enää olla pari kuin ennen. Mutta samat ihmiset siinä on mitä suhteen alussa.

Suhteen voi kyllä päättää. Et sinä voi olla asia joka määrittelee kumppanin elämän ja päinvastoin. Ehkä uusi kumppani olisi erilainen? Elämä muuttuu erotessa, lapsesta kuuluu huolehtia. Mutta aina elämä muuttuu ja aina pidät lapsesta huolta. Kyse on siitä miten haluat elää, kenen kanssa viettää aikaa. Mutta parisuhteessa voi aina yrittää hyvään.

Liika intohimo voi myös polttaa parisuhteen osapuolet karrelle ja johtaa jopa parisuhde väkivaltaan. Yli-intohimoiset on usein sairaalloisen mustasukkaisia.

Tee kuten suurin osa. Jatka avioliittoa ja salasuhde ihastuksen kanssa. Win-Win.

Itse ihastuin ja toin ihastumiseni julki. Erona se, että avioliitto oli huono ja erosin.

Ei se ihastus sieltä mielestä mihkään lähde vaikka kuinka yritän keskittyä mieheeni ja liittooni. Siellä se on vaikka en haluaisi.

Tämä ihastus tulee aina olemaan jollain tapaa elämässäni.

Ja pettämistä en hyväksy. Nämä puhelut mitä soitellaan on ollut pelkkää työasiaa, mutta silti minulla on pettämisen tunne jo siitäkin. Vaikka soittelen muillekkin työasiaa, mutta kun on tunteet mukana tuntuu eriltä.

Ja eihän kukaan tiedä mun ajatuksia.

Mutta kivaa tämä ei ole. En ole enää niin onnellinen kun ennen. Välillä itkeskelen.

Ap

Haluaisin kysyä suoraa häneltä hänen tunteista tai ehdottaa tapaamista, mutta kun se on jo mielestäni pettämistä niin en voi.

Vai pitäisikö silti?

Ap

Vierailija kirjoitti:

Itse ihastuin ja toin ihastumiseni julki. Erona se, että avioliitto oli huono ja erosin.

Näin minäkin tein ja uusi suhde kesti alle vuoden ennen kuin lopahti.

Vierailija kirjoitti:

Ei se ihastus sieltä mielestä mihkään lähde vaikka kuinka yritän keskittyä mieheeni ja liittooni. Siellä se on vaikka en haluaisi.

Tämä ihastus tulee aina olemaan jollain tapaa elämässäni.

Ja pettämistä en hyväksy. Nämä puhelut mitä soitellaan on ollut pelkkää työasiaa, mutta silti minulla on pettämisen tunne jo siitäkin. Vaikka soittelen muillekkin työasiaa, mutta kun on tunteet mukana tuntuu eriltä.

Ja eihän kukaan tiedä mun ajatuksia.

Mutta kivaa tämä ei ole. En ole enää niin onnellinen kun ennen. Välillä itkeskelen.

Ap

Ehkä sun pitäisi tutustua paremmin häneen. Ei kuitenkaan ole niin täydellinen kuin luulet. Jokaisessa voi olla vaikka mikä dealbreaker.

Olen huomannut että viimeisen vuoden aikana hänen käytös minua kohtaan on muuttunut.

Flirttailee puhelimessa, käy enemmän fb,ssa ja se katse millä hän katsoo minua kun nähdään, niin ihana.

Ei kai tollasta voi kuvitella omassa päässä?

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei se ihastus sieltä mielestä mihkään lähde vaikka kuinka yritän keskittyä mieheeni ja liittooni. Siellä se on vaikka en haluaisi.

Tämä ihastus tulee aina olemaan jollain tapaa elämässäni.

Ja pettämistä en hyväksy. Nämä puhelut mitä soitellaan on ollut pelkkää työasiaa, mutta silti minulla on pettämisen tunne jo siitäkin. Vaikka soittelen muillekkin työasiaa, mutta kun on tunteet mukana tuntuu eriltä.

Ja eihän kukaan tiedä mun ajatuksia.

Mutta kivaa tämä ei ole. En ole enää niin onnellinen kun ennen. Välillä itkeskelen.

Ap

Ehkä sun pitäisi tutustua paremmin häneen. Ei kuitenkaan ole niin täydellinen kuin luulet. Jokaisessa voi olla vaikka mikä dealbreaker.

Jatkan vielä. Älä heti kerro tunteistasi ja psyykkaa itseäsi että pystyt keskustelemaan normaalisti. Keksi joku keino millä pääset esim töissä juttelemaan hänen kanssaan. Älä ole liian päällekäyvä.

Vierailija kirjoitti:

Olen huomannut että viimeisen vuoden aikana hänen käytös minua kohtaan on muuttunut.

Flirttailee puhelimessa, käy enemmän fb,ssa ja se katse millä hän katsoo minua kun nähdään, niin ihana.

Ei kai tollasta voi kuvitella omassa päässä?

Ap

Voit kuvitella.. jos 3 v olet ollut ihastunut voi mennä aika epätoivoiseksi.

Vierailija kirjoitti:

Haluaisin kysyä suoraa häneltä hänen tunteista tai ehdottaa tapaamista, mutta kun se on jo mielestäni pettämistä niin en voi.

Vai pitäisikö silti?

Ap

Tapaa, ja katso millainen tyyppi on kyseessä. Ei ehkä ollenkaan ole niin ihana kuin luulet. Tapaaminen voi olla ihan hyvä silmien aukaiseminen sulle, myös siinä mielessä että huomaat tuleeko syyllisyys ja haluatko oikeasti jatkaa miehesi kanssa. Ei ketään ole pakotettu jatkamaan suhteessa, jossa ei ole tyytyväinen. Mutta joskus vasta huomaat syvimmät tunteesi häntä kohtaan, kun käyt aidosti eroamisen tunteet läpi. Voi olla että et haluakaan erota.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei se ihastus sieltä mielestä mihkään lähde vaikka kuinka yritän keskittyä mieheeni ja liittooni. Siellä se on vaikka en haluaisi.

Tämä ihastus tulee aina olemaan jollain tapaa elämässäni.

Ja pettämistä en hyväksy. Nämä puhelut mitä soitellaan on ollut pelkkää työasiaa, mutta silti minulla on pettämisen tunne jo siitäkin. Vaikka soittelen muillekkin työasiaa, mutta kun on tunteet mukana tuntuu eriltä.

Ja eihän kukaan tiedä mun ajatuksia.

Mutta kivaa tämä ei ole. En ole enää niin onnellinen kun ennen. Välillä itkeskelen.

Ap

Ehkä sun pitäisi tutustua paremmin häneen. Ei kuitenkaan ole niin täydellinen kuin luulet. Jokaisessa voi olla vaikka mikä dealbreaker.

Jatkan vielä. Älä heti kerro tunteistasi ja psyykkaa itseäsi että pystyt keskustelemaan normaalisti. Keksi joku keino millä pääset esim töissä juttelemaan hänen kanssaan. Älä ole liian päällekäyvä.

Miksi pitäisi salata tunteita?