Miten sietää miehen lapsellisia piirteitä?
Vikoja on tietenkin minussakin kuten kaikissa.. Mutta tässä nykyisessä miehessä on kaikkien hyvien puolien lisäksi lapsellisia piirteitä, joita minun on vaikea sietää. En tarkoita sellaista kivaa poikamaisuutta vaan kiukuttelua siitä kun "ei saanut elämältä tikkukaramellia", pakenemista kun pitäisi puhua jostain vähän vaikeammasta, sitä että se suunnilleen polkee jalkaa maahan saadakseen asian menemään haluamallaan tavalla ja jos ehdotan kompromissia niin alkaa nakkelemaan minua juustosuikeroilla. Mököttää ennemmin kuin myöntäisi että oli väärässä, ja haluaa voittaa kaikki pelit (vaikkapa sitten sen afrikantähden) ja jos ei voita niin suuttuu ja sanoo että oli ihan paska peli hän ei pelaa enää ikinä. Fiksu, mukava 41-vuotias mies on yhtäkkiä kuin pieni lapsi? Apua?
Kommentit (27)
Mies on sisäisesti koko elämänsä ajan kuin pieni poika. Kaikki eivät sitä puolta tuo esille koska pelkäävät leimautuvansa lapsellisiksi tai vajaiksi. Sitä se ei kuitenkaan ole. Jokaisessa miehessä "piilee" lapsenkaltaisuus joka voi tulla esiin esimerkiksi erikoisena huumorina. Jokaisella meistä on sisimmässään lapsi joka ei tahtoisi kasvaa aikuiseksi. Myös naisilla. Toki pelkälle pelille hermostuminen on erikoista.
Miehesi käyttäytyy, kuin lapsi. Täällä jo ehdotettu tapa toimia ei mielestäsi ollut hyvä lapsen tai lapsellisen miehen opetuksessa. Samassa tilanteessa olleena voin kertoa, että tapa on hätkähdyttävän tehokas. Toimii hyvin muuten myös nalkuttavaan mieheen.
Vierailija kirjoitti:
Ja jos sanon vaikka jostain asiasta, jonka haluaisin tehtävän toisin tai josta pahoitin mieleni niin hän laittaa kesken lauseeni sormet korviin ja alkaa lällättää jotain älämölöä ettei vaan kuulisi mitä sanon. Olen ihan hukassa mitä tehdä. Eikö lapset tee noin? Mitä niille tehdään? Ap.
Miks ihmeessä olet moisen mieslapsen kanssa?
Hypnoterapiaan ja "uudelleen ohjelmoitavaksi".
Vierailija kirjoitti:
Miehesi käyttäytyy, kuin lapsi. Täällä jo ehdotettu tapa toimia ei mielestäsi ollut hyvä lapsen tai lapsellisen miehen opetuksessa. Samassa tilanteessa olleena voin kertoa, että tapa on hätkähdyttävän tehokas. Toimii hyvin muuten myös nalkuttavaan mieheen.
Niin ja se tapa on siis matkiminen.
Vierailija kirjoitti:
Pysyt tyynenä ja annat aikuismaista palautetta minä-muodossa. Ei tuo välttämättä ole pelkästään regressiota, vaan voi olla, että mies ei vain ole tullut oppineeksi rakentavampaa tapaa toimia. Ammattiapu voisi auttaa (=pariterapia)
Voi hyvänen aika, ei minullekaan ole kukaan opettanut "rakentavampaa tapaa toimia", vaan olen ihan itse päätellyt, että aikuisen ihmisen ei enää kuulu heitellä toista juustosuikeroilla ja lällättää sormet korvissa jos toinen sanoo jotain, mikä ei miellytä. Vai vielä ammattiapua nelikymppiselle, että tajuaa lakata käyttäytymästä kuin 5-vuotias.
Jotenkin tämä herätti huomaamaan, että niinhän munkin mies vain on juuri sellainen miksi hänet on opetettu. Olen ollut hänen kanssaan hyvin pitkämielinen ja ymmärtäväinen. Ja ajatellut, että hän ei vain osaa olla paremmin ja käyttäytyä fiksummin, aikuisemmin. Mikä onkin totta.
Mutta nyt tajuan tämän itsestäänselvän asian, että sieltä lapsuudestahan ne toimintamallit tulevat. Mies vetäytyy, koska lapsenakin oli turvallisempaa pysytellä sivussa. Mies ei puhu, koska lapsuudessakaan ei puhuttu, eikä varmasti edes saanut puhua. Ja niin edelleen.
Onhan se ymmärrettävää, ettei nyt sitten aikuisenakaan osaa. Mutta on tuo niin sietämätöntä, että oppia pitäisi...