Lue keskustelun säännöt.
Miten sietää miehen lapsellisia piirteitä?
26.08.2017 |
Vikoja on tietenkin minussakin kuten kaikissa.. Mutta tässä nykyisessä miehessä on kaikkien hyvien puolien lisäksi lapsellisia piirteitä, joita minun on vaikea sietää. En tarkoita sellaista kivaa poikamaisuutta vaan kiukuttelua siitä kun "ei saanut elämältä tikkukaramellia", pakenemista kun pitäisi puhua jostain vähän vaikeammasta, sitä että se suunnilleen polkee jalkaa maahan saadakseen asian menemään haluamallaan tavalla ja jos ehdotan kompromissia niin alkaa nakkelemaan minua juustosuikeroilla. Mököttää ennemmin kuin myöntäisi että oli väärässä, ja haluaa voittaa kaikki pelit (vaikkapa sitten sen afrikantähden) ja jos ei voita niin suuttuu ja sanoo että oli ihan paska peli hän ei pelaa enää ikinä. Fiksu, mukava 41-vuotias mies on yhtäkkiä kuin pieni lapsi? Apua?
Kommentit (27)
Ja jos sanon vaikka jostain asiasta, jonka haluaisin tehtävän toisin tai josta pahoitin mieleni niin hän laittaa kesken lauseeni sormet korviin ja alkaa lällättää jotain älämölöä ettei vaan kuulisi mitä sanon. Olen ihan hukassa mitä tehdä. Eikö lapset tee noin? Mitä niille tehdään? Ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tää on kai provo, ei tollasta miestä voi olla olemassa.
No oiskin provo. Mutta ystävien ja työkavereiden ja sukulaisten edessä hän on aina fiksu, kypsä ja älykäs. Vain minun ja isänsä ja äitinsä seurassa huonolla hetkellä tuollainen. Kukaan muu tuttu ei IKINÄ uskoisi sitä hänestä. Ap.
Tuollainen mies ei tule ikinä aikuistumaan, kokemusta on. Jätä se. Säästyt paljolta. Parempia on maailma täynnä.
Minulle tulee noissa tilanteissa olo että ihan kuin mies jotenkin kerjäisi huomiotani avuttomalla (negatiivisella) tavalla. Voinko olla oikeassa? Ap.
Pysyt tyynenä ja annat aikuismaista palautetta minä-muodossa. Ei tuo välttämättä ole pelkästään regressiota, vaan voi olla, että mies ei vain ole tullut oppineeksi rakentavampaa tapaa toimia. Ammattiapu voisi auttaa (=pariterapia)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuollainen mies ei tule ikinä aikuistumaan, kokemusta on. Jätä se. Säästyt paljolta. Parempia on maailma täynnä.
Hän käyttäytyy aikuisesti yli 95% ajasta, vain parin kk välein tulee tuollainen "kohtaus". Minun on helppo sietää monia huonoja piirteitä ihmisissä, mutta tuollaista lapsellisuutta vaikea sietää. Hänessä on kuitenkin muutama niin harvinaislaatuinen hyvä puoli että olen halunnut olla hänen kanssaan. Ap.
Otat tiukan katsekontaktin, kun seuraavan kerran tuota käytöstä ilmenee. Sen jälkeen ohjaat niskasta pitäen teidät molemmat peilin eteen. Tamän jälkeen sanotte yhdessä: "Me vajukit olemme valinneet toisemme."
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulle tulee noissa tilanteissa olo että ihan kuin mies jotenkin kerjäisi huomiotani avuttomalla (negatiivisella) tavalla. Voinko olla oikeassa? Ap.
Onko sillä niin väliä. Sinun kannattaa kuitenkin rauhallisesti viestiä, miltä miehesi käytös sinusta tuntuu.
Vierailija kirjoitti:
Pysyt tyynenä ja annat aikuismaista palautetta minä-muodossa. Ei tuo välttämättä ole pelkästään regressiota, vaan voi olla, että mies ei vain ole tullut oppineeksi rakentavampaa tapaa toimia. Ammattiapu voisi auttaa (=pariterapia)
Hän näyttää avuttomalta noissa "kohtauksissa", tosiaan ihan kuin ei tietäisi miten aikuinen voisi toimia. mutta en nyt sentään äidiksi voi hänelle ruveta.. Terapiaan ei kuulemma suostu, koska se on vain epäonnistuneille tai heikoille tai jotain sellaista. Minun mielestä taas vastuullista aikuisuutta on mennä terapiaan ja lapsellisuutta pelätä sitä. Ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuollainen mies ei tule ikinä aikuistumaan, kokemusta on. Jätä se. Säästyt paljolta. Parempia on maailma täynnä.
Hän käyttäytyy aikuisesti yli 95% ajasta, vain parin kk välein tulee tuollainen "kohtaus". Minun on helppo sietää monia huonoja piirteitä ihmisissä, mutta tuollaista lapsellisuutta vaikea sietää. Hänessä on kuitenkin muutama niin harvinaislaatuinen hyvä puoli että olen halunnut olla hänen kanssaan. Ap.
Se on ihan totta, että hyvät puolet monesti auttavat sietämään huonoja puolia. Kukaan ei ole täydellinen. Mutta voihan sitä yrittää parantaa käytöstään, jos kokee sen tärkeäksi.
Naiseni on ollut samaa sorttia. Sitten tuli tosi vaikea vuosi, itsellinikin terveys yms murheita, joista on onneksi päästy yli. Tuo oli hänelle varmaan herätys, että jos lataa kaiken vastuun ja vaikeat asiat toisen niskaan, sitä onkin tosi avuton ha tyhjän päällä jos toiselle käy jotain. Tilanne on parantunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Otat tiukan katsekontaktin, kun seuraavan kerran tuota käytöstä ilmenee. Sen jälkeen ohjaat niskasta pitäen teidät molemmat peilin eteen. Tamän jälkeen sanotte yhdessä: "Me vajukit olemme valinneet toisemme."
Olen pieni, hän on iso, ei siis onnistu ;) . Ap.
Lapsille kai tehään niin, että aletaan matkia? Kokeile.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Otat tiukan katsekontaktin, kun seuraavan kerran tuota käytöstä ilmenee. Sen jälkeen ohjaat niskasta pitäen teidät molemmat peilin eteen. Tamän jälkeen sanotte yhdessä: "Me vajukit olemme valinneet toisemme."
Olen pieni, hän on iso, ei siis onnistu ;) . Ap.
Miksi siis olet "parisuhteessa" vajukin kanssa?
Vierailija kirjoitti:
Lapsille kai tehään niin, että aletaan matkia? Kokeile.
En oikein itse haluaisi vajota samalle tasolle, ja mielestäni toisen matkiminen on ilkeää, en halua olla ilkeä sentään. En usko siihen että paha poistuu jos siihen vastaa pahalla... Myöskin se on väärin jos aikuinen alkaa matkimaan lasta opetustarkoituksessa. Ap.
Minulla on samankaltainen mies. Siis ajautuu lasten tasolle ja yleensä alemmaskin.
Ei tuollaisia kuin teillä, mutta uhmaa ja kiukkua ja vetäytymistä. Yleensä lähtee ulos koirien kanssa, pääsee "leikkimään".
Täällä syy on äidissä, siis miehen äidissä. Aivan saata*allinen nainen, ilkeä ja julma ja kaupan päälle tyhmä. EIpä sellaisen naisen "hoivissa" mitään normaalia pääse kasvamaankaan.
Kasvatetaan me sitten kunnollisia ihmisiä lapsistamme.
Vierailija kirjoitti:
Minulla on samankaltainen mies. Siis ajautuu lasten tasolle ja yleensä alemmaskin.
Ei tuollaisia kuin teillä, mutta uhmaa ja kiukkua ja vetäytymistä. Yleensä lähtee ulos koirien kanssa, pääsee "leikkimään".
Täällä syy on äidissä, siis miehen äidissä. Aivan saata*allinen nainen, ilkeä ja julma ja kaupan päälle tyhmä. EIpä sellaisen naisen "hoivissa" mitään normaalia pääse kasvamaankaan.Kasvatetaan me sitten kunnollisia ihmisiä lapsistamme.
Kiitos sinulle, myös minun anoppi on juuri tuollainen, sekä minulle että tälle ainoalle pojalleen. Meillä ei ole koiria niin mies ei voi niiden taakse paeta, mutta jos olisi niin ehkä tekisi juuri noin? Ap.
Kuulostaa dissosiaatiolta. Ammattiapua kehiin.
Saat neuvoja, mutta takaisin tulee vain selityksiä. Näinköhän vakka olisi valinnut kantensa?
Tää on kai provo, ei tollasta miestä voi olla olemassa.