Lue keskustelun säännöt.
Sairausloma ja sen jälkeen paluu töihin. Keskustelu esimiehen kanssa tulossa, kokemuksia=
08.08.2017 |
Minulla on eräs sairaus, joka aiheuttaa paljon kipua. Esim.reuma tai vaikkapa chronin tauti, en nyt halua tarkkaa diagnoosia täällä kertoa. No olin sitten kivun takia useampaan otteeseen poissa päivän poissaoloja (todistus oli lääkäriltä) ja työnantaja eli esimies puuttui asiaan. Eli meillä oli keskustelu, voisiko työpaikka tehdä jotain. Parannuksia on yritetty, mutta kun ei auta. Keskustelu oli mielestäni hyvä ja sain sanottua, että sairaus on todellinen ja oon oikeasti pois vaan jos en pysty enää.
Olen ollut myös ahdistunut ja masentunut pitkään, tosin näiden takia en ole ollut poissa.
Nyt muutama päivä sitten paloi käämi kokonaan, siis vaan flipsahti päässä. En jaksa enää kipua, en voi keskittyä töihin ja halusin tappaa itseni. Jouduin menemään päivystykseen, koska todella meinasin viime työpäivän jälkeen hypätä bussin alle. Kyllä, saan nyt terapian ja akuuttiin hätään sain rauhoittavia, mielialalääke tulee myös jos kipu ei helpota tai mieliala ei nouse.
Saikkua on siis tällä kipusairauden diagnoosilla ja ahdistusdiagnoosilla. Kipu mennyt niin paljon pahemmaksi, että lääkärin mielestä se pitäisi nyt eka saada kuriin niin jospa tämä tästä, jos ei niin sitten mielialalääke. Kun tämä kipu masentaa tietenkin eniten :(. Työnantajalle kerroin puhelimessa tietenkin, että olen niin kipeä tästä syystä ja en pääse töihin. Saikkua sain 1,5 vkoa ja sit uus lääkäriaika ja katotaan.
Mietin kuitenkin (tällanen stressaaja kun oon :( ) että mitenhän tuo keskustelu menee saikun jälkeen? Sellainen on varmasti tulossa. Tuntuu muutenkin, että jos kipu ei helpota ja mieliala nouse niin en kerta kaikkiaan kykene töihin tossa viikon päästä, en voi ajatella muuta kun tätä vittumaista kipua. Pääsen tästä kivusta/fyys.sairaudesta myöskin erikoislääkärille toki, että jos jotain uutta lääkettä kokeilis.
Mitä mun tarvii tuolla työnantajan keskustelussa kertoa? En haluaisi valittaa enkä näitä mt-juttuja kertoa :(. Voin toki kertoa, että olen erittäin uupunut tämän kivun takia.
Koko kevään olen sinnitellyt, sinnitellyt, sinnitellyt... Olen ottanut niin paljon kipulääkkeitä käydäkseni töissä, että ne eivät enää tehoa ja nyt tässä saikun aikana onkin tarkoitus vieroittautua koukuttavista kipulääkkeistä hetkeksi. Oon siis aina menny töihin, en koskaan lähtenyt kesken päivän pois, itkenyt kipua huoneessani ja kotiin tullessa rojahtanut sänkyyn itkemään kun väsyttää (lääkkeet, kipu) ja en oo saanut tehtyä oikein mitään. En enää edes syö ja yritän nyt tehdä tähän muutosta.
En keksi itse yhtään, mitä työpaikka voisi tehdä toisin. Valitettavasti. Osasairauslomaa olen miettinyt, taloudellinen tappio vaan pelottaa. Tosin se on pienin murhe nyt :(. Esimieheni kertoi viimeksi olevansa turhautunut kun sairauteni ei näy päälle päin ja työpaikan on vaikea tehdä mitään muutosta. Itse työ ei ole fyysisesti kuormittavaa ja työssä ei sinänsä ole vikaa. En vaan pääse kauppaankaan oikeen nyt, joko ahdistaa niin paljon tai sitten kipu lyö taas läpi.
Miten teillä muilla on mennyt noi keskustelut? Haluaisin, että se on uhkan sijasta mahdollisuus.
Kommentit (33)
Selvität esimiehelle sun diagnoosin (se mikä aiheuttaa kipua) ja jos se on joku harvinaisempi, jota esimies ei ehkä yhdestä sanasta ymmärrä, valotat vähän taustoja ja sitä, millainen sairaus se on ja miten se yleensä ilmenee. Kerrot, että sairaus ei näy päälle päin, mutta kivut on niin kovia, että välillä itket ja on mahdotonta tehdä mitään. Sanot myös sen, että olet kipulääkkeiden voimalla tehnyt töitä ja nyt tilanne on se, että kipulääkkeet eivät tehoa. Sano, että olet itsekin turhautunut ja erittäin väsynyt tilanteeseen.
Juttele lääkärin kanssa siitä, mitä on tehtävissä, miten työssäkäyntiäsi voisi tukea ja pystytkö vielä jatkossa käymään töissä.
Uskon, että esimies ymmärtää, kun avoimesti asian hänelle kerrot. Sun ei tartte masennuksesta mielestäni tässä vaiheessa puhua, jos se ei ole syy poissaoloosi ja enemmänkin oire tuosta toisesta sairaudesta. Jos et ole juuri sairaudestasi puhunut ja esimies näkee vain poissaolot eikä ymmärrä syytä, niin on luonnollista miettiä, ovatko poissaolot aiheellisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Keskustelu esimiehen kanssa on aina UHKA eikä mahdollisuus. Sympatiani on puolellasi. Ei kannata kertoa mielenterveysongelmista muuta kuin pakollinen uupumus kivun vuoksi. Siitä ei ikinä seuraa mitään hyvää. Mikäli jotain toivoa on hoitosi suhteen, että kuntosi saadaan vielä paremmaksi, niin sitä kannattaa painottaa. Tsemppiä!
t. toinen kipupotilas
Mun mielestä et ole työkunnossa ollenkaan, saikulla sun kuuluis olla tai kuntoutustuella!
Ja siitä olen samaa mieltä, että älä kerro mistään masennuksesta, päässäsi ei ole mitään vikaa vaan kaikki johtuu tuosta kivusta. Jos kerrot olevasi masentunut, leimaudut vaan työn vieroksujaksi. Sinulla on somaattinen sairaus, pidä kiinni siitä että tämä on syy. Jos kipusi häviäisi, et tietenkään olisi uupunut tai tuskainen! Kuka voi olla hyvällä mielellä jatkuvan kivun kanssa? Ja miksi ihmeessä sinulle edes tarjotaan jotain v*tun terapiaa, sekö siihen kipuun muka auttaa?
🇺🇦🇮🇱
Et kerro sanallakaan mistään mieliala-vaivoista! Puhutte sun sairaudesta ja sen ilmenemisestä.
Jos esimiestä turhauttaa ettei sun sairaus näy päälle niin se on voi-voi.
Se on siksi esimies että se kestää stressiä ja turhautumista ja saa siksi parempaa palkkaa.
Keskity sä vaan paranemaan jahoitamaan itseäsi. Kerää voimia kunnolla. Ottaisin raskaan kevään jälkeen pidemmän saikun palautumiseen.
Hei, väärin että olet saikutellut pätkissä ja sinnitellyt niin että käyt kalliiksi työnantajalle. Pidempi saikku ja jos et jaksa kiukuttele lääkärille älä duuniin. Saikku ja pitkä. Nyt
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sano suoraan ja pyydä saikkua ja työterveyspalaveria. Kun duuni on liikaa pyri se lopettamaan kokonaan
Osasairausloma! Viis rahasta, kompensoituu verotuksessa kyllä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tarvitset ilman muuta pidemmän sairasloman vaikka sitten masennusdiagnoosilla. Muuten tuota kipuakaan ei saada kuriin.
Selität esimiehellesi miten paljon olet kipulääkkeitä ottanut ja miten vähän ne ovat auttaneet. Ja toteat kuten asia on: sinä et ole tällä hetkellä työkykyinen.
Että jaksaisit tuon lääkevieroituksen, hae youtuesta rentoutus/hypnoterapiaäänitteitä. Niitä on erityisesti kipupotilaille suunnattujakin. Kokeilemalla löytää itselleen sopivan. Pitkään jatkuva pinnistely ja kivut kun tekevät ihmisestä "kestokireän", silloin tarvitaan vähän apua rentoutumiseen. Saat ainakin sen puolisen tuntia levättyä minkä tuollaiset äänitteet kestää.
Mulla on siis yleinen sairaus eli diagnoosin tietää kaikki, just tyyliin reuma. Tosin olen kertonut, että mulla tämä on hyvin hankalaa ja kerroin viimeksi aika tarkkaan hänelle, että mitkä ovat oireeni ja miten ne ilmenevät. Kerroin myös olevani erikoislääkärin hoidossa. Esimies sinänsä ymmärsi, tosin ilmeestä näin että ei usko ehkä ihan täysin.
Tää sairaus on ollut jo vuosia ja olen selvinnyt tän kans ihan kivasti opinnoista yms, lääkkeitä piti ottaa vain muutamasti viikossa ihan maksimissaan ja ei päässyt kipu kroonistumaan. Joskus meni kuukausikin ilman lääkettä. Nyt tämä sinnittely ja sitä kautta jatkuva nappien napsiminen on saanut kivun toki pahenemaan ja tilanne on siksikin näin vaikea. Mulla on myös mennyt vatsa ihan paskaksi noista kipulääkkeistä, vaikka käytän vatsansuojalääkettä. No oli miten oli, joka tapauksessa tilanne on nyt tämä ja sattuu, enkä enää suostu syömään päivittäin/lähes päivittäin kipulääkkeitä. Kun saan tämän akuutin tilanteen "laukeamaan" enkä päästä itseäni enää yhtä loppuun, uskon pystyväni töihin aika lailla silleen miten ennenkin eli ihan hyvin. Eli en mä ihan työkyvyttömyyskamaa oo pysyvästi, ainakaan toivottavasti.
Osaako joku kertoa tuosta osasairauspäivärahasta? Mulla varmaan suurin ongelma miks kevällä aloin palaa loppuun oli työpäivien pituudet. Kipu alkoi lyömään läpi esim.klo 13, mutta kotiin en voi lähteä. Jos lähden heti kun saan, tulee työaikasaldoon miinusta ja siitä taas tuli stressi, että joku päivä pitäisi kyetä vielä pidempi päivä tekee ja kun tiesi, että jokainen päivä on aika huono. Aamut meni usein ihan kivasti, mutta se kun ei pääse lepäämään kivun kanssa niin aiheuttaa lääkärin mukaan kroonistumista ja ahdistumista tietenkin myös. Mietin, että lyhyempi päivä hetken voisi olla hyvä vaihtoehto. Tosin en tiedä onko se sitten tuo osasairauspäiväraha vai mikä? Muutenki matala palkkaisella alalla niin omaan piikkiin ei onnistu, oon sitten ennemmin vaikka vielä pienemmällä rahalla kotona. Saapahan levätä rauhassa :'(
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hei, väärin että olet saikutellut pätkissä ja sinnitellyt niin että käyt kalliiksi työnantajalle. Pidempi saikku ja jos et jaksa kiukuttele lääkärille älä duuniin. Saikku ja pitkä. Nyt
Kommenttisi tuntui vähän ikävltä, vaikka olet toki oikeassa :( . Duuniin en ole kyllä kiukutellut todellakaan?!
Tiedän. Kerroinkin, että kävin aina pidemmän saikun toivossa lääkärissä ja sain lääkärin todistuksen. Menin siis aina kun tuli tällainen poissaolo niin lääkäriin, että en jaksa enää. Työterveyslääkäri tosiaan passitti aina vaan töihin, max.kaks päivää kirjoitti. Painotin hänellekin, että käy vitun kalliiks työnanajalle jos oon poissa esim. 2pvää ja sit taas töihin, kolmen viikon päästä taas 2pvää + kun pää hajoaa tässä samalla tän kivun kanssa. Plus se, että joutuu parin päivän välein uusii saikkua (kerran olin viikon pois ja jouduin menemään neljästi työterveyslääkärille!!!) niin johan työnantaja kiittää kun maksaa vielä lääkärikäynnitkin. Mut ei tosiaan suostunut kirjoittamaan saikkua pidemmäksi aikaa, tosin mt-jutuista ei silloin ollut niin puhetta. Totesin vaan, että en oikein jaksaisi sinnitellä tämän kivun kanssa kun ei ole keskittymiskykyä, päivät töissä pitkiä jne... Nyt tämän viikon sain siis päivystyksestä, jonne hakeuduin aivan hermoromahduspisteessä. Onneksi siellä oli kiva lääkäri.
Niin ja tosiaan erikoislääkäri olisi passittanut vähintään 2 vkon saikulle tuolloin keväällä kun tilanne oli jo paha. En vaan hänelle saanut aikaa ja jouduin ravaamaan työterveyslääkärillä. Myös päivystyksen lääkäri oli vähän järkyttynyt kun kerroin tästä työterveyslääkärin linjasta, että nappi huuleen ja menoks. Toimii, tiettyyn pisteeseen asti.
Oon niin harmissani tästä saikusta kun oon tosi tunnollinenkin vielä :(. Meillä ei kukaan oo koskaan pois, aina ihmiset tulee kipeenäkin töihin. Pelkään, että saan saikuttajan maineen ja se mulla varmaan on jo. Tosin nyt jos onnistuis olee pidempää pois niin jos sais taukoa tähän sinnittelyyn :(
Ap, kirjoitin myös viestin 10
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaffepulla kirjoitti:
Mun mielestä et ole työkunnossa ollenkaan, saikulla sun kuuluis olla tai kuntoutustuella!
Ja siitä olen samaa mieltä, että älä kerro mistään masennuksesta, päässäsi ei ole mitään vikaa vaan kaikki johtuu tuosta kivusta. Jos kerrot olevasi masentunut, leimaudut vaan työn vieroksujaksi. Sinulla on somaattinen sairaus, pidä kiinni siitä että tämä on syy. Jos kipusi häviäisi, et tietenkään olisi uupunut tai tuskainen! Kuka voi olla hyvällä mielellä jatkuvan kivun kanssa? Ja miksi ihmeessä sinulle edes tarjotaan jotain v*tun terapiaa, sekö siihen kipuun muka auttaa?
Kyllä terapiasta voi saada apua kivun hallintaan. Muutenkin ehkä hyvä puhua mm. traumaattisista kokemuksista nuoruudesta, joiden takia olen varmaan ylivarovainen ja ylitunnollinen. Kuten nytkin, esim. pelkään jo etukäteen tuollaista keskustelua ja häpeän sairauttani kun en pysty olevaan Miss SuperPower siitä huolimatta jne. Niin uskon sen terapian olevan ihan hyvä juttu.
Ap
Yritä nyt ensin saada pidempi sairasloma. Ei sinun ole mikään pakko mennä puolentoista viikon päästä töihin keskustelemaan, voit vaan toimittaa uuden sairaslomatodistuksen. Nuppivaivojen takia kirjoitetaan helposti kolmekin kuukautta kerrallaan.
Näkisin että sinun ihan tuon kivun takia kannattaisi olla nyt ainakin kuukausi kokonaan pois töistä ja sitten kokeilla sitä osasairauspäivärahaa. Se olisi luultavasti kaikkien kannalta optimaalinen vaihtoehto vaikka rahaa ei tietenkään hirveästi silloin tule.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kaffepulla kirjoitti:
Mun mielestä et ole työkunnossa ollenkaan, saikulla sun kuuluis olla tai kuntoutustuella!
Ja siitä olen samaa mieltä, että älä kerro mistään masennuksesta, päässäsi ei ole mitään vikaa vaan kaikki johtuu tuosta kivusta. Jos kerrot olevasi masentunut, leimaudut vaan työn vieroksujaksi. Sinulla on somaattinen sairaus, pidä kiinni siitä että tämä on syy. Jos kipusi häviäisi, et tietenkään olisi uupunut tai tuskainen! Kuka voi olla hyvällä mielellä jatkuvan kivun kanssa? Ja miksi ihmeessä sinulle edes tarjotaan jotain v*tun terapiaa, sekö siihen kipuun muka auttaa?
Kyllä terapiasta voi saada apua kivun hallintaan. Muutenkin ehkä hyvä puhua mm. traumaattisista kokemuksista nuoruudesta, joiden takia olen varmaan ylivarovainen ja ylitunnollinen. Kuten nytkin, esim. pelkään jo etukäteen tuollaista keskustelua ja häpeän sairauttani kun en pysty olevaan Miss SuperPower siitä huolimatta jne. Niin uskon sen terapian olevan ihan hyvä juttu.
Ap
Kun olet noin myötämielinen terapiallekin (mikä on todella hyvä asia) etsi youtubesta Kim Carmen Walshin äänitteitä. Ne ovat rentouttavia hypnoterapiaäänitteitä, nainen on ihan oikea hypnoterapeutti. Kuten tiedät, esim. Mindfulness auttaa monia elämään kroonisen kivun kanssa. Nuo äänitteet auttavat juuri siihen.
Kaikkein tärkeintä on nyt että elimistösi ja mielesi saavat lepoa. Ymmärrän että tunnollisen ihmisen on vaikea olla saikulla. Sitä suuremmalla syyllä sinun täytyy kokeilla tuollaista "aktiivista rentoutumista". Koska a) muuten et luultavasti pysty rentoutumaan etkä siten "tokenekaan" ja b) kun kuuntelet äänitteitä, voit ajatella että teet koko ajan jotain hyvinvointisi eteen, etkä ole vain "lastu laineilla".
Minua nuo ovat auttaneet kovasti, siksi mainostan niitä.
Tuleekohan siitä sit joku ongelma, jos saan pidemmän saikun vaikka tolla masennusdiagnoosilla? :( Sillä kun on tunnetusti helpompi saada jokunen kuukaus, toisin kuin nämä kipusairaudet yms niin näiden kanssa se on niin hankalaa. Kirjoittavat juuri noita lyhyitä max. viikon pätkiä, sitten porukka sinnittelee ja sinnittelee ja taas ollaan viikko poissa. Eipä se työnantajallekaan hyvälle näytä ja onhan se turhauttavaa.
Minä sinnittelin oman sairauteni kanssa töissä samalla tavalla. Sitten tuli pahenemisvaihe, joka meni vaan pahemmaksi. Hoitava lääkäri kirjoitti kahden kuukauden saikun. Jossain vaiheessa oli palaveri ta:n ja työterveyslääkärin kanssa ja sovimme, että palaan töihin osasairauspäivärahan turvin.
Tein puolta työaikaa siten, että kävin töissä neljänä päivänä viikossa. Isot työnantajat maksavat yleensä palkan kokonaisena ja hakevat Kelan päivärahan itselleen. Osa työnantajista maksaa palkan tehdystä työajasta ja itse pitää hakeaa Kelan päiväraha.
Minulle oli tuosta hyötyä, sillä töissä oli ongelmia jaksamisen kanssa edelleen ja lääkäreiden kanssa keskusteltuani päädyimme hakemaan minulle osatyökyvyttömyyseläkettä. Kaikissa työpaikoissa ei tuota pysty tekemään, joten siinä saa valita, sinnitteleekö töissä vai irtisanoutuuko. Tosin työnantaja voi tehdä tuon päätöksen, sitten onkin vaikea saada uutta työtä.
Vierailija kirjoitti:
Minä sinnittelin oman sairauteni kanssa töissä samalla tavalla. Sitten tuli pahenemisvaihe, joka meni vaan pahemmaksi. Hoitava lääkäri kirjoitti kahden kuukauden saikun. Jossain vaiheessa oli palaveri ta:n ja työterveyslääkärin kanssa ja sovimme, että palaan töihin osasairauspäivärahan turvin.
Tein puolta työaikaa siten, että kävin töissä neljänä päivänä viikossa. Isot työnantajat maksavat yleensä palkan kokonaisena ja hakevat Kelan päivärahan itselleen. Osa työnantajista maksaa palkan tehdystä työajasta ja itse pitää hakeaa Kelan päiväraha.
Minulle oli tuosta hyötyä, sillä töissä oli ongelmia jaksamisen kanssa edelleen ja lääkäreiden kanssa keskusteltuani päädyimme hakemaan minulle osatyökyvyttömyyseläkettä. Kaikissa työpaikoissa ei tuota pysty tekemään, joten siinä saa valita, sinnitteleekö töissä vai irtisanoutuuko. Tosin työnantaja voi tehdä tuon päätöksen, sitten onkin vaikea saada uutta työtä.
No ei kai sairauden vuoksi voida irtisanoa? Tietty jos on yt:t niin sittenhän varmasti sairastelijat ovat ensimmäisiä, jotka lähtee. Voiko osasaikulta siis siirtyä osatyökyvyttömyyseläkkeelle? Toivon, että tää kipu nyt tästä helpottais ja ei tarviis miettiä tommosia :(
ap
Vierailija kirjoitti:
Tuleekohan siitä sit joku ongelma, jos saan pidemmän saikun vaikka tolla masennusdiagnoosilla? :( Sillä kun on tunnetusti helpompi saada jokunen kuukaus, toisin kuin nämä kipusairaudet yms niin näiden kanssa se on niin hankalaa. Kirjoittavat juuri noita lyhyitä max. viikon pätkiä, sitten porukka sinnittelee ja sinnittelee ja taas ollaan viikko poissa. Eipä se työnantajallekaan hyvälle näytä ja onhan se turhauttavaa.
Niin noh...kerrotko mikä onkaan se kipusairaus/kipusairaudet joka maagisesti paranee sillä pidemmällä sairaslomalla? Käytännössähän nuo pitkät sairaslomat ovat tehokkain keino vieroittaa työntekijä lopullisesti siitä työstään. Sitäkö haluat? Rivien välistä luettuna tekstisi vähän siihen suuntaan viittaavat.
Niin ja täsmennä vielä sen, että sairauteeni kuuluu muutakin kuin "pelkkä" kipu. Eli jos ois esim. chronin tauti niin sais ravaa vessassa koko ajan, suoli vuotaa yms.. Eli tällaisia muitakin oireita mun sairaudessa on ja on todella haaste selvitä välillä töissä.. Vaikeahan se on muitten tajuta, miettii esimieskin vaan että miksi en voi ottaa lisää lääkkeitä ja päälle päin kun ei näy. No otin lisää lääkkeitä ja tilanne on nyt tämä, että oon hirmu uupunut ja ahdistunut eikä koko lääkkeetkään tehoa oikein enää :(
Ap