Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Aikuisen lapsen epäkunnioittava käytös
Ihan paska äiti
26.07.2017 |
Mitä tehdä, kun jo aikuisenikäinen lapseni halveksii kaikkea sanomaani ja tekemääni?
Olipa kyse ihan mistä tahansa, hänen mielestään en tiedä mistään mitään ja teen kaiken väärin. Esimerkiksi että en osaa argumentoida, teen halveksittavaa työtä, kuulemma huutelen vaan jostain ylhäisyydestä neuvoja, jotka ovat ihan väärin. Hän puhuu mulle ivallisesti ja halveksuen ja on selkeästi kaunainen tai katkera. Yksi päivä suutuspäissään sanoi, että on minun vikani, etä hän on niin laiha, kun en antanut hänelle kunnon ruokaa, kun oli lapsi. Se ei kyllä pidä paikkansa, erityisesti ruuan kunnollisuudesta olin tosi tarkka! Ja laihuus tulee ihan hänen isänsä geeneistä, he ovat tosi laihaa sukua. Mutta siis tämän tasoisia juttuja.....
Olen koettanut puhua järkevästi hänen kanssaan, mutta ymmärrätte varmaan, ettei voi kauhean järkevästi puhua ihan järjettömistä syytteistä. Olen koettanut myös sanoittaa hänen tunteitaan, kuten pienelle lapselle, että huomaan, että sulla on paha olo jostain tai että sinua suututtaa ja se on ihan okei, kyllä saa kaikkia tunteita tuntea ja rakastan sinua silti. Tämän olen ajatellut olevan hyväksi, koska hän on ollut niin jotenkin masentunut ja tunteeton pitkän aikaa.
Mutta äsken multa sitten meni hermo, suutuin hänelle ja aloin kiljumaan kuten omat vanhempani ovat joskus, kun olin teini, kiljuneet mulle, että nyt kakara pidä suusi kiinni, ellei ole mitään hyvää sanottavana.
No teimpä tai sanoinpa mitä tahansa, niin mihinkään pahaamieltä parempaan lopputulemaan se ei ole johtanut.
Nyt kysynkin teiltä neuvoja, mitä mun kannattais tehdä?
Kommentit (112)
Mitä jos kuuntelisit tarkemmin mitä lapsesi sanoo, etkä tarkertuisi marttyyrin rooliin. En usko että tuossa on ihan koko totuus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitä jos kuuntelisit tarkemmin mitä lapsesi sanoo, etkä tarkertuisi marttyyrin rooliin. En usko että tuossa on ihan koko totuus.
Sitä kuunteluahan nimenomaan olen tehnyt ja antanut hänen haukkua kaikki mielipiteeni ja tekemiseni. Sanonpa ihan mitä tahansa, kuten esimerkiksi, kunn puhuimme tasa-arvosta ja minä sanoin, että sitten voidaan puhua todellisesta tasa-arvosta, kun miehet synnyttävät ja imettävät, niin hän haukkui minut seksistiseksi ja vaatii perusteluja ja tieteellistä faktaa ja sitten nauraa, etten tiedä mistään mitään. Tai kun sanon, attä olen työssäni nähnyt viimeisen 10vuoden aikana niin ja niin paljon jotain, hän nauraa, ettei empirismillä ole mitään painoarvoa. Keskustelut ovat siis ihan älyttömiä, millään sanomallani ei ole siis niin mitään arvoa hänen mielestään. Ja jos tulee puheeksi esim ihmissuhteen, en hänen mielestään voi tietää niistä mitään, koska olen eronnut. Tai ruuanlaitosta en tiedä mitään, mausteiden käytöstä tai kypsymisajoista tai mistään. Ihan sama mistä on kysymys, hän tai hänen tyttöystävänsä tietävät aina paremmin tai joku muu, ihan sama kuka, mutta selväksi on tullut, etten ainakaan minä.
Tällaista mitätöimistä ja haukkumista on ollut nyt jo jonkin aikaa, en tiedä mitä tehdä :(
Vierailija kirjoitti:
Oletteko liikaa yhdessä?
No ei mun mielestä. Hän on kyllä paljon kotona, mutta omassa huoneessaan enimmäkseen. Joka päivä toki jotain jutellaan, mutta vähänkään syvemmät keskustelut eskaloituvat hyvin nopeasti tuoksi haukkumiseksi. Aikaisemmin meillä on ollut oikein hedelmällisiäkin keskusteluja, mutta nyt viime aikoina tuollaista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olette liikaa yhdessä! Jos hengaa siellä. Siis asuuko sun kanssa?
Pitäkää hyvät ihmiset välimatkaa! Ei ole normaalia tuollainen "joka päivä puhutaan". Jos on aikuinen ihminen, odota että soittaa, koska voi tulla kylään ja jos sulla on muuta, niin sanot että nyt ei käy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mielenkiinosta; minkä ikäinen tämä aikuinen lapsi on? Että onko kyseessä joku 18v (eli siis täysin lapsi henkisesti vielä pitkään tuon jälkeen) vai 30v vai missä numeroissa nyt liikutaan?
Voisitko nyt osallistua tähän keskusteluun, jos haluat neuvoja?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Poika siis käyttäytyy noin? Ja asuu vielä kotona? Nyt on aika lähettää poika maailmalle ja omilleen asumaan.
Asuuko poika vielä kotona ?
Laittaisin nyrkin pöytään ja sanoisin minulle et puhu näin.
Ei lapset saa silmille hyppiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Opiskeleeko poikasi lääkiksessä? Kuulostaa siltä, ainakin nuo empirismi-jutut.
On varmaan fuksi yliopistolla ja luulee olevansa parempi, kun on kouluttautumassa korkeammaksi kuin sinä. Kilahtanut hattuun. Ei ota huomioon, että sinulla on enemmän elämänkokemusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletteko liikaa yhdessä?
No ei mun mielestä. Hän on kyllä paljon kotona, mutta omassa huoneessaan enimmäkseen. Joka päivä toki jotain jutellaan, mutta vähänkään syvemmät keskustelut eskaloituvat hyvin nopeasti tuoksi haukkumiseksi. Aikaisemmin meillä on ollut oikein hedelmällisiäkin keskusteluja, mutta nyt viime aikoina tuollaista.
Asuuko aikuinen lapsi edelleen kotona?
Millainen isänmalli mahtaa pojalla olla?
Poika on siis 20v opiskelija ja asuu vielä kotona.
Khyl sun tyyli vaan tulee läpi. Mut mukava varmaan keksii näitä tarinoita :)
Jos toisen asteen opinnot on suoritettu, olisi aika muuttaa pois. Välit paranee
Jos kyseessä on aikuinen, niin käske hänen muuttaa omilleen. Pääsee sitten harjoittamaan omia parempia ideologioitaan. Mä en myöskään enää keskustelisi mitään. Laittaisin ruoan vain itselleni jne. Jos kaikki keskustelut ja ruoat ovat paskaa, niin keskustelkoon ja syököön muualla.
Alue: Aihe vapaa
Neuvoja, anyone?